1. Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, ja sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä.

2. Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun, ja sen kita niinkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan.

3. Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui. Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa.

4. Ja he kumarsivat lohikäärmettä, koska se oli antanut sellaisen vallan pedolle, ja kumarsivat petoa sanoen: "Kuka on pedon vertainen, ja kuka voi sotia sitä vastaan?"

5. Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita, ja sille annettiin valta tehdä sitä neljäkymmentä kaksi kuukautta.

6. Ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä ja hänen majaansa, niitä, jotka taivaassa asuvat.

7. Ja sille annettiin valta käydä sotaa pyhiä vastaan ja voittaa heidät, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot.

8. Ja kaikki maan päällä asuvaiset kumartavat sitä, jokainen, jonka nimi ei ole kirjoitettu teurastetun Karitsan elämänkirjaan, hamasta maailman perustamisesta.

9. Jos kenellä on korva, hän kuulkoon.

10. Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko.

11. Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.

12. Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.

13. Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.

14. Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.

15. Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.

16. Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa,

17. ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.

18. Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi. 

Luku 13 selvittää yksityiskohtaisemmin kahta järjestöä tai järjestelmää, joita saatana erityisesti käyttää pyrkiessään viimeisen kerran tuhoamaan Jumalan jäännöksen ja siten tekemään turhaksi hänen iankaikkisen aivoituksensa Seistessään Patmos-saaren rannalla Johannes näki hätkähdyttävän näyn. Hänen edessään merestä nousi peto, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea. Pedolla oli leopardin ruumis, karhun jalat ja leijonan suu. Nämä vertauskuvat pohjautuvat Danielin kirjan 7. lukuun, missä selvitettiin tulevaisuutta niiden neljän suuren mahdin valossa, jotka tulisivat hallitsemaan historiaa. Näyssään Daniel näki ensin leijonan (symbolisoi Babylonia), sitten karhun (Meedia-Persia), sitten pantterin (Kreikka) ja lopuksi »kauhean ja hirmuisen» pedon (Rooma). Hänen näkynsä mukaan neljättä valtakuntaa, Roomaa, hallitsisi viimeisessä vaiheessa »pieni sarvi», kauhistava valta, joka vainoaisi Jumalan kansaa »ajan ja kaksi aikaa ja puoli aikaa» (Dan. 7: 25) eli 1260 profeetallista päivää (vuotta).

Johanneksen profetia on miltei tarkalleen sama kuin Danielin kirjan 7. luvussa oleva kuvaus pienestä sarvesta ja viittaa kiistattomasti aikaan, jolloin luopumukseen vaipunut roomalaiskatolinen kirkko alkoi hallita valtiota. Puhuessaan ajasta, jolloin totuudesta luopuminen tapahtuisi, Paavali nimitti tätä voimaa »laittomuuden ihmiseksi», »laittomuuden salaisuudeksi» (ks. Dan. 7: 8,25; 8:23—25; 11:36 2 Tess. 2: 3,7).

Ilmestyskirja todistaa toisaalla, että tässä järjestössä on mukana paljon vilpittömiä ykslöitä (ks. Ilm. 14: 7; 18: 4). Jumala ei heitä tuomitse. Jumala vastustaa ennemminkin järjestelmää — kirkon ja valtion yhdistämistä eli kuten Ilm. 17: 1 osoittaa, kirkon haureellista sulautumista valtioon. Pane merkille, kuinka näissä jakeissa kuvataan neljää vaihetta, jotka leopardin kaltainen peto kokisi. Ensinnäkin, se nousisi merestä (runsasväestöisten alueiden vertauskuva ks. Ilm. 17: 1; vrt. Dan. 7: 3) ja saisi lohikäärmeeltä, saatanalta, (1) voiman, (2) valtaistuimen ja (3) suuren vallan. (Jae 2). Toiseksi, se hallitsisi 42 profeetallista kuukautta eli 1260 vuotta, ajanjakson, joka alkoi— kuten sivulla 29 esitetyistä selityksistä kävi ilmi — vuonna 538 (jakeet 2,5). Näinä 1260 vuotena peto pilkkaisi Jumalaa, hänen nimeään eli luonnettaan, hänen majaansa, eli taivaallista temppeliään sekä »niitä, jotka taivaassa asuvat». Aivan kuten sekä Daniel että Johannes ennustivat, roomalaiskatolinen kirkkovaltiojärjestelmä todella »heitti totuuden maahan», totuuden Jeesuksen jatkuvasta välittäjäntehtävästä kansansa puolesta, ja suuntasi kansan huomion ihmispappeihin ja heidän välitystyöhönsä (ks. Dan. 8:11,12; 11:31). Tässä oli selitys sen petolliseen voimaan. Se korotti ihmisen, syntisen ihmisen, Jeesuksen paikalle Kolmanneksi, 42 kuukauden kuluttua yksi sen »päistä» saisi »kuolinhaavan». Vuonna 1798, jolloin oli kulunut täsmälleen 1260 vuotta siitä kun paavi oli saanut valtiovallan käsiinsä, ranskalainen  kenraali Berthier vei päätökseen sen iskun, jonka uskonpuhdistus oli aiheuttanut paavinvallalle, saapumalla Roomaan ja ottamalla paavin vangiksi. Johannes oli selkeästi profetoinut: »Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu.»

Neljänneksi jakeiden 3 ja 4 mukaan, peto virkoaa henkiin vähän ennen Jeesuksen toista tulemusta (vrt. Ilm. 17: 12—14). Lyhyen aikaa se toistaa aiempaa historiaansa antautumalla haureelliseen suhteeseen maanpiirin kuninkaiden kanssa ja vainoamalla Jumalan kansaa. Silloin vain ne, jotka ovat tunnustaneet sen työn, minkä Jeesus on toimittanut heidän puolestaan taivaallisessa pyhäkössä, välttyvät sen lumoavalta vaikutukselta (ks. jakeet 15,16). Nähtyään merestä nousseen pedon Johannes näki toisen eläimen, joka puolestaan nousi maasta. Ilmestyskirja kuvaa tätä petoa jäljem­pänä »vääräksi profeetaksi», sangen taitavaksi petkuttajaksi (ks. Ilm. 16: 13,14; 19: 20). Tämä peto on tunnistettavissa ainakin neljän seikan perusteella.

1.Ilmaantumisajankohta. Maasta nousevan pedon on ilmaannuttava merestä nousseen pe­don 1260-vuotisen hallintokauden lopulla (jae 12). Lisäksi se esiintyy viimeisessä lohikäär-memäisessä vaiheessaan samanaikaisesti kuin merestä noussut peto on vironneena henkiin (jae 14). Sen on siis ilmaannuttava vuoden 1798 tienoilla ja hallittava Jeesuksen toiseen tulemukseen asti (ks. Ilm. 19: 20).

2.Ilmaantumispaikka. Ilmestyskirjan 13. lu­vun ensimmäinen peto ja kaikki Danielin kir­jan 7. luvun pedot nousivat »merestä», joka Ilm. 17: 15:n mukaan tarkoittaa »kansoja» ja »kansanheimoja». Ilmeisenä vastakohtana toi­nen Ilmestyskirjan 13. luvun pedoista nousee maasta — nimitys, jota 12. luvussa käytetään harvaan asutusta erämaa-alueesta (jae 11; vrt. Ilm. 12: 16). Jakeessa 11 käytetty alkuperäinen kreikankielinen sana, joka on käännetty ilmai­sulla »nousta maasta», osoittaa, että Johannes näki tämän voiman versovan maasta kuin kasvi. Ainoastaan yksi kansakunta eli valta täyttää nämä kaksi ensimmäistä tuntomerkkiä: Poh­jois-Amerikan Yhdysvallat. Kaikista suurista maailmanvalloista se yksin sai 1700-luvun jälki­puoliskolla syntynsä erämaa-alueella.

3. Vaikutus. Maasta noussut peto ulottaa vaikutuksensa kaikkialle maailmaan. Koko maailma noudattaa sen esimerkkiä (ks. jakeet 12, 16,17). Tuntomerkki sopii jälleen Yhdysvaltoihin.

4. Näennäinen luonne. Kaikkialla Ilmestyskirjassa karitsa symbolisoi Jeesusta Kristusta. Karitsa on viaton, säyseä eläin — jyrkkä vastakohta pedoille, jotka edustavat saatanan käyttämiä voimia. Maasta nousevalla pedolla on oudosti »kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet» — se vaikuttaa ensinäkemältä karitsamaiselta, viattomalta, vieläpä kristilliseltä. Yhdysvaltain perustajat rakensivat kansakunnan perustuslain kahdelle suurelle periaatteelle, poliittiselle ja uskonnolliselle vapaudelle. Nämä kaksi periaatetta liittyvät erottamattomasi tasavaltaiseen hallitusmuotoon, joka sallii kansan hallita valitsemiensa edustajien välityksellä, ja protestanttiseen käsitykseen uskonnon vapauden periaatteesta. Johanneksen profetian mukaan Yhdysvallat näyttelee keskeistä osaa saatanan viimeisessä yrityksessä tuhota Jumalan kansa ja tehdä siten tyhjäksi hänen iankaikkinen aivoituksensa. Jotta näin tapahtuisi, Yhdysvalloissa on tapahduttava muutos, tuntuva muutos. Katsokaamme, mitä tälle maalle tapahtuu.

1. Se puhuu niin kuin lohikäärme (jae 11) Maa »puhuu» eli ilmaisee itseään lainsäädänöllä. Tämä profetia ennustaa, että Amerikka säätää jonkin lain, joka tukee henkiin vironnutta ensimmäistä petoa, roomalaiskatolista kirkkovaltiota, ja näin tehdessään se osoittaa saatanan, lohikäärmeen, henkeä.

2. Käytännön vainotoimin se vaatii kaikkia ihmisiä jollakin tavoin kumartamaan eli kunnioittamaan roomalaiskatolista kirkkovaltiota (jae 12; vrt. jakeet 2,5).

3. Se villitsee maan asukkaat ihmeillä yrittäessään saada heidät tekemään »pedon kuvan» (jakeet 13,14; vrt. Ilm. 16: 13,14; Mat. 24:24; 1 Tim. 4:1). Amerikkaan siis keskittyy suuri valheellinen uskonnollinen herätysliike jossa hengellisillä ilmiöillä on merkittävä osa.

4. Se luo pedon kuvan (jae 15). Alkuperäisen pedon muodostivat kaksi toisiinsa yhdistynyttä voimaa: Rooman valtakunta ja luopumukseen vaipunut alkuseurakunta. Ensimmäinen peto syntyi kirkon ja valtion liitosta. Samalla tavoin silloin kun Amerikan protestanttiset luopiokirkot yhdistävät voimansa saadakseen maallisen vallan, Yhdysvaltain tasavalta luo alkuperäisen pedon »kuvan».

5. Se luo tämän kuvan lainsäädännöllä, joka pakottaa kaikki ihmiset kumartamaan petoa jollakin tapaa (jae 15). Lopulta tämä painostava lainsäädäntö asettaa kuolemanrangaistuksen tottelemattomille.

6. Se turvautuu taloudellisiin painostuskeinoihin  pakottaakseen ihmiset omaksumaan pedon »merkin» joko teoillaan (»oikeaan käteensä») tai tosiasiallisella hyväksymyksellään (»otsaansa»). Ilmestyskirjassa esitetään useita seikkoja, joilla tämä tärkeä merkki ja sen luonne on tunnistettavissa. Ensinnäkin siihen kuuluu kumartaminen. Sen vastaanottajat kumartavat petoa (jae 8; vrt. Ilm. 14: 9). Toiseksi, se on jotain mistä ovat yhtä mieltä kaikki luopiokristityt, niin katolilaiset kuin protestantitkin. Kolmanneksi, sen vastaanottajat muodostavat Ilm. 14: 9—12:n mukaan vastakohdan niille, jotka pitävät Jumalan käskyt. Merkkiin siis sisältyy pyrkimys kieltää Jumalan laki. Kauan sitten profeetta Daniel julisti, että »pieni sarvi» (sama voima kuin Ilm. 13: 1—10:ssa kuvattu peto, joka nousi merestä) pyrkisi »muuttamaan ajat ja lain» (Dan. 7: 25). Luopumukseen vaipunut roomalaiskatolinen kirkko on erityisesti pyrkinyt muuttamaan Jumalan lain neljättä käskyä siirtämällä jumalanpalveluksen viikon ensimmäiseksi päiväksi, sunnuntaiksi, Jumalan säätämästä jumalanpalveluspäivästä, seitsemännen päivän sapatista. Kaiken lisäksi se pitää tätä muutosta kirkollisen arvovaltansa merkkinä.

Lukuisat katolilaiset katekismukset tunnustavat tämän. Esim. Peter Geiermannin The Converfs Catechism of Catholic Doctrine (vuoden 1957 painos) sanoo:

»Kysymys: Mikä on sapatinpäivä?

»Vastaus: Lauantai on sapatinpäivä.

»Kysymys: Miksi me vietämme sunnuntaita

emmekä lauantaita?

»Vastaus: Me vietämme sunnuntaita emmekä

lauantaita, koska katolinen kirkko siirsi

juhlallisuudet lauantaista sunnuntaihin.»

Ainoa uskonto, joka johdattaa Jumalan tykö, on se, joka tulee Jumalan tyköä. Hän yksin on totuuden, valkeuden ja vanhurskauden lähde. Se uskonto, joka kumpuaa langenneiden ihmistenmielestä, on syntiä. Synnin, laittomuuden, ihminen pyrkii nimenomaan asettamaan itsensä Jumalan yläpuolelle, korottamaan luodun Luojaa korkeammalle, »parantamaan» sitä uhrautuvan rakkauden lakia, joka kuvastaa Jumalan luonnetta. Niinpä pedon merkki on ihmisen, langenneen ihmisen, synnin ihmisen, luomus. Kun sunnuntainvietto tehdään lakisääteiseksi, silloin määräytyy selvä raja Jumalan uskonnon ja ihmisuskonnon välille. Vasta silloin, kun raja on tehty näin selväksi, sunnuntainvietosta muodostuu pedon merkki. Ne, jotka silloin tunnustavat tämän merkin, tunnustavat myös pedon »nimen» eli luonteen ja »ihmisen luvun». Tämä luku, 666, on ilmiselvästi ihmisen luku. Kuusi on vähemmän kuin seitsemän, täydellisyyden ja eheyden luku. Seitsemännen päivän sapatti on Jumalan oma merkki työstä, jonka hän vei päätökseen, kun taas luku kuusi edustaa sellaista, mikä jää vaillinaiseksi. Ainoastaan ne, jotka vastaanottavat Jumalan merkin ja panevat koko luottamuksensa Jeesuksen Kristuksen täydelliseen vanhurskauteen, välttyvät siltä suurelta eksytykseltä, mikä liittyy pedon merkkiin.