"—ja asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret. Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi." Matt. 2:23.

Nasaretin kaupunki, jossa Jeesus vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, on noin 115 kilometriä Jerusalemista pohjoiseen. Se sijaitsee suuren kukkulan päällä (Luuk. 4:29) Jisreelin tasangon yläpuolella Karmelvuoren ja Välimeren siintäessä kauempana. Sen nykyinen nimi on Al-Nasira. Palestiinalaiset kristityt tunnetaan yhä nimellä Al-Nasara. Uusi testamentti ei kerro paljoa Jeesuksen varhaisista vuosista Nasaretissa, mutta evankeliumin kirjoittajat antavat meille muutamia vihjeitä - kaiken mitä tarvitsemme. Jeesuksen vanhemmat veivät Jeesuksen Egyptiin juuri ajoissa, jotta vältyttiin kuningas Herodeksen määräämältä kuolemantuomiolta.

Liitytään nyt heidän seuraansa Niilivirran maassa, kun he odottavat taivaallista merkkiä siitä, että voivat palata Palestiinaan.

"Kun Herodes oli kuollut, Herran enkeli ilmestyi Egyptissä Joosefille unessa ja sanoi: 'Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä mukaasi ja palaa Israelin maahan. Ne, jotka halusivat surmata lapsen, ovat kuolleet.'" Matt. 2:19,20.

Kun Joosef sai tietää, että Herodes oli kuollut, hän suunnitteli välittömästi paluuta kotimaahansa. Hän ja Maria keräsivät vähät tavaransa ja aloittivat pienen lapsensa kanssa matkan takaisin Palestiinaan. Kun seuraamme heidän matkaansa karavaanipolkuja pitkin, huomaamme, että vanhemmat ajattelevat ja keskustelevat tulevaisuudesta, koska heidän haltuunsa uskotun ihmeellisen lapsen turvallisuus ja hyvinvointi on heidän päällimmäisin huolenaiheensa. Perheen paluu Egyptistä oli kuvattu jo satoja vuosia ennen Kristuksen syntymää. "Egyptistä minä kutsuin poikani" (Hoos. 11:1), Jumala oli julistanut profeettansa välityksellä. Katso myös Matt. 2:13-15. Hän ei unohtanut Poikaansa Egyptissä eikä myöskään tämän pyhän lapsen maallisia vanhempia. Juuri oikealla hetkellä enkeli puhui Joosefille unessa kertoen, että kuningas Herodes oli kuollut ja että heidän oli aika palata Palestiinaan.

Kun he matkasivat kotiaan kohti Palestiinaan, Joosefille tuli toinen viesti, joka kehotti häntä välttämään Juudean maakuntaa ja menemään pohjoiseen Galileaan.

"Joosef heräsi, otti mukaansa lapsen ja hänen äitinsä ja palasi Israelin maahan. Mutta kun hän kuuli, että Juudean kuninkaaksi oli Herodeksen jälkeen tullut tämän poika Arkelaos, hän ei uskaltanut mennä sinne. Saatuaan sitten unessa ohjeen hän meni Galileaan--."Matt. 2:21,22.

Joosef oli suunnitellut palaavansa Juudean maakunnassa sijaitsevaan Betlehemiin, koska tämä oli hänen esi-isiensä kaupunki (Luuk. 2:1-4), mutta kun hän kuuli, että Arkelaus, Herodeksen moraaliton poika, oli nyt valtaistuimella, hän meni pohjoiseen Galileaan. Tämä oli tuttua aluetta, koska hän ja Maria olivat asuneet Galilean Nasaretissa ennen Jeesuksen syntymää.

He siis palasivat "kotikaupunkiinsa Nasaretiin." Luuk. 2:39. Matteus kertoo, että hän "asettui siellä kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret. Näin tapahtui, jotta kävisi toteen profeettojen ennustus: häntä kutsutaan Nasaretilaiseksi."Matt. 2:23.

Kun Joosef ja Maria saapuivat Nasaretiin, he tunsivat varmasti olonsa samanlaiseksi kuin mekin nykyään palattuamme kotiin pitkän ja vaivalloisen matkan jälkeen. He olivat iloisia ollessaan jälleen kotona! Joosef, joka oli puuseppä, keskittyi työhönsä verstaassa ja Maria ryhtyi pitämään huolta kodista ja Jeesus-lapsesta.

"Lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo seurasi häntä."Luuk. 2:40.

Jeesus siirtyi varhaislapsuudesta lapsuuteen aivan niin kuin kuka tahansa tavallinen lapsi. Hänen mielensä oli aktiivinen, hän oli huomaavainen ja viisas, kärsivällinen ja ystävällinen, periaatteellinen, uskollinen Jumalalle ja tottelevainen vanhemmilleen. Hänellä oli hyvät tavat ja puhdas luonne. Vaikka Nasaret oli kaupankäyntikaupunki ja tunnettu pahuudestaan, Jeesusta ympäröivä synti ei vaikuttanut häneen. Jeesus oli huolestunut nähdessään ihmisten avoimesti rikkovan Jumalan käskyjä, ja hän päätti, että hän mieluummin kuolisi kuin rikkoisi omaatuntoaan vastaan. Hän jättäytyi täysin Jumalan haltuun ja päätti elää nuhteettomasti. Jeesuksen toiminnan vuosina ihmiset kyselivät hänestä:

"Kuinka tuo oppimaton mies voi tuntea kirjoitukset?" Joh. 7:15.

Kristus ei saanut minkäänlaista muodollista koulutusta rabbien kouluissa, mutta siitä huolimatta hän hankki elämänsä aikana yleistiedon ja viisauden, joka teki hänestä maailman parhaan opettajan. Äiti oli hänen ensimmäinen opettajansa, ja tältä hän oppi tuntemaan Jumalan tahdon Vanhan testamentin kirjoitusten avulla. Jeesus opiskeli luonnon kirjaa. Nasaretia ympäröivä seutu oli kumpuilevaa ja kaunista. Hän hengitti raikasta ilmaa ja nautti lämpimästä vuoriniityille paistavasta auringosta. Jumalan valtavan luomistyön avulla hän oppi tuntemaan taivaallisen Isän voimaa, viisautta ja rakkautta. Oppimansa hän varastoi mieleensä käyttääkseen sitä myöhemmin aloittaessaan julkisen toimintansa. Se koulutus, jonka Jeesus tällä tavoin sai, oli arvokkaampaa kuin perinteet ja ihmisfilosofia, jota synagogakouluissa opetettiin. Dean Farrar esittää seuraavan huomion:

"Se kieli, jota Herramme - - puhui, oli aramea, ja tuohon aikaan heprea oli täysin kuollut kieli, jonka tunsivat ainoastaan paremmin koulutetut, ja sen saattoi oppia vain kovan työn kautta: siitä huolimatta on selvää, että Jeesus tunsi sen, koska jotkut hänen lainauksistaan Raamattuun viittaavat suoraan hepreankieliseen alkutekstiin. Hänen täytyi osata myös kreikkaa, koska se oli kieli, jota puhuttiin hänen kotiaan lähellä olevissa kaupungeissa —Kesareassa ja Tiberiaksessa — Se, osasiko hän latinan kieltä, on kyseenalaista, muttei mahdotonta."- Kristuksen elämä, s. 48.

Kahdentoista vuoden iässä Jeesus lähti yhdessä vanhempiensa kanssa ikimuistoiselle matkalle Jerusalemiin.

"Jeesuksen vanhemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. Kun Jeesus oli tullut kahdentoista vuoden  ikään, he taas juhlan aikaan matkasivat sinne, niin kuin tapa oli."'Luuk. 2:41,42.

Ajattele, miltä Jeesuksesta tuntui, kun hän teki ensimmäisen matkansa suureen kaupunkiin, joka sijaitsi kaukana Nasaretista. Siirryttyään lapsuudesta nuoruuteen hänellä oli nyt erilaiset vaatteet ja suurempi vastuu. Kahdentoista vuoden iässä heprealaisia poikia kutsuttiin "lain pojiksi" ja myös "Jumalan pojiksi". Pääsiäinen oli yksi kolmesta vuosittaisesta juutalaisten juhlasta. Monet olivat tuolloin mukana juhlassa. Maanviljelijät ja korkeassa asemassa olevat, ruhtinaat ja palvelijat liittyivät kaikki kulkueisiin, jotka lähestyivät Jerusalemia eri puolilta maata. Maria ja Joosef olivat tottuneet pääsiäisjuhlilla käymiseen vuosittain, joten kun Jeesus saavutti kahdentoista vuoden iän, hän sai tulla heidän mukaansa. Tämä matka Jerusalemiin on ainoa tapaus, joka Jeesuksen elämästä on kirjattu sen jälkeen kun hän palasi Egyptistä ja ennen hänen kastettaan kolmikymmenvuotiaana.

Mikä oli pääsiäisen merkitys? Tämä juutalaisten juhla, joka kesti noin viikon, oli muistojuhla. Sen viettäminen vuosittain muistutti heitä siitä, miten Jumala oli vapauttanut heidän kansansa Egyptin orjuudesta. Lue 2. Moos. 12. Samoin kuin itsenäisyyspäivä, jota monissa maissa juhlitaan, pääsiäisjuhla edusti Israelin vapautusta Egyptin orjuudesta. Sinä yönä, jona israelilaiset lähtivät Egyptistä ja aloittivat pitkän matkansa Kanaanin maata kohti, taivaan tuomio lankesi Egyptin ylle - heidän esikoisensa surmattiin. Jumalan omaa kansaa oli kehotettu sivelemään asuinpaikkojensa ovenpielet teurastetun karitsan verellä. Sitten, kun tuhon enkeli oli nähnyt verimerkin ja mennyt heidän ohitseen, talossa olevat esikoiset olivat turvassa. Kuolema tuli vain niihin koteihin, joissa ei ollut verta. Tämä veri symboloi Kristuksen uhriverta, joka tultaisiin vuodattamaan, jotta meidät vapautettaisiin synnistä. Hän oli Jumalan oikea Karitsa. Hän pelastaa "tulevalta vihalta' (Room. 5:9) ne, jotka uskovat häneen. Kun Karitsa oli valmistettu, se tuli syödä happamattoman leivän ja karvaiden yrttien kera

"Syödessänne teillä tulee olla viitta vyötettynä, kengät jalassa ja sauva kädessä, ja teidän on syötävä nopeasti. Näin vietetään pääsiäistä Herran kunniaksi." 2. Moos. 12:11.

Tällä tavoin Jumala armahti ja pelasti Israelin ja se sai lähteä Egyptistä itsenäisenä kansakuntana. Jeesus ja hänen vanhempansa viettivät noin viikon pääsiäisjuhlille tulleiden vierailijoiden parissa. Sitten tuli aika palata Nasaretiin.

"Juhlapäivien päätyttyä he lähtivät paluumatkalle, mutta poika jäi vanhempien huomaamatta Jerusalemiin. Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan - - . "Luuk. 2:43,44.

Miksi arvelet Jeesuksen jääneen Jerusalemiin? Hän oli varmasti syvästi kiinnostunut pääsiäiseen liittyvistä temppelitoimituksista. Ainakin tiedämme, että hän ei pysyttäytynyt vanhempiensa seurassa. Nämä olivat ehkä enemmän keskittyneet seremonioihin sinänsä kuin niiden merkitykseen. Kun Jeesus näki papin uhraavan pääsiäislampaan, voimme kuvitella, miten tuon toimituksen merkitys alkoi selkiytyä hänen mielessään. Uhrilammas kuvasi häntä itseään. Todennäköisesti ensimmäistä kertaa hänen työnsä ihmisen Vapahtajana alkoi avautua hänelle.

Myöhemmin, kun Jeesus aloitti julkisen toimintansa, Johannes Kastaja viittasi häneen sanoilla: "Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Joh. 1:29. Tällä on merkitystä meille, kuten Pietari myöhemmin sanoi:

"Tiedättehän, ettei teitä ole lunastettu isiltä perimästänne tyhjänpäiväisestä elämästä millään katoavalla tavaralla, hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen, tuon virheettömän ja tahrattoman karitsan, kalliilla verellä." 1. Piet. 1:18,19.

Jerusalemista lähdön jälkeen Joosef ja Maria huomasivat, ettei Jeesus ollut heidän kanssaan.

"Nämä luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivän matkan, ennen kuin alkoivat haeskella häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta. Kun he eivät löytäneet häntä,

he palasivat Jerusalemiin jatkaen etsimäänsä." Luuk. 2:44,45. Voitko kuvitella niitä ajatuksia, jotka kävivät heidän mielessään? Jeesus-lapsen syntymän aikaan Herodes oli yrittänyt tappaa hänet, ja epäilemättä he ajattelivat, että joku Jumalan vihollinen oli nyt saattanut tuhota hänet. Peläten tätä mahdollisuutta he palasivat kulkemaansa reittiä ja etsivät häntä kaikkialta. He pelkäsivät sisimmässään pahinta ja olivat vihaisia itselleen siitä, että olivat olleet niin keskittyneitä ystäviinsä ja juhlatapahtumiin, että olivat kadottaneet oman poikansa. Lopulta, pitkän etsinnän jälkeen, Jeesuksen vanhemmat löysivät hänet temppelikoulusta, jossa hän keskusteli uskonnosta rabbien kanssa.

"Kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet temppelistä. Hän istui opettajien keskellä, kuunteli heitä ja teki heille kysymyksiä. Kaikki, jotka kuulivat mitä hän puhui, ihmettelivät hänen ymmärrystään ja hänen antamiaan vastauksia." Luuk. 2:46,47.

Kun rabbit kuulustelivat Jeesusta, hänen etevät vastauksensa hämmästyttivät heitä. Saattaisiko olla, että myös hän vuorostaan kuulusteli näitä korkeasti koulutettuja miehiä Vanhan testamentin profetioista, jotka viittasivat Jumalan Karitsan kärsimykseen ja kuolemaan? Katso Jesaja 53. Juutalaiset odottivat Messiaan tulevan vapauttamaan heidät roomalaisten vallasta. Jeesus epäilemättä johdatti heidät profeettojen sanoihin, jotka kuvasivat maailman Lunastajan nöyryyttä ja uhria. Kun Joosef ja Maria löysivät Jeesuksen temppelikoulusta, he moittivat häntä.

"Hänet nähdessään vanhemmat hämmästyivät kovasti, ja hänen äitinsä sanoi: 'Poikani, miksi teit meille tämän? Isäsi ja minä olemme etsineet sinua, ja me olimme jo huolissamme.' Jeesus vastasi heille: 'Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun tulee olla Isäni luona?' Mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hän tällä tarkoitti." Luuk. 2:48-50.

Nämä ovat ensimmäiset Jeesuksen sanat, jotka on kirjattu muistiin: " - - minun tulee olla Isäni luona". Jumala oli hänen Isänsä, ja hän oli uskollisesti toiminut Isänsä antaman tehtävän mukaisesti. Maria ja Joosef olivat kuitenkin laiminlyöneet velvollisuutensa nuoren Jeesuksen suojelijoina ja olivat siksi kadottaneet hänet. Mikä opetus meille! Syy siihen, että kadotamme Valon elämästämme, on se, että emme vietä aikaa yksinäisyydessä Jumalan kanssa. Kuinka monet tekevätkään sen virheen, että olettavat tiettyjen seremonioiden muodostavan uskonnon ytimen ja että salainen henkilökohtainen yhteys Jumalaan ei ole tärkeää. Tällainen ulkonainen jumalanpalvelus ei kuitenkaan kelpaa Jumalalle. Todellinen uskonto vie yhteyteen Luojan kanssa. Se koskettaa sydäntä ja muuttaa elämän. Jos otamme tavaksemme rukoilla ja lukea Raamattua päivittäin - ei vain yhtenä päivänä viikossa - Jeesus on kanssamme ja kirkastaa jokaisen askeleemme. Vilpitön toiveemme on, että tämä raamattu kurssi voisi auttaasinua niin, että uskonnosta tulee sinulle elävä ja henkilökohtainen kokemus.

"Jeesus lähti kotimatkalle heidän kanssaan, tuli Nasaretiin ja oli heille kuuliainen. Kaiken, mitä oli tapahtunut, hänen äitinsä kätki sydämeensä."Luuk.2:51. Paluumatka Nasaretiin oli tavanomainen. Pääsiäisenä tehdyn vierailun jälkeen Jeesus keskitti huomionsa palvelutyöhönsä valmistautumiseen kahdeksantoista vuoden ajan. Hänen valmistautumisensa ei kuitenkaan tapahtunut paikallisessa koulussa eikä teologisessa seminaarissa. Suorittaen uskollisesti tehtävänsä perheen poikana, työntekijänä ja kansalaisena sekä opiskelemalla kirjoituksia uskovaisen äitinsä ohjauksella ja oppien asioita luonnon kirjasta hän sai totuudesta sellaisen käsityksen, mikä valmisti hänet tehtäväänsä maailmassa. Raamattu kuvaa Jeesuksen nuoruuden kehitystä vain muutamilla yksinkertaisilla, mutta merkityksellisillä sanoilla.

"Jeesukselle karttui ikää ja viisautta; Jumalan ja ihmisten suosio seurasi häntä." Luuk. 2:52.

Hän kehittyi älyllisesti - "viisaus", fyysisesti - "ikä", hengellisesti - "Jumalan suosio" ja sosiaalisesti - "ihmisten suosio". Tässä tekstissä meillä on ainut johtolanka Jeesuksen elämään niiden kahdeksantoista vuoden aikana, jotka olivat pääsiäisenä kaksitoistavuotiaana Jerusalemiin tehdyn vierailun ja hänen Jordanjoella noin kolmekymmentävuotiaana tapahtuneen kasteensa välissä (Luuk. 3:23), mutta seuraavat tosiasiat ovat selviä:

1. Jeesuksen vanhemmat olivat köyhiä. Jeesus ymmärsi nöyryyden ja itsensäkieltämisen merkityksen. Hänen täytyi tehdä kovasti työtä auttaakseen Joosefia hankkimaan elannon perheelleen. Hänen elämänsä oli työntäyteistä, eikä siinä ollut joutilaita hetkiä käytettäväksi synnin nautintoihin.

2. Nasaret oli paheellinen paikka. Maailman Lunastaja ei kasvanut paikassa, jota voidaan kutsua uskonnolliseksi maalaisidylliksi. Nasaretin asukkaat olivat huonossa maineessa pahuutensa tähden. Tämän osoittaa aikalaisille tuttu sanonta: "Nasaretistako? - - Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?" Joh. 1:46. Jeesus kuitenkin tuli Nasaretista - ja hän oli hyvä. Tämä osoittaa, että Jumalan armosta on mahdollista elää moitteetonta elämää kiusauksien, köyhyyden ja vastustuksen keskellä. Itse asiassa nämä voivat olla apuna hyvän luonteen kehittämisessä.

3. Jeesus oli tottelevainen poika. Jeesuksen suhteesta vanhempiinsa Raamattu sanoo, että hän "oli heille kuuliainen". Ajattele! Hän oli ollut taivaan käskynhaltija. Enkelit katsoivat suurimmaksi ilokseen totella hänen tahtoaan. Nyt hän kuitenkin oli vaatimaton nuorukainen pienessä kylässä ja alamainen vanhemmilleen. Hän työskenteli puusepänverstaassa ja oppi ammatin (Mark. 6:3). Hänen pukunsa oli tavallisen työmiehen asu. Vaikka hän oli jumalallista alkuperää, hän ei käyttänyt yliluonnollista voimaansa helpottaakseen sitä taakkaa, jota hän ihmisenä kantoi.

4. Jeesus oli hyvä työntekijä. Joka tavoin Kristus oli täydellinen ihminen. Hän ei ollut täydellinen ainoastaan fyysisesti ja luonteeltaan, vaan hän teki täydellistä työtä puuseppänä (tai rakennusmiehenä - ks. Mark. 6:3). Hänen työssään ei ilmennyt hutiloinnin tai huolimattomuuden merkkejä. Hänen kätensä olivat työstä kovettuneet. Hänen esimerkkinsä on opetus maailmalle siitä, että ruumiillinen työ on arvokasta. Se opettaa, että taivas kunnioittaa puuseppiä, maanviljelijöitä ja kotiäitejä, jotka ovat uskollisia jokapäiväisissä velvollisuuksissaan.

5. Jeesus on täydellinen esimerkki nuorille. Maailmassa ei olisi lainkaan nuorisorikollisuutta, jos nuoret seuraisivat Jeesuksen esimerkkiä. Hänen elämänsä kotona on kaikille lapsille ja nuorille seurattavaksi sopiva esimerkki. Hän opetti, että nöyrä työ on siunaus ja että työnteko on tarkoitettu ihmisen parhaaksi.

Tärkein asia, minkä voimme oppia Jeesuksen tuntemattomista vuosista Nasaretissa on, että kaikkein suurimmat ihmiset ovat aina nöyriä. J. Whitcomb Brougher sanoi:

"Todellinen suuruus voi olla vaatimatonta ilman, että voima tai arvokkuus vähenee. Kristuksen toiminnan äärimmäisen yksinkertaisuuden esimerkkiä on yhtä vaikeaa seurata kuin hänen luonteensa suuruuttakin. Kuinka yksinkertaisesti ja kauniisti Jeesuksen luonne loistaakaan kaikessa kirkkaudessaan yksinkertaisen palvelutyön kautta koko maailmalle. — Todellinen suuruus iloitsee siitä etuoikeudesta, että voi tehdä pieniä asioita toisten hyväksi." -Treasury of Christian Faith, s. 383.

Sana vanhemmille

Rohkaise nuoria ja lapsia kotonasi tutustumaan Jeesukseen. Tiedämme, että monet heistä haluavat seurata häntä.