-
LUKU 17
RAAMATTU:
1. Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa, ja puhui minulle sanoen: "Tule, minä näytän sinulle sen suuren porton tuomion, joka istuu paljojen vetten päällä,
2. hänen, jonka kanssa maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet ja jonka haureuden viinistä maan asukkaat ovat juopuneet."
3. Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti."
6. Ja minä näin sen naisen olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä; ja nähdessäni hänet minä suuresti ihmettelin.
7. Ja enkeli sanoi minulle: "Miksi ihmettelet? Minä sanon sinulle tuon naisen salaisuuden ja tuon pedon salaisuuden, joka häntä kantaa ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
8. Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva.
9. Tässä on ymmärrys, jossa viisaus on: Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joiden päällä nainen istuu; ne ovat myös seitsemän kuningasta;
10. heistä on viisi kaatunut, yksi on, viimeinen ei ole vielä tullut, ja kun hän tulee, pitää hänen vähän aikaa pysymän.
11. Ja peto, joka on ollut ja jota ei enää ole, on itse kahdeksas, ja on yksi noista seitsemästä, ja menee kadotukseen.
12. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta, mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.
13. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle.
14. He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa."
15. Ja hän sanoi minulle: "Vedet, jotka sinä näit, tuolla, missä portto istuu, ovat kansoja ja väkijoukkoja ja kansanheimoja ja kieliä.
16. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ja peto, ne vihaavat porttoa ja riisuvat hänet paljaaksi ja alastomaksi ja syövät hänen lihansa ja polttavat hänet tulessa.
17. Sillä Jumala on pannut heidän sydämeensä, että he täyttävät hänen aivoituksensa, yksimielisesti, ja antavat kuninkuutensa pedolle, kunnes Jumalan sanat täyttyvät.
18. Ja nainen, jonka sinä näit, on se suuri kaupunki, jolla on maan kuninkaitten kuninkuus." -
LUKU 17
SELITYS:
Jakeet 1,2, Niin merkittäviä ovat kuudes ja seitsemäs vitsaus, että Jumala lähetti yhden niistä enkeleistä, jotka toivat nämä vitsaukset, selittämään ne yksityiskohtaisemmin hänen palvelijalleen Johannekselle.
Jakeet 3—7. Vaikka enkeli lupasi näyttää Johannekselle
»suuren porton tuomion», hän näyttikin hänelle ensin tämän tuomion syyt.
Babylon joutuu hävitetyksi oman toimintansa tähden. Nämä jakeet ovat monessa suhteessa verrattavissa jakeisiin Ilm. 13: 1—10, missä kuvataan
roomalaiskatolista kirkkovaltiota. Aikaisemmissa jakeissa Jumala kuitenkin kuvasi kirkkoa ja valtiota yhteisellä symbolilla, jota vastoin hän nyt on esittänyt nämä kaksi eri symbolien avulla. Vertauskuvallisissa profetioissa
nainen symbolisoi kirkkoa; epäpuhdas nainen symbolisoi epäpuhdasta kirkkoa. Babylon on ilmiselvästi epäpuhdas kirkko. Rikkaana, ylpeänä,
turmeltuneena se edustaa saatanan viimeistä ja ylintä petoksen välikappaletta.
Jakeet 8—11. Nämä jakeet kuvaavat erittäin
kuvaannollisella kielellä pedon historiaa (peto näyttää tässä edustavan pakottavaa ja vainoavaa valtaa) ja pedon seitsemän pään historiaa (myöhempiä valtakuntia, jotka ovat käyttäneet tätä valtaa). Pankaa merkille, kuinka jae 8 on rinnastettavissa jakeisiin 10 ja 11.
Peto
»on ollut»
»ei enää ole»
»on nouseva»
(eli »on tuleva»)
Päät
»viisi on kaatunut»
»yksi on»
»viimeinen ei ole vielä tullut»
(pysyäkseen »vähän aikaa»)
»kahdeksas»
(»on yksi noista seitsemästä,
ja menee kadotukseen»)
Ilmestyskirjan 13. luvussa esitetään sama kuva kuin jakeessa 8. Em. kohdassahan Johannes kuvasi, kuinka peto »haavoittui» (vastaa »on ollut» -vaihetta) ja kuinka pedon haava hieman myöhemmin parani (vastaa »on nou-
seva» -vaihetta) (vrt. Ilm. 13: 8 ja 17: 8). Koska pedon haavoittuminen tapahtui 1260-vuotisen ajanjakson lopulla, ensimmäiset viisi päätä ovat ne, jotka on esitetty Danielin kirjassa, Ilmestyskirjan jakeissa 13: 1—10: (1) Babylo: (2) Meedia—Persia, (3) Kreikka, (4) keisarillinen eli pakanallinen Rooma ja (5) paavillisen Rooman maallinen valta. Kuudes pää edustaa paradoksia, sillä se hallintokaudella petoa »ei ole». Tämä tilanne sopii täsmälleen siihen, mitä on tapahtunut vuodesta 1798 lähtien, jolloin ateistinen Ranska vallankumouksensa aikana haavoitti petoa riistämällä roomalaiskatoliselta kirkolta maallisen vallan. Tässä profetiassa on erityisen merkittävää se, että peto »on nouseva» valtuudelleen ja että kirkko on silloin käyttävä valtaansa Jumalan todellisten seuraajien vainoamiseen.
Jakee 12-14- Ilm. 16:13,14,16 osoittaa että pahan kolme suurta voimaa (luopiokatolisuus, luopioprotestantismi ja spiritualismi) kokoavat »koko maanpiirin kuninkaat» pyrkien viimeisen kerran tuhoamaan Jumalan kansan.
Ilm. 17: 12 selittää, että nämä »maanpiirin kuninkaat » ovat »kymmenen kuningasta», jotka yhteisvoimin tukevat petoa, kun se vironneena sotii »Karitsaa», Jeesusta, vastaan (vrt. jaetta 14 jakeisiin Ilm. 19: 11,19). Tukemalla petoa he parantavat sen »kuolinhaavan», eikä portto Babylon silloin enää ole »leski» vaan kuningatar, joka hallitsee maanpiirin kuninkaita (vrt. Ilm. 13: 3,8; 17: 8; 18: 7). Tällä kirkon ja valtion liittoutumalla on yksi
ja sama mieli eli päämäärä — sotia Karitsaa vastaan, tuhota hänen kansansa, jäännösseurakunta. Mutta Jumala on luvannut, että Karitsa
on voittava pedon (ks. Ilm. 12: 17; 13: 15).
Jakeet 15—17. Yhtenä Babylonin oletetuista voimanlähteistä ovat »kansat ja väkijoukot ja kansanheimot ja kielet», jotka tukevat sitä. Mutta jae 16 osoittaa, kuinka Babylon yhtäkkiä menettää tukijansa. Ne »paljot vedet», joiden päällä se istuu, kuivuvat kuudennen vitsauksen aikana. Kun kymmenen kuningasta
äkkiä tajuavat, että Babylon on pettänyt heitä, he kääntyvät kirkkoa ja sen johtajia vastaan. Tämä on jumalallinen selitys sille, miksi Ilm. 16: 12:ssa mainittu Eufrat kuivuu (ks. Jer. 25: 30—38; Hes. 38: 18—22; Sak. 14: 12,13). Jumala antaa maanpiirin kansojen liittoutua tukemaan Babylonia lyhyen aikaa osoittaakseen laittomuuden salaisuuden seuraukset, mutta kun kuudes vitsaus tulee, hän vapahtaa kansansa.
Jae 18. Yhdellä lyhyellä lauseella enkeli seIitti Johannekselle portto Babylonin »salaisuuden». Babylon on »se suuri kaupunki», joka hallitsee maanpiirin kuninkaita. Tällainen on Babylon. Se on yksinkertaisesti sanottuna portto, joka on valmis myymään sielunsa saadakseen muut valtaansa.
-
LUKU 18
RAAMATTU
1. Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
4. Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.
5. Sillä hänen syntinsä ulottuvat taivaaseen asti, ja Jumala on muistanut hänen rikoksensa.
6. Kostakaa hänelle sen mukaan, kuin hän on tehnyt, ja antakaa hänelle kaksinkertaisesti hänen teoistansa; siihen maljaan, johon hän on kaatanut, kaatakaa te hänelle kaksin verroin.
7. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',
8. sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."
9. Ja maanpiirin kuninkaat, jotka hänen kanssansa ovat haureutta harjoittaneet ja hekumallisesti eläneet, itkevät ja parkuvat häntä, kun näkevät hänen palonsa savun;
10. he seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: "Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!"
11. Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa,
12. kaupaksi tuotua kultaa ja hopeata ja jalokiviä ja helmiä ja pellavakangasta ja purppuraa ja silkkiä ja helakanpunaa ja kaikkinaista hajupuuta ja kaikenlaisia norsunluu-esineitä ja kaikenlaisia kalleimmasta puusta ja vaskesta ja raudasta ja marmorista tehtyjä esineitä,
13. ja kanelia ja hiusvoidetta ja suitsuketta ja hajuvoidetta ja suitsutuspihkaa ja viiniä ja öljyä ja lestyjä jauhoja ja viljaa ja karjaa ja lampaita ja hevosia ja vaunuja ja orjia ja ihmissieluja.
14. Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.
15. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,
16. ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"
17. Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla
18. ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"
19. Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"
20. Riemuitse hänestä, taivas, ja te pyhät ja apostolit ja profeetat; sillä Jumala on hänet tuominnut ja kostanut hänelle teidän tuomionne.
21. Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä."
22. Ei kuulla sinussa enää kanteleensoittajain ja laulajain, huilun- ja torvensoittajain ääntä; ei löydetä sinusta enää minkään ammatin taituria; ei kuulla sinussa enää myllyn jyrinää;
23. ei loista sinussa enää lampun valo; ei kuulla sinussa enää huutoa yljälle eikä huutoa morsiamelle; sillä sinun kauppiaasi olivat maan mahtavia, ja sinun velhoutesi villitsi kaikki kansat;
24. ja hänestä on löydetty profeettain ja pyhien veri ja kaikkien veri, jotka maan päällä ovat tapetut. -
LUKU 18
SELITYS
Ilmestyskirjan 18. luku viittaa ajankohtaan jolloin kirkko, hylättyään Ilm. 14: 6—12:ssa kuvatun kolminkertaisen varoituksen, on täydellisen lankeemuksen ja luopumuksen tilassa. Tämän luvun jakeissa 1—4 kuvataan kolminkertaisen sanoman lopullista julistamista vaikuttavimmassa muodossaan. Tämä sanoma on viimeinen, minkä Jumala on milloinkaan välittävä maailmalle. Väkevä enkeli, joka tämän sanoman tuo, valaisee koko maan kirkkaudellaan toteuttaen täydellisesti Jesajan profetian, missä sanotaan: »Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra» (ks. Jes. 60: 1—3). Suuri valkeus, joka valaisee maan viimeisessä taistelussa, on ilmoitus Kristuksen, synneistä armahtavan Vapahtajan, vanhurskaudesta ja täydellisyydestä. Se kehottaa ihmisiä kiinnittämään katseensa häneen, joka ottaa pois heidän syntinsä välittäessään taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä sen täydellisen uhrisovituksen siunauksia, minkä hän toimitti kuollessaan ristillä. Jumalan kunniana on antaa. Ja viimeisenä lahjana, minkä hän kansalleen antaa, on hänen Pyhän Henkensä täyteys, joka saattaa heidät täysin nuhteettomiksi luonteeltaan ja valmistaa heitä elämään vitsausten ajan ilman välittäjää. Jäännösseurakunnassa vaikuttava Henki kirkastaa Kristuksen ja osoittaa sen täydellisen uhrin seuraukset, jonka hän toimitti ihmisen puolesta Golgatalla (Joh. 16: 13,14).
Näin Jumala vahvistaa kansansa julistamaan havahduttavaa sanomaa: »Kukistunut on Babylon»! Ainoa, mikä paljastaa synnin, on Golgatan risti. Ja ainoastaan ne, jotka ovat nähneet tuon ristin taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä ja tajunneet, kuinka Jumala inhoaa syntiä mutta rakastaa silti syntistä, osaavat esittää tämän vaikuttavan sanoman. Pyhän Hengen havahduttava voima tunkeutuu pimeyden läpi, joka saartaa kukistunutta Babylonia, ja monet noudattavat Kristuksen kutsua hänen kehottaessaan heitä lähtemään Babylonista ulos.
Jakeet 5—24. Lausuttuaan vakavat alkusanat »Jumala on muistanut hänen rikoksensa» Johannes kuvaa Babylonin murheellista kohtaloa. Kompromissin ja synnin tie, joka aluksi näytti kovin leveältä ja, on johdattanut Babylonin tuhoon.
Uusimmat kommentit
Missä siis katolisen kirkon karhun jalat, pantterin vartalo ja leijonsn kita?
Hei Ilkka! Oli virkistävää löytää nämä sivusi. En löytänyt täältä opetusta kasteesta. Itse olen tullut vakuuttuneeksi, että uskovien vanhempien tulisi kastaa vauvat. Kuinka sinä näet tämän asian?
Sabbath on lauantai ja tarkoittaa lepopäivää. Näin on aina ollut
Äärettömän Hyvää Opetusta ja sitoutumista raamatun sanaan. Tälläistä opetusta kyllä on mielenkiitoista kuunnella.