• LUKU 21

    RAAMATTU:
    1. Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
    2. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
    3. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
    4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
    5. Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet."
    6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
    7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
    8. Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
    9. Ja tuli yksi niistä seitsemästä enkelistä, joilla oli ne seitsemän maljaa täynnä seitsemää viimeistä vitsausta, ja puhui minun kanssani sanoen: "Tule tänne, minä näytän sinulle morsiamen, Karitsan vaimon."
    10. Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä,
    11. ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi;
    12. siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;
    13. idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia.
    14. Ja kaupungin muurilla oli kaksitoista perustusta, ja niissä Karitsan kahdentoista apostolin kaksitoista nimeä.
    15. Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin.
    16. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.
    17. Ja hän mittasi sen muurin: se oli sata neljäkymmentä neljä kyynärää, ihmismitan mukaan, joka on enkelin mitta.
    18. Ja sen muuri oli rakennettu jaspiksesta, ja kaupunki oli puhdasta kultaa, puhtaan lasin kaltaista.
    19. Ja kaupungin muurin perustukset olivat kaunistetut kaikkinaisilla kalleilla kivillä; ensimmäinen perustus oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalkedon, neljäs smaragdi,
    20. viides sardonyks, kuudes sardion, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysoprasi, yhdestoista hyasintti, kahdestoista ametisti.
    21. Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä; kukin portti oli yhdestä helmestä; ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikäänkuin läpikuultavaa lasia.
    22. Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa.
    23. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa.
    24. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa.
    25. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole,
    26. ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet.
    27. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan.

  • LUKU 21

    SELITYS:
    Jakeet 1-8. Johanneksen seitsemäs näky tässä Ilmestyskirjan viimeisessä osassa kuvaa Kristuksen ja saatanan välisen suuren taistelun päättymistä ja osoittaa Jumalan iankaikkisen aivoituksen hänen kansansa suhteen. Epätäydellinen, vajavainen, katoaa Jumalan toteuttaessa täydellisesti lupauksensa tehdä kaikki uudeksi (ks. Jes. 65: 17; 66: 22; 2 Piet. 3: 13). Uudeksi tehdyn maan pääkaupunkina on oleva »pyhä kaupunki, uusi Jerusalem», kokonaan toinen kaupunki kuin Palestiinassa sijaitseva Jerusalem tai kuin itse asiassa mikään ihmisen rakentama kaupunki, sillä Uusi Jerusalem on Jumalan kaupunki, joka suhteessa virheetön. Se on laskeutuva Jumalan, jumalallisen Arkkitehdin, tyköä taivaasta tuhatvuotiskauden päättyessä (vrt. Gal. 4: 26; Hebr. 12: 22; 13: 14; Sak. 14: 3—11). Jerusalem on kuin »morsian, miehellensä kaunistettu ». Kaupunki, jonka piiriin lunastetut kuuluvat, on muistuttava puhdasta ja pyhää morsianta, jonka Jeesus Kristus, ylkä, on voittanut itselleen rakkaudellaan. Jumalan salaisuus, josta Raamatun kirjoittajat ovat puhuneet, on silloin oleva täydellinen, sillä Jumala on asuva lopullisesti lunastettujensa sydämessä. Näin hän toteuttaa käytännössä sen totuuden, jota hän kuvasi niin kovin elävästi ilmestysmajan ja jumalanpalvelusmenojen avulla (2 Moos. 25: 8; Joh. 17: 20—24; Ef. 5: 23,27,32).
    Jae 9 — luku 22: 5. Kun Johannes oli nähnyt näyn niistä seitsemästä vitsauksesta, jotka kohtaavat säädytöntä naista, Babylonia, yksi niistä enkeleistä, jotka toivat nuo vitsaukset, näytti hänelle yksityiskohtaisemman kuvan Babylonin hävityksestä. Sitä vastoin nyt, kun Johannes oli nähnyt näyn niistä seitsemästä tuomiosta, jotka pian puhdistavat maailmankaikkeuden synnistä, yksi vitsauksia tuoneista enkeleistä tuli taas Johanneksen luo, mutta näytti hänelle tällä kertaa yksityiskohtaisemman
    kuvan puhtaan naisen, Uuden Jerusalemin, ihanuudesta. Uudessa Jerusalemissa on kaikki kuvastava Jumalan kirkkautta eli luonnetta. Se ei ole oleva vain kaunis luomus, vaan se on oleva myös rakkauden muistomerkki, jonka Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat. Se on oleva täydellinen lahja, joka tulee hänen iankaikkisen rakkauden innoittamasta sydämestään ja jonka tarkoituksena on tuottaa iloa ja onnea hänen lapsilleen, hänen perillisilleen (Room. 8: 17; 1 Kor. 2: 9). Johannes kuvasi tuota kaupunkia yksinkertaisin mutta vaikuttavin sanoin. Kaupungissa on keskeisellä sijalla luku kaksitoista, sama luku, joka liittyy hyvin usein Jumalan valtakuntaan kaikkialla Raamatussa. Siinä on kaksitoista porttia, joihin on kirjoitettu Israelin kahdentoista sukukunnan nimet (jae 12), kaksitoista
    perustusta (jae 14), kukin muuri on 12000 vakomittaa eli n. 600 kilometriä pitkä (jae 16) ja 144 kyynärää (12 kertaa 12) eli runsaat 60 metriä korkea (jae 17), ja elämän puussa on kahtatoista lajia hedelmiä (Ilm. 22:2). Mutta vaikka Johannes käytti kuvaannollista kieltä koettaessaan kuvata tuota kaupunkia, hän osoitti, että se oli todellinen paikka — lunastettujen kirjaimellinen koti.
    Siellä tulevat lunastetut olemaan avoimessa yhteydessä Jumalaan. Halki iankaikkisuuden on rakastava Luoja jatkuvasti suova elämää ja valkeutta luomakunnalleen. Ja halki loputtomien aikojen ne, jotka Jeesus on vapauttanut synnistä ja kuolemasta, tutkivat lunastussuunnitelmaa, Jeesuksen Kristuksen ilmestystä.

  • LUKU 22

    RAAMATTU:
    1. Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
    2. Keskellä sen katua ja virran molemmilla puolilla oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä, ja puun lehdet ovat kansojen tervehtymiseksi.
    3. Eikä mitään kirousta ole enää oleva. Ja Jumalan ja Karitsan valtaistuin on siellä oleva, ja hänen palvelijansa palvelevat häntä
    4. ja näkevät hänen kasvonsa, ja hänen nimensä on heidän otsissansa.
    5. Eikä yötä ole enää oleva, eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä, ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.
    6. Ja hän sanoi minulle: "Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää.
    7. Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!"
    8. Ja minä, Johannes, olen se, joka tämän kuulin ja näin. Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti.
    9. Ja hän sanoi minulle: "Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa."
    10. Ja hän sanoi minulle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä.
    11. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
    12. Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.
    13. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.
    14. Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin!
    15. Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät.
    16. Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti."
    17. Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
    18. Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan;
    19. ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.
    20. Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian." Amen, tule, Herra Jeesus!
    21. Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen

  • LUKU 22

    E.G.WHITE, SUURI TAISTELU:
    "Ristin jäljet
    Synnin julmista seurauksista jää vain yksi muistuttaja: ristiinnaulitsemisen jäljet meidän Lunastajassamme. Läpi loputtoman ikuisuuden Golgatan haavat tulevat julistamaan hänen kiitostaan ja todistamaan hänen voimastaan. Kristus vakuutti opetuslapsilleen menevänsä valmistamaan heille sijaa Isänsä kodissa. Ihmiskieli on kykenemätön kuvailemaan vanhurskaiden palkintoa. Sen tulevat tuntemaan vain ne, jotka sen näkevät. Rajallinen mieli ei voi käsittää Jumalan paratiisin ihanuutta!
    Raamatussa pelastettujen perintöä kutsutaan maaksi. Siellä taivaallinen Paimen johtaa laumansa elämän veden lähteille. Siellä on ikuisesti virtaavia jokia, kirkkaita kuin kristalli, ja niiden varsilla huojuvat puut luovat varjonsa poluille, jotka on
    valmistettu Herran lunastetuille. Laajoja tasankoja reunustavat kauniit kukkulat, ja Jumalan vuorten huiput kohoavat korkealle. Näiltä rauhallisilta tasangoilta, elämän veden virtojen varsilla, Jumalan lapset, jotka olivat kauan pyhiinvaeltajia ja matkalaisia, löytävät kodin. "He rakentavat taloja ja saavat asua niissä, he istuttavat
    viinitarhoja ja nauttivat itse niiden hedelmän, ei niin, että he rakentaisivat ja toinen taloa asuisi, eikä niin, että he istuttaisivat ja toinen söisi hedelmän. --- Minun valittuni saavat itse nauttia työnsä tuloksista." "Aavikko iloitsee, autiomaa iloitsee, aro riemuitsee, se puhkeaa kukkaan." "Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. - - Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun
    pyhällä vuorellani," Taivaassa ei voi olla tuskaa. Siellä ei ole kyyneleitä, ei
    hautajaissaattoja. "Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut. "' "Eikä yksikään kaupungin asukas sano: `Minä olen sairas.' Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi." Siellä on uusi Jerusalem, kirkastetun uuden maan pääkaupunki. "Se säihkyi kuin kallein jalokivi, kuin kristallinkirkas jaspis." "Kansat kulkevat sen valossa, ja maailman kuninkaat tuovat sinne mahtinsa kaiken loiston." "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansana. Jumala itse on heidän luonaan. " Jumalan kaupungissa ei ole yötä. Siellä ei ole väsymystä. Me tulemme aina tuntemaan aamun virkeyttä. Auringonvalon tekee tarpeettomaksi loiste, joka ei ole tuskallisen häikäisevä vaikka ylittääkin moninkertaisesti meidän keskipäivämme
    kirkkauden. Lunastetut kulkevat ikuisen päivän kirkkaudessa. "Temppeliä en kaupungissa nähnyt, sillä sen temppelinä on Herrajumala." Jumalan kansalla on etuoikeus seurustella henkilökohtaisesti isän ja Pojan kanssa. Nyt me katselemme
    Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, mutta siellä me näemme hänet kasvoista kasvoihin, sillä välillämme ei ole himmentävää verhoa.
    Rakkauden riemuvoitto Rakkautta ja myötätuntoa, jotka Jumala itse on istuttanut
    ihmiseen, voidaan siellä osoittaa mitä aidoimmalla ja kauneimmalla tavalla. Seurustelu pyhien olentojen ja kaikkien aikojen uskollisten kanssa, pyhät siteet, jotka liittävät heidät yhdeksi suureksi perheeksi, kaikki tämä lisää lunastettujen onnea. Siellä kuolemattomat olennot tutkivat ehtymättömällä ilolla luovan voiman ihmeitä, lunastavan rakkauden salaisuuksia. Taidot kehittyvät, suorituskyky kasvaa. Tiedonhankinta ei kuluta voimia. Suurimmatkin yritykset viedään loppuun., ylevimmätkin tavoitteet saavutetaan, korkeimmatkin pyrkimykset toteutetaan. Ja aina kohoaa uusia korkeuksia saavutettaviksi, uusia ihmeitä ihailtaviksi, uusia totuuksia
    käsitettäviksi, uusia tavoitteita hengen, sielun ja ruumiin voimien harjoittamiseksi. Kaikki maailmankaikkeuden aarteet ovat Jumalan lunastettujen ulottuvilla. Vapaina kuolevaisuuden kahleista he matkaavat väsymättömästi kaukaisiin maailmoihin. Maan lapset osallistuvat lankeamattomien olentojen ilosta ja viisaudesta, loputtoman pitkien aikakausien kuluessa hankituista tiedon aarteista. He katselevat luomakunnan
    salaisuuksia - aurinkoja ja tähtijärjestelmiä, jotka kaikki kiertävät määrätyssä järjestyksessä Jumalan valtaistuinta. Ikuisuuden vuosien vieriessä saadaan yhä kirkkaimpia ilmestyksiä Jumalasta ja Jeesuksesta, Mitä paremmin ihmiset oppivat tuntemaan Jumalan, sitä enemmän he ihailevat hänen luonnettaan. Kun Jeesus avaa heille lunastuksen rikkaudet ja hämmästyttävät saavutukset suuressa taistelussa Saatanaa vastaan, yhä palavampi rakkaus täyttää lunastettujen sydämen, ja lukemattomat äänet yhtyvät mahtavaan ylistyslauluun. ”Ja minä kuulin, kuinka kaikki luodut taivaassa, maan päällä, asiaan alla ja meressä, kaikki mitä niissä on, lausuivat: `Hänen, joka istuu valtaistuimella, hänen ja Karitsan on ylistys, kunnia, kirkkaus ja mahti aina ja ikuisesti’ ” Suuri taistelu on päättynyt. Syntiä ja syntisiä ei enää ole. Koko maailmankaikkeus on puhdas. Valtava luomakunta sykkii sopusointua ja iloa. Hänestä, joka on luonut kaiken, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin. Pienimmästä atomista suurimpaan maailmaan kaikki oliot, elolliset ja elottomat, julistavat täydellisessä kauneudessaan ja ilossaan, että Jumala on rakkaus."

Uusimmat kommentit

03.01 | 20:09

Missä siis katolisen kirkon karhun jalat, pantterin vartalo ja leijonsn kita?

13.09 | 05:12

Hei Ilkka! Oli virkistävää löytää nämä sivusi. En löytänyt täältä opetusta kasteesta. Itse olen tullut vakuuttuneeksi, että uskovien vanhempien tulisi kastaa vauvat. Kuinka sinä näet tämän asian?

21.08 | 17:50

Sabbath on lauantai ja tarkoittaa lepopäivää. Näin on aina ollut

10.08 | 14:50

Äärettömän Hyvää Opetusta ja sitoutumista raamatun sanaan. Tälläistä opetusta kyllä on mielenkiitoista kuunnella.