1. Ja minä näin toisen tunnusmerkin taivaassa, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä, joilla oli seitsemän viimeistä vitsausta, sillä niissä Jumalan viha täyttyy.

2. Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet.

3. Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas.

4. Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet."

5. Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin;

6. ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän vitsausta, lähtivät temppelistä, puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä.

7. Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti.

8. Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastansa, eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennenkuin niiden seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön. 

Kuinka rakastava Jumala voi tuhota luotunsa? Ilm. 15: 1—19: 10 selvittää tarkemmin kuinka ja miksi Jumala rankaisee niitä, jotka ovat kapinoineet häntä vastaan. Mainituissa luvuissa selvitetään lisäksi sekin, miksi Ilmestyskirjan 14. luvussa kuvattu kolmannen enkeIin sanoma on niin tärkeä.

Luku 15:1—4. Ennen kuin Jumala näytti Johannekselle, kuinka hän rankaisisi jumalattomia, jotka vastaanottavat pedon merkin, hän antoi hänen ensiksi nähdä uudelleen ne 144000 jotka Jumalan avulla voittaisivat pedon, hänen kuvansa, hänen merkkinsä ja hänen nimensä luvun. Voitto on varma kaikille, jotka luotta Kristukseen. Kuten Johannes sanoi, »tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme» (1 Joh. 5:4). Niiden 144000:n voitto on Jumalan viimeinen osoitus iankaikkisen evankeliumin voimasta, missä on keskeisenä se suuri elävä totuus, että vanhurskaus saadaan yksin uskosta. Kristus on jo voittanut synnin Golgatalla. Se on hänen voittonsa, mutta me voimme saada sen omaksemme uskon kautta. »Kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuken Kristuksen kautta» (1 Kor. 15: 57). Ne 144000 veisaavat Mooseksen virttä ( 2 Moos. 15: 1—19) ja Karitsan, Jeesuksen, virttä. Jäännösseurakunnan jokainen jäsen näkee sen verhon lävitse, joka erottaa toisistaan Vanhan ja Uuden testamentin, ja tajuaa Jeesuksen häneksi, joka on totisesti »kaikki ja kaikessa" iankaikkinen Lunastaja.

Jakeet 5—8. Kun Jeesus lopettaa kansansa puolesta tekemänsä välitystyön ja poistuu taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmästä (jakeessa 5 mainittu paikka), hänen armonsa ei enää vetoa ihmisiin. Koetusaika päättyy Kristuksen julistaessa: »Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta» ( 22: 11). Silloin ei kukaan voi »astua» taivaaseen temppeliin uskossa ja löytää pelastusta, sillä kaikki ovat selvästi päättäneet, ketä he palvelevat: Kristusta vaiko saatanaa. Sinä suuren ahdistuksen aikana, jonka seitsemän viimeistä vitsausta synnyttävät, Jumala suojelee kansaansa; ja vaikka saatana koettaa tuhota heidät, hän pelastaa heidät (Dan. 12: 1; Ps. 76: 9,10; Sef. 1; 2:3; Hes. 9; Ilm. 7: 1—3; Jes. 26: 20,21). Seitsemään viimeiseen vitsaukseen kuuluvat tuomiot muistuttavat suuresti seitsemän pasuunan yhteydessä kuvattuja (Ilm. 8; 9; 11: 15—19). Nämä kaksi sarjaa eroavat kuitenkin vähintään kolmessa merkittävässä suhteessa. Ensinnäkin, pasuunat ovat vain osittaisia tuomioita, jotka ulottuvat vain yhteen kolmannekseen ihmiskunnasta, mutta vitsaukset ovat yleismaailmallisia ja ulottuvat kaikkiin jumalattomiin. Toiseksi, pasuunat käsittävät pitkiä ajanjaksoja, mutta vitsaukset tulevat »yhtenä päivänä» tai »yhdessä hetkessä» — toisin sanoen hyvin nopeasti (vrt. Ilm. 9: 5,15 ja 18: 8, 10). Kolmanneksi, pasuunansoitot alkavat taivaallisen pyhäkön pyhästä, jota vastoin vitsaukset liittyvät kaikkeinpyhimpään (vrt. Ilm. 8: 2—5 ja 15: 5 7). Milloin nämä vitsaukset tulevat? Ne seuraavat sekä pedon merkkiä että Ilmestyskirjan 14. luvun kolmatta enkeliä, joka edustaa sitä viimeistä armollista kehotusta, millä Jumala neuvoo Babylonissa olevia tulemaan ulos ja vastaanottamaan työn, jonka Jeesus on toimittanut heidän puolestaan taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä (vrt. Ilm. 13: 16,17; 14: 9, 10 ja 16: 2). Ne tulevat siis koetusajan lopulla, jolloin Jeesus päättää ihmiskunnan hyväksi toimittamansa välitystyön. Jumala vuodattaa vitsaukset kuin »sekoittamattoman » tulikuuman viinin. Johannes julisti, että näissä vitsauksissa »Jumalan viha täyttyy» (Ilm. 14: 10; 15: 1). Ne tulevat nopeasti ja yhtäkkiä, armolla lieventämättöminä. Ilm. 17. ja 18. luku selittävät edelleen, miksi Jumala lähettää nämä kauhistavat tuomiot. Kuten jakeesta Ilm. 18: 4 käy ilmi, ne ovat Babylonin vitsauksia. Jumala lähettää ne rangaistukseksi siitä, että Babylon suunnittelee hänen kansansa surmaamista (ks. Ilm. 16: 6; 13: 15). Langettamalla tuomionsa Babylonille Jumala pelastaa jäännöksensä saatanan vihan vallasta. Itse vitsaukset muistuttavat niitä, joilla Jumala vaivasi Egyptiä vapauttaessaan israelilaiset Mooseksen johdolla (ks. 2 Moos. 7—12). Kuten voidaan todeta muistakin Ilmestyskirjassa olevista seitsemän sarjoista, kolme viimeistä vitsausta vaikuttavat toisenluonteisilta kuin ensimmäiset neljä.

1. Ja minä kuulin suuren äänen temppelistä sanovan niille seitsemälle enkelille: "Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan vihan maljaa maan päälle."

2. Ja ensimmäinen lähti ja vuodatti maljansa maan päälle; ja tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa.

3. Ja toinen enkeli vuodatti maljansa mereen, ja se tuli vereksi, ikäänkuin kuolleen vereksi, ja jokainen elävä olento kuoli, mitä meressä oli.

4. Ja kolmas enkeli vuodatti maljansa jokiin ja vesilähteisiin, ja ne tulivat vereksi.

5. Ja minä kuulin vetten enkelin sanovan: "Vanhurskas olet sinä, joka olet ja joka olit, sinä Pyhä, kun näin olet tuominnut.

6. Sillä pyhien ja profeettain verta he ovat vuodattaneet, ja verta sinä olet antanut heille juoda; sen he ovat ansainneet."

7. Ja minä kuulin alttarin sanovan: "Totisesti, Herra Jumala, Kaikkivaltias, totiset ja vanhurskaat ovat sinun tuomiosi."

8. Ja neljäs enkeli vuodatti maljansa aurinkoon, ja sille annettiin valta paahtaa ihmisiä tulella.

9. Ja ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset; mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet hänelle kunnian.

10. Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa

11. ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.

12. Ja kuudes enkeli vuodatti maljansa suureen Eufrat-virtaan, ja sen vesi kuivui, että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille.

13. Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista.

14. Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä; ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä.

15. - Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi! -

16. Ja ne kokosivat heidät siihen paikkaan, jonka nimi hebreaksi on Harmagedon.

17. Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan, ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: "Se on tapahtunut."

18. Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä.

19. Ja se suuri kaupunki meni kolmeen osaan, ja kansojen kaupungit kukistuivat. Ja se suuri Babylon tuli muistetuksi Jumalan edessä, niin että hän antoi sille vihansa kiivauden viinimaljan.

20. Ja kaikki saaret pakenivat, eikä vuoria enää ollut.

21. Ja suuria rakeita, leiviskän painoisia, satoi taivaasta ihmisten päälle; ja ihmiset pilkkasivat Jumalaa raesateen vitsauksen tähden, sillä se vitsaus oli ylen suuri.

Luku 16:1—11. Kullakin vitsauksella on suuri merkityksensä, sillä kukin niistä kohdistuu Babylonin suuren vallan eri puoliin. Ilmestyskirjan 13. luvussa mainittu pedon merkki ilmaantuu suuren valheellisen uskonnollisen herätyksen yhteydessä, joka ihmeellisellä voimallaan eksyttää ihmisiä. Mutta ensimmäinen vitsaus osoittaa, kuinka puolustuskyvytön tämä voima on Jumalaa vastaan. Vaikka ihmiset vitsausten aikana osoittavat ulkonaista »katumusta», he eivät tee totista parannusta synneistään, koska jo on kuulunut julistus: »Vääryyden tekijä tehköön edelleen  vääryyttä, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta» (Ilm. 22:11). Viidennen vitsauksen aikana on yleismaailmallinen pimeys peittävä jakeissa Ilm. 13: 1—10 kuvatun pedon valtakunnan. Valta, joka väitti saaneensa ylenpalttisesti valoa Jumalalta, hapuilee silloin pimeässä. Tuolloin ne, joilla on pedon merkki, tuntevat yhä ensimmäisen vitsauksen tuottamaa kipua, mikä osoittaa, että nämä viimeiset vitsaukset tulevat hyvin lyhyen ajan sisällä. Vuosisatainen taistelu huipentuu kuudenteen ja seitsemänteen vitsaukseen. Kuudennen vitsauksen aikana Babylon, luopiouskonnollisuuden suuri järjestelmä, menettää kansansuosionsa, ja seitsemännen vitsauksen aikana Jumala hävittää jumalattoman Babylonin ja kaikki ne, jotka ovat asettuneet saatanan puolelle.

Jakeet 12 - 16. Kielikuvat, joilla kuudetta vitsausta kuvataan, on lainattu Vanhasta testamentista. Sana Harmagedon kuulostaa jossain määrin samalta kuin Megiddo. Muinainen Megiddo oli kaupunki, joka sijaitsi Jisreelin tasangon laidassa. Jisreelin tasangolla käytiinaikoina. Tämän vuoksi jotkut ovat päätelleet, että historian lopulla käydään kirjaimellinen taistelu Megiddon lähellä Jisreelin tasangolla Sana Harmagedon on kuitenkin selvästi vertauskuvallinen, sillä se on keksitty nimi. Hepreankielinen etuliite Har tarkoittaa »vuori», ei »tasanko» tai »laakso», ja viittaa ilmeisesti vuoreen, jolle ne 144000 ovat »kokoontuneet», ts. Siionin vuoreen (ks. Ilm. 14: 1—6). Sanaa Harmagedon käytetään symbolisoimaan viimeistä taistelua hyvän ja pahan välillä, viimeistä siveellistä ja uskonnollista ratkaisuvaihetta ihmiskunnan historiassa ennen Kristuksen toista tulemusta.

Jo vuosisatoja ennen Johanneksen aikaa profeetta Jesaja kuvasi »Baabelin kuningasta» saatanan ruumiillistumaksi. »Minä nousen taivaaseen », tuo kopea kuningas oli julistanut, »korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen Pohjolaan» (Jes. 14: 13). Sanan »ilmestysvuori» alkuperäinen hepreankielinen vastine on Har-mo'ed. Saatanan suurena päämääränä on asettaa itsensä Jeesuksen Kristuksen paikalle Siionin vuorelle, minne Jumala käski kansaansa kokoontumaan, jotta he pelastuisivat vihollistensa käsistä (ks. Jooel 2: 15,16,32; vrt. Dan. 11: 44,45). Vimeisessä taistelussa hyvän ja pahan välillä Jumala sallii saatanan »koota» joukkonsa tälle »vuorelle». Mutta kuudes vitsaus tekee tyhjäksi saatanan yrityksen asettaa itsensä Luojan yläpuolelle, sillä tämän vitsauksen aikana Jumala kuivattaa »suuren Eufrat-virran». Yhtenä muinaisen Babylonin tärkeimmistä voiman ja vaurauden lähteistä oli sen edullinen sijainti Eufrat-virran varrella (ks. Jer. 51: 13). Yli viisisataa vuotta ennen Kristusta Jumala rankaisi korskeaa Babylonia antamalla persialaisen kuninkaan Kooreksen valloittaa sen. Koores ja muut kuninkaat tulivat idästä (ks. jae 12) ja valtasivat Babylonin muuttamalla Eufratin vesien suuntaa (ks. Jes. 41: 2; 45: 1; 46: 11; Jer. 50: 38; 51: 36).

Se »Babylon», johon viitataan kaikkialla Ilmestyskirjassa, on luopumukseen vaipunut uskonnollinen järjestelmä, joka muinaisen Babylonin tavoin »istuu paljojen vetten päällä». Nämä vedet symbolisoivat »kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä», jotka tukevat jumalatonta Babylonia (Ilm. 17: 15). Kun ne äkkiä havahtuvat huomaamaan Babylonin pettäneen niitä — mikä tapahtuu liian myöhään hyödyttääkseen niitä enää — ne lakkaavat tukemasta Babylonia, joten sen »vedet  kuivuvat».

Jakeet 13,14 ja 16 välittävät historiallisen välähdyksen siitä, kuinka Babylon saavutti valtansa ennen kuudetta vitsausta. Lohikäärme (saatana), peto (uudelleenelpynyt roomalaiskatolinen kirkkovaltio) ja väärä profeetta (luopioprotestantismi) villitsevät maailmaa kolmen »saastaisen hengen» avulla. Erityisesti protestanttinen Amerikka kokee suuren valheellisen spiritualistisen herätyksen vähän ennen kuin se pystyttää hallintojärjestelmän, joka muistuttaa roomalaiskatolista kirkkovaltiota (ks. Ilm. 13: 14,15). Luopioprotestantit tarttuvat spiritualismin käteen, ja nämä kaksi alkavat yhdessä roomalaiskatolisen kirkon kanssa tukea Babylonia. Niiden kauhistavien seurausten johdosta, joita tällä ekumeenisella liitolla on, Jeesus on neuvonut seuraajiaan pysymään valppaina, jottei heitä eksytetä (jae 15).

Jakeet 17—21. Maailman historian synkimmällä hetkellä Jumala pelastaa kansansa. Luoja itse on julistava: »Se on tapahtunut.» Profeetta Jooelin mukaan »Herra ärjyy Siionista ja antaa äänensä kuulua Jerusalemista, ja taivaat ja maa järkkyvät; mutta Herra on kansansa suoja, Israelin lasten turva» (Jooel 3: 16; ks. myös Jes. 30: 29,30; Jer. 25: 30; Hebr. 12: 26).

Suuri, korskea Babylon on silloin kukistuva. Kun jumalattomat näkevät Jeesuksen palaavan takaisin maan päälle, he pakenevat pois hänen kasvojensa edestä (vrt. jakeita 19 ja 20 jakeisiin Ilm. 6: 14—17; Jes. 2: 10—12,20,21). Suuret »leiviskän» eli noin 25 kg:n painoiset rakeet runtelevat koko maanpiiriä (ks. Hes. 38: 18—23). Seitsemänteen vitsaukseen liittyvä yleinen verilöyly ja hävitys on tekevä lopun niistä, jotka ovat ylenkatsoneet Jumalan rakkauden. Jumala on langettava heille saman kuolemanrangaistuksen, jonka he ovat julistaneet hänen kansalleen.