Sanal. 4:18. Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.

19. Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.

Sana pimeys löytyy Raamatusta 123 kertaa ja sana valkeus 85 kertaa. Jotkut tarkoittavat luonnollista valoa tai pimeyttä ja hyvin monet tarkoittavat hengellistä valoa, Jumalan sanan valoa, tai hengellistä pimeyttä eli syntiä.

Kun Jumala loi maailman oli maa alussa autio aja tyhjä ja siinä vallitsi pimeys joka oli syvyyden päällä. Luomistyö alkoi sanoilla "tulkoon valkeus".

En malta olla soveltamatta koko maaplaneetan luomistekoa siihen uudestiluomis tekoon, jonka  Pyhä Henki saa aikaan kun ihminen kääntyy pois synnistä ja tulee uskoon ja lähtee seuraamaan Jeesusta.

1 Moos. 1: 1 Alussa loi Jumala taivaan ja maan. 2. Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. 3. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli. 4. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.

Alussa maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä. Raamattu kuvaa luonnon tilaa, mutta samaa ilmaisua "syvyys" käytetään eräässä toisessa, hengellisessä tilanteessa. Lukekaamme Ilm.19:1. Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään.

2. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi 3. ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa.

Tarkastelkaamme himan tuon sanan syvyys merkityksiä, "syvyys" ja siihen liittyvä "pimeys". 

Matt. 18:6. Mutta joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun, sen olisi parempi, että myllynkivi ripustettaisiin hänen kaulaansa ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

Tämä Jeesuksen sana johtaa tulkitsemaan tuota sanaa "syvyys" synnin seuraukseksi. Synti, joka on laittomuus, johtaa eroon Jumalasta ja syöksee sielun pimeyteen ja hengelliseen kuolemaan. Kadotus on pohjaton syvyys ikuinen pimeys. Raamattu sanoo että synti saa voimansa laista.

1 Kor. 15:56. Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.

Room. 4:15. Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.

Elämme maailmassa, jossa toimivat sekä hyvät, valkeuden voimat ja pahat, pimeyden voimat. Tämä johtuu siitä, että elämme armon aikaa. Jumalan armo toimii ihmiskunnan keskellä ja vetää ihmisiä parannukseen, yhden siellä toisen täällä. Eräänä päivänä armon aika päättyy silloin loppuu myös synnin voima. Vielä se saa voimansa ja innoituksensa laista, sillä syntihän ei ole muuta kuin Jumalan vanhurskaan tahdon vääristämistä ja kieltämistä. Nyt vielä synti voi hyvin ja toimii tarmokkaasti ja vaatii samaa tasa-arvoa vanhurskauden kanssa ja se sille nykyinen kulttuuri marxistinen kulttuuri antaakin sen mielellään. Ei ole sinänsä oikeaa tai väärää, on vain erilaista se julistaa.

"ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; "---

Paholaisen heittäminen syvyyteen tarkoittaa sitä, että häneltä otetaan pois syy ja tarkoitus. Ei ole maan päällä yhtään elävää ihmistä, jota se voisi kiusata. Jumalan Henki on vetäytynyt pois.

Jeesus on vienyt taivaaseen kaikki pelastetut ja jumalattomat ovat kuolleet.

Hän on olosuhteiden kahleilla sidottu maan päälle.

Kuvittelen tuonne synnin syvyyteen putoamista, putoamisella pilvenpiirtäjän hissikuiluun. Vaijerit ovat hyvin rasvattu ja niistä ei pitoa saa, seinät ovat kovaa sileää betonia, ei ole mitään mistä saisi ottaa pysäyttää yhä kiihtyvä syöksy pohjattomaan syvyyteen. Kukaan ei armahda. Kukaan ei kuule huutoa. Kauhu valtaa sielun ja helvetin lieskat polttavat sisikuntaa. Hirmuinen on synnin seuraus. Synnillä ei ole mitään kun laki otetaan pois, eli armon ovi sulkeutuu. Synnillä ei ole mitään mihin vedota. Silloin loppuu tasa-arvo ja paljastuu täydellinen arvottomuus.

Matt. 8:21. Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: "Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni." 22. Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa."

"Anna kuolleiden haudata kuolleensa. "

Vuosia sitten sain unessani näyn, joka on jäänyt mieleeni. Unessa näin miten näkymätön käsi nosti maasta suuren kivipaaden, sen on täytynyt painaa satoja kiloja, ehkä pari tonnia. Se oli ikäänkuin hautasarkofagin kansi. Tuo kansi nousi 90 asteen kulmaan ja jäi siihen. Sen alta paljastui ihminen, tietoisessa tilassa oleva ihminen, siis elävä. Se olin minä itse. Olinko elänyt ikäänkuin painavat kivipaaden alla elämääni tähän asti, sen vankina? Sain selityksen tuohon uninäkyyn. Selitys on juuri tuo josta Jeesus puhuu " anna kuolleitten haudata kuolleensa.". Ihminen on luonnostaan hengellisesti kuollut, vaikka elääkin. Synti on mukana elämässä alusta asti. "Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä", nuo luomistyön alkusanat voisin lausua myös näin, "ja ihmistaimi oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli hänen osansa syntymästä saakka."

Raamattu sanoo Ps. 51:7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

Pieni lapsi on viaton, mutta kun hän kasvaa, niin syntinen luonto johtaa synnilliseen elämään pakostakin.

Olen miettinyt Raamatun selkeää opetusta pelastuksesta. Pelastuksemme perusta on Jeesus Kristus. Meiltä hän vaatii vain uskoa tähän mitä hän on puolestamme tehnyt. Usko ja luottamus häneen on tie pelastukseen. Miksi hän vaatii vain uskoa itseensä? Tietenkin myös kuuliaisuutta, mutta ei muuta.

Selitykseksi olen itselleni saanut sen, että ei hän voi meiltä vaatia muuta kun emme kuitenkaan ymmärrä mistä meidät todella on pelastettu. Emme ymmärrä synnin todellista inhottavuutta ja syvyyttä. Emme ymmärrä miten Jumalan pyhä vanhurskas luonne kärsii pienimmästäkin vääryydestä. Me kyllä näemme ja ymmärrämme tekomme, tekosynnit, mutta nehän ovat vain pintaa. Tekoja edeltää vaikutin, ajatus ja sana sitten teko. Mutta mistä se vaikutin ajatusmaailmaamme kumpuaa? Eikö perimästämme, olemme sukumme tuote, emme voi olla muuta. Perisynti pitää meidät syntisinä, vaikka kuinka pystyisimmekin syntiset tekomme voittamaan. Olemme perisynnin tähden hautapaaden alla. Vain Jeesus kykenee pelastamaan meidät myös oman itsemme, oman persoonamme vääristymistä ja puhdistaa ja luoda uudesti meidät sellaisiksi joita me todella olemme ilman syntiä. Viimeistään tämä tapahtuu uudesti luomisessa kun meidät puetaan kirkkauden ylösnousemus ruumiiseen.

Valkeus edustaa hengellistä heräämistä tuntemaan Jumalan tahto.

1 Moos. 1:3. Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Ja valkeus tuli. 4. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.

Jumala sanoi tulkoon valkeus ja kun valkeus tuli se erotti itsensä pimeydestä.

2 Kor. 6:14. Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? 15. Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?

Tämäkin lainattu teksti osoittaa, että kun Jumala eroitti valon pimeydestä, niin näillä kahdella ei ole mitään yhteistä. Joko valkeus vallitsee tai pimeys. On myös hämärän hetkiä, on myöskin oikean ja väärän sekoittumista ja se onkin mitä katalinta eksytystä. Pienikin määrä pimeyttä pilaa koko totuuden ja tekee siitä kelpaamattoman.

Kun Pyhä Henki saa uudesti synnyttää ihmisen hän herää kuolleista elämään, kokee herätyksen ja herätys johtaa Jumalan tahdon tuntemiseen ja ojentautumiseen sanan mukaan. Koko elämä muuttuu.

Mikä on tärkein muutos, jonka uskovan pitäisi kohdata. Olen pohtinut sitä omalla kohdallani ja vuosien etsimisen ja pohdinnan jälkeen uskonlöytäneeni suurimman tarpeen, joka minulla kristittynä ihmisenä on. Itse asiassa Raamattu puhuu siitä hyvin selkeästi.

2 Piet. 2:5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, 6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, 7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. 8. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Tässä kerrottu on ns. Pietarin tikapuut. Tikapuiden huippu on "yhteinen rakkaus". Mitä se mahtaa tarkoittaa? Ehkä se on valikoimatonta rakkautta, rakkautta joka sulkee sisäänsä koko Jumalan luomakunnan ja sen asukkaat?

Olen itse kokenut kipeänä tarpeenani saada sydämeeni se rakkaus, joka lähtee Jumalan sydämestä. Ilman rakkautta on uskovan elämä vajavaista. Kun saa omakseen Jumalan vuodattaman rakkauden, niin on saanut kaiken mitä tarvitsee. Se on aarre sinänsä ja varma kompassi elämässä ja ohjaaja ihmissuhteissa. Rakkaus.

Joh. 13:34. Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. 35. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus."

Joh. 15:10. Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.

Room. 5:5. mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.

1 Joh. 5:2. Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. 3. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;

Matt. 22:37. Niin Jeesus sanoi hänelle: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.' 38. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. 39. Toinen, tämän vertainen, on: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.' 40. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat."

Kun saamme omaksemme Jumalan vuodattaman rakkauden elämme valossa ja taivaan ilmapiirissä. Jeesus toi taivasten valtakunnan lähelle ja kutsui meidät kuolemasta elämään. Uskossa elämme jo nyt ikuista elämää. joka on Kristuksen elämää meissä. Kun meillä on Kristus meillä on kaikki, aivan kaikki.

Jos vaellamme uskon elämäämme tiedossa ilman rakkautta, vaellamme harmaudessa, joka on yhtäkuin pimeydessä. Olemme kuin kilisevä kulkunen ja helisevä vaski, kuten sanakin sanoo.

Sana rakkaus esiintyy Uudessa testamentissa yhteensä 110 kertaa ja Vanhassa testamentissa 41 kertaa. Rakkaus on aivan keskeinen elämää hallitseva periaate uuden liiton uskoville.

Lopuksi vielä

1 Kor. 13:1. Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.

2. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.

3. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.

4. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,

5. ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,

6. ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;

7. kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.

8. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.

"Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka."