Hätkähdyttääkö sinua tieto, että ellei henkilöllä ole tätä merkkiä Jeesuksen tullessa, hän ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan?

Kauhistuttaako sinua ajatus, että useimmat ihmiset ovat täysin tietämättömiä tästä Jumalan merkistä ja siten jättävät sen kokonaan huomiotta?

Ihmetteletkö, kun äkkiä tajuat, että Jumala on hyvin pahoillaan siitä, jos ihmiset väheksyvät hänen huolellisesti valitsemaansa merkkiä?

Oletko yllättynyt havaitessasi, että yksi Ilmestyskirjan päätarkoituksista on kertoa tästä Jumalan merkistä ja palauttaa se hänen kansalleen? Niin uskomattomalta kuin se ehkä kuulostaakin, kaikki edellä esitetyt viisi väitettä ovat tosia. Jumala pitää merkkiään hyvin tärkeänä. Mutta kun Jumala katselee kansaansa nykyaikana, hän voi valitettavasti vain pudistaa päätään ja sanoa surullisena: »Merkki puuttuu.» Tuskin on löydettävissä tärkeämpää aihetta tutkistelun kohteeksi. Rukoile hartaasti, kun luet tätä ratkaisevan tärkeää aihetta.

"Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun.

Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta,  ja sanoi: "Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan."  Tässä kerrotaan,

miten väkevä enkeli antaa määräyksen, ettei viimeisen sodan ja hävityksen tuulia saa päästää puhaltamaan maan eikä meren päälle,

ennen kuin jotain hyvin tärkeätä on tehty. Mikä tuo tärkeä työ on?

 »Älkää vahingoittako maata ennen kuin me olemme painaneet

SINETIN Jumalamme palvelijain OTSAAN »

HUOMAA: Enkelin sanomasta havaitsemme, että Jumala ei salli hävityksen kohdata maailmaa, ennen kuin kaikki hänen kansansa jäsenet ovat vastaanottaneet hänen sinettinsä eli merkkinsä. Jumala pitää kansansa merkitsemistä sinetillä äärimmäisen tärkeänä asiana. Vertauskuvallisessa kielessä tuulet kuvaavat sotia, taistelua ja hävitystä. Jumalan sinetti on vastapari Ilmestyskirjassa luvussa 13 jakeissa 16 ja 17 mainitulle "padon merkille" Jumala painaa sinettinsä palvelijoidensa otsaan. Kyseessä on hengellinen sinetti, joka tarkoittaa sitä, että ihminen on vanhurskautunut eli tullut Jumalalle kelpaavaksi uskon kautta Jeesuksen sijaiskuoleman kautta ja saanut syntinsä anteeksi. Samoin pedon merkki on hengellinen. Ottamalla pedon merkin otsaan tai käteen tarkoittaa, että on tullut antikristillisen, aidon Jeesuksen väärennöksen eli valkeuden enkelinä esiintyvän tämän maailman ruhtinaan, lohikäärmeen, saatanan pettämäksi ja on omaksunut raamatun vastaisia tulkintoja Raamatusta. Pedon merkki ei siis ole tekninen laita esim. siru tms. vaan uskon kysymys.

Pelastetut sinetöidään ikuisesti Jumalalle kuuluviksi.

Ef. 1:13. Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,

Raamattu puhuu myös Pyhän Hengen sinetistä ja uskonvanhurskauden sinetistä.

Raamatussa nimityksiä sinetti ja merkki käytetään samaa tarkoittavina, Raamattu käyttää sinettiä kahdessa vertauskuvallisessa merkityksessä:

a. Sinetti voi edustaa Jumalan totuutta tai vaatimusta.

b. Sinetti voi olla merkkinä Jumalan omistusoikeudesta ja hyväksymisestä. Hallitsijoilla oli ennen ja nykyäänkin oma sinetti joka painettiin vahaan. Mitkä kolme seikkaa käyvät ilmi hallitsijan sinetistä?

Muinoin kuten nykyisinkin hallitsijat käyttivät sinettiä osoittamaan esimerkiksi

asiakirjojen aitoutta. Tällaisessa sinetissä ilmoitettiin

a) hallitsijan nimi,

b) hänen arvoasemansa ja

c) hänen hallinta-alueensa.

Tiesitkö että Jumalan antamassa kymmenen käskyn laissa on kirjoitettuna Jumalan sinetti. Se sinetti josta Ilmestyskirja puhuu ja joka on hyvin tärkeä omata ennen Jeesuksen toista tulemusta.

Luen tuon sinettikäskyn, joka on Raamatussa alunperin neljäs käsky. (Monilla kirkoilla se on kolmas käsky kun kielto palvoa kuvia on poistettu käskyjen joukosta.)

2 Moos. 20: 8-11

Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.  Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

 »Seitsemäs päivä on H E R R A N sinun JUMALASI  S A P A T T I : - - sillä kuutena päivänä Herra T E K I taivaan ja maan.»

Sapattikäsky on Jumalan kymmenestä käskystä erityinen sinettikäsky,

sillä se ilmoittaa

a. Jumalan nimen (»Herra, sinun Jumalasi»),

b. Hänen arvoasemansa Luojana (»teki») ja

c. Hänen hallintoalueensa (»taivas ja maa»).

Siten sapattikäsky ilmaisee selvästi, että kymmenen käskyn arvovalta perustuu Luojan valtaan ja Jumalan hallitukseen.

Ilmestyskirja on tässä kohdin selvä: Me kumarramme Jumalaa, koska hän on meidän Luojamme, Ilm. 4: 10,11 ja Lunastajamme, Ilm. 7:10. Minkä Jumala on antanut kansalleen merkiksi eli sinetiksi luovasta ja lunastavasta voimastaan? 2 Moos. 31 : 17; Hes. 20:12.Jumala itse teki sapatista oman luovan ja lunastavan voimansa merkin. Kun pidän sitä pyhänä, minä osoitan sillä hyväksyväni hänet Luojakseni ja Vapahtajakseni.

Mihin Ilm. 7. luvussa esitetyn väkevän enkelin mukaan tämä Jumalan sinetti eli merkki asetetaan ihmisessä? Ilm. 7: 3

V: »Jumalamme palvelijain OTSAAN .»

Otsa edustaa mieltä eli ymmärrystä. Kristitty palvelee Herraansa mielellä, Room. 7: 25. Kun siis suostumme pyhittämään Jumalan sapatin meidän mieleemme tulee siitä merkki, mitä kuvataan sinetin painamisella otsaan. Ajattelepa tätä! Enkelit pidättelevät paholaisen voimia, kunnes Jumalan kansa kaikkialla on ottanut vastaan hänen merkkinsä.

Sapatti on annettu kaikille ihmisille.

 Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt. Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan, kun Herra Jumala teki maan ja taivaan, »Jumala siunasi SEITSEMÄNNEN päivän ja PYHITTI sen» päätettyään luomistyönsä.

Kuuden luomispäivän jälkeen Jumala teki seitsemännestä päivästä sapatin eli lepopäivän. Eli seitsemäs päivä meidän lauantaimme on Jumalan pyhittämä Sapatti.

Me kaikki tiedämme, että Raamatun mukaan Jeesus kuoli perjantaina, lepäsi haudassa lauantain, viikon seitsemännen päivän, ja nousi kuolleista sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä. Vuoden 1973 alusta Suomessa on kalenteri, jonka mukaan maanantai on viikon ensimmäinen päivä ja sunnuntai viikon seitsemäs päivä. Tämä muutos perustuu kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) suositukseen ((ja Helsingin yliopiston konsistorin v. 1971 tekemään päätökseen.)) On selvää, että mikään järjestö tai yliopisto ei pysty muuttamaan Jumalan antamaa viikkojärjestystä. Vaikka muutettu viikkojärjestys ei muutakaan viikon seitsenpäiväistä rytmiä, voi se kuitenkin aiheuttaa sekaannusta joidenkin ihmisten mielessä.

 Jumala teki sapatin kaksikymmentäneljätuntisesta päivästä -seitsemännestä päivästä. Sapatti on tehty ajasta. Ja juuri aikaa tarvitaan kehittämään lämmintä ystävyyssuhdetta Herran kanssa. Hän tarjoaa minulle 24 tuntia viikossa omasta kallisarvoisesta ajastaan, jotta Hän ja minä voisimme tulla hyviksi, läheisiksi ystäviksi. Avioliitto ei voi onnistua, elleivät aviokumppanit käytä aikaa yhdessäoloon. Ei myöskään minun rakkaussuhteeni Herraan menesty, ellemme ole yhdessä. Jos maamme presidentti tarjoutuisi käyttämään yhden päivän vuodesta yhdessäoloon minun kanssani, miten arvostetuksi itseni tuntisinkaan! En sallisi minkään häiritä tuota tapaamista. Mutta maailmankaikkeuden Hallitsija on sijoittanut käsittämättömän tärkeään aikatauluunsa tapaamisen minun kanssani kerran viikossa.

Miten voisin jättää huomiotta sellaista tarjousta?

Mitkä kolme asiaa Jumala luomisessa teki seitsemännelle päivälle?

1 Moos. 2: 2,3 »ja Jumala LE P Ä S I seitsemäntenä päivänä . Ja Jumala S I U N A S I seitsemännen päivän ja P Y H I T T I

sen.» »Pyhittää» merkitsee erottamista pyhään tarkoitukseen. Niinkuin Raamattu on erilainen kuin kaikki muut kirjat ja valtakuntamme lippu eroaa kaikista muista kangaspaloista, samoin sapatti on täysin erilainen kuin mikään muu päivä. Jumala teki kirjaimellisen 24-tuntisen ajanjakson pyhäksi.

Kun Jumala siunaa jotakin, miten kauan se pysyy siunattuna? 1 Aikak. 17: 27 .......Sillä mitä sinä, Herra, siunaat, se on oleva siunattu iäti."

Ketä varten Jumala asetti sapatin? Mark. 2: 27, 28  Ja hän sanoi heille: "Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten. Niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra."»Sapatti on asutettu IHMISTÄ varten»

Jotkut väittävät, että sapatti olisi tehty vain juutalaisia varten eikä lainkaan pakanoille. Mutta Jeesus sanoo, että se tehtiin kaikkia ihmisiä varten. Sapatti on asetettu jo Luomisessa jolloin ei ollut yhtään juutalaista, oli vain ensimmäinen ihmispari Adam ja Eeva, joista koko ihmiskunta on polveutunut.

 Muista PYHITTÄÄ LEPOPÄIVÄ

Tämä käsky on niin selvä, että sitä olisi hyvin vaikea ymmärtää väärin. Se on ainoa kymmenestä käskystä, joka alkaa sanalla: »Muista.» Jumala tiesi, että ihmiset helposti unohtaisivat.

Kristus ja kymmenet käskyt

Kristus, Jahve itse antoi kymmenet käskyt omalla sormellaan kahteen kivitauluun kirjoitettuina (2 Moos.31:18). Lepopäiväkäskyn hän sijoitti keskelle lakia ilmaisemaan, että kaiken Luoja on lain antaja. Puhuessaan vuorisaarnassa kymmenistä käskyistä Jeesus sanoi: "Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan  piirto " (Matt.5:17,18). Ihmisen on helpompi saada taivas ja maa katoamaan kuin poistaa pienintäkään piirtoa kymmenistä käskyistä.

Kristus ja sapatti

Miten voimme olla varmoja, että viikkojärjestys on pysynyt muuttumattomana luomisesta alkaen? Kun Kristus loi maailman kuutena päivänä ja lepäsi seitsemäntenä, oli viikkojärjestys muodostunut. Viikolle ei ole muuta perustetta kuin luominen. Kansat kaikkialla maailmassa ovat omaksuneet viikkojärjestyksen. Egyptin orjuudessa Israelin kansa ei voinut pitää sapattia. Herra vapautti sen orjuudesta pitämään hänen käskyjään. Siinain erämaassa Kristus antoi heille mannaa kuutena päivänä viikossa, perjantaina kahden päivän annoksen, joka säilyi seuraavaan päivään. Sapattina mannaa ei tullut. Jotkut kansasta lähtivät kuitenkin keräämään sitä sapattinakin löytämättä mitään.

Silloin Herra sanoi: "Kuinka kauan aiotte kieltäytyä noudattamasta minun käskyjäni ja lakejani? Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän." Tämä ihme toistui joka viikko neljänkymmenen vuoden ajan (2 Moos. 16:16-35). Näin Kristus osoitti selvästi mikä on oikea lepopäivä.

Tieto kymmenistä käskyistä oli Aadamista alkaen kulkenut suullisesti isältä pojalle. Jotta kukaan ei unohtaisi niitä koskaan, Kristus antoi lakinsa jonkin aikaa mannaihmeen alkamisen jälkeen kahteen kivitauluun kirjoitettuina. Kristus haluaa ennen kaikkea kirjoittaa lakinsa jokaisen ihmisen sydämeen, jotta jokainen tekisi hänen tahtonsa mielellään (Hebr.10:16).

Kun Kristus johdatti kansansa Egyptin orjuudesta päivällä pilvipatsaassa ja yöllä tulipatsaassa, hän antoi heille kymmenet käskyt, mannaa erämaassa ja vettä kalliosta Jumala, joka johdatti Israelin kansaa Vanhan testamentin aikoina oli itse asiassa Jumalan Poika Kristus, jumaluuden toinen persoona, kuten 1 Korinttilaiskirje sanoo luku 10 jakeet 1-4, " Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi  ja saivat kaikki kasteen Mooseksen pilvessä ja meressä  ja söivät kaikki samaa hengellistä ruokaa  ja joivat kaikki samaa hengellistä juomaa. Sillä he joivat hengellisestä kalliosta, joka heitä seurasi; ja se kallio oli Kristus." I Kor. 10:1-4

Kun Jeesus tuli ihmiseksi maailmaan, hän piti kaikessa Jumalan käskyt (Joh.15:10) ja antoi meille täydellisen esikuvan (1 Joh.2:6). Jeesus toimi 30- vuotiaaksi puuseppänä Nasaretissa tehden arkista työtä, mutta sapattina hän meni jumalanpalvelukseen. Se oli hänen tapansa (Luuk.4:16). Jeesus julistautui sapatin Herraksi, sapatin antajaksi. Jeesus ilmoitti, että sapatti on annettu ihmistä varten sanoen: "niin Ihmisen Poika siis on sapatinkin Herra" (Mark.2:28) siunaukseksi ihmisille kaikkina aikoina. Jeesus poisti sapattia rasittavat ihmiskäskyt, jotka tekivät siitä taakan ihmisille. Hän teki sapatin ilon ja vapautuksen päiväksi tekemällä hyvää, parantamalla sapattina sairaita ja julistautumalla sapattina synnin orjuuden vapauttajaksi.

Apostolit ja sapatti 

Tapahtuiko Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen muutos lepopäivän vietossa? Tuliko sunnuntai lepopäiväksi Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi? Lääkäri Luukas, kreikkalainen pakanakristitty, kertoo n. 30 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen (Apt.l7:2), että mitään muutosta ei ollut tapahtunut. Paavalilla oli aivan sama tapa kuin Jeesuksellakin: hän meni sapattina jumalanpalvelukseen. "Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa lähtien kirjoituksista." Paavali oli ammatiltaan teltantekijä ja teki telttoja puolentoista vuoden ajan Korintossa. Mitä Paavali teki jokaisena sapattina?"Ja kun hänellä oli sama ammatti kuin heillä, jäi hän heidän luoksensa ja he tekivät työtä yhdessä; sillä he olivat ammatiltaan teltantekijöitä. Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan"

(Apt.18:3,4). Paavali teki arkista työtään, mutta jokaisena sapattina hän meni jumalanpalvelukseen. Silloin hän julisti evankeliumia sekä juutalaisille että pakanoille. Heidän välillään ei ollut mitään eroa.

Sapatin arvo

Ennustaessaan Jerusalemin hävityksestä Jeesus kehotti häneen uskovia pakenemaan: " Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä" (Luuk.21:20,21). Jeesus kehotti: "Mutta rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina" (Matt.24:20). Jeesuksen käskyn mukaan kristityt rukoilivat lähes neljänkymmenen vuoden ajan Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, että heidän pakonsa ei tapahtuisi sapattina. Rooman sotajoukkojen piirittäessä Jerusalemia v. 70 jKr. sotajoukot yhtäkkiä keskellä viikkoa vetäytyivät pois. Silloin kristityt Jeesuksen käskystä pakenivat ja säilyttivät henkensä. He ehtivät paeta turvalliseen kaupunkiin ennen sapattia. Jokainen sapatin hetki on niin siunattu, että kannatti rukoilla neljänkymmenen vuoden ajan, että silläkin viikolla, jolloin pako Jerusalemista tapahtui, he saisivat viettää sapatin pyhään tarkoitukseen erotettuna ja nauttia Jeesuksen sapatille antamista siunauksista. Varmasti nämä rukoukset muistuttivat kristityille toistuvasti, miten suuressa arvossa Jeesus piti sapatin siunauksia. Sielunvihollinen vihaa erikoisesti sapattia, joka jatkuvasti muistuttaa meitä Jeesuksen Kristuksen suurista teoista meidän hyväksemme. Sapatti muistuttaa, että Kristus on luonut ja lunastanut meidät osoittaen nykyajan juurettomille ihmisille, että meidän juuremme ovat meidän Luojassamme. Sapatti muistuttaa, että vain Kristus voi vapauttaa meidät synnin orjuudesta ja että vain hän voi pyhittää meidät. Sapatti osoittaa ihmisen heikkouden, mutta samalla jokaisen ihmisen suuren arvon, koska Jeesus on maksanut jokaisesta ihmisestä äärettömän kalliin hinnan, jotta heikoinkin pääsisi jälleen Jumalan lapseksi. Sapatti muistuttaa, että Jumala huolehtii kaikista meidän ajallisista ja hengellisistä tarpeistamme ja että me kuulumme hänelle. Sapatti kertoo Jumalan hyvää sanomaa, että kaikki esteet ihmisen vapauttamiseksi ulkoisista ja sisäisistä kahleista ja syyllisyydestä on voitettu. Sapatti muistuttaa, että tässä vahingollisen eriarvoisuuden maailmassakin me olemme kaikki samanarvoisia ja saamme yhdessä kuninkaina iloita ja riemuita Jumalan läsnäolosta ja hänen siunauksistaan. Sapatti auttaa meitä jo nyt iloitsemaan tulevasta sapatin levosta taivaskodissa ja lepäämään Kristuksessa hänen täydellisten tekojensa varassa vapaana omien vajavaisten tekojemme paineesta ja tulevaisuuden pelosta. On suuri etuoikeus tuntea Raamatun ennustukset, joiden mukaan antikristus pyrkii muuttamaan lepopäivän ajan ja sen merkityksen ja että me nyt elämme aikaa, jolloin Jumala haluaa asettaa ennalleen sen mitä ihminen on muuttanut lepopäiväkäskystä. Sapatti on meille jokaiselle korvaamattoman arvokas, koska Jeesus on antanut, siunannut ja erottanut sen pyhää tarkoitusta varten. Etuoikeutemme on nauttia Jeesuksessa leväten sapatin jokaisen hetken ilosta, rauhasta, siunauksista.

Luomisen ja lunastuksen merkki

Sapattikäsky on kymmenistä käskyistä kaikkein evankelisin. Siinä ei ole hituistakaan omien tekojen makua, koska se nimenomaan edellyttää omista teoista luopumista. "Silloin älä mitään askaretta toimita." Sapatti julistaa Jeesuksen täytettyä työtä. Sapatti ei todista Kristuksesta vain Luojana vaan myös Lunastajana. Jeesus lepäsi luomistyön päätettyään. Jeesus lepäsi myös lunastustyön päätettyään.

"Kaikille, jotka vastaanottavat sapatin merkkinä Kristuksen luovasta ja lunastavasta voimasta, se on oleva ilon päivä. - - Samalla kun se muistuttaa Eedenin kadotetusta rauhasta, se kertoo Kristuksen palauttamasta rauhasta."

Sapatti on lunastuksen merkki, ristin merkki. "Ristissä löydämme Jumalan täytetyn ja täydellisen työn. Kristuksessa me saamme levon. Hänessä me löydämme sapatin. Risti vie meidät takaisin alkuun, siihen 'mikä alusta on ollut'. Lepääminen viikon seitsemäntenä päivänä on vain merkki siitä tosiasiasta, että Jumalan täydellisessä työssä sellaisena kuin se nähdään luomisessa ja ristillä, me löydämme levon synnistä."

Näin sapatti liittyy kiinteästi uskosta vanhurskautumisen sanomaan. Ilman uskon kautta tapahtuvaa osallistumista Jeesuksen vanhurskaudesta sapatti menettää merkityksensä. Sen pelkkä ulkonainen noudattaminen on hyödytöntä. Sapatin kytkeytyminen luomiseen ja lunastukseen tekee siitä suuren pelastushistoriallisen monumentin. Kristus, Jumalan iankaikkinen Poika, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa, asetti luomistyönsä päätettyään lepopäivän. Se on hänen päivänsä, mutta hän pyhitti ja siunasi sen ihmistä varten. Jeesus, sapatin Herra, sanoo meille: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11:28).

Lepopäivän asettaminen ennalleen

Raamattu osoittaa selvästi, mikä on Jeesuksen antama, hänen ja apostolien esimerkin mukainen lepopäivä. Samoin Raamattu paljastaa lepopäivän muutoksen antikristuksen työksi. Yhtä selvästi Raamattu ennustaa, että juuri ennen Jeesuksen takaisin tuloa julistetaan sanomaa, jossa paljastetaan lepopäivän muutos, kehotetaan kaikkia kumartamaan Luojaa, pyhittämään lepopäivä, jonka Kristus on antanut luomistyönsä merkiksi ja varoitetaan pedon merkistä eli antikristuksen muuttamasta lepopäivästä. Tämä sanoma esitetään Ilm.14:6-12 kolmen enkelin julistamana. Välittömästi sen jälkeen kerrotaan Jeesuksen takaisin tulosta korjaamaan maan kypsynyttä satoa. Kolmen enkelin sanomassa kehotetaan kaikkia kumartamaan Kristusta, "häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet" (j.7) ja varoitetaan kaikkia kumartamasta antikristusta eli petoa ja ottamasta pedon merkkiä (j.9). Kolmen enkelin sanoman vastaanottaneiden tuntomerkit esitetään jakeessa 12 "tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon".

Lopuksi, Jumala on asettanut viimeisen taistelun, Harmagedonin, valheen ja totuuden välillä koskemaan aikaa. On kyse siitä ketä kumarramme ja tottelemme ja kunnioitamme. Jumalaako, Luojaa, joka on itse asettanut seitsemännen päivän sapatin uskonvanhurskauden sinetiksi vai tottelemmeko pakkovaltaa, joka ankaran rangaistuksen uhalla tulee ehkä jo lähitulevaisuudessa vaatimaan pedon merkin ottamista, joka merkki on sunnuntai, alunperin auringon epäjumalalle pyhitetty päivä. On kyse uskosta Raamatun sanan arvovallasta. Uskommeko että Jumala loi meidät ja maailmamme kuudessa päivässä. Uskommeko että Jeesus on meidät verellään lunastanut synnin kirouksesta ja pelastanut ikuiseen elämään. Vai luotammeko järjen päätelmiin jostakin alkuräjähdysteoriasta ja evoluutioteoriasta tai luotammeko moniin filosofisiin maailmankatsomuksiin. Suokoon Jumala että ymmärtäisimme jokainen asettua tässä viimeisessä Harmagedonissa asettua totuuden puolelle, Jeesuksen puolelle. Vain Hän voi varjella ja pelastaa.

Jesajan kirja luku 58 jakeet 12-14

Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva: "halkeamain umpeenmuuraaja" ja "teitten korjaaja maan asuttamiseksi." Jos sinä pidätät jalkasi sapattia rikkomasta, niin ettet toimita omia asioitasi minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia, silloin on ilosi oleva Herrassa, ja minä kuljetan sinut maan kukkuloitten ylitse, ja minä annan sinun nauttia isäsi Jaakobin perintöosaa. Sillä Herran suu on puhunut.

Aamen