1 Moos.3:1. Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: "Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?"
2. Niin vaimo vastasi käärmeelle: "Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa,
3. mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.'"
4. Niin käärme sanoi vaimolle: "Ette suinkaan kuole;
5. vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan."

Roy Allan Anderson "Henkimaailman salaisuudet"

Uudessa testamentissa kerrotaan Kristuksen voittaneen pimeyden »vallat» niin kuin gladiaattori voitti vastustajansa areenalla täyden katsomon edessä. Emme voi ymmärtää täysin asiaan sisältyviä seikkoja, ennen kuin olemme selvillä, että Kristus valloitti Golgatalla koko pimeyden valtakunnan. »Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi, hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun» (Kol. 2: 15). Seitsemän vuosisataa ennen Paavalia näki profeetta Jesaja Babyloniassa »tyrannin», pahuuden kosmisten voimien symbolin. On ilmeistä, ettei hän tarkoita muinaisen kaupungin maallista kuningasta, kun hän sanoo: »Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi » (Jes. 14: 12—14).

 Kuka oli Kointähti eli Lucifer? Nimi tarkoittaa »Valon kantajaa». Toiset kirjoitukset kuvaavat hänet enkelisotajoukon johtajana. Taistelu ei siten alkanut missään maailmankaikkeuden kaukaisessa kolkassa, vaan sellaisen henkilön sydämessä, jolla oli sija lähellä Jumalaa. Hänen korkean asemansa olisi pitänyt tehdä hänet nöyräksi, sen sijaan se teki hänet ylpeäksi. Omahyväisenä hän luuli voivansa ohjata maailmankaikkeutta paremmin kuin Jumala. Hänestä tuli uskoton ja hän uhmasi Jumalan valtaistuinta. Tästä mahtavasta enkelistä tuli ensin ylpeä sitten kateellinen ja ahne. Lopuksi hän johti avointa kapinaa taivaan hallitsijaa vastaan. Shakespearen näytelmässä Wolsey sanoo kuuluisassa puheessaan kuningas Henrikille: »Heitä pois kunnianhimosi, sillä se koitui enkelienkin lankeemukseksi.» Tämä ei ole pelkästään Shakespearen ajatus, vaan se on Raamatun totuus. Pahan kunnianhimolla ei ole mitään rajoja. Se yrittää toteuttaa pirulliset päämääränsä millä keinolla hyvänsä. Lucifer julisti: »Minä teen itseni Korkeimman vertaiseksi.» Mutta Jumala sanoi: Sinut heitetään alas tuonelaan (Jes. 14: 15). Ilmestyskirjasta luemme: »Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa» (Ilm. 12: 7—9). Jättiläismäinen kamppailu lohikäärmeen ja sen kapinallisten enkelien ja Miikaelin ja hänen uskollisten enkeleittensä välillä aiheutti kapinallisten karkotuksen taivaasta. Pietari sanoo: »Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin» (2 Piet. 2: 4). Jeesus sanoi: »Minä näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman» (Luuk. 10: 18).

LUCIFERIN TUNTOMERKIT

Profeetta Hesekiel kirjoittaa Tyyron ruhtinaasta, jonka pöyhkeys ja ylpeys olivat maan kuulut. Niinpä hän Jesajan tavoin näkee hänessä inhimillistyneen pahuuden. Vaikka hän ei käytäkään Lucifer-nimeä, hänen kuvauksensa tarkoitus on selvä. »Ihmislapsi, viritä itkuvirsi Tyyron kuninkaasta ja sano hänelle: Näin sanoo Herra, Herra: Sinä olet sopusuhtaisuuden sinetti, täynnä viisautta, täydellinen kauneudessa. Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet; karneolia, topaasia ja jaspista, krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa, valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin. Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle; sinä olit jumalolento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä. Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin, siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys. Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa, ja sinä teit syntiä. Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut, suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä. Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen. Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi. Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut. Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät. Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi. Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti» (Hes. 28: 12—19). Jokainen jae on merkityksellinen. Huomatkaa sanat: »Eedenissä, Jumalan puutarhassa sinä olit.» »Pyhitettynä kerubina» hän oli seissyt Jumalan valtaistuimen edessä. Hän oli »käyskennellyt säihkyväin kivien keskellä» Jumalan läsnäollessa. Ja nyt syyte: »Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.» Ylpeys ja tapain turmelus kulkevat käsi kädessä. Saatuaan muitakin enkeleitä puolelleen, hän johti kolmea heistä kapinassa. Sota on pelottava asia meille ihmisillekin. Mutta minkälaista se onkaan, kun hengelliset olennot ryhtyvät taisteluun! Se, miten nämä mahtavat voimat taistelevat, on inhimillisen käsityskyvyn ulkopuolella. Raamattu ilmaisee taistelun tuloksen: »Suuri lohikäärme jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan heitettiin maan päälle ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa», »eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa» (Ilm. 12: 9, 8 ) . Juudas puhuu »enkeleistä, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa». Hän selitti Jumalan panneen heidät pimeyteen »säilytettäväksi suuren päivän tuomioon» (Juud. 6).

Jotta ymmärtäisimme näiden näkymättömien voimien tulevan kohtalon, meidän on tajuttava, miksi Jumalasta tuli ihminen Jeesuksen Kristuksen hahmossa. Raamattu sanoo selvästi, että Kristus tuli »tekemään tyhjäksi perkeleen teot» (1 Joh. 3: 8). Hän tuli valloittamaan pahuuden ruhtinaalta hänen valtakuntansa. Suunnaton taistelu riehui Kristuksen ympärillä. Jo pienokaisena Jeesus joutui alttiiksi tämän vihamiehensä pahuudelle. Kun kuningas Herodes antoi määräyksen, jossa hän vaati kaikkien poikalasten joukkosurmaa (Matt. 2: 16), hänen tarkoituksensa oli surmata Kristus niin pian kuin tämä oli syntynyt. Tämä kaikkia keinoja käyttävä sota Jumalaa ja hänen pelastussuunnitelmaansa vastaan on elävästi kuvattu Ilmestyskirjan 12. luvussa. Kaikista saatanan ponnisteluista huolimatta lapsi kuitenkin syntyi ja kasvoi mieheksi. Ennen kuin Jeesus alkoi toimia suurena Opettajana, hän kohtasi saatanan kasvoista kasvoihin. Erilaisten kiusausten avulla tämä yritti saada hänet valtaansa.

Erään kerran saatana näytti Jeesukselle »kaikki maailman valtakunnat » kaikessa loistossaan. Ja saatana sanoi: »Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni ne on annettu, ja minä annan sen, kenelle tahdon» (Luuk. 4: 6). Jeesus ei kiistänyt väitettä, vaan sanoi ainoastaan: »Kirjoitettu on: Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman'» (Luuk. 4 : 8 ) . Jos Kristus olisi totellut tätä taitavaa eksyttäjää, hän olisi seurannut ensimmäisen ihmisen Aadamin esimerkkiä eikä hänestä koskaan olisi voinut tulla maailman Pelastajaa. Sekä saatana että Kristus tiesivät tämän. Pahuuden ruhtinas kärsi kovan iskun, kun Rauhanruhtinas kieltäytyi houkutuksista.

VALTAISTUIMELTA SYÖSTYT VOIMAT

Taistelu päättyi sen saavutettua kauhistavan huippukohtansa Golgatalla. Siellä kohtasivat rakkauden ja vihan ruhtinaat toisensa kamppailussa elämästä ja kuolemasta. Noiden synkkien ja kiduttavien tuntien aikana Jeesus taisteli helvetin yhdistyneitä voimia vastaan. Puuttomalla kukkulalla Jerusalemin ulkopuolella aikakausien taistelu saavutti kauhistuttavan huippukohtansa. Mutta huolimatta siitä, kaikesta, minkä saatana saattoi tehdä, maailman Pelastaja noudatti vanhurskauden periaatteita ja saavutti loistavan voiton. Tuo ratkaiseva ristiltä kuulunut huuto: »Se on täytetty» ei ollut mikään epätoivon valitus, vaan voitonriemun huuto. Taistelu tämän maailman omistuksesta oli todella päättynyt. Tuo mahtava huuto: »Se on täytetty», joka kajahti Golgatan kukkulalla, ennusti saatanan ja hänen sotajoukkonsa loppua.

Taistelu oli voitettu, vihollinen paljastettu ja helvetin ruhtinas syösty valtaistuimelta. Luoja itse oli laskeutunut taistelukentälle maan päälle ja musertanut pahuuden kuristavan otteen. Jeesuksen kuolema ei ollut pelkkä inhimillinen uhri, vaan Jumala uhrasi siinä itsensä kadotettujen ihmisten puolesta. Koska Jeesus kuoli ihmisen sijasta, hänestä tuli turmioon joutuneen ihmiskunnan lunastaja. Tuon uhrin täyttyessä suuri ääni kuultiin taivaassa: »Nyt on tullut pelastus. Sillä meidän veljiemme syyttäjä on heitetty ulos» (Ilm. 12: 10). Enkelikuoron ylistyslaulu kaikui maailman ääriin. Taistelu oli voitettu ja se antoi meille varmuuden siitä, että pahuus tulee lopulta hävitetyksi perinpohjin maan päältä. Taistelu totuuden ja vääryyden sekä valon ja pimeyden valtakuntien välillä on kuitenkin jatkunut ja tulee jatkumaan siihen saakka, kunnes meidän Herramme palaa kaikessa loistossaan. Silloin saatana ja hänen sotajoukkonsa kukistuvat lopullisesti. Spiritistiset ilmiöt ovat olleet tunnettuja ja niitä on harjoitettu tavallisesti noituuden nimellä jo kauan. Nykyaikainen spiritismi sai alkunsa 1800-luvun puolivälissä ja se sai pian osakseen suurta huomiota. Viimeksi kuluneiden vuosikymmenien aikana se on levinnyt epidemian tavoin, ja tällä hetkellä väitetään yli 60 miljoonan ihmisen kannattavan sitä. Sitä ei enää yhdistetä pimeisiin noitaistuntoihin, se paistattelee nyt tieteellisen tutkimuksen valokeilassa. Tämän liikkeen kannattajat esittävät suuria ajatuksia sen tulevaisuudesta. Esim. Ernest Thompson sanoo: »Spiritismi on jumalallinen ilmoitus — — valon lähde, joka ilmaisee tien totuuteen, rakkauteen, oikeuteen ja rauhaan.» — The Teachings and Phenomena of Spiritualism, s. 93. Spiritismin käsikirja, kultin tunnustettu lähdeteos, esitti yhdeksännessä laitoksessaan vuonna 1955: »Spiritismin tehtävänä on mullistaa maailma, hävittää vuosisatojen aikana kerääntynyt tietämättömyys ja taikauskoisuus.» — Spiritualist Manual, Näiden »tietämättömyyttä ja taikauskoisuutta» osoittavien käsitysten joukossa on monia kristinuskon perustavia opinkappaleita, esimerkiksi Kristuksen takaisintuleminen, kuolleiden ylösnousemus, maailman puhdistaminen synnistä ja kapinasta. »Kristillinen, oikeaoppinen kirkko yhdistää kuoleman tuomiopäivään, jolloin viimeisen päivän suuressa Ylösnousemuksessa 'me muutumme yhtäkkiä, silmänräpäyksessä'. Spiritismi on eri mieltä tästä ja sanoo, että taivas ja helvetti ovat pelkästään tajunnantiloja, jotka voivat olla yhtä ilmeisiä jo maan päällä kuin tulevassakin elämässä.» — The Teachings and Phenomena of Spiritualism, s. 87.

Thompson sanoo lisäksi korostaen spiritismin tulevaa merkitystä: »Spiritismin tehtävä on pelastaa ihmiskunta materialismin kuilusta, johon se on nyt joutumassa. Spiritismillä on valtava tehtävä suoritettavana, ja spiritistit ovat tämän uuden ns. 'kristillisen hengen' lähetyssaarnaajia.» — Sama, s. 72. Seuraten kaikkien spiritistikirjoittajien ajattelua Thompson esittää myös, että »spiritismin opetukset ovat periaatteellisesti samat kuin Jeesuksen opetukset». Väheksyen Jeesuksen opetuksia hän jatkaa väittäen, että spiritismillä on »uusi ja valistuneempi perusta melkein 2000-vuotisen tieteellisen ja filosofisen viisauden kartuttamisessa. Spiritismin sanoma on edistyneempi, koska se vetoaa tieteen aikakauden sivistyneisiin ihmisiin. Tieteellinen materialismi on osoittanut oikeaoppisen uskonnon vääräksi. Sen tähden uskonnon, joka voi tulla entisen tilalle, täytyy olla tieteeseen perustuva. Spiritismi on tällainen uskonto. Spiritismi perustuu uskoon kuoleman jälkeisestä elämästä ja sen filosofinen perusajatus on ikuinen edistyminen.» — Sama. Mikä on tämä uusi ja valistuneempi perusta, »joka on osoittanut oikeaoppisen uskonnon vääräksi»? Onko sillä mitään yhteistä raamatullisen kristillisyyden kanssa? Antakoot spiritistijohtajat tähän vastauksen!

KRISTUKSEN SOVITUSUHRIN HYLKÄÄMINEN

 Sir Arthur Conan Doyle ei epäröi esittää, että spiritismin opit ja kristinusko eivät voi olla sopusoinnussa. Puhuessaan liikkeen jäsenille hän sanoi: »Liikkeeseen kuuluva spiritisti ei hyväksy sijaissovitus- eikä perisyntioppia. Hän uskoo, että ihminen niittää, mitä hän kylvää kenenkään muun paitsi hänen itsensä nyhtämättä pois rikkaruohoja.» — Wanderings of a Spiritualist, s. 24, 25. Hän sanoo edelleen: »Ei voida nähdä mitään oikeudenmukaisuutta sijaissovituksessa eikä Jumalassa, joka voitaisiin lepyttää sellaisin keinoin. [Kuinka karkeasti hän tulkitseekaan väärin armon ja sovituksen!] Monet eivät voi ymmärtää ennen kaikkea sellaisia ilmauksia kuin 'lunastus synnistä', 'puhdistaa karitsan verellä' ja niin edelleen. Ei ole koskaan ollut mitään todisteita syntiinlankeemuksesta. Ja jos ei ole syntiinlankeemusta, ei voida myöskään puhua sovituksesta, lunastuksesta tai perisynnistä tai muusta kristillisestä mystisestä filosofiasta.» — Cosmopolitan, tammikuu 1918, s. 69.

Hän ennusti myöskin: »Spiritismi tulee leviämään yli koko maailman ja tekee sen paremmaksi paikaksi asua. Kun se hallitsee kaikkea maailmaa, se pyyhkii pois Kristuksen veren» (kursiivi kirjoittajan). Kristitystä tällainen puhe on jumalanpilkkaa, mutta tämäntapaiset ilmaisut eivät ole epätavallisia spiritistisessä kirjallisuudessa. Sir Oliver Lodge, tunnettu brittiläinen tiedemies ja Sir Arthurin aikalainen, esitti samantapaisia ajatuksia. Hän sanoo: »Uskon, että Kristus on suuri ja ihmeellinen persoonallisuus. Hänet lähetettiin ihmisille esimerkiksi ja todistamaan elämän jatkuvuutta kuoleman jälkeen. Mutta hän ei tullutpelastamaan ihmisiä heidän syntiensä vuoksi.» — Claude's Book, s. 41 (kursiivi kirjoittajan). E. Nickerson, kuuluisa spiritistinen pappi ja kirjailija, hyökkää myös eräässä artikkelissaan sovitusoppia vastaan. Hän kirjoittaa: »Kaikki toivomme iankaikkisesta elämästä on tietoisuudessamme. Tällaista elämää ei voida lunastaa sellaisilla joutavilla uskonnollisilla opinkappaleilla, jotka perustuvat viattoman miehen verisovitukseen. Taitavat jumaluusoppineet, jotka  läheltä seurasivat Kristuksen elämää, käyttivät hyväkseen Golgatan dramaattista näytelmää julistaakseen Jeesuksen sovitusuhriksi', jonka vuodatettu veri pyyhkisi pois kaikki meidän pahat tekomme.» — The Summit of Spiritual Understanding, marraskuu 1964, s. 4. Se, ettei spiritistisissä opeissa ole tapahtunut mitään muutosta, käy myös ilmi seuraavasta Ernest Thompsonin lasunnosta: »Me hylkäämme ehdottomasti ajatuksen, että Jeesus ja hänen uhrinsa ristillä voi pelastaa meidät. Käsitys, että 'hän kuoli, että me saisimme syntimme anteeksi' tai että me voimme saada syntimme anteeksi katumalla niitä tai papin antamalla synninpäästöllä on omiaan rohkaisemaan lainrikkojia ylittämään ihmisille annetut valtuudet.» — The Teachings and Phenomena of Spiritualism, s. 84.

KRISTUKSEN NEITSEELLINEN SYNTYMÄ

Spiritistiliikkeen hyökkäävä henki käy ilmi monin tavoin. Missään se ei ole kuitenkaan ilmeisempää kuin sen hyökkäyksissä kristinuskon perustotuuksia vastaan. Kristuksen neitseellinen syntymä on eräs esimerkki. Mm. E. Nickerson sanoo: »Tätä ennustusta (Jes. 7: 14) ei voida millään mielikuvituksen ulottuvuudella soveltaa Jeesukseen, Joosefin ja Marian poikaan. Nämä sepitetyt kuvitelmat, jotka varhaiset kirkkoisät liittivät Matteuksen evankeliumiin, ovat kaikesta päätellen kehnoa väärennystä. — — Jeesuksen yliluonnollinen syntymä perustuu aineistoon, joka on mahdotonta todistaa.» Hän jatkaa väittäen, että »Paavali kiistää neitseellisen syntymän korostaa Marian pojan maallista syntyperää ja sanoo hänen isänsä ehdottomasti olevan Joosef, Marian aviomies. Paavali ei ollut koskaan kuullutkaan mistään Jeesus Nasaretilaisen syntymään liittyvästä yliluonnollisuudesta.» — The Summit of Spiritual Understanding, lokakuu 1964, s. 4. Tämä kirjoittaja tuomitsee profeetta Jesajan, jonka ennustus Jeesuksen ihmeellisestä syntymästä on täydellisesti toteutunut Uuden testamentin alussa. Hän ei vain pilkkaa Jeesuksen yliluonnollista syntymää, vaan syyttää Jesajaa osallistumisesta petolliseen toimintaan. Kirjoittajan mukaan Jesaja, jotta hänen ennustuksensa toteutuisi, kuvaa tapauksen ennustuksensa mukaisesti. Sitten hän »osoittaakseen Jesajan petollisuuden ja valheellisuuden » väittää, että tapahtuma »on sujunut kaikessa hiljaisuudessa ». Hän päättää atikkelinsa sanoihin: »Tämä riittäköön profeetta Jesajasta ja hänen nimeään kantavasta Raamatun kirjasta.»

KESKEYTYNYT KOKOUS

Joitakin vuosia sitten puhuin lähes 4000 hengen kuulijakunnalle aiheesta: »Mitä ovat spiritistiset henget? Voimmeko puhua kuolleiden kanssa?» Satoja spiritistejä oli läsnä, heidän joukossaan muutamia liikkeen johtajiakin. Aluksi luin yleisölle otteita spiritistisestä kirjallisuudesta:  Kun lopetin lukemiseni eräästä kirjasta, huomasin, että eräs hyvin pukeutunut nainen nousi seisomaan. Hän oli istunut ensiparven ensimmäisellä rivillä. Kun huomasin hänen seisovan edelleen, keskeytin puheeni ja kysyin, halusiko hän sanoa jotakin. — Kyllä, hän sanoi. En ole kanssanne samaa mieltä. Te väitätte, että spiritistit eivät ole kristittyjä. Minä sanon, että he ovat.

— Hyvä on, sanoin, mutta ennen kuin vastaan, haluaisin tietää kenelle puhun. Haluaisitteko sanoa minulle nimenne. — Totta kai, hän sanoi. — Nimeni on Estelle Roberts. — Oletteko se Estelle Roberts, joka on monia vuosia toiminut Sir Arthur Conan Doylen meediona, kysyin. — Kyllä olen, hän vastasi. — Olen iloinen, että olette täällä, sanoin. — Teidän asemassanne oleva henkilö tuntee spiritistikirjallisuuden. Ehkä tahtoisitte kertoa tälle yleisölle, onko tämä kädessäni oleva kirja oikea. Sanoin kirjan nimen ja julkaisijan. Neiti Roberts oli auliisti yhtä mieltä siitä, että kirja oli eräs spiritistien tunnustettu ja arvovaltainen teos. Luettuani vielä muutamia lausuntoja sanoin: — Näin kirjailija halusi ilmeisesti lukijoidensa ymmärtävän tämän. Luuletteko, että asia on näin? — Niin otaksun, hän vastasi. — Olin unohtanut tuon kohdan. Olen pahoillani, että keskeytin. Itse asiassa olin iloinen keskeytyksestä, sillä se vahvisti sen, mitä olin sanonut. Vahvistus tuli vielä neiti Estelle Robertsin taholta, jota pidettiin ja pidetään yhä »eräänä suurimmista meedioista, jolla on melkein kaikki psyykkiset kyvyt». — This Is Spiritualism, s. 30.

Eräs edustavimmista spiritistilehdistä on Progressive Thinker, jota jonkin aikaa toimitti rouva M. E. Cadwallader Kansallisesta Spiritistiyhdistyksestä (National Spiritualist Association).

Jo vuonna 1920 oli tässä arvovaltaisessa julkaisussa seuraava lausunto: »Emme hyväksy sitä, että meitä kutsutaan kristillisiksi spiritisteiksi, koska sana 'kristillinen' merkitsee verisovituksen kautta saatua pelastusoppia. Vaikka me mielihyvin hyväksymme monia Kristuksen opettamia hyviä asioita, emme voi sallia kutsuttavan itseämme kristityiksi, sillä se tarkoittaisi, että me uskoisimme Kristuksen veren todella voivan puhdistaa synnistä ja me kiellämme tämän. Spiritismi on uskonto, joka on vapaa niistä järjettömistä ja taikauskoisista piirteistä, jotka ovat vahingoksi kristinuskolle.» Hyökäten kristinuskon sanoman »kiistanalaisia seikkoja» vastaan, tämä sama kirjoittaja sanoi: »Tuomitsen ankarasti opit sijaissovituksesta, iankaikkisesta kadotuksesta, ruumiin ylösnousemuksesta, Jeesuksen neitseellisestä syntymästä ja Raamatun erehtymättömyydestä sekä pelastusopin. Spiritistinen uskonto eroaa yhtä paljon ns. kristinuskosta kuin aurinkoinen päivä tähdettömästä yöstä.» Kirjoittajan vertaus on merkityksellinen. Ero on vain siinä, että kristinusko on »aurinkoinen päivä» ja spiritismi on »tähdetön yö». Monesta voi tuntua yllättävältä, että spiritismi avoimesti hyökkää kristinuskon oppeja vastaan. Itse asiassa spiritistinen filosofia on kristinuskon sanoman vastakohta. Tätä seikkaa korostaa myös Ernest Thompson teoksessaan The History of Modern Spiritualism, jossa hän sanoo: »Henkinen kehityksemme on ainoa puhdas tulos omista ponnisteluistamme, emmekä voi saada syntejämme anteeksi Vapahtajan sijaissovituksen kautta.» 

Kirjassaan The A. B. C. of Spiritualism tri B. F. Austin vastaa erääseen tärkeään kysymykseen: »Tunnustaako spiritismi Jeesuksen erääksi kolmiyhteyteen kuuluvaksi persoonaksi, joka on tasa-arvoinen Isän kanssa ja jumalallinen siinä mielessä, missä jumaluus on ihmisten saavuttamattomissa?» Selvä vastaus on: »Ei, spiritismi hyväksyy hänet eräänä monista vapahtajakristuksista, joita on eri aikoina ollut maailmassa valaisemassa sen pimeyttä ja osoittamassa ohjeillaan ja esimerkillään ihmisille oikeaa elämäntapaa. Se tunnustaa Jeesuksen maailman pelastajaksi, mutta ei siten, että hän olisi ainoa, jonka avulla ihmiset voivat pelastua.» Tarvitseeko meidän lainata enempää spiritistisiä kirjoituksia osoittaaksemme, että spiritistit eivät vain kiellä kristinuskon sanomaa, vaan ovat jopa sitä vastaan ? Ikään kuin kristinuskon menestys olisi riippuvainen palkatuista papeista, Ernest Thompson sanoo: »Papit pelkäävät spiritismiä, koska se merkitsee loppua heidän uskonkappaleilleen ja palkoilleen. Sen vuoksi he hyökkäävät meitä vastaan.» Lisäksi hän sanoo: »Tämä vastustus on voitettava lakkaamattoman propagandan, kasvatuksen, organisoitumisen ja taisteluhengen avulla.» — The Teachings and Phenomena of Spiritualism, s. 101. Tällaisia lausuntoja ei voida ymmärtää väärin.

RAAMATUN VIRHEELLINEN LAINAAMINEN

Huomatkaa se huolimaton tapa, jolla spiritistit lainaavat Raamattua usein aivan virheellisesti. Väittäen, että spiritismi on »Kristuksen ennen kuolemaansa antaman lupauksen kirjaimellinen täyttymys» Johannes Greber muuntelee erästä Jeesuksen sanomaa. Hänen muunnoksensa on: »Lähetän teidän luoksenne totuuden henget Isän luota, ja he johdattavat teidät kaikkeen totuuteen ja ovat kanssanne ikuisesti.» Ottakaapa esiin Raamattunne ja katsokaa, mitä Jeesus todellisuudessa sanoi. Kristus ei puhunut »hengistä» vaan »Pyhästä Hengestä», Kolmiyhteyden kolmannesta persoonasta. Hän ei myöskään puhunut vainajiemme hengistä vaan Pyhästä Hengestä, joka johtaa meidät koko totuuteen. Jeesus sanoi: »Teille on hyväksi, että minä menen pois. Sillä ellen minä mene pois, ei Puolustaja tule teidän tykönne, mutta jos minä menen, niin minä hänet teille lähetän.» Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen» (Joh. 16: 7, 13). Otetaanpa toinen esimerkki. Greber väittää lainanneensa 1. Tessalonikalaiskirjeen 5: 19—22, mutta kuinka hän vääristeleekään tekstiä esittäen Paavalin sanomaksi sellaista, mitä hän ei ole koskaan sanonut. Seuraavassa Greberin tulkinta: »Älkää tehkö mahdottomaksi Jumalan henkien yhteydenottoa teihin. Älkää halveksuko henkien meedioitten kautta esittämiä sanomia, vaan tutkikaa kaikki, mitä ne sanovat ja pitäkää kiinni siitä, mikä on hyvä. Karttakaa kaikkea henkiyhteyttä, mikä on pahaa.» Huomatkaa, mitä apostoli todellisuudessa kirjoitti: »Henkeä älkää sammuttako, profetoimista älkää halveksuko, mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on, karttakaa kaikenlaista pahaa.» Tämän kaltaisia virheellisiä lainauksia löytyy paljon spiritistisestä kirjallisuudesta. Kuinka kukaan voi luottaa heidän uskonkappaleihinsa, kun he näin Raamattua vääristellen pyrkivät antamaan tukea virheellisille selityksilleen.

VIHOLLINEN PALJASTETAAN

Milloin maa on sodassa on elintärkeää tuntea vihollisen strategia. Kristinuskon voi todella sanoa olevan sodassa niiden näkymättömien voimien kanssa, jotka Paavalin mukaan ovat peräisin »itse pahuuden päämajasta» (Ef. 6: 12). Kirkko joutuu kohtaamaan aikansa suurimman haasteen. Raamatussa vihollinen kuitenkin paljastetaan ja asiat selvitetään. On elintärkeää, että tiedämme Jumalan ajatukset näistä asioista. Kun Jumala vapautti Israelin Egyptin orjuudesta, hän kielsi israelilaisia olemasta missään tekemisissä sen pahuuden ja henkien palvonnan kanssa, mitä muut kansat heidän ympärillään harjoittivat. Israelilaisten maastamuuton aikoihin eivät mitkään muut kansat olleet siinä määrin okkultismin lumoissa kuin egyptiläiset ja kanaanilaiset. Jumalan tarkoitus oli pitää oma kansansa erossa näistä alentavista asioista. Hän sanoi: »Älkää kääntykö vainaja- ja tietäjähenkien puoleen; älkää etsikö heitä, ettette tulisi heistä saastutetuiksi» (3 Moos. 19: 31). Edelleen: »Ja jos joku kääntyy vainaja- tai tietäjähenkien puoleen lähtien haureudessa kulkemaan heidän jäljessänsä, sitä ihmistä vastaan minä käännän kasvoni ja hävitän hänet hänen kansastansa.» »Jos jossakin miehessä tai naisessa on vainaja- tai tietäjähenki, niin heidät rangaistakoon kuolemalla» (3 Moos. 20: 6, 27). Näiden tuomitsevien sanojen valossa on helpompi ymmärtää varhaisten amerikkalaisten siirtolaisten asenne noitia kohtaan. Emme voi hyväksyä kaikkia puritaanien tekoja, mutta he ainakin yrittivät säilyttää aidon uskon. Spiritismi oli noina aikoina pannaanjulistettu. Huomatkaa myös Mooseksen lain selvyys 5 Moos. 18: 10— 12. »Älköön keskuudessasi olko ketään, joka panee poikansa tai tyttärensä kulkemaan tulen läpi, tai joka tekee taikoja, ennustelee merkeistä, harjoittaa noituutta tai velhoutta, joka lukee loitsuja, kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä tai kääntyy vainajien puoleen. Sillä jokainen, joka sen kaltaista tekee, on kauhistus Herralle, ja sellaisten kauhistusten tähden Herra, sinun Jumalasi, karkoittaa heidät sinun tieltäsi.» Israelilaisia ympäröivät kansat olivat taikojen tekijöitä, ennustajia (astrologeja), loitsujen lukijoita, noitia, velhoja, selvänäkijöitä tai vainajahengiltä kysyviä (meedioita). Kaikki tämä on Herralle kauhistus. Jumalan varoituksista huolimatta »israelilaiset olivat tehneet syntiä Herraa, Jumalaansa vastaan, joka oli johdattanut heidät Egyptin maasta he olivat myös vaeltaneet pakanakansojen säädösten mukaan, ja tehneet sellaista mikä ei ole oikein. »Ja he panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi ja tekivät taikoja ja harjoittivat noituutta ja myivät itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä» (2 Kun. 17: 7—9, 17).

Saatanan suunnitelmiin on aina kuulunut hävittää luottamus Raamattuun. Näinä viimeisinä aikoina voimme odottaa Jumalan ja ihmisen vihollisen tulevan kuten apostoli sanoo »valkeuden enkelinä» (2 Kor. 11: 14) ja »valheen kaikella voimalla, tunnusteoilla ja ihmeillä, ja kaikilla vääryyden viettelyksillä» (2 Tess. 2: 9, 10). Raamattu sanoo, että saatanalle annettiin valta »käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät» (Ilm. 13: 7). Ilmaus »käydä sotaa» esiintyy 16 kertaa Uudessa testamentissa ja 9 kertaa Ilmestyskirjassa. Nämä ilmaukset liittyvät aina Suureen ristiriitaan valkeuden ja pimeyden tai synnin ja pyhyyden välillä. Huomatkaa apostoli Paavalin varoitus: »Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan tässä pimeydessä hallitsevia maailman valtoja vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan, taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä» (Ef. 6: 12, 13). Voidaksemme pysyä pystyssä pahoina päivinä tarvitsemme enemmän valmentautumista kuin moni oivaltaakaan. Tämä on taistelua totuuden ja vääryyden välillä ja taistelu voimistuu sitä mukaa kun me lähestymme ajan loppua. Tapahtumat, joista maailma ei ole uneksinutkaan tulevat vavisuttamaan rohkeimpiakin sydämiä, ja eksytys tulee olemaan niin suunnaton, niin valtava, että se tempaa mukaansa kaikki kansat. Jeesus sanoi: »Jos mahdollista, he eksyttävät valitutkin» (Matt. 24: 24). »Ette suinkaan kuole» oli ensimmäinen valhe maailmassa. Se on myöskin spiritistien perususkomus. He julistavat yksimielisesti: »Ei ole kuolemaa». Eräässä spiritistisessä kirjassa sanotaan, että »kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntyminen. Se on vain siirtymistä toiselle tasolle.» Ja edelleen: »Kuolema on elämän toinen, edistyneempi vaihe.» Silmäyskin spiritistisiin julkaisuihin riittää saamaan jokaisen vakuuttuneeksi siitä, että spiritistien usko perustuu oppiin »kuoleman jälkeisestä elämästä» heidän näin siis väittäessä, ettei kuolemaa ole. Ihmiskunnan historian alusta lähtien elämän ja kuoleman kysymys on kiinnostanut ihmisiä. Ennenkuin kuolemaa edes tunnettiinkaan, käärme sanoi Eevalle Eedenin puutarhassa: »Onko Jumala todellakin sanonut: 'Älkää syökö kaikista paratiisin puista'?» Johon Eeva vastasi: »Sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: 'Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi'.» Silloin käärme sanoi hänelle: »Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan» (1 Moos. 3: 1—5). Tämä oli ilmeisessä ristiriidassa Jumalan esittämän kiellon kanssa. Käärme, joka toimi saatanan välikappaleena, syytti Jumalaa valheellisuudesta ja sanoi, että jos Eeva söisi hedelmän, hänestä ei vain tulisi kuolematon, vaan hän olisi elävämpi kuin koskaan. Hän itse asiassa eläisi korkeammalla tasolla ja hänestä tulisi lopulta itsestään »jumala». Tämä oli täysin vastakohtaista Jumalan kiellolle: »Älkää syökö siitä, älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi.» Eeva uskoi käärmeeseen ja rohkaisi Aadamiakin uskomaan. Näin he liittoutuivat kapinallisten voimien kanssa. Totuuden vihollinen oli luvannut heille paljon, mutta he huomasivat pian itsensä köyhiksi ja pahantekijöiksi. Ankaran syyllisyydentunteen murtamina he joutuivat lähtemään paratiisikodistaan. Saatanan valhe oli ryöstänyt heiltä rauhan ja paratiisin herruuden.

ONKO KUOLEMA YSTÄVÄ?

Kaikkina aikoina Jumalan ja ihmisen vihollinen on esittänyt saman valheen kuolemasta. Murheellisinta on, että niin monet uskovat siihen. Jeesus kutsuikin saatanaa valhettelijain isäksi (Joh. 8: 44). Kun okkultismi sanoo meille: »ei ole kuolemaa» ja »se, mikä näyttää kuolemalta, on vain uuden ihanamman elämän alku», muistakaamme, että nämä sanat ovat vain kaikua Eedenissä lausutusta valheesta. Tuo valhe riisti ihmiskunnalta Jumalan kunnian, vei rauhan maan päältä ja muutti maailman hautausmaaksi. Kirjassa The Truth Aboul Our Dead sanotaan: »Selitys, että kustakin meistä tulee jumalankaltainen on yhtä oikea kuin se, että perhosen toukasta tulee perhonen» (s. 69). Ja edelleen: »Kaikista meistä tulee jumalankaltaisia» (s. 2). Huomatkaa näiden lauseiden samankaltaisuus verrattaessa niitä käärmeen sanoihin 1. Mooseksen kirjassa. Näyttää ilmeiseltä, että spiritismi kumpuaa samasta pettävästä lähteestä kuin se, mikä alunperin johti ihmisen syntiin. Valheellisuus kuoleman suhteen on ollut kiroukseksi kaikelle kulttuurille läpi vuosisatojen. Jos kuolema on todella ystävä, ja jos olemme parempia kuolleina kuin elävinä, miksi sitten olemme valmiita mihin tahansa elämän säilyttämiseksi ? Miksi koulutetaan lääkäreitä ja hoitajia ja rakennetaan sairaaloita? Jos kuolema on portti rikkaampaan elämään, sitä parempi, mitä nopeammin kuolemme. Tiedämme kuitenkin sisimmässämme, että kuolema ei ole ystävämme vaan vihollisemme. Raamattu sanoo: »Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema» (1 Kor. 15: 26).

Kuolema tuli tottelemattomuuden vanavedessä. Iankaikkisuus ei Jumalan lapselle ala kuolemassa, vaan se alkaa silloin kun Herra palaa voimassa ja suuressa loistossa pyhien enkelien saattamana. Apostoli Paavali sanoo: »Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen » (1 Kor. 15: 51—53).

KUOLEMATTOMUUS, JUMALAN LAHJA

Emme voi pitää kuolemattomuutta itsestäänselvänä asiana. Se on jotakin, mihin meidän »pitää pukeutuman». Me pukeudumme siihen Herran toisen tulemisen hetkellä. »Katoavaiset» ruumiit — ne jotka ovat kuolleet — herätetään kuolleista, ja

niiden pitää pukeutuman »katoamattomuuteen» ja »kuolevaiset » ruumiit, jotka vielä Herran saapuessa ovat elossa, tulevat »pukeutumaan kuolemattomuuteen». Emme ole nyt kuolemattomia eikä meistä koskaan tulekaan, ellemme ota vastaan Herraa Jeesusta. »Tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää» (1 Joh. 5: 11, 12). Iainkaikkinen elämä on Kristuksen kädessä, me emme ole syntyneet siihen. Jeesus sanoo: »Te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän» (Joh. 5: 40). Kun Kristus palaa, hän tulee herättämään nukkuvat pyhänsä ja antaa heille kuolemattomuuden lahjan, niin että heidän on mahdotonta koskaan enää kuolla. Tällöin »kuolema on nielty ja voitto saatu» (1 Kor. 15: 54). Tämä tapahtuu »viimeisen pasunan soidessa, sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina» (jae 52) sellaisella mahtavuudella ja loistolla, ettei mitään voida verrata Herran takaisintulemisen hetkeen. Paavali opettaa: »Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa» (1 Tess. 4: 16, 17). Tämä loistava näytelmä on alkuna tapahtumille, jotka tekevät lopun tämän vanhan maailman synnistä. Vanhurskaat heräävät jälleen eloon, ja ne jotka ovat elossa ja odottavat hänen takaisintulemistaan, muuttuvat »yhtäkkiä, silmänräpäyksessä» (1 Kor. 15: 52). Kristityn toivo ei ole kuolemassa, vaan Herran tulossa, josta apostoli puhuu »autuaallisena toivona» (Tiit. 2: 13).

 SURU SPIRITISMIN PALVELIJANA

Jos jollakulla on käsitys, että kuolleet eivät ole todella kuolleita, vaan ovat siirtyneet johonkin korkeampaan elämänmuotoon, on vain luonnollista, että hän yrittää olla yhteydessä heidän kanssaan. Toistamme vielä, että tämä usko on hyvin oleellinen spiritismissä. Ilmaistakoon tämä erään spiritistikirjailijan sanoin: »On yhtä luonnotonta väittää, että ns. kuolleet eivät joskus palaisi takaisin luoksemme kuin sanoa, että he eivät ole koskaan syntyneetkään eivätkä koskaan erinneet tästä maailmasta.» Raamatun opetukset ovat aivan päinvastaiset. Huomatkaa jakeet: »Tuonelaan vaipunut ei sieltä nouse. Ei hän enää palaja taloonsa, eikä hänen asuinpaikkansa häntä tunne» (Job 7: 9,10). Ja Daavid sanoi murheisena: »Mutta kun hän nyt on kuollut, niin mitä minä enää paastoaisin ? Enhän minä enää voi palauttaa häntä. Minä menen hänen tykönsä, mutta hän ei enää palaja minun tyköni» (2 Sam. 12: 23). Kuolleet eivät palaa luoksemmetässä elämässä. He ovat kuolleita ylösnousemuksen päiväänsaakka.Entä henget, jotka ilmestyvät spiritisti-istunnoissa. Mitä neovat? Mistä ne tulevat? Tätä miettivät miljoonat ihmiset. Mitätahansa ne ovatkin, voimme olla varmoja siitä, että ne eivät ole rakastettuja omaisiamme, jotka ovat tulleet meitä tapaamaan.Raamattu sanoo tämän selvästi ja painokkaasti. Tiedämme, ettätällaisia ilmestymisiä tapahtuu silloin tällöin, ja kuten olemme huomanneet, niitä on tapahtunut jo vuosituhansien ajan. Muinaisilla hallitsijoilla oli kokonainen seurue taikojen tekijöitä, loitsujenlukijoita, ennustajia ja astrologeja, jotka toimivat kuninkaallisina neuvonantajina. Herra sanoo spiritistisen Egyptin neuvonantajia tarkoittaen, »Egyptiltä katoaa rohkeus rinnasta, ja minä hämmennän hänen neuvonsa; ja he kysyvät epäjumalilta, henkienmanaajilta, vainaja- ja tietäjähengiltä» (Jes. 19: 3). Jumalan tarkoituksena oli alunperin antaa Israelin ilmoittaa pelastussanoma kaikille kansoille. Näin ei tapahtunut, vaan israelilaiset sen sijaan seurasivat naapurikansojen tapoja. Jopa heidän hallitsijansakin kulkivat pakanakansojen tietä. Kuningas Manasse on tästä surullinen esimerkki: »Hän teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, niiden kansain kauhistavien tekojen mukaan, jotka Herra oli karkoittanut israelilaisten tieltä.» »Myös hän — — harjoitti noituutta ja hankki itsellensä vainaja- ja tietäjähenkien manaajia; hän teki paljon sitä, mikä on pahaa Herran silmissä ja vihoitti hänet» (2 Kun. 21: 2, 6).

KUNINGAS SAUL KYSYY NEUVOA MEEDIOLTA

Manasse oli seurannut Saulin, Israelin ensimmäisen kuninkaan esimerkkiä. Saulkin oli kääntynyt pois vanhurskaudesta ja pyytänyt hengiltä neuvoa. Ensimmäinen Aikakirja kertoo Saulista: »Niin kuoli Saul, koska hän oli ollut uskoton Herraa kohtaan eikä ollut ottanut vaaria Herran sanasta, ja myös sentähden, että hän oli kysynyt vainajahengeltä neuvoa, mutta ei ollut kysynyt neuvoa Herralta. Sentähden Herra surmasi hänet» (1 Aikak. 10: 13, 14). Saul oli vaikuttava persoonallisuus. Hän oli päätänsä pitempi kaikkea kansaa. Hän oli kerran »profeetta profeettain joukossa»  (1 Sam. 10: 11). Mutta Saul erehtyi henkienpalvontaan, ja se on surullinen tarina. Hukkaanmenneen elämänsä viimeisenä yönä hän lähti Jumalan käskyn vastaisesti ja omasta määräyksestään välittämättä etsimään tietäjähenkeä, Een-Doorin noitaa. Spiritistit ovat usein esittäneet kuningas Saulin kokemuksen todisteena henkien olemassaolosta ja ilmestymisestä. Asiaan hiukan syventyessään lukija tulee vakuuttuneeksi siitä, että koko asia ei ollut muuta kuin eksytystä. Saul pyysi vaimolta: »Ennusta minulle vainajahengen avulla», »nostata minulle Samuel» (1 Sam. 28: 8, 11). Kuningas oli tullut meedion luokse valepukuisena, sillä hän oli antanut määräyksen hävittää kaikki noituudenharjoittajat. Hän »oli toimittanut pois maasta vainaja- ja tietäjähenkien manaajat» (jae 3). Mutta kun Saul lupasi, ettei vaimolle koituisi mitään harmia, tämä ryhtyi taas suorittamaan manausta. Ensimmäinen tieto, jonka hän hengiltä sai, oli Saulin henkilöllisyys. Sen kuultuaan vaimo huudahti kauhuissaan: »Miksi olet pettänyt minut? Sinähän olet Saul» (jae 12). Saatana voi paljastaa ihmisten henkilöllisyyden ja teki niin tämän luopiokuninkaankin kohdalla noitavaimon kautta. Vaimo sanoi myöhemmin Saulille: »Minä näin jumalolennon nousevan maasta.» On mielenkiintoista havaita, että tämä henkiolento nousi »maasta», se ei tullut taivaasta tai jostakin henkiasunnosta. Voimmekin siis kysyä: »Asuvatko niin sanotut kuolemattomat henget maan alla?»

Nykypäivän spiritismi sanoo, että kuolleet ovat kaukana tästä maasta, ja että he viettävät täydellisempää elämää jollakin »seitsemästä astraalitasosta». Kun Saul pyysi meediota kuvaamaan, mitä hän näki, tämä vastasi: »Vanha mies nousee ylös, viittaan verhoutuneena.» Saul ei itse asiassa nähnyt mitään. Kertomus sanoo, että »Saul ymmärsi» (uskoi mielessään), että se, jonka tämä turmeltunut vaimo näki, oli Samuel. Emme epäile, etteikö hän olisi nähnyt jotakin, mutta se ei varmastikaan ollut Samuel. Onko todennäköistä, että Samuel, Jumalan profeetta ja kansan johtaja, joka elämänsä aikana voimakkaasti tuomitsi noituuden, olisi noitavaimon manauksesta tullut hänen luokseen, mikäli sellainen olisi edes ollut mahdollista. Tätä on aivan mahdotonta edes kuvitella.  Koko välikohtaus oli selvästi pahojen enkelien työtä. On ilmeistä, ettei Saul saanut lohdutusta eikä turvaa. Seuraavana päivänä tämä eksytetty miesparka surmasi itsensä. Ajatellessaan tuon voimakkaan miehen kumartumassa kohti ylöskäännettyä miekkaansa jokainen voi todeta sen kauhean hinnan, jonka hän maksoi harkitusta tottelemattomuudestaan. Kun hän kääntyi pois elävästä Jumalasta ja kysyi vainajahengeltä neuvoa, hän toimi silloin Jumalaa vastaan. Kertomus Saulin hukkaan menneestä elämästä on opiksi kaikille, joilla on kiusaus seurata häntä noituuden syntiin. Alussa Saul oli kansansa kaunis kuningas, lopussa hän oli saatanan leikkikalu, joka kuoli taistelukentällä oman kätensä kautta. Kipling on sanonut: Tie Een-Dooriin on yksi vanhimmista, mielettömin teistä mielettömistä. Se suoraan noidan luo — kuten Saulinkin aikoina — johtaa. Suru, murhe Een-Doorin tiellä käyviä kohtaa. Uskallammeko me mennä kysymään neuvoa noidilta, selvänäkijöiltä tai astrologeilta. Jumalan tahto ei löydy pimeästä spiritisti-istunnosta vaan hänen sanastaan, joka on »minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni» (Ps. 119: 105). Kuulkaa Herran selvää neuvoa: »Kun he sanovat teille: 'Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat', niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa ? Kuolleiltako elävien puolesta ?» (Jes. 8: 19). E. F. Morse tekee kiinnostavan myönnytyksen, kun hän sanoo, että nykyajan spiritismi jäljittelee kaikkia menneisyydessä vallinneita taikuuden ja noituuden periaatteita. Samat voimat ja samat tietämykset ovat nytkin mukana. Vanhan testamentin aikoina Jumala kielsi yhteydenoton vainajahenkiin. Mooseksen kautta Jumala sanoi, että mies tai vaimo, joka »lukee loitsuja tai kysyy vainaja- tai tietäjähengiltä» oli »kauhistus Herralle» ja »heidät rangaistakoon kuolemalla» (5 Moos. 18: 12; 3 Moos. 20: 27). Eikö silloin ole jo aika kääntyä pois okkultismin muminasta ja pyytää elävän Jumalan neuvoa, kun kuullaan sellaisia väitteitä, että »spiritismi on Jumalan sanoma, jonka avulla hän tahtoo sanoa kuolevaiselle ihmiselle, että kuolemaa ei ole; että kaikki jotka ovat kuolleet elävät yhä ja että syntisimmillekin on toivoa tuonpuoleisessa elämässä» (National Association Year Book 1961, s. 13).

Spiritismi väittää, että »hengellinen edistyksemme on vain puhdas tulos omista ponnistuksistamme» (The History of Modern Spiritualism, s. 11), mutta Raamattu sanoo selvästi, että me pelastumme vain yksin armosta. Spiritismi väittää myös, että »emme kuole», mutta Raamattu sanoo: »Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava» (Hes. 18: 4) ja »Synnin palkka on kuolema» (Room. 6: 23) ja »kaikki ovat syntiä tehneet» (Room. 3: 23). Nämä väitteet ovat ristiriitaisia. Molemmat eivät voi olla oikeassa. Meidän on tehtävä valintamme. Kumpaa me seuraamme — valehtelevien henkien sanoja vai Jumalan erehtymätöntä sanaa ? Mitä tapahtuu, kun kuolemme? Eroaako sielu ruumiista, lentää toiselle tasolle ja elää siellä täydellisempää elämää, vai kuolemmeko vain ja se on kaiken loppu? Toiset sanovat kuoleman olevan rauhallista unta, lepoa jota ei mikään häiritse aina ylösnousemuksen päivään asti. Toiset taas väittävät, että olemme elävämpiä kuin koskaan. Eräs maailman vanhimpia kysymyksiä on: »Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin?» (Job 14: 14). Kuinka kaipaammekaan tähän selvää vastausta varsinkin silloin, kun silmämme ovat täynnä kyyneleitä ja äänemme nyyhkytyksen tukahduttama.

KUOLEMA El OLE LOPPU

Useimpien ihmisten sisimmässä on vakaumus siitä, että kuolema ei ole loppu ja että haudan takana on elämää. Job ei odottanut muiden vastaavan kysymykseensä, sillä hän tiesi Jumalan tarkoituksen. Hän sanoi: »Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. Sinä kutsuisit ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöisit kättesi tekoa» (Job 14: 14, 15). Huomatkaa, että hän sanoi odottavansa pääsyvuoronsa joutumista. Raamatun sanoma antaa toivoa kuolevalle maailmalle. Kristuksen ylösnousemus lujitti hänen julistamaansa totuutta. Ylösnousemus taas on aivan eri asia kuin spiritismin ja okkultismin opettama kuoleman jälkeen jatkuvan elämän käsite. Raamattu sanoo selvästi, että nyt elämämme elämä on kuolevaista, että tulemme kaikki kuolemaan ja että kuolemattomuus on jotakin, jota Jumala säilyttää meidän varallemme. Vasta kun Herra palaa kunniassaan, meidät muutetaan kuolevaisuudesta kuolemattomuuteen.

MITÄ ON KUOLEMATTOMUUS?

»Kuolemattomuus» määritellään ominaisuudeksi tai tilaksi, jossa ihminen on vapautettu kuolemasta. Apostoli Paavali sanoo, että meidän »pitää pukeutuman kuolemattomuuteen» (1 Kor. 15: 54), kun Vapahtajamme saapuu kunniassaan. Jos kuolemattomuus on jotakin, mihin meidän pitää »pukeutuman», on ilmeistä, että meillä ei ole sitä nyt. Jumalalla yksinään on kuolemattomuus. Hän on »se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä — hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta» (1 Tim. 6: 15, 16). Kuolemattomuus on siten jumalallinen ominaisuus. Ihmisellä ei ole sitä luonnostaan. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin kuolematon sielu. Meistä tulee kuolemattomia, mutta vasta Kristuksen toisen tulemisen tapahduttua. Vasta sitten ne, jotka ovat kuolleet ylösnousemuksen toivossa, nostetaan haudastaan. Katoavaisuuden tilasta he tulevat »pukeutumaan katoamattomuuteen». Samanaikaisesti vielä maan päällä elävät vanhurskaat tulevat »kaikki muuttumaan» (1 Kor. 15: 52). Tuo muutos tulee olemaan vaikuttava sekä ruumiillisesti että sielullisesti, sillä luonnollisesta ruumiista tulee silloin hengellinen tai kuolematon ruumis kuten Herran ylösnoussut ja häikäisevän kirkas ruumis. Apostoli Johannes sanoo: »Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Ale tiedämmetulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy» (1 Joh. 3:2). Vasta Vapahtajan saapuessa »kuolema on nielty ja voitto saatu» (1 Kor. 15: 54). »Sillä hänen pitää hallitseman siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema» (1 Kor. 15: 25, 26). Spiritistit puhuvat kuolemasta »ystävänä». Raamattu kutsuu kuolemaa »viholliseksi». Ero on valtava. Kuolema on tungettelija. Se tuli maailmaan synnin seurauksena. Se tuhosi Jumalan kauniin luomakunnan ja muutti maailman sairashuoneeksi. Mutta kun Herra palaa maan päälle noutamaan kansaansa, hän tekee kuolemasta lopun. Profeetta sanoo: »Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt» (Ilm. 21: 4).

KRISTINUSKO PERUSTUU YLÖSNOUSEMUKSEEN

Ylösnousemuksen sanoma oli keskeinen apostolien saarnoissa. Siitä tosiasiasta, että Jeesus nousi kuolleista, sai alkunsa kristillinen kirkko. »Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran  Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla» (Ap.t. 4: 33). Nuo ensimmäisen vuosisadan apostolisaarnaajat julistivat pelottomasti Herran ylösnousemusta. Koska hän kuoli ja heräsi jälleen eloon, »on oleva ylösnousemus, sekä vanhurskasten että vääräin» (Ap.t. 24: 15). Jeesus opetti aivan samoin: »Aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. Sillä niinkuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen » (Joh. 5: 25—29). Johanneksen evankeliumin kuudennessa luvussa sanotaan lisäksi: »Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minäherätän hänet viimeisenä päivänä» (Joh. 6: 40). Jeesus ei puhunut sielun kuoleman jälkeisestä elämästä vaan sen sijaan ruumiillisesta ylösnousemuksesta. Koska kuollut ei palaa elämään, on ylösnousemus sen vuoksi tarpeen. Ylösnousemus tapahtuu vasta silloin, kun Herra palaa pyhien enkeleittensä kanssa, ei aikaisemmin.

Tämä totuus ei käy ilmi ainoastaan Uudesta testamentista, vaan se on ilmoitettu aivan yhtä ehdottomasti Vanhassa testamentissa. Jesaja kirjoitti: »Sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä maa tuo vainajat ilmoille» (Jes. 26: 19). Daavid vaali toivoa: »Minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella » (Ps. 17: 15). Tuo sana »herätessäni» on merkityksellinen. Kaikkialla Raamatussa kuoleman sanotaan olevan »unta». Luemme, että »kun Daavid oli aikanansa Jumalan tahtoa palvellut, nukkui hän ja tuli otetuksi isiensä tykö ja näki katoavaisuuden» (Ap.t. 13: 36). Mutta samoin kuin Jesaja ja Jumalan kansa kaikkina aikakausina, Daavidkin iloitsi ennakolta ylösnousemuksen päivästä, jolloin hän tulisi »heräämään». Näinä välivuosina ne, jotka ovat kuolleet, lepäävät hiljaa unessa, jota ei mikään häiritse, odottaen Elämänantajan kutsua.

LASARUS HERÄTETTIIN KUOLLEISTA

Kristus osoitti ylösnousemuksen luonteen, kun hän herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista. Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen Lasaruksen tilasta, hän sanoi vain: »Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet unesta» (Joh.11: 11). He olivat iloisia, koska he luulivat Jeesuksen tarkoittavan unessa-nukkumista. Silloin Jeesus sanoi suoraan: »Lasarus on kuollut» (jae 14). Raamatun mukaan kuolema on häiriintymätöntä »unta». Kuitenkin Jeesus aikoi herättää Lasaruksen. Niinpä hän meni paikalle, jossa Lasarus lepäsi. Totellen Jeesuksen käskyä: »Lasarus, tule ulos!» kuollut mies heräsi unestaan ja palasi perheensä luo. Herra ei kutsunut häntä toiselta tasolta eikä mistään kaukaisesta maailmasta vaan hautakammiosta, juuri siitä paikasta, jonne he olivat asettaneet hänet lepäämään. Kirjassaan Nurslings of Immortality tri Raynor Johnson pilkkaa tätä totuutta kuolleen ihmisen tiedottomasta tilasta. Hän sanoo sen olevan »järjetön tarina, jota on jo kauan häpeällisellä tavalla kerrottu». Hän esittää, ettei ajatuksella »että kuolleet nukkuvat etäisen tuomiopäivän koittoon asti, jolloin kelvolliset kokevat 'elämän ylösnousemuksen', ole sijaa tämän sukupolven ajattelussa». Surullinen tosiasia on, että tri Johnsonin opetuksissa ei ole sijaa Raamatun totuuksille eikä uskolle Kristukseen. Nämä ovat hänen mielestään »lapsellisen mielikuvituksen tuotteita», jotka olisi hylättävä muiden lapsellisuuksien myötä (s. 239, 240). Mitä tämä spiritistifilosofi sitten tarjoaa Raamatun totuuksien tilalle? Ei mitään kouraantuntuvaa eikä selväpiirteistä, ei mitään, mille ihminen voisi perustaa uskonsa. Luomisen asemesta hän puhuu »jumalallisista kuvitelmista» ja Jumalan sanan asemesta hän tarjoaa meedioitten hajanaisia ilmoituksia. Kaikkien okkultistien tavoin hän väittää myös, ettei kuolemaa ole. Kuuluisa filosofi ja taikuri Appollonius of Gyana, joka eli ensimmäisellä vuosisadalla jKr., mutta joka luultavasti ei koskaan tutustunut kristinuskoon, tekee saman vanhan erehdyksen elämän ja kuoleman suhteen. Kirjoittaen Valerinolle, jonka poika oli kuollut, tämä filosofi sanoi: »Kukaan ei kuole kuin vain näennäisesti, samoin kuin syntymäkin on vain näennäistä. Muutos olemattomuudesta olemiseksi näyttää olevan syntymä ja muutos olemisesta olemattomuudeksi kuolema, mutta todellisuudessa kukaan ei ole koskaan syntynyt eikä kukaan koskaan kuole» (Douglas Hunt: Exploring the Occult, s. 214). Nämä Appolloniuksen pakanalliset mielipiteet eroavat jyrkästi Jumalan sanan selkeästä julistuksesta. Samanlaisia mielipiteitä esitetään myös intialaisessa Bhagavat Gilassa. Apostolien saarnat osoittivat tällaiset käsitykset vääriksi.

KUVAUS VANHUUDESTA JA KUOLEMASTA

Salomonin runomuotoinen kuvaus ihmisruumiin rappeutumisesta on kirjallisuuden mestarinäyte. Hän sanoo: »Huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi (vapisevat jäsenet merkitsevät vanhuuden lähestymistä), ja jauhajanaiset ovat joutilaina (hampaat rappeutuvat), ja akkunoista kurkistelijat jäävät pimeään (näkö hämärtyy), ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat (kuulo heikkenee), ja noustaan linnun lauluun (uni on katkonaista, heräämme varhain), ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät (ääni menettää sointinsa); myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja (nuoruuden rohkeus on hävinnyt), ja mantelipuu kukkii (tukka muuttuu valkeaksi kuin mantelipuun kukka), ja heinäsirkka kulkee kankeasti (pikku seikat ärsyttävät), ja kapriisinnuppu on tehoton (sukuvietti on heikentynyt).» Miksi? »Sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla (lopuksi tulee kuolema); vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon (viisauden lähteestä ei voida ammentaa mitään ennen ylösnousemusta). Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin» (Saarn. 12: 3—7). Henki tai elämä (hepreankielellä ruach) palaa sen antajan luo; voima, jonka avulla ihminen on elänyt, menee takaisin Jumalan luo, joka sen on antanutkin. Elämän lahja tulee Jumalalta ja palaa kuolemassa takaisin hänen luokseen. »Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme» (Ap.t. 17: 28).

MITÄ ON HENKI?

Monet ovat epätietoisia siitä, mitä henki on, tietämättä, miten sen määrittelisivät. Raamattu antakoon meille vastauksen. Jaakob sanoo: »Ruumis ilman henkeä on kuollut» (Jaak. 2 : 26). Kreikankielinen »henkeä» tarkoittava sana on pneuma, joka tarkoittaa myös »elämää». Sana pneuma on käännetty »hengeksi» 288 kertaa. Käytetäänpä kumpaa sanaa tahansa, »henkeä» tai »elämää», yksi asia on varma: ilman sitä ruumis on kuollut. Patriarkka Job sanoi: »Niin kauan kuin minussa vielä henkeä on ja Jumalan henkäystä sieraimissani» (Job 27: 3). Henki, joka palaa kuolemassa Jumalan luo, ei ole kuolematon sielu, vaan elämän henki, jonka voimalla me elämme. Kun Jumala loi ihmisen, hän »puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu» (1 Moos. 2 : 7 ) . Jumala ei puhaltanut ihmiseen sielua. Hän »puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen ja niin ihmisestä tuli elävä sielu». Kun Jumalan voima kosketti elotonta tomua, eloton tuli eläväksi — eläväksi sieluksi. Tarvitaan Jumalan henkeä tekemään elävä sielu. Niinpä kun elämän henki, voima jonka avulla elämme, otetaan pois, seurauksena on kuolema. Tätä on korostettu Psalmissa 104: 29,30: »Sinä otat pois niiden hengen, ne kuolevat ja palajavat tomuun jälleen. Sinä lähetät henkesi, ja ne luodaan.» Hepreankielinen henkeä tarkoittava sana on ruach, joka esiintyy Vanhassa testamentissa 379 kertaa. Ainoassakaan kohdassa se ei kuitenkaan viittaa siihen, että ihmisellä olisi kuoleman jälkeen elävä sielu, joka kykenee tietoiseen olemassaoloon ruumiin ulkopuolella.

Ilman henkeä ihmisellä ei ole tietoisuutta. Hän on unessa. Paavali kirjoitti uskovista, jotka olivat »Kristuksessa nukkuneita » (1 Kor. 15: 18). Kuinka lohduttava onkaan ajatus, että ne jotka ovat kuolleet, ovat levossa. Kun Herra laskeutuu liekehtivältä taivaalta »kuninkaitten Kuninkaana ja herrain Herrana», hän käskee hengen liittyä elottomaan tomuun, ja ruumiit, jotka ovat menneet katoavaisuuteen ja ilmeiseen tyhjyyteen, tulevat Jumalan käskystä astumaan esiin kirkastettuina. Heitettyään syrjään tomuverhonsa he syntyvät uudelleen elämään ja yhdessä maan päällä vielä elävien vanhurskaiden kanssa »heidät temmataan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa» (1 Tess. 4: 17).

RAAMATTU PUHUU YLÖSNOUSEMUKSESTA,

El ELÄMÄN VÄLITTÖMÄSTÄ JATKUMISESTA KUOLEMASSA

Monet aikamme huomattavat teologit, kuten esimerkiksi professori Oscar Cullman Baselista, sanovat painokkaasti, että oppi ruumiin ylösnousemuksesta on Raamatun totuus. Jos asia ei olisi näin, miksi Herra palaisi maan päälle. Niille, jotka ovat hellineet ajatusta, että heidän rakkaat omaisensa ovat taivaassa Herran kanssa eivätkä levossa hänen kutsuaan odottamassa, tämä voi olla järkytys. Tämän Raamatun totuuden kauneus paljastuu kuitenkin helposti. Ajatelkaa, miltä teistä tuntuisi, jos omaisenne olisivat kuolleet ja tietäisitte, että he eivät eläneet synnittömästi. Mitä lohdutusta siitä olisi teille, jos ajattelisitte heidän menneen heti noutamaan palkintoaan? Kuinka paljon parempi on ottaa vastaan Jumalan sana! Jonakin päivänä kaikki tulevat saamaan palkintonsa. Sillävälin voimme olla varmoja siitä, että »elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat». Sillä »Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra» (Room. 14: 8, 9). Se, joka tietää olevansa Herran oma, ei pelkää kuolemaa. Me olemme hänelle aivan yhtä todellisia, nukuimmepa kuoleman unta tai olemme elossa. Se joka ottaa vastaan Kristuksen, ottaa vastaan lupauksen iankaikkisesta elämästä. Raamattu tekee selväksi, että hän ei saa kuolemattomuutta heti, sillä kuolemattomuusannetaan meille vasta ylösnousemuksessa. Kuolleen kristityn väliaikaista olotilaa kutsutaan »uneksi». »Kuolemattoman sielun» käsite on raamatunvastainen. Se eroaa äärettömästi siitä Raamatun ihanasta sanomasta, jonka mukaan kuolleet ovat levossa ylösnousemusta odottaessaan. Toinen näistä ajatuksista on saatu kreikkalaisesta filosofiasta, toinen Jumalan sanasta. Suuri vanha isoisänaikuinen kello seisoi erään suositun hotellin eteishallissa. Se oli varustettu sähkömoottorilla ja aikakoneistolla. Sen lyöntien herttaiset soinnut viehättivät kaikkia vieraita. Eräänä iltana puhkesi äkkiä ukkosenilma kaupungin yllä juuri kun kello oli lyömässä kuutta. Melodian eräässä kohdassa virta katkesi. Lyhyen ajan kello oli hiljaa. Sitten valot taas syttyivät ja vanha kello aloitti sävelmän uudelleen täsmälleen siitä kohdasta, mihin se oli pysähtynyt. Näin tapahtuu myös Herran saapuessa. Ylienkelin äänellä ja Jumalan pasunan soidessa »hän kutsuu taivaat ja maan — •—, kootkaa minun eteeni minun hurskaani, jotka uhreja uhraten ovat tehneet minun kanssani liiton» (Ps. 50: 4, 5), ja he yhtyvät taivaan soittoon. Ei ihme, että Paavali kutsui tätä »autuaalliseksi toivoksi». Englannissa, Sandringhamin kuninkaallisen linnan ihanassa ruusutarhassa, on yksinkertainen mutta kuitenkin vaikuttava hauta. Eräs nuori prinssi oli kuollut 14-vuotiaana. Hänen isänsä, kuningas Yrjö V, vaikka olikin imperiumin hallitsija, ei kyennyt pelastamaan kärsivää poikaansa. Maan taitavimpien lääkäreidenkään taito ei riittänyt, vaan nuorukainen vaipui kuolon uneen. Jos käytte haudalla, löydätte hänen vaatimattomasta hautakivestään sanat: »Sinun kuningaskunnassasi hän saa rauhan.» Prinssi lepää tuon ihanan puutarhan kukkien keskellä odottaen tulevaa kuningasta, suurempaa kuin hänen isänsä. Kuningas Yrjön oli sanottava jäähyväiset rakastetulle pojalleen. Tuossa kuninkaallisessa perheessäkin pitivät paikkansa seuraavat säkeet

Ei ole laumaa, jota paimentaisin,

yksi kuollut karitsa vain.

Ei ole kotiliettä, jota puolustaisin,

tyhjä tuoli on murheenain.

Mutta kun kuninkaitten Kuningas saapuu noutamaan omansa maanpäältä, hän perustaa ihmeellisen kuningaskuntansa ja siinä kuningaskunnassa kaikki maailman kärsivät ihmiset, jotka ovat ottaneet vastaan hänen armonsa, tulevat saavuttamaan iankaikkisen rauhan.

 KUINKA TODELLINEN KUOLEMA ON?

Käärme sanoi Eevalle: »Ette suinkaan kuole te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan» (1 Moos. 3: 4, 5). Tuota valhetta käytetään yhä totuuden naamioimiseksi. Miljoonat ihmiset uskovat, että kun ihminen kuolee, hänen sielunsa lentää jonnekin elämään omaa elämäänsä fyysisen ruumiin sitä rajoittamatta. Kun pakanat »vaihtoivat Jumalan totuuden valheeseen» (Room. 1: 25), he vääristelivät evankeliumin sanomaa. Missään tämä ei ole selvempää kuin sekavassa kuolemaa koskevassa ajattelussa. Rva M. E. Cadwallader, The Progressive Thinker'in toimittaja, kirjoitti yli vuosisata sitten artikkelin, jota vieläkin usein lainataan. Sen otsikkona oli »Ei ole kuolemaa — ei ole kuolleita». Siinä hän väitti, että »usko henkiin on kaikkien maailman uskontojen perususko». Se saattaakin hyvin olla perustava tekijä »maailman uskonnoissa», mutta Jeesukseen Kristukseen perustuva uskonto ei ilmene uskona henkiin vaan Jumalan sanaan. Kuinka selvästi Raamattu ilmaiseekaan tämän: »Se sielu joka syntiä tekee, sen on kuoltava» (Hes. 18: 4 ) . »Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin se tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin» (Ps. 146: 4). »Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään — — eikä heillä ole milloinkaan osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla» (Saarn. 9: 5,6). »Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan, ei hän sitä tiedä, vaipuvatko vähäisiksi, ei hän heitä huomaa» (Job 14: 21).

Nämä jakeet esiintyvät Vanhassa testamentissa, mutta Uusi testamentti on aivan yhtä ehdoton. Jeesus sanoi: »Kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin» (Joh. 5: 28, 29). Paavali kirjoittaa »Kristuksessa nukkuneista» ( 1 Kor. 15: 18). Hän sanoo: »Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa» (jae 22). Milloin heidät sitten tehdään eläviksi? »Sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan» (jae 23). Nämä ovat vain muutamia Raamatun kohtia, niitä löytyisi kyllä paljon enemmänkin. Spiritismi esittää, »että kuolema on muutos fyysisestä maailmasta henkiseen, että ihminen elää yhä henkimaailmassa, ja että ne jotka ovat jättäneet maallisen asuinsijansa, voivat vielä palata maan päällä elävien luokse.» — M. E. Cadwallader, Centennial Book, s. 86.

Molemmat näkökannat eivät voi olla oikeita. Uskommeko Pyhään Raamattuun vai ihmisten ja meedioitten puheisiin? Kaikkialta Raamatusta, ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Johanneksen Ilmestykseen, on löydettävissä se totuus, että ihminen nukkuu kuoltuaan unta, jota ei mikään häiritse. Tätä korostavat profeetat, apostolit ja Herra itse. Kuitenkin muinaiset kreikkalaiset ajatukset ovat itsepintaisesti säilyneet. Eräässä hautakivessä vanhalla hautausmaalla on seuraava omituinen hautakirjoitus: Puiden varjossa, maan mullassa, lepää Salomon Peesin ruumis tuo. Pees ei ole täällä, vain hänen tomunsa, hän ojensi sielunsa ja meni Jumalan luo. Raamattu ei kerro mitään miehestä, joka »ojensi sielunsa ja meni Jumalan luo». Toivokaamme, että Pees kuoli ylösnousemuksen toivossa. Jos näin tapahtui, hän kaikkien muiden Kristuksessa kuolleiden tavoin astuu esiin haudasta 'elämän ylösnousemuksessa'. Sitten vasta hän pääsee Jumalan luo.

»HE SAAVAT LEVÄTÄ VAIVOISTANSA»

Raamattu sanoo: »Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästedes. Totisesti — sanoo Henki — he saavat levätä vaivoistansa» (Ilm. 14: 13). Tämä kaunis kristillinen opinkappale, joka koskee ihmisen rauhallista lepoa ylösnousemusta odottaessaan, on annettu meidän lohdutukseksemme. Raamattu sanoo selvästi: »Elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään.» »Ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä» (Saarn. 9: 5, 10). Sana »sielu» esiintyy Raamatussa (engl. käännöksessä) 488 kertaa 428 kertaa Vanhassa testamentissa käännettynä hepreankielisestä sanasta nephesh, 12 kertaa muista sanoista käännettynä ja 58 kertaa Uudessa testamentissa käännettynä kreikankielisestä sanasta psyche. Missään Raamatun kohdassa ei sielun sanota olevan kuolematon tai ikuinen. Päinvastoin Herra sanoo: »Se sielu, joka syntiä tekee, sen on kuoltava» (Hes. 18: 4). Toivomme ei ole siinä, että meillä olisi kuolematon sielu, vaan siinä, että otamme vastaan iankaikkisesti elävän Kristuksen. »Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä» (Joh. 3: 16). Eräs Raamatun vaikuttavimpia kohtia on: »Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa » (1 Tess. 4: 16, 17). Spiritisti Raynor Johnson sanoo tämän Paavalin esityksen olevan »niitä kertomuksia, joista uskonnon turmeltuneet muodot ovat vastuussa». Johnson sanoo vielä, että »pasunat ovat saaneet Paavalin mielikuvituksen valtaansa hänen tätä kirjoittaessaan»,  ja että »me katsomme taaksepäin ja näemme näissä 'tarinoissa' vain ihmiskunnan lapsenomaisen mielikuvituksen tuotteita» ja »koska nyt olemme kypsempiä, meidän on hylättävä nämä lapselliset ajatukset». — Nurslings of Immortality, s. 238—240. Paavalin kuvaus Kristuksen paluusta on täysin yhtäpitävä muiden Raamatun kirjoittajien esitysten kanssa. Hänen kuvauksensa ei ollut mielikuvitusta, vaan se oli jumalallinen ilmoitus. Jobin kirjan 14: 10—12 sanotaan: »Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten? Niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin taivaat katoavat eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa.» Milloin sitten »taivaat katoavat»? Pietari antaa vastauksen: »Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat» (2 Piet. 3: 10).

TERÄSMAGNEETIN VETOVOIMA

Vierailin joitakin vuosia sitten eräässä suuressa terästehtaassa. Näin korkealla yläpuolellani miehen istuvan nosturin pienessä hytissä. Vipua koskettamalla hänen hyttinsä liikkui pitkin suuria kannatinpalkkeja aivan pääni yläpuolella. Sitten se pysähtyi. Toista vipua koskettamalla kuljettaja laski suuren magneetin alas romukasan päälle. Hän painoi katkaisinta ja yli 20 tonnia muodottomaksi vääristynyttä terästä nousi romukasasta. Näin se magneetin avulla siirrettiin jättiläismäiseen sulatusuuniin. Kun voima magneetista irrotettiin, metalli putosi sulatusuuniin. Myöhemmin siitä tehtiin rautatiekiskoja, autoja tai jääkaappeja. Minuun eniten vaikuttava asia oli magneetin vetovoiman voimakkuus. Se tuntui minusta valtavalta saarnalta. Mietiskelin mitä tapahtuu, kun Vapahtajamme saapuu. Hän tulee kaikella taivaan ja maailmankaikkeuden voimalla. Ja kun hän kutsuu niitä, jotka ovat Kristuksessa nukkuneet, miljoonat nousevat hävityksen ja turmeluksen paikoista ja muuttuvat »yhtäkkiä, silmänräpäyksessä» kirkastuneiksi katoamattomiksi olennoiksi. Samoin myös ne, jotka yhä elävät odottaen Herran tuloa, muuttuvat ja heidät temmataan ylös, missä he saavat liittyä tuohon valtavaan saattueeseen. Herraa seuraten lunastetut saapuvat Uuteen Jerusalemiin, Isän luo, jossa heidät toivotetaan tervetulleiksi kotiin.

KRISTUS TUO MUKANAAN PALKINTONSA

Kun Herra saapuu, hän tuo palkintonsa mukanaan. Näitä palkintoja ei anneta pyhille kuolemassa vaan toisen tulemisen hetkellä. Aika ei kuitenkaan merkitse mitään levossa olevalle. Se on vain silmänräpäys, koska seuraavana tietoisuuden hetkenään  hän silmänsä avatessaan näkee maahan laskeutuvan Herransa. Muistatko mitä Jeesus sanoi Martalle, kun tämä suri Lasaruksen kuolemaa? Hän sanoi: »Sinun veljesi on nouseva ylös.» Martta vastasi: »Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä» (Joh. 11:23,24). Martta tiesi, minkälaista elämää hänen veljensä Lasarus oli viettänyt, ja hän oli varma, että tämä nousisi haudasta silloin kuin kaikki vanhurskaat nousevat. Jeesus oli kuitenkin tullut herättämään Lasaruksen henkiin vielä tässä elämässä. Näin Lasarus herätettiin erikoisella tavalla kuolleista. Neljä päivää kuolleena olleen miehen herättäminen oli osoitus koko kansalle Kristuksen jumaluudesta. Oli tullut aika julistaa sanomaa. Sen vuoksi Jeesus sanoi Martalle: »Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole» (Joh. 11: 25, 26). Ne jotka kuolevat Jeesukseen uskoen, heräävät ylösnousemuksessa. Ja ne jotka uskovat ja ovat elossa Kristuksen paluun hetkenä, eivät ikinä kuole. He kohoavat taivaaseen kuin Eenok ja Elia. Herra sanoi: »Kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin» (Joh. 5: 28, 29). Miksi emme uskoisi häntä? Hän on »tie, totuus ja elämä» (Joh. 14: 6). On monia hyviä kristittyjä, heidän joukossaan maailman rakastettavimpia ihmisiä, jotka vilpittömästi uskovat, että kun rakastettu omainen kuolee, hän menee suoraan taivaaseen. Heille sanoisimme, että tällaiselle uskolle ei voida löytää tukea Jumalan sanasta. Muistelkaamme jälleen Jeesuksen sanoja: »Älkää ihmetelkö, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin» (Joh. 5: 28, 29). He ovat haudoissaan, kun he kuulevat hänen äänensä. He eivät ole taivaassa eivätkä jollakin toisella planeetalla. He ovat täällä maassa meidän kanssamme. Lasaruksen tavoin he tulevat esiin lepopaikoistaan, kun Jeesus saapuu. Edellisessä luvussa lainasimme Paavalin kirjettä roomalaisille. Mutta hän kirjoitti saman sanoman myös tessalonikalaisille: »Hän on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan» (1 Tess. 5: 10). Olemme aivan yhtä kallisarvoisia hänelle, olemmepa sitten kuolleita tai eläviä. Me olemme yhä Jumalan perheen jäseniä. Kuinka lohduttava onkaan ajatus, että kuolleet omaisemme nousevat haudasta vastaanottamaan kuolemattomuuden lahjaa. Emmekä koskaan enää kuole.

Hetken haudan kätkössä

tomu saapi levätä.

Täällä täytyy erota,

surra, tuskaa tuntea.

Mutta ylösnoustessa

kutsuu maa, tuo ihana.

Hauta kylmä, synkkäkään

mua saa ei pelkäämään,

Jeesus on sen voittanut,

haudan portit aukaissut.

Sanoihinsa luotan, oi,

kerran kutsu mulle soi.

Mikä näky ihana,

Herra kun on saapuva!

Kuolosta mun kohottaa,

ruumiini hän kirkastaa.

Tästä aina iloitsen,

tuota päivää vuottelen.

M. M . W.

Purjehtiessamme Sydneystä, Australiasta Uuteen Seelantiin jotkut merimiehistä olivat huolestuneita. Merimiehet ovat, kuten tiedätte, usein taikauskoisia. Kuulin erään heistä huudahtavan: »Ohhoh! Kuusi pappia laivalla! Toverit, meillä on myrskyinen matka edessämme tällä kertaa. Laiva varmasti uppoaa, ennenkuin olemme perillä.» Hän oli väärässä, sillä Tasmanian meri oli aivan tyyni koko matkan.

Nuo »papit» olivat neljä protestanttista ja yksi roomalaiskatolinen pappi sekä Sir Arthur Conan Doyle, eräs maailman johtavista spiritisteistä, joka on myös tunnettu Sherlock Holmes -kirjoistaan. Sir Arthur oli vaikuttava persoonallisuus ja hyvä keskustelija. Hän oli maailmanympärimatkalla luennoimassa spiritismistä ja hän toivoi saavansa levätä laivalla muutaman päivän. Hän kuitenkin erehtyi, sillä häneltä pyydettiin jatkuvasti haastatteluja ja spiritistisiä istuntoja. Hyttitoverini, joka asui Sydneyssä, oli erään suuren konerakennusyhtiön myyntimies. Hänet oli lähetetty kahdeksi viikoksi Uuteen Seelantiin. Meidän lähdettyämme Sydneystä hän sanoi minulle: — Minulla on varmasti jonkin verran psyykkisiä kykyjä, koska olen pienestä pojasta lähtien »nähnyt» asioita. Luulenpa, että keskustelen tästä Sir Arthurin kanssa.

— Teistä tulee mahdollisesti spiritisti, sanoin. — Minusta ei koskaan tule spiritistiä, hän vastasi. — Minähän en ole lainkaan uskonnollisuuteen taipuvainen. En koskaan käy kirkossa. Tiesin mistä puhuin. Hän keskusteli Sir Arthurin kanssa ja kun hän palasi hyttiin, hän näytti kävelevän ilmassa. — Kuulehan ystäväni, hän sanoi, tuo vanhus .tietää minusta enemmän kuin minä itse. Olin vasta aloittanut keskustelun, kun hän jo sanoi: »Te olette ennenaikaisesti syntynyt, eikö totta». »Kyllä, seitsenkuukautisena», vastasin. »Samoin oli äitinne ja isoäitinnekin», hän jatkoi. Sitten hän esitti minulle tieteellisiä todisteita asiasta. »Kuinka tiesitte», kysyin. Mutta hän jatkoi: »Ei vain isoäitinne vaan naispuoliset esivanhempanne ovat neljän sukupolven ajan ennen häntä syntyneet ennenaikaisesti. Te olette seitsemättä sukupolvea ja miespuolinen. Sen takia olette luonnostanne meedio.» Sitten hän esitti lisää tieteellisiä todisteita ja sanoi: »Jos sallitte, haluaisin käyttää teitä meedionani tällä laivalla.» Kysyin hyttitoveriltani, aikoiko hän antaa tämän spiritistijohtajan käyttää itseään hyväkseen. — Totta kai, hän vastasi. — Itse asiassa minulla on ensimmäinen istunto kello neljä iltapäivällä. Siihen oli aikaa kaksi tuntia. Vaikka olisin sanonut mitä, ei sillä ollut mitään vaikutusta häneen. Näimme hyvin vähän toisiamme loppumatkan aikana, sillä hän oli Sir Arthurin seurassa melkein jatkuvasti.

Viisi päivää myöhemmin, kun sanoimme hyvästit, tämä mies oli sopinut, että hän seuraisi uutta työnantajaansa Lontooseen. Tekikö hän niin vai ei, sitä en tiedä kertoa. Hän lähetti kuitenkin sähkösanoman työpaikkaansa ja perheelleen ilmoittaakseen heille päätöksestään. En ole nähnyt häntä sen jälkeen. Tuo matka antoi minulle tilaisuuden tutkia spiritismiä vielä eräästä näkökulmasta. En ole selvillä kaikista niistä »tieteellisistä todisteista», joita Sir Arthur meedioista ja ennenaikaisesta syntymisestä esitti, mutta tiedän, että ensimmäisen luokan hyttiä, jonka kapteeni varasi Sir Arthurille, käytettiin kaiken aikaa spiritistisiin istuntoihin. Monet matkustajista ottivat tilaisuudesta vaarin. Heidän joukossaan oli useita tunnettujakin henkilöitä.

SPIRITISMIÄ KANSAINVÄLISTEN

JOHTAJIEN KESKUUDESSA

Monet muinaiset hallitsijat kysyivät neuvoa spiritisteiltä, astrologeilta ja taikureilta, ja sama käytäntö pätee vieläkin korkeissa hallituspiireissä. Toisen maailmansodan aikana sekä Hitlerillä että Mussolinilla oli ympärillään selvänäkijöitä ja meedioita. He yrittivät näiden avulla saada selville, mitä liittoutuneiden johtajat suunnittelivat ja varsinkin he yrittivät näin paikallistaa sukellusveneitä. Douglas Hunt kertoo meille, että »eräs Hitlerin astrologeista, Louis de Wohl, pakeni sodan aikana Englantiin, jossa sotaministeriö palkkasi hänet kertomaan heille, mitä neuvoja Hitlerin astrologit antoivat hänelle. Toinen Hitlerin ennustajista oli Erich Jan Hanussen, joka tunnettiin Keski-Euroopassa jo ennen Hitlerin valtaannousua. Ensimmäisen maailmansodan aikana Hanussen (hänen oikea nimensä oli Steinschneider) oli vapaaehtoisena Itävallan armeijassa. Armeija käytti häntä ja muita hänen kaltaisiaan neuvonantajina, sillä keisari Vilhelm II turvautui myös okkultisteihin ja astrologeihin neuvoja saadakseen. Hanussen oli Moravian juutalaisia ja hänestä tuli kreivi Helldorfin, Berliinin julmuudestaan tunnetun poliisipäällikön läheinen ystävä. Tämän poliisipäällikön välityksellä Hitler tutustui Hanusseniin. Myöhemmin Hanussen kerran huomautti Helldorfille juutalaisille tehdyistä julmuuksista. Tästä oli seurauksena, että hänen »ystävänsä» Helldorf kutsui hänet eräänä sunnuntaina huviretkelle. Kun Hanussen astui ulos autostaan, poliisipäällikkö ampui hänet kuoliaaksi. Tapauksesta ilmoitettiin vain, että tämä juutalainen oli »nähnyt ennakolta tuhatvuotisen valtakunnan lopun ja harkitsemattomasti kertonut siitä parille ystävälleen». Huomatkaa, meediot, selvänäkijät ja astrologit, joihin Hitler luotti, eivät osanneet sanoa hänelle, kuinka hän voittaisi sodan. Tuhansin tavoin saatana yrittää saavuttaa ihmisten, varsinkin vaikutusvaltaisten, suosion. Äskettäin ilmestynyt artikkelisarja Seattlen Post-Intelligencer'issä on esimerkki nykyaikaisesta lähestymistavasta. Artikkelien otsakkeena on »Psyykkinen maailma — ja sinä». Siinä väitetään, että lukija pystyy määrittelemään täsmälleen, minkälaiset hänen »psyykkiset kykynsä» ovat. Kirjoittaja sanoo: »Tämän artikkelisarjan tarkoituksena on perehdyttää lukija näihin menetelmiin. — — Löytäkää itsenne. Harjoittamalla näitä menetelmiä säännöllisesti samaan aikaan joka päivä voimme saavuttaa kosmisen tietoisuuden, ja meistä tulee spiritistisiä parantajia, unienselittäjiä, selvänäkijöitä ja meedioita, ja näiden taitojen avulla voimme olla yhteydessä omaisiimme haudan toiselle puolelle.» (Kursiivi kirjoittajan.) Apostoli Paavali ennusti tällaiset olot tuleviksi. Kirjoittaessaan eräälle nuorelle saarnaajalle hän sanoi: »Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty» (1 Tim. 4: 1,2). Nämä »villitsevät henget» ja »riivaajien opit» käyvät viimeisinä aikoina sangen selvästi ilmi. Spiritismillähän on suunnaton merkitys maailmassa juuri ennen Herran saapumista.

Spiritismin opinkappaleissa ei ole sijaa Kristuksen toiselle tulemiselle, maailmanlopulle tai viimeiselle tuomiolle. Sen sijaan että Kristus tulisi tuomitsemaan maailman vanhurskaudessaan, kuten Raamattu julistaa, spiritismi opettaa, että ihminen on »edistyksen luoma olento iankaikkisuuteen ja jumaluuteenkin pyrkiessään» ja että »jokainen tuomitsee itse itsensä». Lisäksi »tuomio on oikea, koska sen on itse antanut », »kaikki valta on sinulla» ja »kaikki ihmiset ovat puolijumalia, jotka eivät voi langeta». Tällaiset opetukset eivät ota huomioon Jumalan sanaa. Itse asiassa spiritismi pyrkiikin »tekemään lopun teologiasta» ja »saamaan spiritismin valtaan kaikissa uskonnoissa». — Centennial Book, s. 50. Vuosisatoja ennen Kristusta eräät juutalaisten johtajista sanoivat: »'Jokainen, joka pahaa tekee, on hyvä Herran silmissä, ja niihin hänellä on mielisuosio'; tahi: 'Missä on tuomion Jumala?'» (Mal. 2: 17). Samoja ajatuksia ilmaistaan nykyään seuraavasti: »Ei ole väliä, kuinka syntinen olet. Ei ole väliä, uskotko Jumalaan ja Raamattuun vai et. Voit tehdä mitä haluat. Taivas on joka tapauksessa tuleva kotisi.» Kaikesta tällaisesta Jumala sanoo: »Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi» (Jes. 5: 20). Ja edelleen: »Minä lähestyn teitä pitääkseni tuomion ja tulen kiiruusti todistajaksi velhoja vastaan» (Mal. 3: 5). Kun ihmisiä opetetaan suhtautumaan Raamattuun kuin pelkkään romaaniin tai kirjaan, joka sopi vain maailman alkuaikojen ihmiselle ja väitetään, ettei siihen voi luottaa ja että sitä olisi pidettävä vanhentuneena, vanhurskauden vihollinen valmistelee lopullista eksytystä. Nyt jos koskaan on aika varoittaa ja neuvoa ihmisiä, sillä eksytysten tulva, jollaisesta emme ole koskaan uneksineetkaan, on leviämässä kaikkialle maailmaan. Kaikki tämä tulee lisäksi tapahtumaan uskonnon nimissä, koska kaikki uskonnot yhtyvät. Kristinusko ojentaa jo ystävyyden kättä Idän kulteille eikä kestä kauan, ennenkuin Idän ja Lännen spiritismit ovat täysin yhtyneet. Silloin koko maailma on avoimena saatanan eksytykselle. Aivan tahtomattaan tekevät sekä protestanttiset että katoliset kirkot opetuksineen »kuoleman jälkeisestä elämästä» ja yhteydenpitomahdollisuuksista »tästä elämästä lähteneiden kanssa» seurakuntalaisilleen helpoksi omaksua tuleva harhauskoisuus. Kun saatana ilmestyy »valkeuden enkelinä», he pitävät häntä Kristuksena oivaltamatta, että heitä hallitsevat pahat henget.

ONKO PAHOLAINEN PERSOONALLINEN OLENTO

Monen on nykyään vaikea uskoa paholaisen olemassaoloon. Kristuksella ei ollut tästä epäilystä. Paholainen oli todellinen yksilöllinen olento hänelle sekä kaikille Raamatun kirjoittajille. Ei ole itse asiassa aina tarpeen nähdä asiaa tietääkseen sen olemassaolosta. Emme voi nähdä tuulta, mutta näemme sen vaikutuksen, joskus jopa sen hävitysvimman tulokset. Samoin on laita paholaisen suhteen. Hänen työnsä tuloksia on kaikkialla. Jos hylkäämme ajatuksen, että paholainen on todellisuudessa olemassa tai pidämme tällaista ajatusta lapsellisena, on eksytetyksi tulemisen vaara vielä suurempi. Sodan aikana salahyökkäys on usein tehokkaampi kuin rintamahyökkäys, kuten sissisodassa on usein todettu. Silmien sokaiseminen pahuuden olemassaololta ei ole sen tuhoamista. Raamattu puhuu »niistä uskottomista, joiden mielet tämän maailman jumala on sokaissut» (2 Kor. 4 : 4 ) . Kuinka totta se onkaan! Eräs satiirikko ilmaisee saman ajatuksen seuraavasti:

Ihmiset eivät usko saatanaan,

vaikk' se oli uskona isäin,

ovi vapaamielisyyden aukaistaan,

majesteetti voi astua sisään.

Hänen sorkka jalkansa jälkeä

tai jousensa tulista nuolta

— näin maailma on päättänyt —

ei löydy maasta, ei ilmasta tuolta.

Eikö kukaan tahdo astua esiin

ja kertoa meille siitä,

miten syntyvät vilppi ja rikokset,

kun eivät tietomme riitä.

Näin kaikki yhdessä päätettiin,

saatana pois mennä jo saa,

mutt' ihmiset tietää sen tahtoisivat,

kuka hänen työtänsä nyt suorittaa.

— Alfred J. Hough

Uudessa testamentissa on saatanalla useita nimiä — »maailman ruhtinas», »ilmavallan hallitsija», »henki, joka tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa», »kiusaaja» jne. Ne, jotka kääntyvät pois Jeesuksen Kristuksen uskonnosta ja kysyvät okkultismin neuvoja, kääntyvät pois totuudesta ja kapinoivat Jumalaa vastaan. Näinä aikoina me näemme kaikenlaisia ilmiöitä. Saatana jopa suosii »herätysliikkeitä» jos voi niiden avulla johtaa ihmiset pois Jumalan sanan totuudesta ja tuhota sieluja. Tärkeintä, mitä voimme tällaisina aikoina tehdä, on tutustua Jumalan sanaan ja olla selvillä hänen näitä aikoja koskevasta sanomastaan. Maailmanuskonto! Voidaanko sellaista koskaan saada aikaan ? Monet sanovat: »Jos vain uskonnollinen maailma yhtyisi, miten erilainen maailma olisikaan!» Psyykkinen tiede eräiden kirkonjohtajien harjoittamana esittää suurta osaa tämän uuden »kansainvälisyyden» luomisessa. Esimerkiksi »the Church's Fellowship for Psychical and Spiritual Studies» (kirkollinen psyykkisiä ja spiritistisiä tutkimuksia harjoittava seura) on huomattava tekijä Englannin anglikaanien keskuudessa. Seuran virallinen lehti korostaa selvänäköisyyden, astrologian, uudelleenruumiillistumisen ja spiritisti- istuntojen tärkeyttä, ja kaikella tällä halutaan tukea väitettä, että »elämä jatkuu välittömästi kuoleman jälkeen». Mm. Englannin kirkon piispaa on seuran kannattajia. Vastaavanlainen seura, joka tunnetaan nimellä »Spiritual Frontiers Fellowship» toimii Yhdysvalloissa. Sen tavoitteet ovat samat, ja molemmat seurat toimivat oikeaoppisen kristillisen kirkon suojeluksen alaisena. Elämme varmastikin uutta ja mielenkiintoista aikaa. Kansainvälinen ilmapiiri on radikaalisesti muuttumassa. Esimerkki tällaisesta muutoksesta on sekin, kun paavi Paavali V I juhlallisesti pyytää anteeksiantoa niiltä, jotka ovat joutuneet kärsimään roomalaiskatolisen kirkon johtajien vainosta. Samalla hän vakuuttaa, että kaikki mitä tahansa he ovat tehneetkin, on anteeksiannettu. Tämä todella merkitsee uuden päivän koittoa. Samassa puheessaan paavi kehottaa katolisia tutkimaan tarkoin Pyhää Raamattua ja olemaan valmiina katolisten ja ei-katolisten väliseen avoimeen keskusteluun. Mihin tämä kaikki johtaa? Voimmeko ratkaista poliittiset ja ideologiset ongelmamme uskontojen yhdistämisellä? Monet uskovat, että voimme, ja työskentelevät kuumeisesti sen aikaansaamiseksi. Pelkkä idealismi ei kuitenkaan riitä. Asiassa on syvempiä näkökohtia, jotka eivät näy pinnalle. Raamatun ennustuksia tutkimalla saamme varmuuden siitä, että juuri ennen Herran paluuta koko maailma yhtyy huomattavalta osaltaan. Tämän aikaansaamisessa spiritismi on päätekijä. Se väittää olevansa Jeesuksen Kristuksen uskonto, mutta tosiasiassa se on maailman uskonto, joka puhuu kristinuskon kieltä, mutta jota ohjaa ennemmin saatanan kuin Jumalan henki. Raamattu sanoo, että »riivaajain henget, jotka tekevät ihmeitä; lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät» (Ilm. 16: 14). »Maanpiirin kuninkaat» saattaisivat viitata paitsi maallisiin hallitsijoihin myös teollisuuden, rahamaailman, kasvatuksen, tieteen ja jopa uskonnon kuninkaisiin. Jumala kutsuu tätä tulevaa suuntausta »suureksi Babyloniksi» (Ilm. 18: 2).

SAATANAN MESTARILLINEN STRATEGIA

Jo vuosia ovat spiritistit ja psyykkisen tieteen harjoittajat työskennelleet okkultismin ja kristinuskon yhdistämiseksi. Kysymyksessä ei ole Raamatun historiallinen kristinusko vaan pikemmin ihmiskunnan uusi toivon evankeliumi. Jo 40 vuotta sitten Doyle puhui »rappeutuneen kristinuskon» uudistamisesta esittäen, että sitä on muutettava, yksinkertaistettava, puhdistettava, mullistettava ja vahvistettava henkimaailmasta saatavien yhteyksien avulla. Tämä, hän selitti, saataisiin aikaan »henkiyhteydellä ja selvällä tiedolla siitä, mitä on kuoleman portin toisella puolella». — Sir Arthur Conan Doyle, The Vital Message, s. 12, 13.

Hän uskoi, että liike »olisi pikemmin pohjana kaikille uskonnoille kuin uskonto itsessään ja että se saisi aikaan inhimillisen ajattelun täydellisen vallankumouksen». — Sama, s. 31. Harry Porter esittää, että spiritismi »kohottaa kulttuurimme kristillisen aikakauden päivänkoittoon» ja »myötävaikuttaa tuhatvuotisen valtakunnan syntymiseen». — The Miracle on the Wall, s. 286. Nämä ovat vain muutamia johtavien spiritistikirjailijoiden ajatuksia. Jokainen heistä odottaa spiritismin johdolla tapahtuvaa maailmanuskonnon perustamista. Shaw Desmond puhuu maailmanspiritismistä, hyvien henkien »valkeasta kansainvälisyydestä» esittäen sen olevan todellinen kristitty liike, joka »tunnustaa Jeesuksen johtajakseen». — Psychic Pitfalls, s. 199. Koska tämä tuleva maailmanuskonto omaksuu kristillisen muodon, se on oleva kaikkien aikojen suurinta eksytystä. Todellinen johtaja ei tule olemaan Jeesus Kristus vaan Lusifer, Jumalan ja ihmisen vihollinen. Hän tulee esiintymään suurena ihmisystävänä ja vapauttajana. Koska ihmiskunta pelkää atomivoiman väärinkäytön johtavan koko kulttuurin tuhoutumiseen, on luonnollista, että ihmiset toivovat suuren johtajan ilmestymistä. He toivovat jotakin voimaa, joka pystyy ratkaisemaan maailman ongelmat ja joka saa aikaan pysyvän rauhan. Hänen täytyy olla yli-ihminen, sillä vain yli-ihminen voi selvittää maailman kansojen sotkeutuneet asiat. Raamattu esittää selvästi, että sellainen johtaja tulee ilmestymään. Hän tulee ihmisen hahmossa, mutta hän ei ole ihminen. Hän on »pukeutunut kuin valkeuden enkeli», ja hän ilmestyy kansainväliselle näyttämölle suurena johtajana — vaikutusvaltaisimpana johtajana, jonka maailma on koskaan tuntenut. Maailman kansat tulevat tervehtimään häntä suurena pelastajana. Harvat asiat ovat niin selvästi ilmaistut Raamatun ennustuksissa kuin ihmiskunnan historian lopputapahtumat, jolloin saatana tulee suorittamaan ennennäkemätöntä eksytystä. Ilmestyskirjan 13. ja 17. luku kertovat tästä näytelmästä, kun koko maailma liittoutuu Jumalaa vastaan. Tämä liitto saadaan aikaan valtavan ihmeitä tekevän voiman vaikutuksesta. Uskoen tämän voiman olevan Jumalasta ihmiset tulevat kaikkialla pitämään kiinni siitä, mikä näyttää heistä olevan ainoa varma tapa sodan torjumiseksi. Kristuksen nimessä kansat ojentavat toisilleen kätensä luullen siten saavansa aikaan pysyvän maailmanrauhan. Koko asia näyttää olevan suuri joukkoliike maailman käännyttämiseksi ja tuhatvuotisen valtakunnan aloittamiseksi.

Tämän liikkeen etujoukkona on spiritismi, ei varhaisempien aikojen spiritismi koputuksineen ja muminoineen, vaan spiritismi, joka niin suuresti jäljittelee nimellistä kristinuskoa, että se lausutaan tervetulleeksi niiden kirkkojen taholta, joille yksilölliset kokemukset ovat tärkeämmät kuin Raamattu. Spiritismi esittää jo nyt, että Jeesuksen suorittamat ihmeteot olivat psyykkisten voimien aikaansaamia, ja että juuri nämä voimat tulevat yhdistämään kaikki maailman uskonnot samoin kuin monet eri ryhmät kristillisen kirkon piirissä. Tämän väärän liikkeen johtajat eivät kuitenkaan pukeudu tietämättömyyden ja taikauskoisuuden verhoon, vaan laboratoriotutkijan valkoiseen takkiin tai kirkon messupukuihin. Joku saattaa ihmetellä, kuinka kristillisten ja ei-kristillisten uskontojen yhdistyminen voitaisiin yleensä saada aikaan. Tämä käy ilmi seuraavasta kuuluisan spiritistijohtajan Kenneth D. Constancen esityksestä. Hän sanoo mm.: »Spiritismin henkimaailmassa on kaikenlaisia henkiä, korkeita ja alhaisia, ruumiillisia ja ruumiittomia. Siellä on yleviä enkelimäisiä henkiä, pahoja ja ahneita sekä itsekkäitä ja vihamielisiä henkiä.» Tässä suhteessa olemme hänen kanssaan samaa mieltä. Sitten hän viittaa muinaisiin aikoihin muistuttaen, että Egyptissä kehitettiin yhteyksiä näihin henkiin ja se oli »perustana kansan uskonnolle». Ei-kristilliseen maailmaan viitaten hän sanoo: »Kiinan suuret johtajat, Lao Tse ja Kungfutse keskustelivat henkien kanssa.— — Buddhalaisuus, taolaisuus ja kungfutselaisuus sisältävät kaikki piirteitä spiritismistä. Kreikkalaisilla oli pyhäköitä, joissa heidän papittarensa toimivat vastaanottavaisina spiritistisinä meedioina.» — The Summit of Spiritual Understanding, lokakuu 1964. Constance täydentää esityksensä sanomalla, että »Muhammed oli meedio», ja että »vuonna 567 perustettu muhamettilaisuus pohjautuu spiritismiin». Muhamettilaiset ovat ehkä eri mieltä hänen väitteensä suhteen. Yksi edellytys, minkä perusteella kaikki uskonnot voisivat yhtyä, on se melkein yleismaailmallinen usko, että ihmisen sielu on kuolematon. Täten tämä spiritistijohtaja osoittaa suuren maailmanuskonnon mahdollisuuden. Kun se lopulta syntyy, tulee suuri yliluonnollinen johtaja, saatana esiintymään ihmiskunnan pelastajana. Hän on jo kauan valmistellut lopullista eksytystä, jolloin koko maailma ohjataan luopumaan Jumalasta. Tämä eksytys tulee saavuttamaan huippukohtansa viimeisinä aikoina.

YLILUONNOLLINEN JOHTAJA ILMESTYY

Luin kerran Lontoossa ollessani eräästä sanomalehdestä tunnetun astrologin Edwin Lyndoen hämmästyttävän tiedotuksen. Hän puhui siinä suuren henkilön ilmestymisestä. Tämä astrologi sanoi voivansa esittää ennustuksensa tiettyjen tähtien ja planeettojen avulla: »Uusi suuri johtaja, joka tulee pelastamaan maailman kaaostilasta, on nousemassa. Hän on kaunopuhuja, jolla on lumoava ääni. Hänen puheensa on kuin runoa ja hänen liikkeissään on musiikkia. Hänen tietonsa ovat suunnattomat ja hänen ymmärryksensä niin täydellinen kuin voimme vain kuvitella.

Kaikessa mitä hän tekee on yliluonnollista viisautta, ja ne jotka joutuvat hänen kanssaan kosketuksiin, ovat sitä mieltä, etteivät he ole koskaan tavanneet ketään niin herttaista, ystävällistä ja hauskannäköistä henkilöä. Mihin tahansa hän meneekin ihmiset rakastavat ja seuraavat häntä. Hänen päätehtävänään on kaikkien nykyään vallitsevien militarististen aatteiden ja instituutioiden lakkauttaminen. Heti hänen aloittaessaan tehtävänsä, sotatarviketeollisuus käyttää kaiken energiansa ja kaikki käytettävissään olevat varansa tuhotakseen hänet. Mutta hän tekee dramaattisella tavalla lopun niistä, jotka ovat ylläpitäneet tätä teollisuuden haaraa. Hänen tavoitteensa ovat täysin kansan etujen mukaiset. Hän on jatkuvasti kiinnostunut sosiaalisten olosuhteiden muuttamisesta ja ensimmäistä kertaa nykyajan historiassa demokratia on löytänyt suurenmoisen johtajan. Muilla etujentavoittelijoilla ei ole mitään tilaisuutta toimia. Tämä mies vie voiton vastustajistaan, ja hänen työnsä tulee onnistumaan, koska hän on kansallisuuksien ja uskontojen yläpuolella.» Varmastikin hän on »uskontojen yläpuolella», koska hän ei harjoita lainkaan mitään uskontoa. Itse asiassa hän ei ole edes ihminen. Vaikka maailma ei sitä tiedä, tämä »yli-ihminen» on Lusifer, langennut enkeli, ihmiskunnan suuri eksyttäjä. Piispa Fulton J. Sheen New Yorkista, eräs roomalaiskatolisen kirkon vaikutusvaltaisimpia puhujia ja kirjoittajia, sanoi puhuessaan tästä tulevasta yli-ihmisestä: »Hän tulee valepuvussa esittäen suurta ihmisystävää. Hän puhuu rauhasta, hyvinvoinnista ja yltäkylläisyydestä. Hän määrittelee uskon astrologian avulla, niin ettei ihminen itse vaan tähdet ovat vastuussa synneistä; hän selittää syyllisyyden psykologisesti sanoen sen olevan tukahdutettua seksuaalisuutta. Ja hän vetoaa uskontoon hävittääkseen uskonnon. Osoittaessaan täten näennäisesti rakkauttaan ihmiskuntaa kohtaan hänellä on yksi suuri salaisuus, jota hän ei kerro kenellekään. Hän ei usko Jumalaan.» Nämä johtavan astrologin ja roomalaiskatolisen piispan esitykset tekevät seuraavat kuuluisan protestanttisen kirjailijan sanat vielä vaikuttavammiksi: »Saatana kruunaa työnsä petoksen suuressa murhenäytelmässä esiintymällä Kristuksena. Kirkko on kauan selittänyt odottavansa Vapahtajan tulemusta toiveittensa täyttymyksenä. Nyt suuri pettäjä saa näyttämään siltä kuin Kristus olisi tullut. Eri osissa maailmaa saatana näyttäytyy ihmisten keskuudessa häikäisevän kirkkaana majesteettisena olentona, samanlaisena kuin Johannes kuvaa Ilmestyskirjassa Jumalan Poikaa. Ilm. 1: 13— 15. Häntä ympäröivä kirkkaus voittaa kaiken, mitä kuolevaiset ihmiset koskaan ovat nähneet. Halki ilmojen kaikuu riemuhuuto: »Kristus on tullut! Kristus on tullut!» Ihmisten kumartuessa maahan häntä kunnioittaen palvomaan, hän nostaa kätensä ja siunaa heitä, niin kuin Kristus maan päällä ollessaan siunasi opetuslapsiansa. Hänen äänensä on lempeä ja hillitty, mutta hyvin soinnukas.» — Ellen G. White, Suuri taistelu, s. 605. Astrologi sanoi: »Hän on kaunopuhuja, jolla on lumoava ääni. Hänen puheensa on kuin runoa. • Hänen viisautensa on suunnaton.» Tämä kristitty kirjailija esittää, että hän on »häikäisevän kaunis majesteettinen olento muistuttaen Jumalan Poikaa», ja esitys jatkuu: »Ystävällisin ja lempein sanoin hän esittää armollisia ja taivaallisia totuuksia, joita Vapahtajakin julisti. Hän parantaa kansan tauteja. Tämä on suuri ja melkein voittamaton erehdys.» — Sama. Tämä tulee todella olemaan suuri eksytys, mutta Jumalan kansa ei halua tulla harhaanjohdetuksi. Se tuntee Jumalan sanan ja voi Herran tavoin sanoa: »kirjoitettu on». Sama kirjailija sanoo vielä: »Langenneet enkelit liittoutuvat maailman pahojen ihmisten kanssa. Tällöin antikristus esiintyy oikeana Kristuksena, ja maailman kansat pitävät Jumalan lakia täysin pätemättömänä. Kapina Jumalan pyhää lakia vastaan tulee olemaan täydellinen. Kaiken tämän kapinallisuuden todellinen johtaja on saatana, joka on pukeutunut valkeuden enkeliksi. Ihmisiä eksytetään, ja he ylentävät saatanan Jumalan paikalle ja rukoilevat häntä.» — Evangelism, s. 365, 366.

ON TÄRKEÄÄ TIETÄÄ TOTUUS

Tarvitaan todella rohkeutta, että pysyy kannassaan, kun koko maailma kumartaa väärää kristusta. Koetus on lyhyt mutta ankara. Ennustukset osoittavat, että juuri silloin kun maailma rukoilee väärää kristusta, Herra itse saapuu »suurella voimalla ja kirkkaudella». Jeesus sanoo: »Silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat» (Matt. 24: 30). »Kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessaan» (Ilm. 1 : 7 ). Mutta vanhurskaista kerrotaan: »Ja sinä päivänä sanotaan: Katso, tässä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi » (Jes. 25: 9 ). Vaatii todellista rohkeutta ja uskoa, että voimme vastustaa omin silmin näkemäämme, kun koko maailma kumartaa väärää kristusta ja odottaa Herraa taivaasta. Ainoastaan »usko Jeesukseen» tekee meidät voittamattomiksi tuona suurena ja tapahtumarikkaana päivänä. Herra sanoo: »Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.» Ja edelleen: »Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat» (Luuk. 21: 36,34,35). Tämä eksytyksen aika tulee olemaan lyhyt mutta kyllin pitkä väärän liiton aikaansaamiseksi ja kansojen nostamiseksi Jumalaa vastaan — kyllin pitkä aika jokaisen ilmaista, kummalla puolella hän on — Kristuksen vai saatanan. Voima, joka saa aikaan tämän Jumalan vastaisen liiton, on spiritismi. Protestanttisissa ja katolisissa saarnastuoleissa sekä Idän uskontojen, joogan, ruusuristiläisyyden, buddhalaisuuden ja hindulaisuuden puhekorokkeilla puhutaan yhdistymisen tärkeydestä. Kaksi virheellistä käsitystä: »sielun kuolemattomuus» ja »ihmisen kyky tulla Jumalan kaltaiseksi» ovat spiritismin perusoppeja, jotka saavat aikaan tämän uskonnollisen ja poliittisen liiton. Kuinka tärkeää on, että jokainen tosikristitty on valmistunut kestämään tuossa vaikeassa kriisissä. Jonakin päivänä lähitulevaisuudessa koko maailma tietää totuuden tästä asiasta, mutta suurelle enemmistölle se on liian myöhäistä. Toisen maailmansodan aikana oli erään skotlantilaisen rouvan aviomiehen ilmoitettu »kadonneen taistelussa». Hän odotti ja rukoili miehensä paluuta, mutta näytti varmalta, että tämä oli kuollut. Hyväätarkoittavat ystävät kehottivat häntä menemään spiritistiseen istuntoon ja yrittämään ottaa yhteyttä mieheensä. Rouva meni ja hänen hämmästyksekseen hänen miestään suuresti muistuttava olento ilmestyi. He puhelivat yhdessä ja ilmestyksen ääni oli yhtä iloinen kuin hänen miehensä ääni oli aina ollut. Häntä aivan värisytti, kun he puhuivat monista henkilökohtaisista asioista. Mutta kuvitelkaa hänen hämmästystään ja järkytystään, kun hänen aviomiehensä muutamia kuukausia myöhemmin etukäteen ilmoittamatta saapui kotiin terveenä ja reippaana. Hän ei ollut edes haavoittunut. Jonakin päivänä lähitulevaisuudessa ei vain yksi hämmästynyt nainen vaan koko maailma — kaikki jotka ovat luottaneet valheisiin tulevat kohtaamaan sen tosiasian, että pahuuden ruhtinas on heitä eksyttänyt. Silloin on liian myöhäistä ottaa vastaan Jumalan armoa. »Katso nyt on pelastuksen päivä» (2 Kor. 6: 2). Jos et vielä ole Jumalan puolella tässä suuressa taistelussa, vastaanota hänen armonsa nyt. Sinun ei tarvitse muuta kuin sanoa: »Herra, otan vastaan Jeesuksen Kristuksen, Vapahtajakseni synnistä. Anna minulle voimaa uskoa hänen sanaansa ja kulkea hänen tietään.» Et voi ansaita pelastusta, mutta voit ottaa sen vastaan ilmaisena lahjana. Tuokoon tulevaisuus mukanaan mitä hyvänsä, sinä olet Jumalan lapsi.

ROY ALLAN ANDERSON "HENKIMAAILMAN SALAISUUDET"