Jumala tekee liiton Israelin kansan kanssa.    Hän antoi Siinailla lakinsa ja liiton kirjan, jonka Mooses luki  kansalle, ja kansa sanoi "Me teemme kaiken, mitä Herra on käskenyt."

Kansana he eivät kuitenkaan pitäneet tuon liiton sanoja - Jumalan lakia, vaan rikkoivat sen moneen kertaan ja monin tavoin. Israelin kansa itse kuitenkin vakuutti moneen kertaan pitävänsä tuon liiton käskyt. Syy miksi he eivät liittoa pitäneet oli  se, että he eivät kansana koskaan uudestisyntyneet ja todella kääntyneet Jumalan puoleen koko sydämestään. Toki  Israelista oli aina jään­nös, joka oli Jumalalle uskollinen.

Vanhassa liitossa Jumalan laki piti täyttää ulkonaisesti. Hyvän ja pahan välinen taistelu käytiin näkyvästi,  lihassa. Uhripalvelus-seremoniat suoritettiin näkyvästi ja konkreettisesti  - lihassa. Uhrit olivat realistisia, verisiä näytelmiä. Ehkä tämä kaikki, mukaan ­lukien sen, että kansaan kuulumisen merkki  - ympärileikkauskin oli mitä selkeimmin tehty näkyvästi  lihassa, aikaansai  sen, että Israe­lilaiset todella uskoivat, että näissä kaikissa toteutuu kaikki se, mitä Jumalan lapseuteen kuuluu. Kun he näitä lakeja ja seremonioita uskollisesti vuodesta vuoteen noudattivat he olettivat että kaikki on OK, ja että Jumala hyväksyy heidät. Tällaisessa tilanteessa farisea­laisuus sai oivan kasvualustan. Ulkonainen vanhurskaus oli heille riittävää, sydämen kääntymys oli oudompi asia.

Vanhassa liitossa Jumalan laki oli  ikään kuin kasvattaja Jeesukseen Kristukseen, joka oli tuleva. Sen piti  ilmaista Israelilaisille heidän syntisyytensä ja johtaa etsimään anteeksiantoa Häneltä, joka oli tuleva ja josta uhripalvelus järjestelmä joka päivä ennusti. Lain tehtävä ei ollut pelastaa tai  vanhurskauttaa. Ehkä valtaosa Israelin kansaa luuli kuitenkin, että he lain pitämisellään, ja vieläpä niine lukuisine lisäyksineen lakiin tulivat Jumalalle kel­paaviksi ja ilman muuta Aabrahamin jälkeläisinä pääsisivät luvattuun maahan, eivätkä he kuvitelleetkaan tarvitsevansa Vapahtajaa, syntien sovittajaa.

Me lähestymme aikaa, jolloin Jumalan Laki tulee jälleen aivan erityi­sellä tavalla polttopisteeseen kun ns. sunnuntai laki tullaan säätä­mään ja sapatti lepopäivä tulee valokeilaan. Tiedämme, että kristityt tulevat silloin jakaantumaan kahteen joukkoon. Suureen enemmistöön, joka ei  ole kuuliainen Jumalan käskyille,  ja pieneen jäännökseen joka pitää Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon.

Eräs mies oli työssä eräässä suuressa yrityksessä. Hänen toimi­paikkansa sijaitsi firman pääkonttorissa, isossa ja korkeassa pilviä hipovassa rakennuksessa. Hänellä oli vaatimaton virka. Pieni työhuone, jonne harva työtoveri eksyi päivän mittaan. Siellä hän suoritti rutiinitehtäviä näyttöpäätteen ääressä. Hänenlaisiaan oli firmassa satoja muita. Aamuisin he tulivat työhön harmaana massana, ja iltaisin lähtivät ilman, että juuri kukaan olisi toistaan huomannut ja tullut juttelemaan.

Ystävämme oli monesti harmistunut niihin lukuisiin raportteihin ja uusiin ohjeisiin ja sääntöihin, joita sisäinen posti miltei päivittäin hänenkin huoneeseensa toi. Usein nuo ohjeet kasaantuivat nipuiksi kun ei ollut aikaa niihin tutustua. Sitten kun oli, hän lukaisi ne läpi mielenkiinnottomasti, ja usein ymmärtämättä mitä niissä oli. Monesti ohjeet ja määräykset tuntuivat aivan naurettavilta eikä hänellä ollut aikomustakaan niitä noudattaa. Hän toimisi niin kuin tähänkin asti, itselleen parhaalla tavalla.

Joskus hän ihmetteli sitä, että kukaan ei  vaivautunut hänelle henkilö- kohtalaisesti  selvittämään firman asioita,  sen tavoitteita, päämääriä ylipäätään, miksi häneltä aina vaaditaan ylhäältä määrättyjä tapoja tehdä työtä ja suorituksia.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Eräänä päivänä hänen huoneeseensa tuli  puhelu ylhäältä johtokunnan kerroksesta ja ääni käski hänen viipymättä tulemaan sinne. Ystä­vämme ajatteli, että nyt on kyllä puhelu eksynyt väärään paikkaan, mutta varmistettuaan kömpelösti, että häntä todella kysyttiin, ei auttanut muu kuin mennä. Hissimatka huimasi jo ajatuksena, vaikka ulos ei nähnytkään, kun tiesi, että johtokunnan kerros oli  50. tuossa rakennuksessa.

Ystävämme astui huoneeseen. Siellä oli valtavan iso pöytä ja sen ympärillä istui joukko liituraitapukuisia miehiä, ja jokunen nainen. Hänelle osoitettiin myös liituraitapuku ja käskettiin pukeutua siihen. Myös pukuun sointuva solmio annettiin.

Ystävämme kutsuttiin sitten pöydän ääreen ja hänelle sanottiin, että johtokunta on päättänyt ottaa hänet yhdeksi jäsenekseen. Hän saisi osaltaan hallita firmaa ja johtaa kaikkien konttoristien työtä näyttöpäätteidensä ääressä. Ja jos hän suoriutuisi tehtävästä kunnialla, hän saisi joka vuosi bonuksena yhtiön osakkeita ja tulisi näin yhdeksi yhtiön omistajaksi.

Ystävämme ryhtyi innolla työhön. Hän mietti miten voisi parhaiten johtaa omaa aluettaan, niin että firma menestyisi. Hän tutkiskeli, miten oli ennen johdettu. Hän havaitsi, että oli olemassa organi­saatio ja tietty byrokratia. Oli olemassa ohjesääntöjä ja toiminta­ohjeita. Hän ryhtyi  niitä lukemaan ja innostui  niistä.  Näin juuri pitää asioita hoitaa. Näin juuri on hyvä firman kannalta. Nuo samat ohjepaperit, joita hänkin vuosien mittaan oli  saanut pöydälleen alkoivat elää aivan uudella tavalla. Hän mielellään hyväksyi ne nyt ja toivo että jokainen työntekijä yrityksessä sisäistäisi ne ja ottaisivat niistä tarkasti vaarin, sillä ne olisivat kaikkien yhteiseksi eduksi. Erään muutoksen hän päätti firmassa toteuttaa.  Hän päätti ryhtyä kiertämään osastoilla henkilökohtaisesti  kertomassa firman tavoitteista ja vastaamassa kysymyksiin koskien töiden järjeste­lyä ym. Suuren yrityksen sisäiset ohjeet ja määräykset tulivat ystävällemme hyvin tärkeiksi koko henkilökunnankin menestyksen kannalta.

Jeesukseen uskovalle laki merkitsee; Room.3: 31. Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.

Uskon kautta me tulemme ikäänkuin Taivaan osakkaiksi, perillisiksi. Jumalan laki alkaa elää aivan uudella tavalla, se onkin vapauden ja rakkauden laki, ilman sitä ei ole onnellista elämää tasapuolisesti kaikille.

 Olisiko mahdollista, että tänä aikana kristillisessä yhteisössä jotkut elävät ikään kuin vanhan liiton alaisuudessa? Jos sinun hengellinen elämäsi on muodollista ja elät sitä velvollisuudesta. Jeesus Kristus ei ole sinulle kaikki mitä elämässäsi tarvitset, jos maalliset asiat ovat vallanneet liikaa mielesi. Jos tukeudut ennemmin ihmisten viisauteen ja omiin tuntemuksiisi  kuin Raamatun sanaan, jos sinä hellit joitakin helmasyntejäsi, niin silloin ehkä elät jotenkin samoin kuin juutalaiset vanhan liiton aikaa. Turvanasi ovat tietyt asiat seurakuntayhteydessä, jotka suovat pelastuksen mahdollisuuden.

Jer.  31 :33. Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. 34. Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra.' Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä.

Gal. 4:6. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba! Isä!"  7. Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta.

Olemme siis Jumalan lapsia ja perillisiä, Jumalan valtakunnan kansallaisia.

2 Kor.  3:6. joka myös on tehnyt meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.

Me palvelemme Jumalaa Hengessä ja totuudessa ja iloiten yhdymme Hänen lakiinsa. Se on ainoa oikea tapa elää niin, että meidän perintöosamme, uudesti  luotu maa olisi onnellinen saastumaton koti kaikille luoduille.

Uusi liitto on vanhan täyttymys Jeesuksessa Kristuksessa. Jeesus on tehnyt siitä suuren ja ihanan.

Uudessa liitossa Pyhä Henki asuu meissä ja on istuttanut sydämiimme Jumalan lain suurena ja ihanana vapauden lakina, jonka mukaan me mielellämme vapaasta tahdostamme tahdomme elää. Laki ei ole meille taakka, vaan etuoikeus. Se on suuri rakkauden laki. Sapatti, yksi kymmenestä käskystä, on iankaikkisen levon ja aidon jumala­suhteen sinetti. Sapatti muistuttaa siitä kuka on meidät luonut ja kenen me olemme.

Uuden liiton on Jeesus Kristus vahvistanut verellään. Luen Matt.26:28. sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. 

Jumalan lain on Jeesus vahvistanut verellään. Me puhumme nyt lunastuksen ydin asioista.

Uudessa liitossa laki on suuri ja ihana. Se ei enää ole kylmiin kivitauluihin kirjoitettu vaatimus, ÄLÄ TEE... vaan se on uudesti­syntymisen ja kääntymisen seurauksena pehmenneeseen sydämeen kir­joitettu RAKKAUDEN LAKI. Ristin juurella me opimme tuntemaan pelas­tus suunnitelman salaisuuden - joka on Jeesuksessa Kristuksessa täytetty. Ristin juurella meissä herää aito RAKKAUS, joka onkin lain täyttymys. "Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä, ja Hänen käskynsä eivät ole raskaat." Ne ovat Jumalan lapsen, perillisen perustuslaki, joiden varassa meidän perintömme - uusi maa yksin voi pysyä pystyssä.    Jumalan lain periaatteet takaavat maailmankaikkeuden onnen ja elämän säilymisen. Vapauden laki on vapautus synnin orjuudesta. Ei  Jumalan laki meitä orjuuta, vaan synti. Vapauden laki ei uudessa liitossa sano ÄLÄ TEE..., vaan se sanoo että tee näin kuin Jumalan tahto on. Rakasta Heraa sinun Jumalaasi yli  kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Tässä on motiivi, joka auttaa lain pitämistä. Jumalan käskyt ovat paitsi kymmenet käskysanat, niin myös koko Raamattu.  Koko Raamattu on hänen tahtonsa ilmausta.

Uskon, että vähän ennen Jeesuksen toista tulemusta Jumala haluaa itselleen jäännöksen,  "jossa ei ole tahraa eikä ryppyä, eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton" jäännöksen, jossa kumuloituu kaikki  se hyvä mitä halki vuosituhanten on Jumalan kansalle Hänen tahdostaan valjennut. Kaikki  se, mitä ihmiskunta on oppinut kokemuksen kautta Jumalaa seuratessaan.  Kirkkain valo Raamatun Sanasta loistaa nyt lopun aikana Jumalan kansan ylle.

Jumalalla on seurakunta, "joka pitää Jumalan käskyt ja uskovat Jeesukseen". joka vaalii Hänen totuuksiaan ja on hänen aarteidensa varastohuone. Tähän yhteisöön Jumala kutsuu jokaista, joka on syntynyt uudesti  Pyhästä Hengestä, ja joka on pessyt syntisen vaatteensa Kristuksen Golgatalla vir­ranneessa veressä.

Tätä suurta valoa Ilmestyskirja kutsuu "Iankaikkiseksi evankeliumiksi." Oletko rakastunut Iankaikkiseen evankeliumiin? Katso minkä Hinnan Jeesus on maksanut, että mekin voimme tulla valoon ja totuuteen ja pelastua. Katso minkä hinnan marttyyrit eri  aikoina ovat siitä maksaneet.