-
LUKU 6
RAAMATTU:
1. Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä, ja kuulin yhden niistä neljästä olennosta sanovan niinkuin ukkosen äänellä: "Tule!"
2. Ja minä näin, ja katso: valkea hevonen; ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.
3. Ja kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin minä toisen olennon sanovan: "Tule!"
4. Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.
5. Ja kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin minä kolmannen olennon sanovan: "Tule!" Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.
6. Ja minä kuulin ikäänkuin äänen niiden neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta nisuja yhden denarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."
7. Ja kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin minä neljännen olennon äänen sanovan: "Tule!"
8. Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Tuonela seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maata, annettiin valta tappaa miekalla ja nälällä ja rutolla ja maan petojen kautta.
9. Ja kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin minä alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli.
10. Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?"
11. Ja heille kullekin annettiin pitkä valkoinen vaippa, ja heille sanottiin, että vielä vähän aikaa pysyisivät levollisina, kunnes oli täyttyvä myös heidän kanssapalvelijainsa ja veljiensä luku, joiden tuli joutua tapettaviksi niinkuin hekin.
12. Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi,
13. ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,
14. ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa.
15. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin
16. ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta!
17. Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" -
LUKU 6
SELITYS:
Seitsemännen sinetin avaaminen kuvaa uutta ilmoitusta Jeesuksesta Kristuksesta, hänen rakkaudestaan ja laupeudestaan. Tämä näky kuvaa suunnitelmaa, jolla Jumala tekee lopun niistä suurista ongelmista, jotka ovat ahdistaneet ihmiskuntaa läpi historian. Samalla se kuvaa synnin olemusta, sillä synti on lähtöisin hyvästä (tätä symbolisoi ensimmäisessä sinetissä kuvattu ratsastaja ja valkoinen ratsu) ja johtaa rauhan menetykseen, nälkään, vainoon, luonnonmullistuksiin ja ihmisten sydämessä vallitsevaan
pelkoon. Ainoastaan Jeesus kykenee asettamaan nämä suuret ongelmat oikeisiin mittasuhteisiinsa sillä vain rakkaus kykenee paljastamaan synnin
todellisen olemuksen. Golgatalla Jeesus saavutti voiton synnistä, ja juuri Voittajan hän avaa sinetit (Koi. 2: 15). Näky seitsemästä sinetistä osoittaa hänen tietoisuutensa synnistä ja asenteensa siihen. Se osoittaa, että hän antaa synnille ilmenemisoikeuden uhrautuvat rakkautensa tähden, sillä Luojana hän ylläpitää kaikkea elämää, sellaistakin, jota käytetään kapinointiin hänen rakkauttansa vastaan Ja suuressa viisaudessaan hän vieläpä käyttää synnin aiheuttamaa kärsimystä vahvista maan kansansa uskoa, jotta nämä paremmin tajuaisivat, miten tarpeellista heidän on ano häneltä apua ja voimaa. »Autuaita olette te hän sanoi kerran, »kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä
kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja rimuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa» (Matt. 5: 11,12). Seitsemän sinetin avaaminen kuvaa siis rakautta, jota Jumala osoittaa Kristuksessa ihmiskunnalle, ja ilmaisee, kuinka Jumala paljastaa synnin tämän rakkauden avulla ja vetää kaikki ihmiset tykönsä, sekä todistaa tulevasta tuomion vääjäämättömyydestä. Lisäksi kukin näistä sineteistä on tietynlainen merkki Jeesuksen toisesta tulemuksesta. Juuri ennen kuolemaansa Jeesus kertoi opetuslapsilleen eräistä merkeistä, jotka edeltäisivät hänen toista tulemustaan. Näihin hän yhdisti lukuisia merkkejä, jotka edeltäisivät Jerusalemin kukistumista (70 jKr.). Koska Johannes kirjoitti kirjansa Jerusalemin kukistumisen jälkeen, hän näki vain ne tapahtumat, jotka
liittyivät Jeesuksen toiseen tulemukseen (ks. Matt. 24; Mark. 13; Luuk.21).
Seitsemän seurakunnan tavoin myös nämä seitsemän sinettiä opettavat kaikkien aikakausien Jumalan kansaa. Kukin niistä ulottuu jossain mielessä aikojen loppuun. Mutta, kuten oli seurakuntienkin kohdalla, on ilmeistä, että sineteillä on ensisijaisesti yhteyttä kaikkiin Jumalan lasten ja heidän sortajiensa historiallisiin vaiheisiin alkaen Johanneksen ajoista ja päätyen Jeesuksen toiseen tulemukseen.
Jakeet 1—8. Ensimmäiset neljä sinettiä toivat Johanneksen silmien eteen neljä peräkkäistä ratsastajaa. Tällä historian katselmuksella Jeesus paljasti Johannekselle kuvan siitä lisääntyvästä turmeluksesta ja asiaintilan pahenemisesta, mikä pian valtaisi hänen seurakuntansa. Kristuksesta alkaen kristinusko lähti liikkeelle »voittamaan» maailman. Mutta hyvin pian, kuten toinen sinetti paljastaa, seurakunnassa ilmeni luopumusta (ks. Ap.t. 20: 29, 30; 2 Tess. 2:1—7). Neljäs sinetti kuvaa osuvasti sitä alennustilaa, johon suurin osa kristikuntaa vaipui keskiajalla liittoutuessaan yhteen valtion kanssa vainotakseen niitä, joilla oli eriäviä näkemyksiä. Ilm. 12—19 osoittaa, että tällainen vaino alkaa jälleen entistä ankarampana lähitulevaisuudessa.
Jakeet 9—11. Edellisten sinettien yhteydessä mainitusta sorrosta ja vainosta huolimatta viides sinetti vaatii oikeudenmukaisuutta (vrt. 1 Moos. 4: 10). Läpi historian ihmiset ovat kummastelleet miksi paha tuntuu aina jäävän rangaistuksetta. Viides sinetti vakuuttaa, ettei näin tapahdu, mutta historian on ensin kuljettava kulkunsa, niin että mahdollisimman monet saavat tilaisuuden vastaanottaa Jeesuksen Kristuksen ja tarpeen tullen kuoliakin hänen puolestaan. Keskiajan lopulla 16. vuosisadan uskonpuhdistus sai monet kristityt uudelleen tajuamaan niiden rohkeuden, jotka olivat kuolleet uskonsa puolesta uhmatessaan sortoa, jota yhdistynyt kirkollinen ja valtiollinen valta harjoitti.
Jakeet 12,13. Kuudennen sinetin avautuessa Johannes näki, että Jumalan kansaa uhkaava luopumus heijastuisi luonnostakin. Profeetta Jooel julisti yli 2500 vuotta sitten, että »aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä» (Jooel 2: 31).
Kuudennallatoista vuosisadalla tapahtuneen uskonpuhdistuksen jälkeen ilmenikin merkkejä, jotka vastasivat jakeissa 12 ja 13 esitettyjä ennustuksia. Vuonna 1755 tapahtui Lissabonin maanjäristys, yksi suurimmista, mitä milloinkaan on muistiinmerkitty. Järistys ravisutti Eurooppaa, Afrikkaa ja Pohjois-Amerikkaa ja kattoi kymmenen miljoonan neliökilometrin alueen. Toukokuun 19. päivänä 1780 tapahtui merkittävä auringon ja kuun pimennys. Neljän tunnin ajan sakea pimeys peitti koko Uutta Englantia, Yhdysvaltain koilliskolkkaa. Yön tullessa pimeys kävi pelottavaksi. Lopulta puolenyön jälkeen pimeys hälveni ja ilmaantui verenpunainen täysikuu. Sitten, marraskuussa 1833, ihmeellinen meteorisade, voimakkain aikakirjoissa tunnetuista, peitti miltei koko Pohjois-Amerikan mantereen. Nämä tapahtumat eivät vain kirjaimellisesti täyttäneet profetiaa, vaan ne myös tapahtuivat täsmälleen ennustetussa järjestyksessä. Ja kukin niistä oli tullessaan monille merkkinä siitä, että Jeesus palaisi pian.
Jakeet 14—17. Taivaan avautuminen kirjakäärön tavoin on vielä tulevaisuudessa ja tapahtuu Jeesuksen toisessa tulemuksessa. Silloin ne, jotka ovat hyljänneet hänen rakkautensa, tajuavat luopumuksensa kauhistavuuden ja pakenevat pois hänen kasvojensa edestä. Ennen seitsemännen sinetin avaamista on vastattava suureen kysymykseen: »kuka voi kestää» sinä hirveänä aikana, jota on kuvattu jakeissa 14—17? Raamattu julistaa, että Jeesus on tuleva suurella kirkkaudella kuin kuluttava tuli. Hänen kirkkautensa ilmaantuminen tuhoaa jumalattomat. Onko ketään tarpeeksi puhdasta, joka kestää hänen kasvojensa edessä?
Luku 6 päättyy vakavaan kysymykseen: »kuka voi kestää» Herran vihan päivänä juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta? Luku 7 murtaa sinettien avaamisen synnyttämän kasvavan jännityksen ja vastaa tuohon kysymykseen vakuuttaen meille, että Jeesus Kristus on järjestänyt pelastuskeinon.
-
LUKU 7
RAAMATTU:
1. Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun.
2. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,
3. ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan."
4. Ja minä kuulin sinetillä merkittyjen luvun, sata neljäkymmentä neljä tuhatta merkittyä kaikista Israelin lasten sukukunnista:
5. Juudan sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä, Ruubenin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Gaadin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
6. Asserin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Naftalin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Manassen sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
7. Simeonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Leevin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Isaskarin sukukunnasta kaksitoista tuhatta,
8. Sebulonin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Joosefin sukukunnasta kaksitoista tuhatta, Benjaminin sukukunnasta kaksitoista tuhatta merkittyä.
9. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,
10. ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta."
11. Ja kaikki enkelit seisoivat piirissä valtaistuimen ja vanhinten ja neljän olennon ympärillä ja lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja kumartaen rukoilivat Jumalaa,
12. sanoen: "Amen! Ylistys ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja voima ja väkevyys meidän Jumalallemme aina ja iankaikkisesti, amen!"
13. Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?"
14. Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen." Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
15. Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.
16. Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle,
17. sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä." -
LUKU 7
SELITYS:
Jakeet 1—3. Jumalan valmistautuessa poistamaan hillitsevän voimansa jumalattomien tieltä ja rankaisemaan heitä seitsemällä viimeisellä vitsauksella (ks. Ilm. 14: 9—11; 15: 16), Jeesus katsoo laupiaasti kansansa puoleen. Tajuten, että he tarvitsevat lisää aikaa omistautuakseen selvästi hänelle, hän käskee neljää (Raamatun kirjoittajat käyttävät tätä lukua kuvaamaan kaikkea yleistä) enkeliä, jotka hillitsevät hävittäviä voimia, odottamaan vielä lyhyen
aikaa, kunnes hän saa sinetöidyksi kansansa. Kuin idästä nouseva aamuaurinko sinetöivä enkeli valaisee koko maanpiirin kirkkaudellaan tullessaan Jumalan kansan tykö (vrt. Ilm. 18: 1; sekä Ilm. 7: 2 että 18: 1 siteeraa jaetta Hes. 43: 2, jossa kuvataan temppeliinsä saapuvan Herran kirkkautta). Enkelin tuoma sinetti on merkki, josta Jumalan lapset ovat tunnistettavissa, ja suojelee heitä siltä hävitykseltä, joka runtelee koko maata seitsemän vitsauksen aikana (vrt. Hes. 9). Niillä, jotka ovat sinetöidyt, on — jakeiden Ilm. 14: 1—5 mukaan, missä annetaan täydellisempi kuvaus tästä ryhmästä — Jumalan nimi kirjoitettuna otsaansa; toisin sanoen heidän
mielestään kuvastuu hänen luonteensa. Katsomalla Jeesukseen Kristukseen he ovat muuttuneet hänen kuvakseen. Tunnustukseksi heidän uskostaan hänen lunastavaan rakkauteensa hän sinetöi luonteensa, rakkauden lakinsa,
heidän mieleensä (ks. Jes. 8: 16; 5 Moos. 6: 8; Hebr. 8: 8—10). Sinetti on merkki (ks. Room. 4: 11), joka ilmoittaa omistajan tai tekijän. Ne, jotka vastaanottavat Jumalan sinetin, ovat siis niitä, jotka tunnustavat hänet Luojaksi ja Herraksi, niitä, jotka tekevät hänen tahtonsa ja pitävät hänen käskynsä. Niinpä juuri ennen Jeesuksen toista tulemusta Jumalan kansan keskuudessa on tapahduttava herätys ja uskonpuhdistus, ja heidän tulee Jeesusta kohtaan tuntemansa rakkauden innoittamina uudelleen tajuta velvollisuutensa pitää Jumalan käskyt (vrt. Ilm. 14: 12; 12: 17).
Raamattu opettaa, että Jumala on erityisesti tarkoittanut neljännen käskyn, sapatin viettoa koskevan käskyn, merkiksi hänen suhteestaan kansaansa. Kaikista Toisen Mooseksen kirjan 20. luvussa luetelluista käskyistä vain sapattikäsky sisältää virallisen sinetin olennaiset piirteet. Vain siitä käy ilmi Lainsäätäjän nimi ja arvo. Esittelemällä hänet kaiken Luojana se ilmaisee hänen oikeutensa olla palvonnan kohteena. Näin sapatti käsittää Jumalan sinetin (ks. Hes. 20: 12,20). Ne, jotka kunnioittavat Jumalan lakia Jeesuksen
tavoin ja uskossa häneen palauttavat hänen sapattinsa oikealle paikalleen, saavat elävän Jumalan sinetin. Ja koska he ovat auliit luottamaan häneen ja pitämään hänen lakinsa, Jumala suojelee heitä niiden neljän hävittävän
tuulen puhaltaessa, jotka pian päästetään maailman kimppuun.
Jakeet 4—8. 144 000 (12 kertaa 12 kertaa 1 000) edustavat ihannejoukkoa. Raamatussa luku kaksitoista liittyy usein Jumalan valtakuntaan. Muinaisessa Israelissa oli kaksitoista sukukuntaa. Sana Israel (jae 4) tarkoittaa »Jumala hallitsi» ja tarkoittaa sellaista, joka antaa Jumalan hallita (ks. Ps. 73:1; 1 Moos. 32: 28). Vain niitä, jotka tekevät liiton Jumalan kanssa ja tunnustavat hänet Herraksi, voidaan todella pitää Israeliin kuuluvina. Tämän vuoksi Uusi testamentti julistaa nimenomaan, että kristillinen seurakunta muodostaa Jumalan tosi Israelin (ks. Matt. 4:17; Ef. 2:11—16; Gal. 3:28, 29; Room. 2: 28,29). Nämä 144 000 ovat siis kristittyjä.
Jakeet 9—17. Nähtyään näyn sinetöinnistä
Johannes näki »suuren joukon» Jumalan valtaistuimen edessä. Tuo suunnaton kansanjoukko käsittää kaikki maanpiirin lunastetut. Kunnioituksen
vallassa he kumartavat Jumalaa ja Jeesusta sen johdosta, että jumaluus on tehnyt mahdolliseksi pelastuksen synnistä ja kuolemasta. Mainitut 144 000 ovat todennäköisesti mukana tässä joukossa. Kaikki, jotka tuolloin seisovat Jumalan valtaistuimen edessä, tulevat »siitä suuresta ahdistuksesta» (jae 14), mutta heidän kärsimyksensä on tuntuva merkityksettömältä, kun he tajuavat ne siunaukset, jotka Jumala on tehnyt heille mahdolliseksi Jeesuksen Kristuksen suuremman kärsimyksen kautta. Tässä on vastaus viidennen sinetin auetessa kuuluvaan marttyyrien huutoon. Jumala on tekevä
lopun synnistä ja kärsimyksestä, hän on vapahtava kansansa. Lupaus on varma.
-
LUKU 8
RAAMATTU:
1. Ja kun Karitsa avasi seitsemännen sinetin, tuli taivaassa äänettömyys, jota kesti noin puoli hetkeä.
2. Ja minä näin ne seitsemän enkeliä, jotka seisoivat Jumalan edessä, ja heille annettiin seitsemän pasunaa.
3. Ja tuli eräs muu enkeli ja asettui alttarin ääreen pitäen kultaista suitsutusastiaa, ja hänelle annettiin paljon suitsukkeita pantavaksi kaikkien pyhien rukouksiin kultaiselle alttarille, joka oli valtaistuimen edessä.
4. Ja suitsukkeiden savu nousi pyhien rukousten kanssa enkelin kädestä Jumalan eteen.
5. Ja enkeli otti suitsutusastian ja täytti sen alttarin tulella ja heitti maan päälle; silloin syntyi ukkosenjylinää ja ääniä ja salamoita ja maanjäristystä.
6. Ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän pasunaa, hankkiutuivat puhaltamaan pasunoihin.
7. Ja ensimmäinen enkeli puhalsi pasunaan; niin tuli rakeita ja tulta, verellä sekoitettuja, ja ne heitettiin maan päälle; ja kolmas osa maata paloi, ja kolmas osa puita paloi, ja kaikki vihanta ruoho paloi.
8. Ja toinen enkeli puhalsi pasunaan; niin heitettiin mereen ikäänkuin suuri, tulena palava vuori; ja kolmas osa merta muuttui vereksi,
9. ja kolmas osa luoduista, mitä meressä on ja joissa henki on, kuoli, ja kolmas osa laivoista hukkui.
10. Ja kolmas enkeli puhalsi pasunaan; niin putosi taivaasta suuri tähti, palava kuin tulisoihtu, ja se putosi virtoihin, kolmanteen osaan niistä, ja vesilähteisiin.
11. Ja tähden nimi oli Koiruoho. Ja kolmas osa vesistä muuttui koiruohoksi, ja paljon ihmisiä kuoli vedestä, koska se oli karvaaksi käynyt.
12. Ja neljäs enkeli puhalsi pasunaan; niin kolmas osa auringosta ja kolmas osa kuusta ja kolmas osa tähdistä lyötiin vitsauksella, niin että kolmas osa niistä pimeni ja päivä kolmannelta osaltaan oli valoton, ja niin myös yö.
13. Ja minä näin, ja minä kuulin kotkan, joka lensi keskitaivaalla, sanovan suurella äänellä: "Voi, voi, voi maan päällä asuvaisia niiden jäljellä olevain pasunain äänten tähden, joihin kolmen enkelin vielä on määrä puhaltaa!" -
LUKU 8
SELITYS:
jae 1. Siteerattuaan lupausta, joka annetaan kuudennen sinetin aikaisien tapahtumien yhteydessä, Johannes julisti, että seitsemännen sinetin auetessa taivas on oleva äänetön. Vaikka useimmat raamatunselittäjät uskovat seitsemännen sinetin tarkoittavan Kristuksen toista tulemusta, Johannes ei kuitenkaan selittänyt tähän sinettiin liittyviä arvoituksellisia
lausuntojaan. Jumala halusi esittää historian vielä yhdestä näkökulmasta ennen kuin hän selitti, kuinka hän tekisi lopun synnistä ja kärsimyksestä ja siunaisi kansaansa iankaikkisella elämällä. Ilm. 8—11 kuvaa vielä kolmannesta näkökulmasta historian kulkuun vaikuttavaa Jumalan suunnitelmaa. Ensinnä olivat tulleet ne erityisviestit, joita Jeesus lähetti seurakunnilleen pyrkiessään puhdistamaan ja vahvistamaan kansaansa,
osoittamaan heille heidän virheensä ja tarjoamaan heille parannusta Jumalalta. Sitten olivat tulleet seitsemän sinettiä, joiden myötä Jeesus lohduttaa kansaansa osoittamalla heille, että Jumala johtaa historian kulkua ja että hän tekee lopun synnistä ja kärsimyksistä. Seitsemällä pasuunalla Jeesus lopuksi täydentää kansalleen tarkoittamansa sanomat osoittamalla heille, kuinka Jumala on läpi historian yhdistänyt toisiinsa oikeudenmukaisuuden ja armon rangaistessaan pahuudesta. Raamatun kirjoittajat usein yhdistivät pasuunoiden soiton tuomioon. Mooseksen ajoista asti pasuunat ovat ilmoittaneet Jumalan kansalle, milloin hän on ollut valmis toimimaan, valmis tuomitsemaan. Israelilaisten suuren muuttoretken aikana Jumala antoi pasuunan äänten kutsua hänen kansansa Siinain vuoren juurelle, missä hän antoi heille lakinsa, sen suuren säädöksen, jonka mukaan hän tuomitsee kaikkia (2 Moos. 19: 13,19; 20:18). Lisäksi joka vuosi juuri ennen sovituspäivää (ks. s. 29) Jumala määräsi, että papit antaisivat hänen kansalleen merkin ryhtyä erityisvalmisteluihin tuon päivän oikeustoimia varten (3 Moos. 23: 24—27). Seitsemän pasuunansoittoa, joita Ilm. 8—11 selostaa, kuvaavat Jumalan osittaisia (niitä oli lievennetty laupeuden nimessä, niin että ne toivat vain, kuten kuvaannollisesti todetaan, kolmannen osan siitä rangaistuksesta, joka olisi ollut mahdollinen) tuomioita niille, jotka hänet hylkäävät. Ne kuvaavat havainnollisesti Jumalan kärsivällisyyttä ja laupeutta niitä kohtaan, jotka kääntävät hänelle selkänsä. Lisäksi ne saavuttavat huipentumansa seitsemännen pasuunan kuuluessa todellisena »sovituspäivänä», ihmisen viimeisen tuomion päivänä, jota juutalaisten vuotuinen seremonia symbolisoi.
Jakeet 2—6. Tässä kuvatun enkelin työ tarkoittaa Kristuksen työtä taivaallisessa temppelissä ihmiskunnan Esirukoilijana. Ainoastaan hänen täydellinen vanhurskautensa, jota sulotuoksuinen suitsuke symbolisoi, voi tehdä syntisten olentojen rukoukset otollisiksi Jumalalle. Esirukouksillaan hän puhdistaa ja sulostuttaa jokaisen vilpittömän rukouksen.
Jakeet 7—12. Pasuunansoitot jakautuvat kolmeen eri ryhmään: ensimmäiset neljä kuvaavat tuomioita, jotka liittyvät luonnonilmiöihin kuten esim. rakeisiin, tähtiin ja aurinkoon; viides ja kuudes kuvaavat tuomioita, jotka liittyvät elollisiin olentoihin kuten esim. heinäsirkkoihin ja ratsuväkeen; ja seitsemäs kuvaa sitä suurta lopullista ja yleistä tuomiota, joka koskee koko ihmiskuntaa. Ilm. 8: 7—9: 21 käytetty sangen vertauskuvallinen kieli on hämmentänyt Raamatun tutkijoita. Vaikka emme kenties ymmärrä jokaisen
vertauskuvan merkitystä näissä luvuissa, Jumala kuitenkin haluaa meidän tajuavan missä moraalisessa tarkoituksessa hän lähettää pasuunoiden symbolisoimat tuomiot. Jokaiseen kiroukseen on syynsä. Pasuunoiden kuvaamat tuomiot ovat synnin seurausta. Raamatunselittäjät ovat nähneet pasuunoiden symbolisoimissa tuomioissa yhteyttä Rooman historiaan, tuon valtakunnan, joka Danielin kirjassa yhdistetään läheisesti Jumala liitonkansaan. Vaikka Roomasta tuli »kristitty» valtakunta, sen omaksuma kristinusko oli luopiokristillisyyttä, ei aitoa. Ja koska Rooma yleensäkin hylkäsi Jumalan tahdon, sitä kohtasivat hänen tuomionsa. Ensimmäiset tuomiot kohtasivat Rooman läntistä osaa, sitä valtakunnan osaa, joka hylkäsi Jumalan ensinnä. Barbaariheimot, mm gootit, hyökkäsivät Rooman kimppuun maitse (jae 7), ja heidän jälkeensä vandaalit, heimo jonka laivat hallitsivat koko Välimerta (jakeet 8,9). Viidennellä vuosisadalla läntinen valta kunta sai katkeran kokemuksensa hunnien kukistaessa Rooman ja nöyryyttäessä sen kansalaisia kiskomalla heiltä veroja (jakeet 11). Kuudennella vuosisadalla herulit vihdoin kukistivat viimeisen keisarin valtaistuimelta ja tekivät lopun Länsi-Rooman maineikkaasta herruudesta (jae 12).
-
LUKU 9
RAAMATTU:
1. Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;
2. ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.
3. Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
4. ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
5. Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.
6. Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä.
7. Ja heinäsirkat olivat sotaan varustettujen hevosten kaltaiset, ja niillä oli päässään ikäänkuin seppeleet, kullan näköiset, ja niiden kasvot olivat ikäänkuin ihmisten kasvot;
8. ja niillä oli hiukset niinkuin naisten hiukset, ja niiden hampaat olivat niinkuin leijonain hampaat.
9. Ja niillä oli haarniskat ikäänkuin rautahaarniskat, ja niiden siipien kohina oli kuin sotavaunujen ryske monien hevosten kiitäessä taisteluun.
10. Ja niillä oli pyrstöt niinkuin skorpioneilla ja pistimet, ja pyrstöissänsä niillä oli voima vahingoittaa ihmisiä viisi kuukautta.
11. Niillä oli kuninkaanaan syvyyden enkeli, jonka nimi hebreaksi on Abaddon ja kreikaksi Apollyon.
12. Ensimmäinen "voi!" on mennyt; katso, tulee vielä kaksi "voi!"-huutoa tämän jälkeen.
13. Ja kuudes enkeli puhalsi pasunaan; niin minä kuulin äänen tulevan kultaisen alttarin neljästä sarvesta, Jumalan edestä,
14. ja se sanoi kuudennelle enkelille, jolla oli pasuna: "Päästä ne neljä enkeliä, jotka ovat sidottuina suuren Eufrat-virran varrella."
15. Silloin päästettiin ne neljä enkeliä, jotka hetkelleen, päivälleen, kuukaudelleen ja vuodelleen olivat valmiina tappamaan kolmannen osan ihmisistä.
16. Ja ratsuväen joukkojen luku oli kaksikymmentä tuhatta kertaa kymmenen tuhatta; minä kuulin niiden luvun.
17. Ja tämänkaltaisilta minusta näyttivät hevoset ja niiden selässä istujat näyssä: ratsastajilla oli tulipunaiset ja tummansinervät ja tulikivenkeltaiset haarniskat; ja hevosten päät olivat kuin leijonain päät, ja niiden suusta lähti tuli ja savu ja tulikivi.
18. Näistä kolmesta vitsauksesta sai kolmas osa ihmisiä surmansa: tulesta ja savusta ja tulikivestä, jotka lähtivät niiden suusta.
19. Sillä hevosten voima oli niiden suussa ja niiden hännässä; niiden hännät näet olivat käärmeitten kaltaiset, ja niissä oli päät, joilla ne vahingoittavat.
20. Ja jäljelle jääneet ihmiset, ne, joita ei tapettu näillä vitsauksilla, eivät tehneet parannusta kättensä teoista, niin että olisivat lakanneet kumartamasta riivaajia ja kultaisia ja hopeaisia ja vaskisia ja kivisiä ja puisia epäjumalankuvia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä kävellä.
21. He eivät tehneet parannusta murhistaan eikä velhouksistaan eikä haureudestaan eikä varkauksistaan. -
LUKU 9
SELITYS:
Luku 8: 13- luku 19: 11.
Neljän ensimmäisen pasuunan jälkeen »kotka» ilmoitti Johannekselle,
että kolme viimeistä pasuunaa toisivat laajan tuomion. Jo kauan ennen Johanneksen aikaa profeetta Hoosea oli julistanut: »Suuhusi pasuuna!
Kotkan lailla Herran temppeliä vastaan — sillä he ovat rikkoneet minun liittoni, ovat luopuneet minun laistani!» (Hoos. 8:1). Itä-Rooma seurasi jonkin verran myöhemmin läntisen valtakunnan esimerkkiä nousemalla Jumalan lakia vastaan. Ja Jumala, samoin kuin oli menetellyt läntisen valtakunnan suhteen, armollisesti säästeli itäistä valtakuntaa niiltä vääjäämättömiltä seurauksilta, jotka koituivat siitä, että tuo valtakunta hylkäsi hänet, mutta lopulta hänen oli rangaistava Itä- Roomaakin. Tällä kertaa hän ei kuitenkaan käyttänyt barbaariheimoja niiden rankaisemiseen, jotka hylkäsivät hänet, vaan antoi Muhammedin seuraajien sotia heitä vastaan. Muhamettilaiset, jotka tulivat Arabian karusta autiomaasta (jota tässä kuvataan sattuvasti »syvyyden kaivoksi»), etenivät voimallisesti läpi itäisen valtakunnan. Viisi profeetallista »kuukautta» (eli 150 vuotta, kun päivän katsotaan vastaavan vuotta — ks. Hes. 4: 6) Muhammedin seuraajat, joita nimitettiin ottomaaneiksi, vaivasivat erityisesti Itä-Roomaa. Heinäkuun 27. päivänä 1299 ottomaanit ensi kerran tunkeutuivat Nikomedian alueelle, joka kuului Itä-Rooman eli Bysantin valtakuntaan. Vuonna 1449 viimeinen Bysantin keisareista, Konstantinos XI (Diakoses), tunnusti ottomaanien herruuden saaden siten päättymään vuosikausia jatkuneen piinan ja aloittaen maassaan epäitsenäisyyden kauden.
Jakeet 12—21. Kuudennen pasuunan soidessa
Johannes näki Jumalan päästävän liikkeelle tuhoavia voimia. Uskonpuhdistuksen ajoista lähtien sellaiset raamatuntutkijat kuin Martti Luther, Joseph Mede, John Napier, Isaac Newton, Jonathan Edwards, John Wesley ja kymmenet muut ovat yhdistäneet kuudennen pasuunan muhamettilaisuuden voimiin. Kun kiinnostus Raamatun profetioihin elpyi voimakkaasti kaikkialla maailmassa 1800-luvun alussa, juuri tätä Ilmestyskirjan kohtaa alettiin tutkia hyvin uutterasti. Jakeessa 15 mainittujen
aikojen (hetki eli tunti, päivä, kuukausi ja vuosi) ymmärrettiin tarkoittavan profeetallista ajanjaksoa, jonka kirjaimellinen pituus olisi yhteensä 391 vuotta ja 15 päivää (360 päivää + 30 päivää + 1 päivä + 1 tunti). Muuan tuolloin elänyt kirjailija on kirjoittanut seuraavaa: »Vuonna 1840 herätti suurta
mielenkiintoa erään toisen ennustuksen merkillinen täyttyminen. Kaksi vuotta aikaisemmin Josiah Litch, eräs Kristuksen toista tulemista julistavista saarnaajista, julkaisi Ilmestyskirjan yhdeksännen luvun selityksen, jossa hän ennusti Turkin vallan luhistumisen. Hänen laskelmiensa mukaan [joiden perustana oli profeetallinen »hetken ja päivän ja kuukauden ja vuoden» muodostama ajanjakso] tämä valtakunta kokisi romahduksen elokuussa
1840. Muutamia päiviä ennen ennustuksen toteutumista hän kirjoitti: 'Jos myönnämme, että ensimmäinen ajanjakso, 150 vuotta, täyttyi tarkalleen juuri sen edellä, kun Diakoses [Konstantinos XI] nousi valtaistuimelle turkkilaisten
suostumuksella, ja että toinen jakso, 391 vuotta 15 päivää, alkoi ensimmäisen jakson päättyessä, ulottuu toinen jakso elokuun 11. p:ään 1840; ja voimme odottaa ottomaanisen vallan Konstantinopolissa silloin murtuvan.
Minä uskon, että niin tulee tapahtumaan.' »Juuri ilmoitettuna aikana Turkki hyväksyi lähettiläittensä kautta Euroopan liittoutuneiden valtain suojeluksen ja alistui täten kristillisten kansain valvontaan. Tämä tapahtuma toteutti ennustuksen tarkalleen.» — Ellen G. White, Suuri taistelu, s. 318,319.
Näin Rooman luopumus johti Jumalalta saatuun rangaistukseen. Ilmestyskirjan jälkipuolisko osoittaa, että historia toistuu Kristuksen ja saatanan välisen suuren taistelun viimeisessä kamppailussa. Rooma kukistui, koska se hylkäsi Jumalan lain. Rooman kukistuminen on laupiaan Jumalan antama varoitus, sillä pian, kuten Ilm. 12—20 osoittaa, lähes koko maailma hylkää Jumalan ja hänen rakkauden lakinsa. Vain harvat välttyvät saatanan lumoukselta hänen johdattaessaan ihmiskuntaa kavalimpaan eksytykseen, mikä milloinkaan on suunniteltu.
Uusimmat kommentit
Missä siis katolisen kirkon karhun jalat, pantterin vartalo ja leijonsn kita?
Hei Ilkka! Oli virkistävää löytää nämä sivusi. En löytänyt täältä opetusta kasteesta. Itse olen tullut vakuuttuneeksi, että uskovien vanhempien tulisi kastaa vauvat. Kuinka sinä näet tämän asian?
Sabbath on lauantai ja tarkoittaa lepopäivää. Näin on aina ollut
Äärettömän Hyvää Opetusta ja sitoutumista raamatun sanaan. Tälläistä opetusta kyllä on mielenkiitoista kuunnella.