MAAILMA VAILLA JUMALAN ARMOA

Armon ajan päättyminen

Kun maailma mukautuu kaikkialla yleisesti viettämään sitä väärää lepopäivää, jota se lakisääteisesti velvoitetaan viettämään, ihmiskunta on ottamassa kohtalokkaan askeleen. Sille on kolmen enkelin sanomassa annettu vakava varoitus pedon merkin ottamisesta. Sille on tehty tiettäväksi, mitä tämä kaikki merkitsee. Jokainen on tekevä tietoisesti ratkaisunsa. Ihmiskunta on astumassa yli sen rajan, missä Jumalan Hengen ääni ja Jumalan armo ei sitä enää tavoita. Samaan aikaan tutkivalla tuomiolla taivaissa on edetty niin pitkälle, • että kaikkien kohtalo, myös elossa olevien, on ratkaistu. Kun viimeinenkin ihminen on tehnyt lopullisen ratkaisunsa kolmen enkelin sanoman suhteen, on juhlallisen vakava hetki. Armon aika on päättynyt. Jumalan Henki ei enää vaikuta kenessäkään, joka ei ole asettunut Jumalan käskyille uskollisten joukkoon. Ilmestyskirja esittää armon ajan päättymisen ja siihen liittyvän ratkaisevan käännekohdan näin: "Ja sen jälkeen minä näin: todistuksen majan temppeli taivaassa avattiin; ja ne seitsemän enkeliä, joilla oli ne seitsemän vitsausta, lähtivät temppelistä, puettuina puhtaisiin, hohtaviin pellavavaatteisiin ja rinnoilta vyötettyinä kultaisilla vöillä. Ja yksi niistä neljästä olennosta antoi niille seitsemälle enkelille seitsemän kultaista maljaa, täynnä Jumalan vihaa, hänen, joka elää aina ja iankaikkisesti. Ja temppeli tuli savua täyteen Jumalan kirkkaudesta ja hänen voimastansa, eikä kukaan voinut mennä sisälle temppeliin, ennenkuin niiden seitsemän enkelin seitsemän vitsausta oli käynyt täytäntöön" (Ilm. 15:5-8). Kun temppeli taivaassa avataan, Jeesus poistuu pyhäköstä. Kun temppeli tulee savua täyteen, ei Jeesus enää toimi välittäjänä. Armon aika on lopullisesti päättynyt. Jeesus riisuu ylimmäispapillisen puvun ja pukeutuu kuningasten Kuninkaan ja herrain Herran vaippaan. Seitsemän viimeistä vitsausta Ilmestyskirjan 16. luku kuvailee, millaisia ne seitsemän viimeistä vitsausta ovat, joissa "Jumalan viha tässä kuvataan lohikäärmeenä eli saatanana, peto eli paavinkirkko ja väärä profeetta eli langennut protestanttisuus, jotka vainajilta kysymisen kautta ovat joutuneet riivaajien asuinsijaksi, yllyttävät koko maanpiirin kuninkaat sotaan, määräämään kuolemanrangaistuksen niille, jotka eivät ota pedon merkkiä. Silloin tie on valmis auringonnoususta tuleville täyttyy" (Ilm. 15:1). Nämä vitsaukset ovat hirveitä luonnonmullistuksia, jotka kohtaavat maata ja tekevät elämän osittain täysin mahdottomaksi. Ihmiskunta saa kokea sen Olennon voimaa, jonka arvovaltaa se on halveksinut.

Viisi ensimmäistä vitsausta

Seitsemän viimeistä vitsausta kuvataan Ilm. 16:1—21. Ensimmäisessä vitsauksessa "tuli pahoja ja ilkeitä paiseita niihin ihmisiin, joissa oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa" (j. 2). Toiseksi meri tuli vereksi. Kolmanneksi joet ja vesilähteet tulivat vereksi. Neljänneksi aurinko paahtoi ihmisiä, "mutta he eivät tehneet parannusta" (j. 9). Viidennessä vitsauksessa pedon valtaistuin pimeni ja he "pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa" (j- 16). Vitsaukset seuraavat toisiaan hyvin nopeasti, sillä ensimmäinen vitsaus, paiseet, vaivasi vielä viidennen vitsauksen aikana. Raamattu korostaa toistuvasti, että vitsausten aikana kukaan ei enää tee parannusta.

Harmagedon ja kuudes vitsaus

Kun pedon valtaistuin pimenee näkevät maailman kansat, että Jumalan viha kohdistuu hänen kansansa vainoojiin. Ihmiset havaitsevat että ne, jotka pitävät Jumalan käskyt eivät olekaan syypäitä vitsauksiin, kuten heille on opetettu. Todettuaan että heitä on petetty kansanjoukot raivostuvat. Babylon eli seurakunnat, joiden oppi on oikean ja väärän sekoitusta, menettävät kansanjoukkojen tuen. Eufrat-virran kuivuminen kuvaa miten Babylon eli portto, joka istuu paljojen vetten päällä (Ilm. 17:1), menettää kansojen tuen (Ilm. 16:12). Samanaikaisesti spiritismi, jota kuninkaille, Jeesukselle Kristukselle, kuningasten Kuninkaalle ja taivaan enkeleille. Vitsausten ankaruus ja niiden kohdistuminen Jumalan kansan vainoojiin ja Kristukselle uskollisten ollessa suojassa vitsauksilta saavat kansanjoukot lopulta näkemään taistelunsa mielettömyyden. He huomaavat kapinoineensa Luojaansa, Jeesusta Kristusta vastaan. Kaiken toivonsa menettäneinä ihmiset käyvät toistensa kimppuun raivoissaan syyttäen toisiaan. Maailma on nyt kypsä tuhottavaksi. Jeesus saapuu sotimaan kansansa puolesta ja pelastamaan heidät.

Seitsemäs vitsaus

"Ja seitsemäs enkeli vuodatti maljansa ilmaan ja temppelistä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni, joka sanoi: 'Se on tapahtunut' " (Ilm. 16:17). Seitsemäs vitsaus merkitsee kaiken lopullista päätöstä, kun Kristus tulee. Jumalan majesteettiuden läsnäolon voimasta synnin saastuttama maa vapisee. "Ja tuli salamoita ja ääniä ja ukkosenjylinää; ja tuli suuri maanjäristys, niin ankara ja suuri maanjäristys, ettei sen vertaista ole ollut siitä asti, kuin ihmisiä on ollut maan päällä. Ja kaikki saaret pakenivat eikä vuoria enää ollut" (Ilm. 16:18, 20). Lopuksi hirmuinen raesade, jossa leiviskän painoiset rakeet piiskaavat maanjäristyksen runtelemaa maata, tekee tuhoaan Jumalaa uhmanneiden ihmisten keskuudessa. Vitsausten syyt Vitsaukset kohdistuvat niihin, jotka ottavat pedon merkin ja kumartavat pedon kuvaa, petoon eli paavinvaltaan ja suureen Babyloniin eli langenneisiin kirkkokuntiin. Miksi vitsaukset kohdistuvat maailmaan? "Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät; sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat ja vähän jää ihmisiä jäljelle" (Jes. 24:5,6). Minkä lain he ovat rikkoneet? Kymmenet käskyt. Minkä käskyn he ovat muuttaneet? Lepopäiväkäskyn. Mikä on iankaikkinen liitto, jonka he ovat hyljänneet? Sapatti on ikuinen liitto (2 Moos. 31:16. 17). Liian myöhään

Missä Jumalan kansa on vitsausten aikana?

Kun viimeisen armon sanoman julistus on loppunut ja armon aika on päättynyt sanotaan Jumalan kansalle: "Mene kansani kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt" (Jes. 26:20,21). Monet heräävät liian myöhään etsimään Jumalan sanaa. Pyhän Hengen hellä ääni ei kutsu enää ketään parannukseen. "Katso päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minä lähetän nälän maahan: en leivän nälkää enkä veden janoa, vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippuvat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsien Herran sanaa, mutta eivät löydä" (Aamos 8:11, 12). On järkyttävää herätä etsimään Herran sanaa vasta sitten, kun armon ja parannuksen sanomaa ei enää julisteta. Silloin toteutuvat sanat: "Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas tehköön edelleen vanhurskautta ja joka on pyhä pyhittyköön edelleen" (Ilm. 22:11). Kristus uskollisten turvana Vitsausten kohdatessa maailmaa kuuluu ylistysvirsi: Ihana on vanhurskaan osa. Kristus on kansansa turvana. Jotka ottavat vaarin hänen kärsivällisyytensä sanasta, pitävät hänen käskynsä, ne Jeesus pelastaa tulevasta koetuksen hetkestä (Ilm. 3:10; Ilm. 14:12). Pelastetut tulevat siitä suuresta ahdistuksesta (Ilm. 7:13, 14), mutta vainojenkin keskellä enkelit suojelevat ja ruokkivat heitä. Viimeisessä suuressa vainossa Kristukselle uskolliset eivät enää joudu voitetuiksi. Karitsa on voittava ja uskolliset voittavat hänen kanssaan. Valitse nyt, kun vielä on armon ja rauhan aika, Jeesus Kristus ja olet voittajan puolella. Usko Jeesukseen, luota Häneen lujasti ja ojentaudu Hänen käskyjensä mukaan (Hebr. 11:1).

Jumalan lain velvoittavuus

Jumalalle uskollisten tehtävä lopun lähestyessä on varoittaa maailmaa siitä suuresta luopumuksesta, jota kohti kristikunta on nopeasti menossa. Sen vuoksi he joutuvat korostamaan Jumalan käskyjen pitämisen välttämättömyyttä. Tälle julistukselle on niin vankat raamatulliset perusteet, että tuntuu käsittämättömältä, että yleensä Raamattua lukevat ihmiset voivat päätyä tämän julistuksen vastaisiin ratkaisuihin elämässään. Jeesus korosti vuorisaarnassaan voimakkaasti Jumalan käskyjen ehdotonta velvoittavuutta. "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut" (Matt. 5:17, 18). Sitten hän osoittaa esimerkein, miten syvälle luotaavia nämä käskyt ovat: "Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: 'Älä tapa', ja: 'Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion. - — Te olette kuulleet sanotuksi: 'Älä tee huorin'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan" (Matt. 5:21, 22, 27, 28). Tällä Jeesus tahtoo osoittaa, että kymmenen käskyn noudattaminen ei tarkoita vain sitä, että ulkonaisesti, muodollisesti pyrkii niitä noudattamaan. Se edellyttää koko elämän asenteiden muutosta, kaikkein salaisimpien ajatusten ja vaikuttimienkin puhdistamista Jumalan mielen mukaisiksi. Ilman sitä ihminen on jatkuvasti Jumalan silmissä lainrikkoja. Kun syntejään katuva ihminen murtunein mielin etsii anteeksiantamusta Kristuksen sovitustyöhön vedoten, hän täten tunnustaa Jumalan lain täyden velvoittavuuden. Ellei laki velvoittaisi, ei olisi rikkomustakaan, josta tarvittaisiin anteeksiantamusta. Jokainen, joka todella uskoo Kristukseen Vapahtajanaan, syntiensä sovittajana, tunnustaa olevansa velvollinen noudattamaan Jumalan lakia. Paavali sanoo tämän näin: "Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain" (Room. 3:31). Ihminen, joka ei pyri toteuttamaan Jumalan tahtoa elämässään, ei ole todella katunut syntejään eikä myöskään kokenut todellista anteeksiantamusta. Hänen "uskonsa" on petollista luulottelua. Jeesus ilmaisee vuorisaarnassaan tämän asian näin: "Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon" (Matt. 7:21). Vasta pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaan opettaa syntejään katuvan ihmisen todella tuntemaan Jumalaa. Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani" (Joh. 7:17). Ja Johannes kirjoitti ensimmäisessä kirjeessään: "Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo: 'Minä tunnen hänet', eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä" (1 Joh. 2:3, 4). Mitä syvemmin opimme tuntemaan Jumalaa, hänen hyvyyttään ja luonteensa kauneutta, sitä syvemmin rakastamme häntä ja sitä syvemmin haluamme tulla hänen kaltaisikseen luonteeltamme, haluamme toteuttaa hänen tahtoaan elämässämme. "Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1 Joh. 5:3). Tällainen ihminen murehtii syvästi erheitään ja heikkoa kristillistä vaellustaan — ei tuomion pelosta vaan koska hän rakastaa Jumalaa ja sellaisen elämän kauneutta, jonka periaatteet on esitetty kymmenen käskyn laissa.

Jumalan armo ja voima uskovan apuna Vaikka kolmen enkelin sanoman julistajat tuntevat kutsumustehtäväkseen korostaa Jumalan lain arvovaltaaja sen merkittävyyttä jokaisen ihmisen kohdalla, tämä ei merkitse sitä. että he ajattelisivat ihmisen teoillaan ansaitsevan iankaikkisen elämän. Päinvastoin totesimme edellä kolmen enkelin sanoman olevan iankaikkinen evankeliumi, ilosanoma Kristuksen äärettömästä uhrista ja siitä, että syntejään katuva ihminen saa iankaikkisen elämän vain turvautumalla uskossa siihen armoon, joka hänelle on tarjolla Kristuksen sovitustyön perusteella: "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain tekoja", sanoo Paavali (Room. 3:28). Ei kukaan, joka elää lähellä Jumalaa, voi ajatella omilla teoillaan, omalla hyvyydellään ansaitsevansa pääsyä Jumalan valtakuntaan. Aikaisemmin tehtyjen syntien paljous jo tekee tällaisen ajatuksen mahdottomaksi. Ja sille ihmiselle, joka elää lähellä Jumalaa, Pyhä Henki kirkastaa Jumalan pyhyyden, hänen luonteensa puhtauden ja kauneuden, hänen rakkautensa syvyyden niin mittaamattoman suurena ja korkeana, että tällaisesta ihmisestä karisee pois kaikki kuvitelmat omasta erinomaisuudestaan. Yhä syvemmin hän turvautuu pelastuksensa ainoana perustuksena Jumalan armoon ja hyvyyteen, joka ansaitsemattomana on kohdannut häntä Jeesuksessa Kristuksessa. Ja yhä syvemmin hän janoaa ja rukoilee omaan elämäänsä samaa elämän puhtautta, samaa itsensä kieltävää rakkauden henkeä, joka ilmeni Jeesuksen elämässä. Mutta sellaisena hän on myös väkevä Jumalassa. Varoitus vääristä profeetoista Jumala päättää siis työnsä täällä maailmassa suuressa Hengen voimassa. Sielunvihollinen tietää tämän, ja sen vuoksi hän koettaa synnyttää väärää herätystä, joka muistuttaa oikeata, johtaakseen ihmissieluja harhaan. Sen vuoksi jokaisen on syytä olla varovainen ja ottaa tarkoin vaarin siitä, mitä Raamattu opettaa oikeasta herätyksestä. Jeesus esitti yhdeksi maailman lopun merkiksi väärien profeettojen esiintymisen. "Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin" (Matt. 24:24). Vuorisaarnassa Jeesus varoittaa vääristä profeetoista: "Kavahtakaa vääriä profeettoja" (Matt. 7:15). "Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa? Ja silloin minä lausun heille julki: Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät" (7:20—23). Jeesus ei tunnusta kristillisyyttä, jossa vedotaan Herraan Kristukseen, mutta ei tehdä Jumalan tahtoa. Jeesus ei tunne profeettoja, jotka korostavat Herraa Jeesusta Kristusta, tekevät hänen nimessään suuria ihmeitä, ennustavat, vapauttavat riivaajien vallasta, parantavat sairaita, puhuvat kielillä ja tekevät monta voimallista tekoa, mutta väheksyvät Jumalan lakia. Näin Jeesus esittää yksinkertaisen ja selvän tavan oikean ja väärän profeetan erottamiseksi: suhtautumisen Jumalan lakiin, kymmeneen käskyyn. Ihmeet eivät ole varma oikean profeetan tuntomerkki, eikä edes "Herra. Herra" sanominen. "Pysykää laissa ja todistuksissa. Elleivät he näin sano. ei heillä aamunkoittoa ole" (Jes. 8:20). Oikean profeetan opetus on kaikessa sopusoinnussa Raamatun ja Jumalan lain kanssa. Ellei näin ole. niin seurauksena on joutuminen pimeyteen. Se kaaostila, mihin ihmiskunta on armon ajan päättymisen jälkeen joutunut, ei kestä kauan. Ihmisten mielettömyys päättyy siihen, että Jeesus tulee takaisin jumaluutensa koko voimassa, kunniassaan ja kirkkaudessaan. Se on jumalattomalle maailmalle kauhun hetki, mutta Jumalalle uskollisille se on lopullisen voiton ja vapautuksen hetki. Jeesus itse kertoi siitä suuressa profetiassaan maailman lopusta näin: "Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin" (Matt. 24:30, 31).

Maailman julkisin tapahtuma

Raamatun mukaan Jeesuksen takaisintulo on maailmanhistorian kaikkein julkisin tapahtuma. Kun Jeesus tuli ensimmäisen kerran ja syntyi maailmaan pieneksi seimen lapseksi, vain harvat totesivat tämän tapahtuman. Suuri maailma ei tiennyt siitä mitään. Jeesus tuli elämään kärsimysten miehen vaatimattoman osan. Hän "kielsi itsensä ja otti orjan muodon" lunastaakseen kärsimyksen, itsekieltäymyksen ja kuoleman kautta syyn alaiset. Mutta kun hän tulee toisen kerran, hän tulee kuningasten Kuninkaana ja herrain Herrana, täydessä majesteettiudessaan ja voimassaan. Jeesuksen takaisintulo on suuren julkisuuden asia. Kolmen enkelin sanomassa, jota on julistettu kaikkialla maailmassa, kaikkien kansojen keskuudessa, siihen on koetettu kiinnittää ihmisten huomiota. Yhä lisääntyvät luonnonmullistukset eri puolilla maailmaa ovat olleet edessä olevan suuren tapahtuman airuita. Tästä asiasta on puhuttu paljon kaikkialla. Tästä huolimatta suuri maailma ei kuitenkaan ole tilanteen tasalla, kun Jeesus tulee. Paavali kirjoittaa siitä näin: "Sillä itse te varsin hyvin tiedätte, että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä. Kun he sanovat: 'Nyt on rauha, ei hätää mitään', silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon. Mutta te veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät, niinkuin varas" (1 Tess. 5:2—4). Tämä tietämättömyys ei johdu siitä, etteikö heille olisi siitä puhuttu, vaan siitä, että he eivät ole halunneet sitä kuulla eivätkä uskoa. Mutta tämä päivä yllättää julkisuudellaan kaikki. Se sekä näkyy että kuuluu. Jeesus vertaa sitä salaman leimahdukseen. "Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on Ihmisen Pojan tulemus" (Matt. 24:27). Kun salama leimahtaa kautta taivaan idästä länteen, se kyllä huomataan. Se huomataan voimakkaana valoilmiönä ja pelottavana jylinänä. Yhtä julkinen on Jeesuksen takaisintulo. Kaikki puheet Jeesuksen salaisesta tulemuksesta ovat vailla raamatullista pohjaa. Päinvastoin Jeesus varoittaa sellaiseen opetukseen uskomasta: "Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko" (Matt. 24:23, 25, 26). Raamatun mukaan Kristus tulee niin julkisesti, ettei kukaan voi olla siitä epätietoinen, onko hän tullut vai ei. Hän tulee "pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella". Silloin kaikkien huomio kiinnittyy häneen. Kaikki kansakunnat kaikkialla maailmassa seuraavat hänen tuloaan kauhun vallassa. "Silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan" (Matt. 24:30). Maa vapisee Jumalan majesteettiuden läsnäolon voimasta. Vuoret ja saaret siirtyvät sijoiltaan. Kalliot halkeilevat ja suuria kallionlohkareita syöksyy alas rotkoihin. Suuret kaupungit loisteliaine rakennuksineen muuttuvat soraläjiksi. Tämän myllerryksen keskellä jumalattomat ihmiset koettavat kätkeä kasvonsa Kristuksen kasvoilta, joiden läpitunkevaa katsetta he eivät voi kestää. Se suuri pilvi, jolla Jeesus näyttää tulevan, osoittautuu valtaisaksi enkelijoukoksi, joka Kristuksen mukana lähestyy maata. "Katso. Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa" (Juud. 14,15). Koko taivas on täynnä loistavia olentoja Jeesuksen tullessa. Pasunan soitolla he ylistävät Jumalan Pojan kunniaa, mikä soitto kantautuu valtavana pauhuna kauhun lamauttaman jumalattoman maailman korviin. Jumalan omien vapautuksen hetki Kristuksen takaisintulo merkitsee Jumalan omille lopullista vapautusta ja voittoa. Riemullisin katsein he seuraavat Kristuksen saapumista ja puhkeavat valtaisaan ylistyshuutoon: Tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan! Kun Jeesus saapuu, "hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin" (Matt. 24:31).

Tämä ei koske vain elossa olevien Jumalan omien lopullista vapautusta. Jeesus itse sanoo: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: aika tulee ja on jo, jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen, ja jotka sen kuulevat, ne saavat elää. Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen" (Joh. 5:25, 28, 29). Kristuksen takaisintulosta ja pelastettujen kokoamisesta Herran tykö Paavali kirjoittaa näin: "Sillä me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa" (1 Tess. 4:15-17). Tämä tapahtuma on Jumalan omille valtaisan riemun hetki. Se on heidän suuren kaipuunsa täyttymys. Kuolemattomuuteen puettuina he kohoavat hänen luokseen, jota he ovat rakastaneet enemmän kuin omaa henkeänsä. Nyt he kohtaavat hänet, joka heidät on lunastanut. Synti ja kuolema ovat iäksi poissa. Jokainen pelastettu säteilee Kristuksen luonteen kauneutta, hänen kirkkauttansa. Nyt on myös vihdoin toteutunut se lupaus, jonka Jeesus antoi opetuslapsilleen vähän ennen kärsimistään ja kuolemaansa: "Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen" (Joh. 14:2, 3). Jumalattoman maailman tuho Jumalattomalle maailmalle Kristuksen tulo on aivan toisenlainen. Niille, jotka ovat Jumalan arvovaltaa halveksineet, Kristus on kuluttava tuli. "Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja. Ja hän on kaitseva heitä rautaisella valtikalla, ja hän polkee kaikkivaltiaan Jumalan vihan kiivauden viinikuurnan." Jo seitsemän viimeisen vitsauksen seurauksena menehtyy paljon niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan suojaa. Samoin siinä hirveässä verenvuodatuksessa, joka syntyy, kun jumalattomat käyvät syyttäen toistensa kimppuun havaittuaan olevansa toivottomasti kadotettuja, kuolee paljon ihmisiä. Mutta kaikkein pelottavin hetki on se, kun Jumalan arvovaltaa uhmanneet joutuvat kasvokkain Luojansa kanssa. Yksikään sielultaan saastainen ei voi kestää sitä hetkeä. Ilmestyskirja kuvaa symbolisen värikkäästi tämän tapahtuman: "Ja minä näin enkelin seisovan auringossa, ja hän huusi suurella äänellä sanoen kaikille keskitaivaalla lentäville linnuille: 'Tulkaa, kokoontukaa Jumalan suurelle aterialle syömään kuningasten lihaa ja väkevien lihaa ja hevosten sekä niiden selässä istuvien lihaa ja kaikkien vapaitten ja orjien lihaa, sekä pienten että suurten.' Ja ne muut saivat surmansa hevosen selässä istuvan miekasta, joka lähti hänen suustaan; ja kaikki linnut tulivat ravituiksi heidän lihastansa" (Ilm. 19:17,18,21). Maapallo on Kristuksen takaisintulon jälkeen autio ja tyhjä. Kaikki pelastetut ovat nousseet Kristusta vastaan yläilmoihin ja ovat hänen kanssaan taivaissa. Jumalattomat ovat tuhoutuneet viimeisten vitsausten aikana ja Kristuksen tullessa noutamaan omansa. Koko eloton maa on kauheassa kunnossa hirveiden luonnonmullistusten jäljiltä. Ainoastaan saatana enkeleineen liikkuu tämän hävitetyn, autioituneen maan päällä.

Tuhatvuotiskausi

Tapahtumat tuhatvuotiskauden alussa Taivaallisella tuomiolla ennen Kristuksen takaisintuloa ratkaistaan vain, kutka katsotaan arvollisiksi iankaikkiseen elämään ja pelastettujen perintöosaan Jumalan valtakunnassa. Kadotukseen joutuvien rangaistus heidän tekojensa perusteella määrätään vasta tämän jälkeen tuhatvuotiskauden aikana, jonka pelastetut viettävät taivaassa. Tuhatvuotiskaudesta ja tapahtumista sen aikana kerrotaan Ilmestyskirjan 20. luvussa. Tämä luku on ainoa luku koko Raamatussa, jossa mainitaan kyseinen tuhannen vuoden aika (Ilm. 20:2, 3, 4, 5, 7) ja selostetaan sen tapahtumia yhtenä kokonaisuutena. Käsitykset tuhatvuotiskaudesta on tämän vuoksi rakennettava Ilmestyskirjan 20. luvun perustukselle. Mitään sellaista, joka on ristiriidassa tämän luvun kanssa, ei voi hyväksyä tuhatvuotiskauteen kuuluvaksi. Tämä luku esittää, että tuhatvuotiskauden aloittaa vanhurskasten ylösnousemus. "Ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta" (Ilm. 20:4). Vanhurskasten ylösnousemus taas tapahtuu Kristuksen takaisintulon yhteydessä, kun hän tulee noutamaan omansa luokseen taivaaseen. Kristuksen takaisintulo aloittaa siten tuhatvuotiskauden. Edellä totesimme myös, että kaikki jumalattomat kuolevat Kristuksen tullessa. Maan päällä ei siten ole ainoatakaan elävää ihmistä, sillä jumalattomat pysyvät kuolleina koko tuhatvuotiskauden ajan. "Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet" (Ilm. 20:5). Maapallo on siten täysin asumaton ja tyhjä, kuollut planeetta, tuhatvuotiskauden ajan. Ainoastaan saatana enkeleineen on tämän maan piirissä. Heiltä on pääsy muualle maailmankaikkeuteen jo aikaisemmin pidätetty, etteivät pääse lankeamattomien maailmojen asukkaita kiusaamaan (Ilm. 12:7-9,12). Saatana on siten sidottu olosuhteiden kahleilla tuhannen vuoden ajan. Ilmestyskirja kertoo sen näin: "Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi; siihen asti kuin ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet; sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa" (Ilm. 20:1-3). Saatana heitettiin syvyyteen ja sidottiin tuhanneksi vuodeksi. Sana syvyys (kreikaksi abyssos) esiintyy myös luomiskertomuksessa. "Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä" (1 Moos. 1:2). Ennen luomista, kun maa oli autio ja tyhjä eikä siellä ollut yhtään ihmistä, siitä käytetään nimitystä syvyys. Samaa nimitystä käytetään maasta tuhatvuotiskautena kun maan päällä ei ole yhtään ihmistä ja se on autio ja tyhjä sekä vitsausten ja hävityksen runtelema. Saatana on tuhanneksi vuodeksi sidottu toimettomuuteen maan päälle, koska täällä ei ole yhtään ihmistä, jota hän voisi villitä, ja muualle hänellä ei ole pääsyä. Kadotettujen tuomio Pelastetut ovat taivaassa tuhatvuotiskauden ajan tiettyä tarkoitusta varten. Ilmestyskirjan 20. luku esittää sen näin: "Ja minä näin valtaistuimia ja he istuivat niille ja heille annettiin tuomiovalta" ( jae 4). "Autuas ja pyhä on se. jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta" Jae 6). Keitä pyhät tuomitsevat? "Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan? Ja jos te tuomitsette maailman, niin ettekö kelpaa ratkaisemaan vähäpätöisiä asioita? Ettekö tiedä, että me tulemme tuomitsemaan enkeleitä, emmekö sitten maallisia asioita?" (1 Kor. 6:2,3). Jumala on suuressa viisaudessaan nähnyt hyväksi, että pelastetut saavat osallistua kadotukseen joutuvien rangaistuksen määräämiseen. He saavat tutkia taivaan tarkkoja muistikirjoja, joihin on merkitty miten Jumala Pyhän Henkensä hellien vetoomusten kautta on kutsunut jokaista ihmistä lukuisia kertoja valitsemaan elämän tien. Taivas ei ole jättänyt  mitään keinoa käyttämättä, jotta jokainen ihminen saisi runsaasti mahdollisuuksia pelastua. Omantunnon äänen kautta Pyhä Henki puhuu pakanoillekin. Jos he ottavat vaarin tästä valosta, niin heidät vanhurskautetaan, sillä heidänkin pelastuksestaan Jeesus on verellään maksanut äärettömän kalliin hinnan (Room. 2:12—16). Mutta näistä kirjoista on myös luettavissa, miten kadotukseen joutuvat ovat kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen sulkeneet sydämensä Jumalan ääneltä. He ovat valinneet kadotuksen tien. Maailmankaikkeuden jokainen järkevä olento tulee täysin vakuuttuneeksi, että ketään ei tuomita kadotukseen mielivaltaisesti, vaan että Jumalan tuomiot ovat oikeudenmukaiset ja vanhurskaat. Jumala ei voi pakottaa ketään valitsemaan elämän tietä. Hän vetää kaikkia puoleensa  vain rakkauden sitein. Jumalan rakkautta, hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta ei voida enää koskaan asettaa epäilyksen alaiseksi. Näin varmistetaan, että kapinamieli ja synti eivät enää koskaan ilmaannu missään koko maailmankaikkeudessa.

Ei uutta koetusaikaa

Ilmestyskirjan 20. luvussa ei viitata sanallakaan siihen, että tuhannen vuoden aikana maailmaa evankelioitaisiin tai että silloin olisi vielä mahdollisuus tehdä parannus. Tällainen mielikuvituksellinen opetus on jyrkästi ristiriidassa Raamatun selvän sanoman kanssa. On suuri erehdys soveltaa tuhannen vuoden aikaan niitä kuvauksia, joissa kerrotaan tuhatvuotiskautta seuraavasta uudestiluodusta, uudesta maasta, pelastettujen loppumattomasta onnen, ilon ja rauhan valtakunnasta. Yhtä virheellistä on soveltaa tuhatvuotiskauteen niitä Israelille annettuja ehdollisia lupauksia, joissa ilmoitetaan, miten suurenmoinen tästä maailmasta olisi tullut, jos Israel olisi ollut kuuliainen Jumalalle ja täyttänyt sille annetun tehtävän olla maailman valona. On hirveä erehdys johtaa ihmisiä uskomaan, että tuhannen vuoden aikana voisi olla vielä mahdollista tehdä parannus ja ottaa vastaan pelastus. Raamattu korostaa aina tämän päivän ja tämän elämän merkitystä. Kuoleman jälkeen ei kenellekään anneta uutta armonaikaa, vaan sitten tulee tuomio.

Tapahtumat tuhatvuotiskauden lopussa

Kun tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, herätetään jumalattomat kuolleista kuulemaan tuomionsa ja saamaan rangaistuksensa. "Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet" (jae 5). Raamatun mukaan on kaksi ylösnousemusta: vanhurskasten ylösnousemus Kristuksen tullessa takaisin ja vääräin ylösnousemus tuhannen vuoden kuluttua (Joh. 5:28,29; Ap. t. 24:15). Vääräin ylösnousemuksessa nousee suunnaton kansanpaljous, monin verroin suurempi kuin vanhurskasten ylösnousemuksessa. Ilmestyskirja sanoo, että heidän lukunsa on kuin meren hiekka (Ilm. 20:8). Nyt näkyy selvästi, miten monet ovat valinneet kadotukseen johtavan lavean tien ja vain harvat ovat löytäneet kaidan elämän tien (Matt. 7:13,14). Kun kaikkien aikojen jumalattomat on herätetty kuolleista, saatanalla on taas mahdollisuus villitä kansanjoukkoja. Hän on vapautunut vankeudestaan. Tuhannen vuoden kuluttua myös Kristus laskeutuu pelastettujen kanssa Uudessa Jerusalemissa alas taivaasta maan päälle (Ilm. 21:2). Tämän kaupungin kirkkaus ja sanomaton kauneus lumoaa jumalattomien mielen. Heidän joukkonsa on monin verroin suurempi kuin kaupungissa oleva pelastettujen joukko. Paholaisen onnistuu saada jumalattomat vakuuttuneiksi, että heidän ylivoimansa turvin Uusi Jerusalem voitaisiin helposti valloittaa. He järjestäytyvät joukko-osastoiksi ja alkavat piirittää Uutta Jerusalemia. Niin on tultu ratkaisevaan hetkeen. Sisällä kaupungissa ovat pelastetut Kristuksen kanssa. Ulkopuolella Sen johdosta, että jumalattomien rangaistuksesta ja lopullisesta kohtalosta on olemassa monenlaisia käsityksiä — lähinnä sellaisia, että he joutuisivat kärsimään helvetin tulessa loppumattomasti — on syytä pysähtyä tarkastelemaan tätä ongelmaa Raamatun valossa lähemmin.

Helvetti — missä ja milloin

Jumalattomien rangaistuksesta käytetään yleisesti nimitystä helvetti. Mikä tämä paikka Raamatun mukaan todellisuudessa on? Totesimme edellä, että tuli lankeavat paheitten turmelemat kadotukseen joutuvat. "Lampaat ja vuohet" on selvästi erotettu toisistaan (Matt. 25:31-46). Mikä valtava ero! Kaupungissa olevat ovat Kristuksen lunastustyön täysin uudistamat. Heidän koko olemuksensa säteilee Kristuksen luonteen kauneutta. Syvä rauha ja onni, sisäinen puhtaus ja rakkaus sekä syvä kiitollisuus Jumalaa kohtaan näkyy kaikkien kasvoista. He ovat Kristuksen lunastustyön hedelmä. Kaupungin ulkopuolella olevien kasvoissa ja koko olemuksessa on synnin jäljet. Levottomuus, ristiriidat, katkeruus, viha ja intohimot ovat lyöneet heihin ruman, vastenmielisen leimansa. Vihan ja katkeruuden kiihkoa täynnä he ovat valmiita mielettömään yritykseensä: valloittamaan saastunein käsin kaupunkia, jonka yllä lepää Jumalan kunnia ja voima. Silloin tapahtuu jumalattomien tuomion täytäntöönpano. Kristus näyttäytyy kaiken yläpuolella jumaluutensa täydessä majesteettiudessa. Kaikkien silmät ovat kuin naulitut häneen, kun heille näytetään kullekin hänen oman elämänsä vaiheet ja synnit. Ilmestyskirja esittää sen näin: "Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin, ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen mukaan, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan" (Ilm. 20:11, 12). Jokainen saa selvästi nähdä, miksi hän ei ole pelastettujen joukossa vaan saa osakseen iankaikkisen kadotuksen. Sen jälkeen "tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät" (Ilm. 20:9). aa taivaasta ja kuluttaa jumalattomat. Tästä sanotaan edelleen, että "joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen" (Ilm. 20:15). "Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi" (Ilm. 20:14).

Tämän mukaan tästä maapallosta tulee helvetin tulimeri, kun tuli lankeaa taivaasta kuluttaakseen jumalattomat. Siinä kadotukseen joutuvat saavat rangaistuksensa tekojensa mukaan (Ilm. 20:13). Ongelmallinen teksti tässä yhteydessä on Ilm. 20:10 loppuosa. Suomalaisen käännöksen mukaan se kuuluu: "heitä vaivataan yöt ja päivät aina ja iankaikkisesti." Tämä käännös nimittäin antaa vaikutelman loputtomasta piinasta. Näin ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Alkutekstissä ei ole sanaa "aina" vaan sana "iankaikkinen" kaksi kertaa perätysten (eis tous aioonas toon aioonoon).

Jumalattomien rangaistuksen aika eli aiooni alkaa kun tuhannen vuoden aika eli aiooni päättyy. Rangaistuksen aika päättyy, kun pelastettujen loppumaton onnen aika eli aiooni alkaa. Jumalattomien rangaistuksen aika on iankaikkisuuksien eli risteyskohdassa, "iankaikkisuuksien iankaikkisuuksissa", kuten teksti on eräissä käännöksissä  käännetty. Englantilaisessa käännöksessä tämä sanotaan: Iankaikkisesta iankaikkiseen.

Onko helvetin tulijärvi  loppumaton?

Kun Raamattu puhuu jumalattomien rangaistuksen kestosta helvetin tulijärvessä, niin käytetään sanoja aioon,  aioonios, jotka kreikan kielen sanakirjan mukaan tarkoittavat seuraavaa: loppumaton aika, aikakausi, ajanjakso, ikä, lyhyt aika, maailmanaika. Suomenkielisessä Raamatussa sanat aioon, aioonios on käännetty sanalla iankaikkinen. Sana iankaikkinen ei sinänsä ratkaise kuinka pitkästä ajasta on kysymys. Se voi tarkoittaa loppumatonta aikaa mutta myös hyvin lyhyttä aikaa. Raamatun on itsensä selitettävä miten pitkästä ajasta on kysymys kun puhutaan jumalattomien rangaistuksen pituudesta helvetin tulessa. Raamatun selvä periaate on, että helvetin tulijärvessä kukin saa tekojensa mukaan (Ilm. 20:13, 14). Esimerkkejä iankaikkisesta Raamatussa on useita esimerkkejä, että sana iankaikkinen tarkoittaa eri pituisia aikoja. Me tiedämme, että Joona oli meripedon vatsassa kolme vuorokautta. Raamattu kertoo tästä seuraavasti: "Minä vajosin alas vuorten perustuksiin asti, maan salvat sulkeutuivat minut ylitseni iankaikkisesti" (Joona 2:7). Iankaikkisuus kesti Joonan tapauksessa kolme vuorokautta. 3 Moos. 25:46 luemme: "Niitä saatte pitää ainaisesti orjinanne." Ihmistä voi pitää orjana enintään koko hänen elämänsä ajan. Ainaisesti tarkoitti siis tässä elämän pituista aikaa. Jes. 32:14 kerrotaan, että Ofel on hylätty, jäänyt luoliksi ja laumojen laitumeksi iankaikkisesti. Mutta seuraavassa jakeessa jatketaan: "Näin siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi." Juuda mainitsee kirjeessään Sodoman ja Gomorran tuhosta seuraavaa: " samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin l i hanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta" (Juud. 7). Tämän mukaan Sodoman ja Gomorran hävitti iankaikkinen tuli. Mutta se kesti vain lyhyen ajan. Se tuli hävitti kaupungit jäljettömiin. Iankaikkisuus päättyi hengen vuodatukseen. Nämä esimerkit osoittavat, että iankaikkinen voi tarkoittaa myös päättyvää aikaa. Uudessa testamentissa esiintyvät myös sanat "aei" ja "pantote", jotka merkitsevät "aina", mutta niitä ei kertaakaan käytetä kun puhutaan jumalattomien vaivan kestosta. Tuli kuluttaa heidät Raamattu kertoo selvästi, miten käy jumalattomille, jotka joutuvat helvetin iankaikkiseen, sammumattomaan tuleen. "Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät" (Ilm. 20:19). Mitä jää jäljelle niistä, jotka sammumaton tuli kuluttaa. Vain tuhkaa. Malakia esittää kirjassaan tämän saman asian hyvin selvästi ja yksinkertaisesti: "Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa. Mutta te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat ja tallaatte jumalattomat, sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot" (Mal 4:1—3). Jumalattomia verrataan puuhun, jossa on juuret ja oksat. Kanto juurineen, kaiken pahan alku, saatana, saa muita kovemman rangaistuksen. Ohuet oksat palavat muutamassa silmänräpäyksessä ja paksut oksat palavat kauimmin. Kukin saa tekojensa mukaan.

Lopputulos on kuitenkin selvä: "he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle". Toinen kuolema helvetissä Jumalattomien lopullinen rangaistus, kun he ensin ovat kärsineet helvetin tulessa tekojensa mukaan, on toinen kuolema (Ilm. 20:14). Room. 6:23 luemme: "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä." Raamattu ei sano, että synnin palkka on iankaikkinen elämä helvetin tulijärvessä vaan kuolema. Jumalattomien rangaistuksesta sanotaan edelleen: "Mutta luopuneet hukkuvat kaikki ja jumalattomain tulevaisuus leikataan pois" (Ps. 37:38). Edelleen luemme jumalattomista, että he ovat lopulta "niinkuin ei heitä olisi ollutkaan" (Obadja 1:15, 16). On hyvin epäjohdonmukaista ajatella, että rakastava Jumala rankaisisi ihmisiä tämän lyhyen elämän pahoista teoista helvetin tulella vuosituhannesta toiseen loputtomasti. Raamatun mukaan jumalattomat saavat rangaistuksensa helvetin tulijärvessä kukin tekojensa mukaan. Lopputulos on "toinen kuolema", "tuli kuluttaa heidät", "he tulevat tomuksi", "heidän tulevaisuutensa leikataan pois", "he ovat niinkuin ei heitä olisi ollutkaan". Jumalattomien lopullinen rangaistus on täydellinen hävitys, tyhjäksi tekeminen. Jumalattomien toinen kuolema on kuitenkin seuraukseltaan yhtä loppumaton, iankaikkinen rangaistus kuin pelastettujen palkintona on loppumaton, iankaikkinen elämä. Ylösnousemusta, paluuta elämään ei jumalattomilla enää ole. He ovat ikuisiksi ajoiksi lakanneet olemasta. Jeesuksen kuollessa ristillä oli pahan kohtalo sinetöity lopullisesti. Kauheinta tuskaa Jeesukselle aiheutti ristillä tunne, että synnit, joita hän meidän puolestamme kantoi, erottavat hänet lopullisesti rakastavasta hyvästä Jumalasta. Jeesus kärsi tätä helvetin tuskaa, jotta kenenkään meistä ei tarvitsisi koskaan kokea sitä, vaan että me saisimme iankaikkisen elämän uskon kautta häneen.

Jumalattomien rangaistuksessa kauheinta ei ole palaminen tulessa, vaan tietoisuus loppumattoman onnen menetyksestä ja ikuinen ero rakastavasta Jumalasta. Miksi emme nyt kun vielä on armon aika ottaisi vastaan pelastusta, josta Jeesus on maksanut äärettömän kalliin hinnan, jotta me saisimme iankaikkisen elämän, joka Jeesuksella on ja jotta kenenkään meistä ei tarvitsisi kokea iankaikkisen kadotuksen tuskaa, jonka Jeesus on kärsinyt meidän puolestamme. Raamatun ihana sanoma on, että kun viimeinenkin synnintekijä on hävitetty, Jumala luo tämän maailman uudeksi pelastettujen kodiksi. "Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole" (Ilm. 21:1). Kaikki synnin kauhut, suru ja kärsimys, on iäksi pyyhkäisty pois. Syvä onni ja rauha, tyytyväisyys ja elämänilo sekä kiitollisuus Jumalaa kohtaan täyttää jokaisen ihmisen sielun siinä sanoin kuvaamattoman kauniissa maassa, jossa lunastetut saavat iäti elää. "Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevain minä kuulin sanovan: Hänelle, joka valtaistuimella istuu ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti" (Ilm. 5:13). On suurenmoista, että koittaa aika, jolloin jokainen luotu koko maailmankaikkeudessa ylistää Karitsaa, Jeesusta Kristusta. Ihmeellisintä kaikessa on, että taivas on antanut Jeesuksen Kristuksen ihmiskunnalle ikuisiksi ajoiksi. Jeesus tulee aina olemaan Ihmisen Poika ja elämään ihmisten keskellä uudessa maassa. Lunastustyö on liittänyt hänet ihmissukuun ikuisiksi ajoiksi. Koska Jumala on yhtä Kristuksen kanssa, tulee Isä Jumalakin olemaan ihmisten keskellä uudessa maassa. "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt" (Ilm. 21:3,4). Tämän ajan ihanuutta ei ihmismieli pysty täysin vielä tajuamaan. Jesaja kuvaa uutta maata seuraavin sanoin: "Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta eivätkä ne enää ajatukseen astu; vaan te saatte iloita ja riemuita iankaikkisesti." "He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmiä." "Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella ja leijona syö rehua niinkuin raavas" (Jes. 65: 17, 18, 21, 25). Uudessa maassa vallitsee täydellinen sopusointu. Siellä jokaisella on mitä mielenkiintoisinta toimintaa. "Ja hän näytti minulle elämän veden virran, joka kirkkaana kuin kristalli juoksi Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Keskellä sen katua ja virran molemmin puolin oli elämän puu, joka kantoi kahdettoista hedelmät, antaen joka kuukausi hedelmänsä" (Ilm. 22:1,2). On suurenmoista saada kokoontua joka kuukausi Jumalan ja Kristuksen valtaistuimen luo juomaan elämän vettä ja syömään elämän puun hedelmiä. Uudessa maassa kokoonnutaan myös joka sapatti jumalanpalvelukseen. "Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne. Joka kuukausi uudenkuun päivänä ja joka viikko sapattina tulee kaikki liha kumartaen rukoilemaan minua sanoo Herra" (Jes. 66: 22, 23). On suuri etuoikeus jo tässä maailmassa saada kokoontua Herran pyhänä päivänä tutkimaan Jumalan sanasta hänen ihmeellisiä tekojaan. Verrattomasti suurenmoisempaa on saada kokoontua uudessa maassa joka sapatti yhdessä kaikkien aikojen pelastettujen kanssa kiittämään ja ylistämään Jumalaa ja Jeesuksen Kristuksen, maailmankaikkeuden parhaan opettajan, johdolla tutkia Jumalan äärettömiä tekoja meidän hyväksemme. Parasta uudessa maassa on siellä vallitseva rakkauden ilmapiiri. Nykyisessä maailmassa rakkauden puute tekee rikkaimmankin kodin kärsimysten paikaksi. Keskinäinen rakkaus, joka aina kasvaa ja syvenee, tekee taivaan pelastetuille mitä suloisimmaksi kodiksi. Vilkkainkaan mielikuvitus ei pysty ajattelemaan, miten ihmeellinen on pelastettujen koti.

 Kirjassa "Suuri taistelu" Ellen G. White piirtää pelastettujen elämästä uudessa maassa suurenmoisen kuvan:

"Rakkautta ja myötätuntoa, jotka Jumala itse on sieluun istuttanut, voidaan siellä osoittaa mitä aidoimmalla ja suloisimmalla tavalla. — — Siellä tulevat kuolemattomat olennot ehtymättömällä ihastuksella tutkistelemaan luovan voiman ihmeitä ja lunastavan rakkauden salaisuuksia. Jokaisen sielun voimat kasvavat ja jokaisen kyvyt lisääntyvät. Tiedon hankkiminen ei väsytä mieltä eikä uuvuta voimia. Siellä voidaan viedä perille mitä suurenmoisimpia yrityksiä, siellä toteutuvat ylevimmät toiveet ja siellä onnistuvat korkeimmatkin pyrkimykset; ja yhä kohoaa uusia korkeuksia saavutettaviksi ja uusia tarkoitusperiä hengen, sielun ja ruumiin voimien elvyttämiseksi. "Kaikki maailmankaikkeuden rikkaudet ovat pelastettujen vapaasti tutkittavina. Kuolevaisuuden kahleista vapaina he lentävät väsymättä kaukaisiin maailmoihin — maailmoihin, jotka värisivät surusta, kun katselivat ihmiskunnan kurjuutta, ja kaikuivat ilolauluista, kun saivat tiedon jonkun sielun pelastumisesta. Sanomattomalla ihastuksella maan lapset tutustuvat lankeamattomien olentojen iloon ja viisauteen. He osallistuvat tiedon ja viisauden aarteista, jotka on saavutettu pitkien aikakausien kuluessa tutkimalla Jumalan töitä. "Ikuisuuden vuosien vieriessä tulee esiin yhä runsaammin ja yhä kirkkaampia ilmestyksiä Jumalasta ja Kristuksesta. Tiedon karttuessa lisääntyvät myös rakkaus, kunnioitus ja onni. Mitä paremmin ihmiset oppivat tuntemaan Jumalaa, sitä enemmän he ihailevat hänen luonnettaan. Kun Jeesus avaa heidän eteensä lunastuksen rikkaudet ja ihmeelliset saavutukset suuressa taistelussa saatanaa vastaan, lunastettujen sydämet täyttyvät yhä palavammalla rakkaudella, ja yhä ihastuneempina he helähdyttävät kultaharppujaan enkelijoukon, luvultaan kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, yhdistäessä äänensä mahtavaan ylistyslauluun. "Suuri taistelu on päättynyt. Syntiä ja syntisiä ei enää ole. Koko maailmankaikkeus on puhdas. Sama sopusoinnun ja ilon sykintä tuntuu läpi koko suuren luomakunnan. Hänestä, joka on kaiken luonut, virtaa elämää, valoa ja iloa rajattoman avaruuden kaikkiin maailmoihin. Pienimmästä atomista suurimpaan maailmaan kaikki oliot, elolliset ja elottomat, julistavat himmentämättömässä kauneudessaan ja täydellisessä ilossaan, että Jumala on rakkaus" (Suuri taistelu, s. 654—655).

 Ratkaisun aika

Me elämme ajassa, joka vaatii jokaiselta meistä henkilökohtaisesti kiireellisiä ja mitä tärkeimpiä ratkaisuja. Maailma on nopeasti lähestymässä lopullisen ratkaisun aikaa. Jumala on sanassaan selvästi esittänyt mikä on oikea ratkaisu. Jumala on mitä voimakkaimmalla tavalla osoittanut Jeesuksen Kristuksen elämällä ja kuolemalla miten rajattomasti hän rakastaa jokaista meistä. Jumala ei lähettänyt Jeesusta maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan. Jeesus sanoi: "Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys" (Joh. 10:10). Tämän maailman pimein hetki on juuri alkamassa. Jeesuksen ansioihin ja hänen armoonsa turvautuvalla ei kuitenkaan ole mitään pelättävää. Hän tietää, että pimeintäkin yötä seuraa mitä ihanin aamun koitto. Vielä tänään meidän Lunastajamme haluaa vakuuttaa jokaiselle meistä: "Katso nyt on otollinen aika, katso nyt on pelastuksen päivä" (2 Kor. 6:2). "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne" (Heb. 3:8). Jumala haluaa mitä suurimmalla hellyydellä ja rakkaudella sanoa jokaiselle ihmiselle:

"Minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte" (5 Moos. 30:19). Jumala ei pakota ketään. Hän vetää meitä puoleensa vain rakkauden sitein. Jumala on jo valinnut meidät. Äärettömän kallis hinta jokaisen pelastuksesta on jo maksettu. Jumala tyhjensi kaikki taivaan aarteet antamalla rakkaan Poikansa tähän pimeään maailmaan meidän tähtemme. Miksi emme heti valitsisi elämän tietä. Jeesus lupaa antaa meille voimaa hänen tahtonsa tiellä vaeltamiseen. Hän haluaa kulkea koko tien kanssamme. Lunastajamme vakuuttaa: "Älä pelkää, sillä minä olen ' sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä" (Jes. 41:10). Kun me valitsemme elämän tien, takaa Jeesus onnellisen lopputuloksen. Hän antaa meille onnellisen elämän tässä ajassa ja kerran loppumattoman mitä suurenmoisimman elämän taivaan kodissa. Edellä esitetyn perusteella ei ole vaikea ratkaista mikä on Raamatun totuus, mikä on Jumalan tahto kaikkien ihmisten suhteen. Jumala kehottaa:

Ota vastaan iankaikkinen evankeliumi, ilosanoma, jota pn julistettu maailman alusta asti. Älä paaduta sydäntäsi nyt kun vielä on otollinen hetki ja pelastuksen päivä. Nyt on vielä mahdollisuus nöyrtyä ja antaa Jumalalle kunnia ja kumartaa kaiken Luojaa, Jeesusta Kristusta. Kaikki kristityt, Jumalan kansa kaikissa seurakunnissa, liittykäämme yhteen julistamaan Raamatun koko totuutta Jeesuksessa Kristuksessa.

"Ja henki ja morsian sanovat: 'Tule!'. Ja joka kuulee sanokoon: 'Tule!'. Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi" (Ilm 22:17).