Ennustukset todisteena ja valona

Profetiat vahvistavat Raamatun arvovallan Raamatun luotettavuutta on paljon epäilty. Monien mielestä se on vain tavallinen kirja, ihmisten kirjoittama niin kuin muutkin kirjat. On kuitenkin myös paljon ihmisiä, jotka ovat vakuuttuneita siitä että Raamatun sisältö on Jumalan ilmoitusta ihmisille, vaikka hän onkin käyttänyt ihmisiä välikappaleinaan sanomansa ilmoittamisessa. Yksi voimakkaimpia todisteita Raamatun jumalallisesta alkuperästä kaikkein kriittisimmällekin ihmiselle ovat Raamatun toteutuneet ennustukset. Ainoastaan kaikkitietävä Jumala voi vuosituhansia etukäteen tarkasti ilmoittaa, mitä tulee tapahtumaan. "Esittäkää todisteenne, sanoo Jaakobin kuningas. — — Ilmoittakaa, mitä vastedes tapahtuu, tietääksemme, oletteko te jumalia" (Jes. 41:21,23). "Kuka on minun kaltaiseni? Hän julistakoon ja ilmoittakoon ja osoittakoon sen minulle. — — He ilmoittakoot tulevaiset ja mitä tapahtuva on" (Jes. 44:7). Jumala on antanut Raamatun ennustukset todisteeksi oikeasta Jumalasta ja myös valoksi tämän maailman pimeyteen (2 Piet. 1:16—18). Raamatun ennustuksissa näkyy taivaan Isän huolehtivaisuus ja rakkaus ihmisiä kohtaan. Jumalan tahto on, ettei kukaan olisi pimeydessä, vaan tietäisi, mitä tulee tapahtumaan ja ottaisi vaarin Raamatun ennustusten sanomasta (Ilm. 1:3; 22:7,10). Vanhassa testamentissa Danielin kirja ja Uudessa testamentissa Ilmestyskirja ovat Raamatun keskeisiä profeetallisia kirjoja. Kun näitä Raamatun ennustuksia tutkii, näkee, miten yksinkertaisella ja selvällä tavalla Jumala ennustaa tulevia tapahtumia. Silloin usko Raamattuun kaikkivaltiaan Jumalan ilmoituksena lisääntyy. Silloin saa myös kirkasta valoa aikamme pimeyteen. Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa Jeesus vakuuttaa: "Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on" (jae. 3). Viimeisessä luvussa hän toistaa tämän autuuslupauksen: "Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin" (jae 7) 

Maailmanhistoria pähkinänkuoressa

Danielin kirjan toisessa luvussa kerrotaan, miten Babylonian kuningas Nebukadnessar näki tärkeän unen, jonka hän unohti. Hovin viisaat eivät osanneet ilmoittaa unta eikä sen selitystä. "Mutta on Jumala taivaassa: hän paljastaa salaisuudet" (jae 28). Daniel sai Jumalalta unen ja sen selityksen. Kuningas näki suuren kuvapatsaan, jonka pää oli kultaa, rinta ja käsivarret hopeata, sen vatsa ja lanteet vaskea, sen sääret olivat rautaa, sen jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Vuoresta irtautui kivilohkare — ei ihmiskäden voimasta ja iski kuvapatsasta jalkoihin. Silloin koko kuvapatsas musertui. Kivestä tuli suuri vuori ja se täytti koko maan (Dan. 2:31-35)

Neljä maailmanvaltaa

Tämän kuvapatsaan osat kuvasivat neljää toistaan seuraavaa maailmanvaltaa, joista ensimmäinen oli Babylonia (jae 38—40). Nebukadnessarille sanottiin: "Sinä olet se kultainen pää" (jae 38). Kun ensimmäinen näistä neljästä maailmanvallasta on selvästi ja suoraan ilmoitettu, ei meidän tarvitse muuta kuin katsoa vanhan ajan historiateosten sisällysluetteloon, niin näemme, että Babylonian jälkeen maailmanvallaksi tuli Meedia-Persia, sen jälkeen seurasi kreikkalais-makedonialainen maailmanvalta Aleksanteri Suuren toimesta ja neljäntenä rautainen Rooma. Se, että kuvapatsaan jalat ja varpaat olivat osaksi rautaa ja osaksi savea, merkitsi, että neljäs valtakunta tulisi hajoamaan (jae 41). Näin tapahtuikin, kun Rooman maailmanvalta hajosi kansainvaelluksen aikana. Länsi-Rooman raunioille syntyi kymmenen valtakuntaa kuten jaloissa on kymmenen varvasta. Nämä kansakunnat olivat alemannit, frankit, burgundit, sveevit, vandaalit, länsigootit, anglosaksit, itägootit, longobardit ja herulit. Kaikkina aikoina luku kymmenen on parhaiten osoittanut Länsi-Rooman raunioille syntyneiden valtakuntien lukumäärän. Tälläkin hetkellä näiden valtakuntien lukumäärä on kymmenen. Ne ovat Italia, Itävalta, Sveitsi, Ranska, Saksa, Englanti, Hollanti, Belgia, Espanja, Portugali. Osa näistä valtakunnista on lujia kuin rauta ja osa hauraita kuin savi (jae 42). 

Eurooppa ei yhdisty liittovaltioksi

Näistä valtakunnista voimakkaimpien yhtenä keskeisenä tavoitteena on vuosisatojen kuluessa ollut pyrkimys yhdistää ne toinen toiseensa (jae 43). Yhä uudestaan ja uudestaan on Rooman maailmanvallan kukistumisen jälkeen ilmaantunut Euroopassa yrityksiä yhdistää sen hajanaiset osat toisiinsa erilaisin keinoin. Tähän on pyritty hallitsijoiden välisillä avioliittoilla eli "ihmissiemenellä". Kaarle Suuri, Napoleon, keisarillinen Saksa ja Hitler pyrkivät siihen sodilla ja onnistuivatkin melko pitkälle. Nykyisin tähän pyritään EEC:n avulla. Jae 43 ennustaa kuitenkin selvästi, että tällaiset pyrkimykset eivät tuota pysyvää tulosta: "Että. sinä näit rautaa olevan saven seassa, se merkitsee, että vaikka ne sekaantuvat toisiinsa ihmissiemenellä, ne eivät yhdisty toinen toiseensa, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen." Kaikkitietävän Jumalan ilmoitus "ne eivät yhdisty toinen toiseensa" osoittaa, että kaikki yritykset sulauttaa nämä kansat yhdeksi kokonaisuudeksi tulevat epäonnistumaan. 

Kristus perustaa valtakunnan

Mutta Daniel jatkoi näyn selostamista edelleen näin: "Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti" (Dan. 2:44). Me elämme nyt näiden kuningasten päivinä, jolloin Jumala perustaa iankaikkisen valtakuntansa (jae 44). Mikä on se kivi, joka murskaa maalliset valtakunnat ja täyttää koko maan? Kristusta verrataan Raamatussa kiveen, jonka rakentajat hylkäsivät, mutta josta tulee kulmakivi (Matt. 21:42). Ainoa toteutumaton  kohta tässä ennustuksessa on Kristuksen takaisintulo kunniassaan ja kirkkaudessaan. Kun Jeesus tulee lukemattomine enkeleineen suurella voimalla ja kirkkaudella suuren pasuunan pauhatessa, kuuluu Kristuksen voimakas, mutta hellä ja rakastava ääni uskossa Vapahtajaan poisnukkuneiden korviin. Kaikkien aikojen pelastetut nousevat haudoistaan. Kristuksen tullessa elossa olevat ja kuolleista herätetyt pelastetut saavat kuolemattomuuden, ikuisen nuoruuden ja terveyden. Kristus lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa ja he kokoavat hänen valittunsa ja he saavat kohdata toisensa ja rakkaan Lunastajansa tarvitsematta enää koskaan erota. Ylistyslaulujen kaikuessa he nousevat yhdessä riemuitsevina ylös Jumalan kaupunkiin, taivaskotiin (Matt. 24:27,30,31; 1 Tess. 4:13-18; 1 Kor. 15:51-54). Miten riemullista onkaan tietää, että taivaassa on Jumala, joka ohjaa ja johtaa tämän maailman valtakuntien kohtaloita. Ja että Hän jo pian tulee tekemään lopun kaikesta tämän maailman kurjuudesta ja kärsimyksistä. Hän tuo loputtoman riemun ja onnen niille, jotka nyt, kun vielä on armon aika, haluavat ottaa sen vastaan. Voisiko meidän elämässämme olla mitään tärkeämpää kuin saada lisää tietoa tällaisesta Jumalasta, hellästä rakastavasta taivaallisesta Isästä, joka on maksanut niin äärettömän kalliin hinnan jokaisen meidän pelastuksestamme. merkkien täyttymistä. Me saamme nähdä niiden olevan totta meidän omana aikanamme.

Jeesuksen ennustus hänen takaisintulonsa merkeistä

Danielin kirjan 2. luvun profetia osoittaa siis selvästi, että me elämme siinä ajassa, jolloin voimme odottaa Jeesusta tulevaksi takaisin perustamaan iankaikkisen onnen ja rauhan valtakuntansa maan päälle. Suuressa profetiassaan maailmanlopun merkeistä Jeesus valotti lähemmin niitä olosuhteita, jotka vallitsevat maailmassa silloin, kun hän tulee takaisin. Kun opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "'Mikä on sinun tulemuksesi ja maailmanlopun merkki?" Jeesus sai aiheen tähän suureen profetiaansa. Se on muistiin merkittynä Matteuksen evankeliumin 24. luvussa, Markuksen evankeliumin 13. luvussa ja Luukkaan evankeliumin 21. luvussa. Kaikkina aikoina kristityt ovat kaihoten tarkkailleet näiden  merkkien täyttymistä. Me saamme nähdä niiden olevan totta meidän omana aikanamme. Opetuslasten kysymykseen hänen tulemuksensa merkeistä Jeesus vastasi: "Te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu" (Matt. 24:16). Sotia on ollut aina. Tämä ei sinänsä todista mitään Kristuksen takaisintulon läheisyydestä. Mutta Jeesus jatkoi: "Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan" (jae 7). Kaksi viimeistä maailmansotaa ovat olleet todella totaalisia kansojen ja valtakuntien välisiä sotia aikaisempiin lähinnä palkkasoturiarmeijoiden sotiin verrattuina. "Ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin" (jae 7). On hämmästyttävää, että nykyaikaisen tekniikan aikana sadat miljoonat ihmiset kärsivät ravinnon puutteesta ja miljoonat kuolevat ylensyöntiin liittyviin sairauksiin. Tuhoisat maanjäristykset ovat viime aikoina lisääntyneet voimakkaasti. Tiedemiehet pyrkivät esittämään monia syitä maanjäristyksille. Jeesus sanoo kuitenkin, että maanjäristykset julistavat voimakkaasti hänen takaisin tulonsa läheisyyttä. "Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus" (jae 12). Rikollisuuden ja Jumalan lain väheksymisen lisääntyminen viime vuosikymmenien aikana täyttävät Jeesuksen ennustusta. "Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu" (jae 14). Jumala on päättävä työnsä maan päällä lopullisesti ja rutosti, tavattomalla nopeudella, Pyhän Hengen voimalla. Ennen Jeesuksen takaisintuloa kansoilla on ahdistusta ja epätoivoa. "Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät" (Luuk. 21:25,26). Maailmassa on nykyisin pelkoa ja ahdistusta enemmän kuin koskaan ennen. Ihmiset pelkäävät atomisodan syttymistä, maan, veden ja ilman saastumista, taloudellista lamaa, työttömyyttä ja vaikeita ihmissuhteita. Tarvitseeko Jeesukseen uskovien ja häntä odottavien pelätä mitään? Ei tarvitse. Jeesus sanoo: "Mutta kun nämä alkavat tapahtua niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (jae 28). Raamattu ennustaa, että ennen Jeesuksen takaisintuloa, viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. "Ihmiset ovat silloin rahanahneita . . . vanhemmilleen tottelemattomia . . . väkivaltaisia . . . hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman (2 Tim. 3:1—5). Maailmassa on nykyään paljon kristillistä ulkokuorta, mutta evankeliumin elämää muuttava voima kielletään usein. On suurenmoista tietää, että maailman näennäisestä kaaoksesta huolimatta kaikkitietävä, rakastava hyvä Jumala kuitenkin ohjaa maailman tapahtumia ja tarjoaa jokaiselle kalliisti ostettua pelastusta, onnellista elämää tässä maailmassa ja kerran mitä ihmeellisintä, loppumatonta, rakkauden, ilon ja onnen täyttämää ikuista elämää.

SUURI ENNUSTUS ANTIKRISTUKSESTA

Danielin uusi profetia

Samat neljä maailmanvaltaa, jotka esiintyivät Danielin kirjan toisen luvun profetiassa, esitetään myös Danielin kirjan seitsemännessä luvussa. Tässä uudessa profetiassa kerrataan aluksi jo aikaisemmin tuttua asiaa, niin että lukija pääsisi täysin selville siitä, mistä on kyse. Sen jälkeen esitetään uusia tärkeitä asioita. Niissä keskitytään erityisesti kuvailemaan suurta antikristillistä valtaa, joka eksyttävän ja vainoavan luonteensa vuoksi on vakavana vaarana Jumalan kansalle. Kyseiset neljä maailmanvaltaa Daniel näki nyt petojen muodossa. Hän näki, miten neljä tuulta kuohutti suurta merta. Raamatun vertauskuvallisissa ennustuksissa tuulet kuvaavat sotia ja suuret vesimäärät väkijoukkoja ja kansoja (Ilm. 17:15). Merestä nousi neljä suurta petoa (jae 3). Pedot kuvaavat valtakuntia (jae 23).

 Leijona — Babylonia

Ensimmäistä valtakuntaa eli Babyloniaa kuvataan leijonana, jolla oli kotkan siivet (jae 4). Tämä kuvaa sattuvasti sitä nopeutta, jolla BabyIonia kehittyi maailmanvallaksi. Siipien repäiseminen pois kuvaa sen valloitusten päättymistä. Leijona "asetettiin kahdelle jalalle niinkuin ihminen ja sille annettiin ihmisen sydän". Tämä kuvaa sen soturikansan muuttumista kesyksi, inhimilliseksi, mukavuutta rakastavaksi, juhlista ja juomingeista nauttivaksi kansaksi. Tällaisten juhlien aikana Meedia- Persia valloitti Babylonian pääkaupungin ja koko valtakunta kukistui. Jo koulupoikana tutkiessani näitä Raamatun ennustuksia vertailin koulussa lukemaani K.O. Lindeqvistin Vanhan ajan historian oppikirjaa näihin yli 2 000 vuotta vanhoihin ennustuksiin ja olin hämmästynyt miten tarkoin Raamatun ennustukset ovat toteutuneet. Lainaan tästä oppikirjasta, joka on monille lukijoille tuttu, eräitä kohtia. "Uus-Babylonian valtakunta, jonka pääkaupunki oli Babylon, kohosi mahtavaksi Nebukadnessarin aikana . . . Mutta lyhytaikainen oli Uus-Babylonian valtakunta; Länsi- Aasiassa oli muodostumassa uusi suurvalta, Persia, jonka kuningas Kyyros teki siitä lopun" (s. 34). 

Karhu — Meedia-Persia

Toista maailmanvaltaa eli Meedia- Persiaa kuvaa karhu, joka "nostettiin toiselle kyljellensä ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta" (jae 6). Toisella kyljellään lepäävä karhu kuvaa sattuvasti Meedia-Persian kaksoisvaltakuntaa, jonka mahti lepäsi Persian varassa. Meedia oli kuitenkin Persian kanssa tasa-arvoinen, kuten karhun kyljet ovat tasa-arvoisia. Em. historian oppikirjasta luemme s. 45: "Persialaiset olivat karaistua kansaa . . . Heidän keskuudestaan ilmaantui suuri valloittaja, Kyyros, joka ensin 7 oli Meedian kuninkaan vasalliruhtinas, mutta sitten otti vallan itselleen (v. 550), tehden persialaiset vallitsevaksi kansaksi; meedialaiset olivat kuitenkin heidän kanssaan tasaarvoisia." Kolme kylkiluuta karhun suussa kuvaavat niitä kolmea valtakuntaa, jotka Meedia-Persia valloitti saaliikseen. Sama historian oppikirja kertoo niistä näin: "Kyyros hävitti sitten Lyydian valtakunnan, jonka hallitsijana oli rikkaudestaan kuulu Kroisos . . . Sen jälkeen hän valloitti Babylonian . . . Kyyros kuoli v. 529 ja hänen poikansa laajensi valtakuntaa valloittamalla Egyptin." Nämä ovat ne kolme kylkiluuta. 

Pantteri — kreikkalaismakedonialainen valtakunta

Meedia-Persian hallitsijat eivät noudattaneet Jumalan antamia vanhurskauden periaatteita sen paremmin kuin aikaisempienkaan valtakun  tien hallitsijat. Niin koitti tällekin mahtavalle valtakunnalle kukistumisen aika. Em. kirjasta luemme, miten Aleksanteri Suuren kreikkalaismakedonialainen valtakunta kukisti suhteellisen pienellä sotajoukolla Meedia-Persian valtaisan armeijan. "Sillä välin Dareios oli koonnut suuren sotajoukon, jossa sanotaan olleen 600 000 miestä. Aleksanteri meni vastaan, ja Issoksen luona Kilikiassa hän voitti sen perin pohjin . . . Sittenhän lähti jälleen Dareiosta vastaan, jonka hän voitti Tigris-virran luona Arbelan kentällä (331), vaikka Persian sotajoukko oli vielä suurempikuin Issoksen taistelussa ja hänellä itsellään oli vain 50 000 miestä" (s.91).Kolmatta maailmanvaltaa, Aleksanteri Suuren Kreikkaa kuvataan pantterina, jolla oli neljä linnunsiipeä. "Sillä pedolla oli neljä päätä ja sille annettiin valta" (jae 6). Pantteri on nopea eläin. Kun sillä oli neljä linnunsiipeä, on meillä kuva siitä tavattomasta nopeudesta, jolla Aleksanteri Suuren Kreikka kehittyi maailmanvallaksi. Hän kuoli 33-vuotiaana luotuaan valtakunnan, joka ulottui Euroopasta Intiaan asti. Aleksanterin kuoltua hänen neljä sotapäällikköään jakoivat vallan, mitä pedon neljä päätä kuvaavat. Aleksanteri ei olisi pystynyt näihin valloituksiin, jollei kaikkivaltias Jumala olisi ohjannut tapahtumia ennalta ilmoitetun suunnitelman mukaan.

Rautahampainen peto — Rooma

Neljättä maailmanvaltaa kuvasi peto, joka oli "kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa" (jae 7), kuten Rooman rautainen soturikansa teki. Em. historian kirjasta luemme: "Roomalaiset olivat etupäässä soturikansaa. Sodilla he yhdistivät samaan valtioon kaikki vanhan ajan sivistyskansat, mutta he liittivät siihen myöskin Länsi-Euroopan kelttiläiset kansat, jotka siten tulevat historian piiriin. Rooman valtakunta oli muodostunut pitemmän ajan kuluessa kuin Persian tai Aleksanteri Suuren valtakunnat ja se oli paremmin järjestetty kuin ne, jonka vuoksi se saattoi kauemmin pysyä koossa" (s. 167).

Antikristus ilmaantuu

Tähän asti Danielin kirjan seitsemännen luvun profetia o:i kuvannut samoja asioita kuin toisen luvun kuvapatsasnäkykin, tosin osittain seikkaperäisemmin ja eri näkökulmasta. Kun seitsemännen luvun profetia ryhtyy nyt kuvaamaan neljännen valtakunnan Rooman jakautumista niihin osiin, jotka kuvattiin jo kuvapatsasnäyssä, se keskittyy erityisesti Jumalaa vastustavan antikristillisen vallan seikkaperäiseen selvittämiseen, mikä ei vielä kuvapatsasnäyssä tullut esille. Neljännellä pedolla oli kymmenen sarvea, jotka kuvaavat niitä kymmentä valtakuntaa, jotka syntyivät kansainvaelluksen aikana Länsi- Rooman raunioille. Kahdeksannessa jakeessa kerrotaan sitten pienestä sarvesta, joka puhkesi niiden kymmenen sarven välistä. Siinä on kysymyksessä valta, joka kehittyi mahtitekijäksi Rooman maailmanvallan kukistumisen jälkeen Euroopan valtakuntien keskellä. Daniel halusi saada lisää tietoa neljännestä pedosta, sen kymmenestä sarvesta ja erityisesti siitä sarvesta, joka puhkesi niiden välistä (jakeet 19, 20). Jakeissa 8, 20, 21, 24 ja 25 esitetään pienen sarven tuntomerkit. Näistä jakeista löydämme Jumalaa vastustavan ja Korkeimman pyhiä tuhoavan antikristillisen vallan eli antikristuksen kymmenen selvää tuntomerkkiä, joiden avulla voimme varmuudella sanoa, mistä vallasta on kysymys. Seuraavassa ovat nämä kymmenen tuntomerkkiä, ensin Raamatun esittämänä profetiana ja sitten niiden täyttymys historiassa. 

Antikristuksen kymmenen tuntomerkkiä

1) "Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu" (jae 24). Mikä valta kehittyi mahtitekijäksi Rooman maailmanvallan kukistumisen ja kansainvaelluksen aikana syntyneen kymmenen valtakunnan nousun jälkeen? Historiaa tunteva lukija voi päätellä, että keskiajan katolinen kirkko, paavinvalta, kehittyi mahtavaksi vallaksi 500-luvulta alkaen. Sopivatko näiden muiden jakeiden kaikki tuntomerkit täsmällisesti tähän valtaan?

2) "Eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä" (jae 8). Paavinvalta ei ollut mikään näistä kymmenestä valtakunnasta, vaan se puhkesi niiden välistä. Sen sijainti oli keskeinen.

3) "Ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä" (jae 8). Mainituista kymmenestä valtakunnasta areiolaiset valtakunnat vastustivat Rooman piispan eli paavin ylivaltaa ja olivat siten paavinvallan nousun tiellä. Osa näistä luopui vastustuksesta ja ne säilyivät kansakuntina. Kolme areiolaiseksi jäänyttä valtakuntaa kukistettiin. Herulit kukistettiin v. 493, vandaalit v. 534. V. 538 karkotettiin itägootit Roomasta ja pian sen jälkeen heidät tuhottiin lopullisesti. Kolme vastustavaa valtakuntaa oli reväisty pois paavinvallan edestä. Paavinvallan valtakauden voidaan siten katsoa alkaneen v. 538.

4) "Hän on erilainen kuin edelliset" (jae 24). Kymmenen valtakuntaa olivat tavallisia valtioita. Paavinvalta on uskonnollis-valtiollinen mahti. Tässä suhteessa se on todellakin erilainen kuin muut valtakunnat.

5) "Joka näytti suuremmalta kuin ne muut" (jae 20). Paavinvallan keskiaikainen mahti ei perustunut suureen alueeseen tai voimakkaaseen armeijaan kuten muiden. Se kohosi Euroopan mahtavimpien valtakuntien hallitsijoiden yläpuolelle ja todella "näytti suuremmalta kuin ne muut". Paavi Gregorius VII julisti mahtavan Saksan keisarin Henrik IV :n pannaan ja kirjoitti hänestä: "Ja vaikkakin tämä Henrik oli hyvin urhoollinen keisari, joka 62 kertaa oli seissyt vihollistaan vastassa taistelukentällä, en minä, Gregorius, kumminkaan päästänyt häntä luokseni, vaan annoin hänen seisoa porttini edessä kolme päivää ja yötä paljain jaloin ja paljain päin, vaimoineen ja lapsineen talven pakkasessa ja lumessa kerjäten anteeksiantoa, ja sen jälkeen julistin hänet pannaan, niin että hän oli kaksi kertaa pannaan julistettu minun aikanani."1 Paavi Bonifacius esitti: "Minulla on sekä hengellisen että maallisen herruuden miekka vallassani — ja minä olen niin paljon korkeammalla keisaria arvossa, että minä yksin omalla vallallani, ilman neuvottelevaa kokousta voin panna hänet pois valtaistuimelta taikka muutella hänen alueitaan ja toimituttaa uudet vaalit, niin kuin tein Fredrikille ja useille muille" (Paavi Bonifacius. Extravag de major et obed. cap. Unam Item Dist. 22 cap. Omnes. — Sext. Decr. de sentent. et re, cap. Ad apostoli. (Foxe). Ks. myös Erik Arnesen, Silmäys aikaamme, s. 254).

1 Baptista Egnatius — Platina. Benno Nauclerus. Acts and Monuments of John Foxe. A New Complete Edition. Edited by Rev. Stephan Reed Cattley. M.A. 9-osaisen teoksen julkaisseet R.B. Seeby j a W. Burnside. Lontoo 1837. Osa 4. Ks. myös Erik Arnesen. Silmäys aikaamme. Helsinki 1920. s. 255. Kun seuraavassa esitetään lausuntoja, jotka on lainattu yllämainitusta Foxen teoksesta, on lähdeviitteessä mainittu suluissa (Foxe). 

6) "Sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät ja suu, joka herjaten puhui" (jae 8). Ihmisen silmät kuvaavat älykkyyttä ja valtioviisautta. Kuten edelliset paavien lausunnot osoittavat, paavien mahti perustui valtioviisaaseen ja älykkääseen menettelyyn ja häikäilemättömään kielenkäyttöön. Tämä osaltaan teki mahdolliseksi sen, että silloisessa henkisessä ilmapiirissä paavinvalta saattoi ilman armeijoiden voimaa nousta maallisia valtatekijöitä suuremmaksi.

7) "Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan" (jae 25). Katolinen kirkko muutti Jumalan antamia Raamatun oppeja siinä määrin, että se ei pitänyt suotavana Raamatun antamista kansan käsiin. Sitä ei käännetty kansan kielelle. Siitä käytettiin vain latinankielistä käännöstä, mitä kieltä mikään kansakunta ei keskiaikana enää puhunut. Jumalanpalvelusseremoniatkin olivat latinankieliset. Kun kerettiläisliikkeet alkoivat keskiajan loppupuolella levittää kansankielisiä raamatunkäännöksiä, kirkko alkoi sitä vastustaa. Jumalan sanaa jouduttiin lukemaan salaa, jopa henkensä menettämisen uhalla. Raamatun totuuksien maahan polkeminen ja pyrkimys estää kansaa lukemasta Raamattua oli todella sanojen puhumista Korkeinta vastaan.

8) "Se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät" (jae 21). Paavinvalta vainosi mahtinsa päivinä ankarasti toisin ajattelevia kristittyjä, kidutti heitä inkvisitiolaitoksissa ja toimitti kuolemaan. Eräiden arvioiden mukaan näissä vainoissa tapettiin n. 50 miljoonaa toisinajattelevaa ihmistä. Miten on mahdollista, että katolinen kirkko sai esivallan miekan näin julmiin vainoihin? Paavi Gregorius IX sanoo tästä: "Maalliset viranomaiset, olivat he sitten väliaikaisia taikka vakinaisia, ovat velvolliset vannoen lupaamaan parhaansa mukaan vainoavansa kaikkia kerettiläisiä, jotka kirkko tuomitsee; ja se väliaikainen hallitsija, joka ei puhdista maataan kerettiläisistä, tuomitaan pannaan. — — Me määräämme edelleen, että kreivien, paroonien, hallitusviranomaisten ja kaupunkien raatimiesten ja muitten kaupungin viranomaisten on piispojen muistutuksesta ja säädyttäisin vannomansa valan mukaan luvattava, että he uskollisesti ja tehokkaasti, milloin heitä siihen vaaditaan, velvollisuutensa täyttäen ja kykynsä mukaan auttavat kirkkoa hävittämään kerettiläisiä ja heidän rikostovereitaan. — — Mutta elleivät he tahdo sitä tehdä, riistetään heiltä se luottamustoimi, missä he ovat, eikä missään tapauksessa anneta heille toista, jota paitsi heidät julistetaan pannaan ja heidän maansa kirkonkiroukseen. Siltä valtiolta, joka luulee voivansa vastustaa näitä määräyksiä taikka joka vastoin piispan muistutuksia jättää rankaisematta uppiniskaiset, riistetään kauppayhteys muitten valtioitten kanssa ja riistetään piispan virka" (Gregorius IX:n dekretaalit. Pariisi 1612. 5. kaari, 7. art. Ks. myös Erik Arnesen, Silmäys aikaamme, s. 260). Keskiajan vainoissa katolinen kirkko todella voitti ne, jotka halusivat pitää kiinni Raamatun totuudesta kuolemankin uhalla. Niinpä mm. valdolaiset joutuivat pakenemaan syrjäisille seuduille saadakseen palvella Jumalaa omantuntonsa ja Raamatun valon mukaan. Kristikunnan suuri häpeä on, että kristillinen kirkko on julmasti vainonnut, kiduttanut ja tappanut toisinajattelevia kristittyjä. Jumala haluaa vain vapaaehtoista, rakkaudesta häneen lähtevää palvelua. Hän sanoo: "Joka tahtoo, se tulkoon ja ottakoon lahjaksi elämän vettä" (Hm. 22:17). Vainot ovat pettämätön merkki siitä, että tällaisen toiminnan takana ei ole Jumala.

9) "Ne annetaan hänen käteensä ajaksi, kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi" (jae 25). "Aika" on sama kuin vuosi. Tässä ennustetaan paavinvallan valtakauden pituudeksi

3 1/2 profeetallista vuotta eli 42 profeetallista kuukautta. Koska juutalaisessa kuukaudessa oli 30 päivää, tulee 3 1/2 ajasta eli vuodesta 1260 päivää. Raamatun vertauskuvallisissa ennustuksissa yksi profeetallinen päivä tarkoittaa yhtä kirjaimellista vuotta. 4 Moos. 14:34:n ennustuksessa käytetään ilmaisua "päivä vuodeksi luettuna". Hes. 4:4—6 tämä periaate ilmaistaan sanoin: "Päivän kutakin vuotta kohti minä olen sinulle pannut." Paavinkirkon valtakausi alkoi v. 538, kun kolmas sen nousua estävä valtakunta oli "reväisty irti". Kun vuoteen 538 lisätään 1260 vuotta, tullaan vuoteen 1798. Tällöin elettiin Ranskan suuren vallankumouksen aikaa. Silloin ranskalainen kenraali Berthier valloitti Rooman ja vangitsi paavi Pius VI :n. Ranskan vallankumouksen seurauksena liberalismi ja länsimainen demokratia alkoivat nopeasti voittaa alaa. Kaikki saivat harjoittaa vapaasti uskontoaan. Samaan aikaan kristinuskoon kriittisesti suhtautuva ns. tieteellinen ajattelutapa repi hajalle uskoa vanhoihin auktoriteetteihin. Paavinvalta menetti mahdollisuuden käyttää esivallan miekkaa toisinajattelevien vainoamiseksi. Silloin katsottiin yleisesti, että paavinvalta oli saanut kuolinhaavan, josta se ei toipuisi. Raamatun ennustama paavinvallan valtakausi on toteutunut täsmällisesti.

10) Danielin ennustuksessa sanottiin, että kyseinen pieni sarvi pyrkisi muuttamaan Jumalan lakia eli kymmeniä käskyjä ja nimenomaan sen kohdan käskyistä, joka koskee aikaa. "Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain" (jae 25). Kymmenestä käskystä ainoastaan lepopäiväkäsky koskee aikaa. Tämän Rooman kirkko on muuttanut, niin että kristikunta viettää sen mukaisesti nykyisin yleisesti sunnuntaita, viikon ensimmäistä päivää, lepopäivänä. Kristus pyhitti lepopäivänä sapatin, viikon seitsemännen päivän, meidän lauantaimme, kymmenien käskyjen mukaan. Samoin tekivät apostolit ja alkuseurakunta. Rooman kirkko on myös voimakkaasti korostanut jumalallisen valtansa merkkinä sitä, että se on kyennyt siirtämään lepopäivän sapatilta sunnuntaille. Tähän seikkaan myös Luther ja hänen kannattajansa kiinnittivät huomiota, kun he joutuivat tekemään viranomaisille selkoa uskonsa perusteista. He kirjoittivat lepopäivän muutoksesta seuraavaa: "Mitään muuta esimerkkiä ei niin voimakkaasti tähdennetäkään eikä esiintuoda kuin juuri sapatin muuttamista; tällä tahdotaan todistaa kirkon valta suureksi, koskapa se tekee muutoksia kymmeneen käskyynkin, jotakin siinä muuttaen" (Ev. lut. kirkon tunnustuskirjat, s. 49). 

Luther ja antikristus

Kaikki Danielin kirjan seitsemännen luvun esittämät kymmenen antikristuksen tuntomerkkiä sopivat täsmällisesti paavinvaltaan. Myös muut Raamatun esittämät antikristuksen tuntomerkit sopivat tarkoin paavinvaltaan. Uskonpuhdistajat omaksuivat tämän antikristuskäsityksen. Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjoissa luemme Lutherin ja hänen kannattajansa käsityksen: "Paavin ja hänen kannattajiensa valtakuntaan sopivat täysin vastakristuksen tuntomerkit. Paavali näet Tessalonikalaiskirjeessään kuvaillessaan vastakristusta nimittää häntä Kristuksen 'vastustajaksi, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala'. Hän siis puhuu eräästä, joka hallitsee kirkossa — ei pakanallisista kuninkaista — ja tätä hän nimittää 'Kristuksen vastustajaksi', tämä kun on sommitteleva evankeliumin kanssa ristiriitaisen opin ja vaativa itselleen jumalallista arvovaltaa" (s. 278). "Kun tilanne on tällainen, on kaikkien kristittyjen varottava osallistumasta paavin jumalattomaan oppiin,  pilkkaamisiin ja raakaan julmuuteen. Heidän pitää siis hyljätä ja  kirota paavi kannattajineen vastakristuksen valtakuntana, niinkuin Kristus on käskenyt" (s. 279).

 Älä tuomitse vaan rakasta

Vaikka paavinvalta onkin Raamatun mukaan selvästi ja varmasti antikristillinen valta, ei meillä kuitenkaan ole pienintäkään oikeutta tuomita ainoatakaan katolisen kirkon jäsentä. Tuhannet katoliset palvelevat Jumalaa koko sydämestään sen valon mukaan mikä heillä on. Jumala hyväksyy heidän vilpittömän vaelluksensa, koska heillä ei ole kirkkaampaa Jumalan sanan valoa. Raamattu korostaa saadun valon eli tiedon merkitystä. "Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus" (Ap. t. 17:30). Meidän tulee rohkeasti julistaa Raamatun totuutta, mutta se tulee tehdä aina rakkauden hengessä. Todellista ekumeniaa on, että kristityt yhdessä toisiaan rakastaen tutkivat mikä on Raamatun totuus ja ottavat sen vastaan kalliina aarteena. Saisipa rakkaus, joka ei pakota eikä tuomitse ketään, lisääntyä niin, että voisimme ottaa vastaan Raamatun totuuden sellaisena kuin se on Jeesuksessa Kristuksessa. Antikristus on, kuten Raamattu on ennustanut, muuttanut kymmenien käskyjen aikaa koskevan käskyn eli lepopäiväkäskyn. Kristus vakuuttaa vuorisaarnassaan puhuessaan  kymmenistä käskyistä, että "ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto" (Matt. 5:18). Ihmiselle olisi helpompaa saada taivas ja maa katoamaan kuin muuttaa pienintäkään piirtoa Jumalan laista, kymmenistä käskyistä.

Antikristuksen opit paljastetaan

Danielin kirjan kahdeksas ja yhdeksäs luku selvittävät milloin paavinvallan maahan heittämien Raamatun totuuksien tallaaminen lakkaa ja milloin paavinvallan kristikuntaan tuomat väärät opit paljastetaan. Johdantona tälle määrittämiselle esitetään kahdeksannessa luvussa jälleen entuudestaan tuttuja asioita, niin että lukija voi olla selvillä asioiden kulusta. Samana vuonna kun Daniel sai kahdeksannen luvun näyn, kukistui Babylonian valtakunta. Näky alkaa sen vuoksi Meedia-Persiasta, jota näyn oinas kuvaa (jakeet 3, 4, 20). Sen kukistaa kauris, Aleksanteri Suuren Kreikka (jakeet 5—8, 21, 22). Rooman maailmanvallan noususta ennustetaan jakeissa 9 ja 10. Sen vallanperijän, paavillisen Rooman, teoista ennustetaan 11. jakeesta alkaen. Paavinvalta asettui keskiaikana Kristuksen sijaan mutta todellisuudessa Kristusta vastaan. "Hän ylpeili sotajoukon ruhtinastakin vastaan" (jae 11). "Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan" (jae 25). Tässä esiintyy siis sama, mikä paavinvallasta ennustettiin Dan. 7:25. "Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan." Kristus on "sotajoukon ruhtinas", "Ruhtinasten ruhtinas" ja "Korkein", jota vastaan keskiajan virallinen kirkko nousi. Vaikka paavius menetti vaikutusvaltansa suuriin kansanjoukkoihin 1700-luvun lopulla Ranskan suuren vallankumouksen yhteydessä 1260- vuotisen valtakautensa päättyessä, tämä ei merkinnyt tämän vallan lopullista kukistumista. Siinä selostuksessa, jonka enkeli antoi Danielille kahdeksannen luvun näkyyn, hän sanoi tästä antikristillisestä vallasta: "Ruhtinasten ruhtinastakin vastaan hän nousee, mutta ilman ihmiskättä hänet muserretaan" (Dan. 8:25). Paavali esittää saman ajatuksen puhuessaan antikristuksesta. Kun hän on selvästi kuvaillut tätä valtaaja sen tuntomerkkejä, hän sanoo sen tuhosta: " tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä" (2 Tess. 2:8). Tämän mukaan antikristillinen valta on olemassa aina siihen asti, kunnes Jeesus Kristus tulee kunniassaan ja kirkkaudessaan tekemään lopun tästä syntisestä maailmasta.

Yksi välimies

Dan. 8:11,12 ennustetaan miten paavinvalta asettuu Kristusta vastaan: "ja tältä otettiin pois jokapäiväinen uhri ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin" (j. 11). Raamatun mukaan "yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus" (1 Tim. 2:5). Paavinvalta asetti muita ihmisiä, neitsyt Marian, pappeja ja pyhimyksiä välittäjiksi Kristuksen lisäksi. Tämä johti siihen, että oppi Kristuksesta välittäjänä, Hänen tehtävästään meidän ylimmäisenä Pappinamme taivaallisessa pyhäkössä jäi syrjään. Kuitenkin opetus Kristuksen ylimmäispapillisesta tehtävästä taivaallisessa pyhäkössä on Hebrealaiskirjeen pääkohta (Hebr. 8:1,2). Pappien ja jopa vainajien asettaminen välittäjiksi, joiden puoleen käännyttiin ensiksi johti siihen, että Kristukselta "otettiin pois jokapäiväinen uhri ja hänen pyhäkkönsä paikka kukistettiin".

Totuus tallataan maahan

"Se sarvi heitti totuuden maahan ja mitä se teki, siinä se menestyi" (j. 12). Lepopäiväkäsky ja Jeesuksen ylimmäispapillinen tehtävä taivaallisessa pyhäkössä esitetään niinä Raamatun totuuksina, jotka heitetään maahan. Paavinvalta todellakin menestyi asettaessaan Raamatun oppien tilalle ihmisoppeja ja pakanallisia tapoja.

2 300 vuotta

Dan. 8:13 esitetään kysymys miten kauan kestäisi tämä ennustettu Raamatun totuuksien tallaaminen. Vastaus kuuluu: "Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa" G- 14). Koska Raamatun vertauskuvallisissa ennustuksissa yksi profeetallinen päivä tarkoittaa yhtä kirjaimellista vuotta, tulisi siten kestämään 2 300 vuotta, ennen kuin näitä Raamatun totuuksia julistettaisiin jälleen sellaisina kuin Jeesus Kristus on ne sanassaan antanut. Annettu vastaus ilmaisee, että samaan aikaan pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa eli pyhäkkö puhdistetaan. Tämä pyhäkön oikeuteensa asettaminen ei voi tarkoittaa maallista pyhäkköä, koska Jerusalemin temppeli tuhottiin v. 70 jKr. Jeesus sanoi ennustaessaan Jerusalemin ja sen temppelin hävityksestä: "Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi" (Matt. 23:38). Tämä ennustettu pyhäkön puhdistaminen voi siis tarkoittaa vain taivaallista pyhäkköä, sitä oikeata majaa, jonka kuva ja varjo maallinen pyhäkkö oli (Hebr. 9:23, 24).

Gabriel selittää näkyä

Enkeli Gabriel saa tehtäväksi selittää Danielille tämän näyn (jae 6). Ensin enkeli korostaa, että näky ulottuu lopun aikaan asti. Hän selittää, että oinas on Meedia-Persia ja kauris Kreikka eli Jaavan (jae 20—22). Sitten enkeli kuvaa pakanallisen Rooman ja paavillisen Rooman tekoja (jae 23—25), korostaa 2 300 illan ja aamun tärkeyttä ja sanoo sen tarkoittavan kaukaista aikaa (jae 26). Jakeessa 27 kerrotaan, miten Daniel sairastui eikä ymmärtänyt näkyä. Näyssä Danielille oli esitetty, mitä tapahtuisi 2 300 illan ja aamun eli 2 300 kirjaimellisen vuoden kuluttua, mutta Danielin väsymyksen ja sairauden vuoksi enkeli Gabriel ei voinut selittää Danielille, milloin 2 300 vuoden ajanjakso alkaisi. Koska tämän lopun aikaan ulottuvan Raamatun pisimmän aikaennustuksen ajankohta jäi selittämättä, on luonnollista, että Daniel ei ymmärtänyt näkyä. Seuraavassa luvussa kerrotaan, miten sama enkeli Gabriel tuli jatkamaan näyn selitystä. Ensin kerrotaan, miten Daniel rukoili omien ja kansansa syntien puolesta tunnustaen ne nöyrästi (Dan. 9:1—20). Kun Daniel vielä oli rukouksessa, tuli Gabriel, jonka Daniel oli nähnyt edellisessä näyssä (jae 21). Hän sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen" (jae 22). Nyt oli koittanut aika, jolloin Danielia neuvottaisiin ymmärtämään se näky, jota hän ei edellisen luvun mukaan vielä ymmärtänyt. Gabriel jatkoi: "Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky" (jae 23). Nyt Gabriel tulisi selittämään, milloin 2 300 vuoden ajanjakso alkaisi ja mitä sen aikana tapahtuisi. "Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi" (jae 24). Seitsemänkymmentä viikkoa on 490 päivää eli 490 kirjaimellista vuotta. Sana "säädetty" (chathak) merkitsee alkutekstin mukaan "leikattu". Mistä 490 vuotta on leikattu? Luonnollisesti 2 300 vuoden ajanjaksosta. Siitä 490 vuotta oli Israelin kansan etsikkoaikaa.

Ennustus Messiaasta

Jakeessa 24 ennustetaan tänä aikana tulevasta Messiaasta ja hänen tehtävästään. "Silloin luopumus päättyy." Kristus tekee uuden liiton niiden kanssa, jotka ottavat hänet vastaan ja silloin heidän luopumuksensa päättyy. "Synti sinetillä lukitaan." Vain Kristus voi lukita synnit sinetillä niin, että ne eivät voi syyttää ketään, joka turvaa Kristuksen sovitukseen. "Pahat teot sovitetaan." Vain Kristuksen uhri ristillä voi sovittaa meidän pahat tekomme. "Iankaikkinen vanhurskaus tuodaan." Vain Kristus on iankaikkinen kuten Jumala. Vain Kristuksen täydellinen vanhurskaus voi päättää meidän luopumuksemme ja antaa meille vanhurskauden. "Kaikkein pyhin voidellaan." Jeesuksen aloittaessa taivaallisessa pyhäkössä välittäjän tehtävänsä pyhäkkö voidellaan tehtäväänsä.

70 vuosiviikon tapahtumat

Jakeessa 25 esitetään milloin 70 vuosiviikon eli 490 vuoden aika ja samalla myös 2 300 vuoden aika, josta 490 vuotta on leikattu, tulisi alkamaan. "Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja." Raamatun mukaan "seitse-s.13män vuosiviikon aika on neljäkymmentäyhdeksän vuotta" (3 Moos. 25:8), joten yksi vuosiviikko on seitsemän kirjaimellista vuotta. Jerusalem jälleenrakennetaan todella keskellä vaikeita aikoja. Tämä ennustus toteutui täysin. "Voideltuun ruhtinaaseen asti on kuluva seitsemän vuosiviikkoa ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa,"1 siis yhteensä kuusikymmentä yhdeksän vuosiviikkoa eli 483 vuotta. Kun syksyyn 457 eKr. lisätään 483 vuotta tullaan syksyyn 27 jKr. jolloin ruhtinas eli Kristus voidellaan. Syksyllä 27 jKr. Jeesus kastettiin ja voideltiin Pyhällä Hengellä julkista tehtäväänsä varten (Mark. 1: 9—11). Apostoli Pietari sanoi: "Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen" (Ap.t. 10:38). Jeesus itse todisti: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille" (Luuk. 4:18). Jakeen 26 mukaan 62 vuosiviikon mentyä voideltu eli Kristus tuhottiin. Hylkäämällä Messiaan Israelin kansa sinetöi kohtalonsa. Jerusalem ja sen temppeli oli tuomittu hävitykseen, mutta hyökkääjä itse (Rooma) sai loppunsa kansainvaelluksen tulvassa. Jakeessa 27 ennustettiin lähemmin, mitä tapahtui tämän viimeisen vuosiviikon aikana. Suomalainen raamatunkäännös on tässä kohdin vähän harhaanjohtava. Hepreankielen sana chasi tarkoittaa paitsi sanaa "puoli" myös sanaa "keski". Kysymyksessä on siis puoliväli tai keskikohta. Lause "ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin" on siten ymmärrettävä näin: Vuosiviikon puolivälissä — tai keskellä vuosiviikkoa — hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin. Jeesuksen julkinen toiminta kesti vain 3 1/2 vuotta. Hän aloitti julkisen toimintansa syksyllä 27, ja 3 1/2 vuotta myöhemmin keväällä 31 pääsiäisjuhlien aikaan hänet ristiinnaulittiin. Tällöin hän antoi suuren uhrinsa ihmisen syntien sovittamiseksi. Se merkitsi samalla juutalaisten jumalanpalvelusjärjestelmään kuuluvien vertauskuvallisten uhrien merkityksen lakkaamista, koska niiden tarkoitus oli ollut kiinnittää syntisten huomio Jumalan suureen uhrikaritsaan, joka todellisessa uhrissa antaisi elämänsä, Hebrealaisessa alkutekstissä ei ole lainkaanvälimerkkejä, heidän edestään. Ristillä varjo kohtasi todellisuuden. Jeesus kuoli ristillä täsmällisesti ennustettuna aikana. Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa päättyivät syksyllä 34 jKr. Silloin Stefanus kivitettiin ja kristittyjen vaino Jerusalemissa alkoi. Juutalaiset kansakuntana sanoutuivat lopullisesti irti Kristuksesta, luvatusta Messiaasta. Evankeliumia oli tähän asti julistettu varsinaisesti vain juutalaisille. Työ oli Jeesuksen käskystä aloitettu Israelin kadonneiden lampaiden tykönä (Matt. 10:6). Nyt oli aika kääntyä pakanoiden puoleen (Ap. t. 13:46).

2 300 vuoden päättyminen

 Danielia puhutteleva enkeli antoi ymmärtää, että 70 vuosiviikon täyttymys historiassa on niin vankasti historiallisilla tosiasioilla osoitettavissa, että sen avulla "näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan" (Dan. 9:24). Toisin sanoen 2 300-vuotisen ajanjakson lähtökohtana oleva vuosi 457 eKr. on mitä luotettavin. Kun 2 300 vuodesta vähennetään 70 vuosiviikkoa eli 490 vuotta, jää jäljelle 1810 vuotta. Kun tämä 1810 vuotta lasketaan 70 vuosiviikon päättymisajankohdasta eli syksystä 34 jKr. eteenpäin, tullaan syksyyn 1844. Tällöin 2 300-vuotinen ajanjakso päättyi. Tämä päättymisajankohta on yhtä varma ja luotettava kuin sen alkamisajankohtakin eli vuosi 457 eKr., jonka varmuuden 70 vuosiviikkoa käsittävä ajanjakso sinetöi. Keskeisin tapahtuma 70 vuosiviikon aikana, keskellä viimeistä vuosiviikkoa oli Jeesuksen kuolema ristillä pääsiäisenä 31 jKr. Jeesuksen suuri uhri meidän puolestamme on luotettavin sinetti, joka vahvistaa ehdottomalla varmuudella 2 300 vuoden alkamisen (457 jKr.) ja päättymisen (1844 jKr.).

Pyhäkön puhdistaminen

Mitä tarkoittaa pyhäkön asettaminen jälleen oikeuteensa eli pyhäkön puhdistaminen. Maallinen pyhäkköpalvelu oli kuva ja varjo siitä, mitä Kristus tulisi tekemään uhratessaan itsensä ja toimiessaan ylimmäisenä pappina taivaallisessa pyhäkössä. Maallisessa pyhäkössä pappi uhrasi joka päivä etummaisessa majassa eli pyhässä. Toiseen majaan eli kaikkein pyhimpään ainoastaan ylipappi meni kerran vuodessa suurena sovituspäivänä (Hebr. 9:1—7). Suuresta sovituspäivästä kerrotaan 3 Moos. 16. Silloin pyhäkkö asetettiin oikeuteensa eli puhdistettiin Israelin kansan synneistä ja saastaisuudesta (3 Moos. 16:16, 19, 30, 34). Kansan tahattomat synnit ja ne synnit, joita oli pyydetty anteeksi ja kaduttu poistettiin kaikkein pyhimmästä. Suuri sovituspäivä oli vakava katumuksen, parannuksen teon ja paaston päivä. Juutalaisessa sanakirjassa sanotaan suuresta sovituspäivästä seuraavaa: "Tämä on tuomion päivä, sillä Hänen palvelijansa eivät ole puhtaita Jumalan edessä . . . Uudenvuoden päivänä kirjoitetaan tuomio, sovintopäivänä vahvistetaan, kuka saa elää ja kenen tulee kuolla (Jewish Encyclopedia, I I , s. 286). Hebrealaiskirjeessä sanotaan suuresta sovituspäivästä näin: "Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista. On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä" (Hebr. 9:22, 23). Raamatun mukaan "ihmisille on määrätty, että heidän kerran on kuoleminen, mutta sen jälkeen tulee tuomio" (Hebr. 9:27). Jeesuksen tullessa pelastettujen kohtalo on jo ratkaistu. Taivaallisessa oikeudenkäynnissä vapauttava tuomio on jo julistettu. "Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole evankeliumille kuuliaiset?" (1 Piet. 4:17). Jumala on säätänyt ajan, jolloin Jumalan kansan tuomio alkaa, jolloin taivaallinen pyhäkkö puhdistetaan hänen kansansa synneistä. Tämä viimeinen vaihe Jeesuksen välittäjäntehtävässä, hänen ylimmäispapillisessa tehtävässään taivaallisessa pyhäkössä, alkoi v. 1844, jolloin toteutui ennustus "kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa" (Dan. 8:14). Ketkä ovat Jumalan huonetta, josta tuomio alkaa? Ne joiden nimet ovat elämän kirjassa (Luuk. 10:20; Fil. 4:3; Ilm. 3:5). Vain ne pelastuvat, joiden nimi on Karitsan elämän kirjassa (Ilm. 21:27). Jokaisen nimi, joka kerran on ottanut Jumalan armokutsun vastaan, kirjoitetaan elämän kirjaan, mutta nimi voidaan myös pyyhkiä sieltä pois (2 Moos. 32:3). Kaikki meidän tekomme kirjoitetaan taivaalliseen muistokirjaan. Kaikki teot ja kaikki turhat sanatkin tulevat kerran tuomiolle (Saarn. 12:13, 14; Matt. 12:36). Tahallisia syntejä, joita ei pyydetä anteeksi, joita ei kaduta ja joista ei edes pyritä tekemään parannusta, ei soviteta eikä pyyhitä pois. "Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä" (Hebr. 10:26). Paavinvaltaa koskevaa ennustusta seurasi Danielin kirjassa profetia taivaallisesta oikeudenkäynnistä. "Sitten oikeus istuu tuomiolle" (Dan. 7:26). Paavikunnan valtakaudesta ennustettiin Dan. 7:8, ja seuraavissa jakeissa kuvailtiin taivaallista oikeudenkäyntiä. Siinä Jumala oli tuomarina (jae 9), enkelit oikeudenpalvelijoina (jae 10) ja Jeesus Kristus meidän puolustajanamme (jae 13). "Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin" (jae 10). Tässä oikeudenkäynnissä Jeesus vetoaa suureen uhriinsa meidän puolestamme. Hän esittää, että kaikkien uskossa Jeesukseen turvautuneiden synnit pyyhittäisiin lopullisesti pois muistokirjasta, niin kuin he eivät olisi koskaan syntiä tehneetkään. Me elämme nyt tätä vakavaa aikaa. Nyt kun vielä on armon aika, pelastuksen päivä, tulisi jokaisen nöyrtyä Jumalan edessä, katua syntejään, pyytää niitä anteeksi ja anoa Jeesukselta voimaa synnin voittamiseen. Jeesus on taivaallisessa oikeudenkäynnissä jokaisen sellaisen puolustaja, joka syntejään katuen turvautuu hänen armoonsa ja janoaa uutta parempaa elämää. Omassa voimassamme me emme voi mitään. Jeesus on halukas ottamaan meidät vastaan sellaisina kuin me olemme. Jeesus ei koskaan hylkää ketään, joka tulee hänen luoksensa. Vain meidän oma valintamme voi erottaa meidä hänestä.