Elämää voi kuvata jatkuvalla matkalla johonkin tiettyyn suuntaan. Se on kuin aikajana jolla kuljemme. Toiset ajattelevat, että elämän kulku on kuin ympyrä, joka aina palaa lähtöpisteeseensä. Olipa niin tai näin joka tapauksessa me ihmiset olemme sidotut ajan kulkuun, kellon tikitykseen. Jumalalla on kyky ja taito elää yht´aikaa sekä nykyisyydessä ja tulevaisuudessa, että menneisyydessä. Hän kykenee liikkumaan ajassa edes takaisin aivan kuin se tapahtuisi juuri nyt. Kaikki on Jumalalle nyt. Onkin hyvä lukea Raamatun ennustuksia ikään kuin jo varmoina toteutuneina asioina, ikäänkuin etukäteen kirjoitettuna historiana.  Ei liene perusteetonta sanoa, että Jeesuksen tulo viipyy, sillä onhan jo kulunut yli sata vuotta siitä kun varhaiset adventistit odottivat Hänen tuloaan aivan minä hetkenä hyvänsä.   Jumala on tämänkin tiennyt ja sanookin seuraavaa  Raamatussa tähän viipymiseen selitykseksi:

2 Piet. 3:9. Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät. 10. Herran päivä tulee kuin varas.

Jeesus kehoittaa meitä elämään päivän kerrallaan. Ehkä hän kutsuu meitäkin osallistumaan jumalallisesta kyvystä elämään yht´aikaa koko elämää, sekä eilistä, että huomista – tänään. Raamatun profeitioissa voimme nääin tehdä. Meillä on vain tämä hetki, nykyisyys. Elämä on tänään. Eilinen meni, huomisesta emme tiedä. Miten vaikeaa se onkaan monesti. Me joudumme huolehtimaan monista arjen asioista ja ottamaan huomioon tulevat päivät. Moni joutuu työnsäkin puolesta ikäänkuin elämään tänään ajassa vuosi pari eteenpäin. Usein ne näyttävät uhkaavilta ja epävarmoilta. Jumala kuitenkin tuntee jo edeltä meidän tulevaisuutemme ja se on hänen hyvässä kädessään.

Matt. 6:34. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Matt. 6:31. "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'  32. Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.

Me ihmiset tahdomme asennoitua tulevaa kohden. Uskomme suuntautuu vahvasti kohden tulevaa, kohden Jeesuksen tulemusta ja uutta elämää. Profetiat ovat varsin yksityiskohtaisia. Ne ovat ikään kuin ennalta kirjoitettua historiaa. Jumalalle ne ovat jo ikään kuin tapahtuneet. Hän tietää jo nyt miten kaikki päättyy. Lupaus on varma. On hätkähdyttävää ajatella, että tämän maailman ajan lopputapahtumat on kirjoitettu Raamattuun kuin ne olisivat jo tapahtuneiden asioiden historiallista kuvausta. Ehkä näin pitääkin olla, sillä eihän täällä maailmassa ole enää ihmisiä kirjoittamaan mitään lopun ajan tapahtumista, koska kaikkihan on jo silloin loppunut. Lopun ajan tapahtumat seuraavat toisiaan järjestyksessä.  Ensin jumalan kansan sinetöinti, vasta sitten viimeinen kutsu maailmalle. Ensin jumalan kansan suuri ahdistus, vasta sitten jumalattomien hirveä kärsimys vitsausten alla. Ensin jumalan kansan meno taivaaseen, vasta sitten jumalattomien toinen ylösnousemus ja tuomio.

Raamatun profetiat toteutuvat varmasti sillä Jumala on niin päättänyt. Hänen sanaan voi luottaa.

Olemme eläneet loma aikaa. Lomalla monesti ikään kuin voimme pysähtyä ja tyhjentää mielemme kaikesta työn touhusta, jolla arkemme täytämme. On aikaa katsoa vähän tarkemmin ympärilleen ja elää hetkessä. Joskus se ahdistaa, mutta toivottavasti myös vapauttaa siitä orjuuttavasta pakosta, että täytyy koko ajan tehdä ja touhuta. Ehkä sellaisena lomapäivänä, jolloin kiireettömyys saa sijaa ja aikakin hidastuu voimme tavoittaa jotakin siitä mihin Jeesus meitä vuorisaarnassaan kutsuu. ”älkää huolehtiko”.

Uskon elämä on kuitenkin ikään kuin matka pisteestä A kohden pistettä B. Piste A on "Egypti", josta Jumala kansansa vapautti, tai Siinain vuori, tai se Kaldean Uur, josta Aabraham lähti matkaan. Piste B on taivaallinen Jerusalem, meidän lopullinen kotimme. Tai Siion pyhä vuori. Olemmeko yhä matkalla, vai onko matkanteko hidastunut tai pysähtynyt kokonaan? Me saatamme kadottaa sen näyn ja innon ja usko on voinut tulla muodolliseksi ilman innostusta ja tuoreutta. Mikään maailmassa ei viittaa siihen että juuri nyt välittömästi olisi jotain suurta tapahtumassa, joka herättäisi. Vai onko näin? Olemme yhä ikään kuin Israel oli erämaa vaelluksella.

Hepr. 11:8. Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa.

Aabrahamin ajan elämää on tutkittu paljon; arkeologia, kielitiede ym. Hengellisesti tarkasteltuna me elämme samaa Aabrahamin elämää. Kohtaamme itsemme hänessä.

Olemme ikäänkuin yhä tuolla samalla matkalla, jonka Aabraham aloitti.

Gal. 3:29. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu.

Mutta  nyt me tiedämme päämäärän. Olemme tulleet lähelle matkan määränpäätä. Me tiedämme minne olemme menossa. Enää emme epäonnistu. Meitä johtaa Ihmisen Poika, joka piti Liiton, eikä sitä rikkonut,

Hepr. 7:  22. Tästä näemme, kuinka paljon vahvempi on se liitto, jonka takaajana Jeesus on.

Jes. 21:11 Minulle huutaa ääni Seiristä: - Vartija, kauanko yötä on vielä? - Vartija, kauanko yötä vielä?  12.   Vartija vastaa: - Aamu on tullut, silti on yö. Jos teillä on kysyttävää, niin kysykää, tulkaa uudelleen!

Me emme voi käyttää mitään apuvälineitä matkaa tehdessämme. On kuljettava jalan. Kuten Aabraham. Emme voi käyttää edes maihinnousu bootseja. Korkeintaan pehmeitä sandaaleja, että tunnustelemme herkästi tien ansoja edessämme.  Tie on vaaroja täynnä. Pitää olla valpas. Tie on kaita. Emme saa väsyä ja antautua mukavuuden houkutuksiin.

Näemme kyllä toisenkin tien. Se vie päinvastaiseen suuntaan. Yhä jyrkkenevää alamäkeä. Junailijana on universumin suvereeni lumoaja ja taikuri. Hänen viihde taiteilijansa pitävät matkustajat herkeämättömän valppaina kaikelle viihteelle ja hauskutukselle, mitä he ikinä keksivät. Ihmiset eivät huomaa tai eivät välitä niistä uhkaavista merkeistä, joita hurjasti kiitävän junan ikkunoista on havaittavissa. Juna syöksyy kohti turmiota.

2Kor. 14. Jumalan temppeli. Älkää ryhtykö epäuskoisten aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä on valolla ja pimeydellä?  15. Voivatko Kristus ja Beliar* olla yhtä mieltä? Mikä voi liittää uskovan sellaiseen, joka ei usko?

Näetkö saman kuin minä. Näetkö Kultakaupungin kupolit, jotka heijastavat Jumalan kirkkautta ja ennustavat päivää, joka ei koskaan pääty. Netkö Jumalan kaaren sulkevan tuon pyhien perintöosan syleilyynsä?

Ystävät, Jeesus on jo hankkinut meille pelastuksen ja ikuisen elämän. Olemme uudestisyntyneet Pyhästä Hengestä iankaikkiseen elämään. Tuo elämä on Kristuksessa. Me saatamme nukkua kuolon uneen, mutta Jeesukselle me elämme. Olemme hänen haavoihinsa kirjoitetut.

Joh.11:25. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin,  26. eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"

Kultakaupunki on elävä kaupunki. Elämän ruhtinaan kaupunki. Enää emme epäonnistu. Kristus on voittanut. Milloin seurakunnan valtaa valtava ilo ja riemu totuudesta? Milloin se ratkeaa suureen huutoon ja antaa pasuunasta selvän äänen, että se kuuluu yli meluisan juhlinnan ja kiskojen kalkkeen? Lupaahan Raamattu meille loistavan tulevaisuuden ja uuden alun puhtaalta pöydältä;

Ilm. 21:1. Uusi taivas ja uusi maa. Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. 2. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla-asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. 3. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4. ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa eienää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." 5. Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken." Hän sanoi: "Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet." 

Aabrahamin ja Israelin kansan vaelluksessa on yhtäläisyyksiä, kun se lähti pois Egyptin orjuudesta. Aabraham ei päässyt vaivattomasti suoraa päätä perille. Hän joutui mm. kuivuutta  pakoon Egyptiin. Israel joutui vaeltamaan erämaassa 40 vuotta. Myös me itse kukin omassa elämässämme joudumme vaeltamaan täällä ajassa pitkiä aikoja ilman, että mitään ratkaisevaa näyttää tapahtuvan.

Tällä on tarkoituksensa. Niin kaukana kuin itä on lännestä, on Jumalan ajatukset meidän ajatuksistamme. Me tarvitsemme aikaa mielen muutokseen ja taipumiseen Jumalan tahtoon. Vaelluksemme on kuin lähtisimme Siinain vuorelta lain alaisuudessa. Lain joka kasvattaa meitä Kristukseen. Se työ on hidasta. Päämäärämme on luvattu maa, Siionin vuori, joka on Jumalan asuinsija ja vanhurskauden ja armon asunto. Siellä  ei meitä enää kahlehdi ”älä tee” käskyt, vaan me ilolla yhdymme Jumalan tahtoon ja hänen hallintonsa on meille mieluinen ja tahtomme sulautuu Jumalan tahtoon täydellisesti. Pyhiltä vaaditaan nyt lopun ajalla ennen muuta kestäväisyyttä eli kärsivällisyyttä. Varmasti kaikki tapahtuu niin kuin on kirjoitettu.

Ilm. 21:6. Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. 7. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.

Tule Herra Jeesus!