Tämä aihe on myös katsottavissa videona

Osa 1. Eräs tuomioistuin joutui tuomitsemaan korkea-arvoisen henkilön kuolemaan, vaikka hän ei ollut mitään rikosta tehnyt. Hän oli suostunut ottamaan kantaakseen monien ihmisten rikokset ja sovittamaan ne hengellään, että varsinaiset rikolliset saisivat vapautuksen. Getsemane nimisessä puutarhassa nuo ihmisten monet rikokset sälytettiin hänen sielunsa päälle niin, että hän oli aivan murtua sen painon alla. Jeesus olisi voinut jo Getsemanessa kuolla, niin hirvittävä oli hänen tuskansa, mutta se ei ollut Jumalan suunnitelma. Jeesuksen ei tullut antaa uhriaan yön pimeydessä salassa ihmisiltä ja opetuslasten nukkuessa.

Eräs toinen tuomioistuin päätti myös tuomita erään henkilön kuolemaan, joka ei heidän mielestään ollut kuin tavallinen rakennustyömiehen poika.  Heidän mielestään tämäkään ei ollut mitään varsinaista rikosta tehnyt, mutta hän oli niin suosittu kansan keskuudessa ja puhui sellaisia asioita, että valtaapitävät tuomitsijat tunsivat olonsa epämukavaksi ja tulevaisuutensa uhatuksi. Tuo tuomittu puhui oikein ja teki oikein ja näin paljasti heidän oman pahan tapansa puhua ja toimia väärin omaksi hyväkseen kansan kustannuksella. Hänet tuomittiin valheellisin syytöksin, mutta tosiasiassa sen tähden, että hän oli vanhurskas mies. He vaativat ”esivallan miekkaa” langettamaan kuoleman tuomion ja maan tapa oli ripustaa kuolemaan tuomitut ristille kaiken kansan kauhisteltaviksi.

Nämä kaksi eri tuomiota pantiin täytäntöön samaan aikaan ja myös tuo tuomittu oli yksi ja sama henkilö nimeltään Jeesus Kristus. Jeesusta piinattiin ja pilkattiin. Lopulta hänet ripustettiin puuhun ja siihen kiinnitettiin tuomitun arvonimi ”Juutalaisten kuningas”.

Ristin puulle ylennettynä Jeesus kärsi hirvittävän kuoleman koko ihmissuvun syntien tähden. Hänen sydämensä murtui ja hän kuoli siihen tuskaan, että Isä oli hänet hyljännyt. Hän oli tullut synniksi syntisten sijasta.

Pahat ihmiset ja uskonnolliset johtajat riemuitsivat kun saivat raivattua tieltään tuon oudon maan vaivan ja voisivat jatkaa elämäänsä kuten ennenkin. Myös itse Saatana riemuitsi, sillä hän luuli vihdoinkin saaneensa voiton Jumalan pojasta, jota vastaan hän oli niin kauan taistellut.  Riemu oli ennen aikaista, sillä ensinnäkin Jeesus ei kuollut hänen ja pahojen ihmisten murhayritykseen ristin aiheuttamin vammoin, vaan helvetin tuskaan Jumalan tuomitsemana. Ero Isästä mursi hänen sydämensä.

Jumala oli kätkenyt läsnäolonsa Jeesukselta. Toisekseen kuolema ei voinut Jeesusta pitää vankinaan. Kuolema on synnin palkka, mutta Jeesus ei ollut henkilökohtaisesti syntiä tehnyt, vaikka elikin ihmisenä ihmisten joukossa. Siksi hän voitti kuoleman ja nousi ylös ”kolmantena päivänä” oman vanhurskautensa turvin. Ylösnousemisellaan hän riisti Saatanalta tämän tärkeimmän vallan, kuoleman.

Tämä maailma ei voi sietää jumalallista vanhurskautta, vaan pyrkii sen aina raivaamaan tieltään. Näin kävi myös Jeesukselle. Jumala tiesi paholaisen suunnitelman ja käytti suvereenisti hyväkseen hänen aikomustaan surmata Jeesus. Niinpä hän paholaiselta lupaa kysymättä sijoitti syntisten lunastuksen samaan tapahtumaan. Jumala ei tee mitään yhdessä paholaisen kanssa, mutta osaa taitavasti käyttää hänen tuhotöitään palvelemaan omia hyviä tarkoituksiaan. Ihmeellistä viisautta! Jumala käytti ristiinnaulitsemista suvereenisti hyväkseen, että Jeesuksen uhri olisi julkinen ja kaikkien nähtävillä ja tieto siitä kiirisi halki koko valtakunnan. Hänet ylennettiin korkealle ristin puulle, kuten Mooses ylensi vaskikäärmeen. Risti oli häpeäpaalu rikollisille Rooman valtakunnassa, mutta siitä tuli Ihmisen pojan ylennys ja maailmankaikkeuden tärkein muistomerkki koko maailmankaikkeuden tärkeimmästä tapahtumasta. Uhrikuolemansa ansiosta on Kristus korotettu taivaassa suureen kunniaan ja hänen valtaansa on kaikki annettu. Kuka ikinä uskoo omalle kohdalleen syntien sovituksen Kristuksessa ja anteeksi annon, saa lahjaksi ikuisen elämän kirkkauden valtakunnassa. Kidutuksen merkit Jeesuksen ruumiissa tulivat hänen kunniamerkeikseen. Risti on ohittamaton paikka. Sieltä kristityn vaellus alkaa ja sinne se aina palaa. Myös pakanat elävät Jumalan armosta Jeesuksen hankkiman anteeksi annon turvin, mutta eivät hyödy siitä ikuisena elämänä jos eivät käänny pois pahoilta teiltään.

Osa 2. Pääsiäisen sanoma on kertomus Jeesuksen kärsimystiestä.

Se alkoi Getsemanen tuskan yöstä ja jatkui aina Golgatalle ristille saakka. Matkalla Golgatalle Jeesus ei jaksanut kantaa ristiään, vaan sotilaat määräsivät Simon Kyreneläinen nimisen miehen kantamaan Jeesuksen ristiä osan matkaa.

Mark. 15:21. Jeesuksen ristiinnaulitseminen. Jeesuksen ristiä kantamaan he pakottivat erään ohikulkijan, kyreneläisen Simonin, Aleksandroksen ja Rufuksen isän, joka oli tulossa kaupunkiin.

Simon kantoi Jeesuksen ristiä. Hän osallistui koko maailmanhistorian tärkeimpään tapahtumaan. Paljonko hän ymmärsi siitä? Mitä se merkitsi hänen omaan elämäänsä? Kuitenkin hänellä oli osansa pelastussuunnitelmassa. Hän oli ainoita ihmisiä, jotka tukivat Jeesusta hänen raskaan ahdistuksensa aikana. Opetuslapset nukkuivat ja lopulta pakenivat. Uskolliset sisaret rukoilivat jossakin. Vain Simon auttoi Jeesusta, tosin käskyn jälkeen.

Hän kantoi Jeesuksen ristiä. Kerrotaan, että hän tuon kokemuksen tähden tuli kristityksi.

Luuk. 14:27. Joka ei kanna ristiään ja kulje minun jäljessäni, ei voi olla minun opetuslapseni.

Jeesuksen seuraaminen on ristin kantamista. Risti muodostuu elämän vaikeuksista ja myös taistelusta omaa vanhaa Aatamia vastaan. Se on myös sitä kun meitä pilkataan vanhurskauden tähden.

Matt.10: 38. Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. 39. Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.

Ristin kantaminen kuuluu oleellisesti Kristinuskoon. Kun antaudumme kantamaan sitä ristiä, josta Jeesus puhui, niin se karsii meistä kaiken omahyväisyyden ja ylemmyyden. Se ikään kuin palauttaa meidät maan päälle ja joudumme toteamaan oman vajaamittaisuutemme, ettemme ole sen kummempia kuin lähimmäisemmekään.

Meitä saatetaan pyytää myös kantamaan lähimmäistemme ristiä, jos sitä tarvitaan ainakin osan matkaa, että hän saisi rohkaisua ja uutta voimaa omaan vaellukseensa.

Niin hyvä kuin onkin nähdä uskonveljissä ja sisarissa Jeesus, niin suuri esikuvamme on se yksi ja ainoa Jeesus joka ilmestyy meille Raamatun lehdiltä. Pyhä Henki tekee hänet eläväksi ja voimme oppia hänestä. Meillä on aina varaa kasvaa. Voimme oppia joka päivä syvempää Isän ja Pojan tuntemusta elämämme loppuun asti.

Matt. 25:37. "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? 38. Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? 39. Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?' 40. Kuningas vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.'

Jeesus samaistuu seuraajiinsa jopa niin, että hän sanoo minkä teitte yhdelle vähimmistä, sen teitte minulle. On oikein nostaa katse ylös, on oikein ylentää mieli taivaisiin missä Jumala asuu. Kuitenkin kohtaamme hänet paljon lähempänä ja jopa voimme nähdä hänet Jeesuksen verellään ostamissa lähimmäisissämme. Heissä jotka ovat Pyhän Hengen uudesti synnyttäneitä uusiksi luomuksiksi. Uskon puhdistus lopun aikana on tarve lähentää uskovia seurakunnassa lähemmä toisiaan. Uskonpuhdistus on sitä, että pannaan sivuun erimielisyydet ja kyräily ym. erottavat tekijät. Uskonpuhdistus on uskaltautumista olla oma itsensä ilman pelkoa ja kokea hyväksyntää. Se on yhteenkuuluvuuden kokemista, samaan hengelliseen kokemukseen yhtymistä.

2 Piet. 1: 5. Pyrkikää sen vuoksi osoittamaan uskossanne lujuutta, lujuudessa oikeaa tietoa, 6. tiedossa itsehillintää, itsehillinnässä kestävyyttä, kestävyydessä jumalanpelkoa 7.jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. 8. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Haudanhiljaista Sapattia

Jes. 53: 7. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, ei hänkään suutansa avannut. 8.  Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois* - kuka hänen kansastaan siitä välitti? Hänet syöstiin pois elävien maasta, hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. 9.    Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, eikä petos ollut noussut hänen huulilleen. 10.     Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.

Jeesus lepäsi haudassa Sapatin päivän. Hän lepäsi, koska oli täyttänyt sen tehtävän jonka vuoksi Hän oli tullut tähän maailmaan. ”Se on täytetty”. Hän oli se todellinen uhrikaritsa, johon kaikki vuosisataiset uhrit viittasivat. Sapatista muodostui siten lunastuksen muistopäivä sen lisäksi, että se on Luomisen muistopäivä. Sapatilla on kaksi kivijalkaa, jotka ovat tiukasti pultatut Kristus kallioon. Luominen ja Lunastus.

Jeesus lepäsi haudassa, koska hän kuolemallaan voitti kuoleman, joka edustaa  hänen vastustajansa vallan huippua, muuhun hän ei pystykään kuin tuhoamaan ja tappamaan.

Luomistyön päätteeksi Jumala lepäsi ja katsoi kaikkea tyytyväisenä, sillä se oli sangen hyvää, Luojan sielu sai työstään tyydytyksen. Jeesus lepäsi Sapatin haudassa kärsittyään toisen kuoleman meidän syntiemme tähden, että me hänen kuolemansa kautta perisimme ikuisen elämän. Kristus on meitä varten annettu ja uskon kautta häneen saamme uuden elämän joka yksin voi kantaa hedelmää ikuisuuteen. Synnin palkka on kuolema. Kristus maksoi vaaditun hinnan, antoi oman elämänsä lunnaiksi meidän edestämme. Syntisten kääntymisestä saa Jeesuksen sydän tyydytyksen,

Luuk.15:7. Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa.

5 Moos. 5:15. Muista, että itse olit orjana Egyptissä, kun Herra, sinun Jumalasi, kohotti voimakkaan käsivartensa ja johdatti sinut sieltä pois. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivää.

Meillä on kaksinkertainen lupa levätä Sapattina, olemme Jumalan sallimuksesta syntyneet tähän maailmaan, itse emme ole siihen mitenkään voineet vaikuttaa. Sen tähden meillä on oikeus elää hyvää ja onnellista elämää, vaikka olemme syntisiä. Sapattina saamme levätä hyvällä omalla tunnolla kun olemme luovuttaneet oman itsemme Kristukselle ja pesseet omantuntomme Karitsan verellä. Meillä on lepo ja rauha, olemme antautuneet ja kapina on päättynyt. Jumala on meidät luonut ja Kristus lunastanut.

Luuk. 23:56. Palattuaan kaupunkiin he hankkivat tuoksuvia öljyjä ja voiteita, mutta sapatin he viettivät levossa lain käskyn mukaan.

Jeesuksen ystävät eivät tienneet mikä merkitys tuolla Sapatilla tuli olemaan, jonka he viettivät surren mestarinsa kuolemaa ja pohdiskellessaan niitä nopeita käänteitä, jotka veivät kohden katastrofia.

Luuk. 24:21. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, 22. ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla 23. mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää.

Ylösnousemus päivän aamu. Kalliohauta oli tyhjä varhain ensimmäisen päivän aamuna. Kuolema ei voinut Jeesusta pitää vankinaan, koska hän ei ollut henkilökohtaisesti tehnyt syntiä ja saattoi nousta kuolleista oman vanhurskautensa turvin.

Matt. 28:5. Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. 6. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. 7. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette hänet.' Tämä oli minun sanomani teille."

Tämä enkelin sanoma käänsi päälaelleen kaiken sen, mitä oli tapahtunut. Jeesuksen ylösnousemus meni yli inhimillisen ymmärryksen ja logiikan. Ylösnousemus oli epätieteellinen, luonnonlakien vastainen tapahtuma.  Siitä ei löydy mitään mainintaa maallisessa historiakirjoituksessa.

1 Kor. 1:18. Ristin saarnan hulluus. Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 19. Onhan kirjoitettu: - Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen. 20. Missä ovat viisaat ja oppineet, missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hulluudeksi?

Jeesuksen ylösnousemus oli vastaus moniin opetuslapsia mietittäneisiin kysymyksiin. Vähitellen he alkoivat ymmärtää Jeesuksen opetuksen ja työn oikean tarkoituksen, että Hänen kuninkuutensa ei ollut tästä maailmasta ja sen, että Hänen pitikin kuolla ja nousta ylös kuolemasta, että ihmiskunta saisi sovituksen synneistään.

Joh. 11.25. Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, 26. eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?"

Ilm. 12:10. Minä kuulin, kuinka taivaassa sanottiin kovalla äänellä: - Nyt on pelastus tullut, meidän Jumalallamme on kuninkuus ja mahti ja hänen Voidellullaan valta. Nyt on Syyttäjä syösty alas, tuo, joka meidän Jumalamme edessä syytti veljiämme päivin ja öin. 11. He voittivat hänet, Karitsan veri ja heidän todistuksensa toivat heille voiton. He eivät säästäneet henkeään vaan olivat valmiit kuolemaan.

1 Kor. 15:53. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. 54. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana: - Kuolema on nielty ja voitto saatu. 55.  Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?

Ilm. 21:3. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, 4. ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." 5. Valtaistuimella istuva lausui: "Uudeksi minä teen kaiken."

Ristin sanoma on aina yhtä vallankumouksellinen. Se on todella Hyvä uutinen. Siinä on jokaisen ihmisen toivo.