"Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut."Joh. 15:13-15.

Olemme jälleen kosketuksissa Johannes Kastajaan ja niihin ihmisiin, jotka olivat Jeesuksen ystäviä ja opetuslapsia ja lähimpänä Jeesusta hänen julkisen toimintansa aikana. Kun tutkimme Vapahtajamme elämää, huomaamme, että vain harvat olivat läheisessä yhteydessä häneen, mutta siitä huolimatta hänellä oli laaja tuhansien hengellisesti nälkäisten miesten, naisten ja lasten ystäväpiiri, jotka löysivät rauhan ja turvan hänen läheisyydessään. Hänen luokseen tuli ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista. Kun hän ymmärsi heidän ongelmiaan, tunsi myötätuntoa heitä kohtaan ja oli kiinnostunut heidän hyvinvoinnistaan, se teki heihin syvän vaikutuksen. Hän oli heidän ystävänsä tarpeen hetkellä, ja he kiintyivät häneen. Lähimpänä Kristusta, hänen lähipiirinään olivat kaksitoista opetuslasta, jotka Jeesus kutsui rakkaudelle ja uhrautuvaisuudelle perustuvaan yhteisöönsä. Kertomus heidän jalosta palvelutyöstään on Raamatun kertomusten sykähdyttävimpiä osia. Tarkastelemme nyt pikaisesti Jumalan innoitetun sanan kertomusta näistä Kristuksen kahdestatoista uskollisesta ystävästä. Seuratessamme kertomusta Vapahtajan elämästä näemme hänen palaavan Juudean erämaasta Jordanjoelle, jossa Johannes Kastaja saarnaa. Hän saapuu ajankohtana, jolloin Johannes Kastajan työ on Sanhedrinin, juutalaisten ylimmän johtoelimen, tarkkailun alaisena. Tämä 71 vanhimman ryhmä oli lähettänyt ryhmän rabbeja Jerusalemista tutkimaan Johanneksen työtä ja kysymään hänen työnsä valtuuksia.

Juutalaiset johtajat esittivät Johannekselle monia kysymyksiä. Näin Raamattu kertoo:

'Tämä on todistus, jonka Johannes antoi, kun juutalaiset lähettivät Jerusalemista pappeja ja leeviläisiä kysymään häneltä: 'Kuka sinä olet?' Johannes tunnusti totuuden, hän ei sitä kieltänyt. Hän sanoi: 'En minä ole Messias."Mikä sitten?'he kysyivät. 'Oletko Elia?' 'En ole', Johannes vastasi. 'Oletko se luvattu profeetta?' Hän vastasi: 'En.' Silloin he sanoivat: 'Kuka sitten olet? Meidän on vietävä vastaus niille, jotka meidät lähettivät. Mitä sanot itsestäsi?'" Joh. 1:19-22.

Kun lainopettajat saapuivat, ihmiset olivat kokoontuneet kuuntelemaan Jordanin rannalle Johanneksen saarnaa.

Profeetan ja lainoppineiden välillä oli silmiinpistävä ero. Johannes oli pukeutunut kamelinkarvapukuun, mutta

Jerusalemista tulleilla lainopettajilla oli hienot vaatteet yllään. Sanhedrin ei ollut antanut Johannekselle lupaa jatkaa työtään, hänen itsenäisyytensä ärsytti heitä. He olivat loukkaantuneita ja vaativat selitystä. Väsyneinä he ajattelivat, että ehkä Johannes saattaisi olla Jumalan lähettämä. Niinpä he kyselivät häneltä tarkoin hänen tehtävästään. Johannes vastasi, että hänen työnsä oli tärkeän Vanhan testamentin profetian täyttymys.

Johannes vastasi: "Minä olen ääni, joka huutaa autiomaassa: Tasoittakaa Herralle tie!' Niinhän profeetta Jesaja on ennustanut." Joh. 1:23.

Johannes teki selväksi, että hän ei ole Kristus. Eikä hän myöskään ole kuolleista noussut Vanhan testamentin profeetta. Hän sanoi, että hän on se ääni, josta Jesaja oli ennustanut, joka tulisi kuuluttamaan Messiaan tulon. Lainopettajat painostivat Johannesta lisäkysymyksillä ja sanoivat ettei hänellä ollut oikeutta kastaa ketään.

"Niiden joukossa, jotka oli lähetetty Johanneksen luo, oli myös fariseuksia. He kysyivät häneltä: 'Miksi sitten kastat ihmisiä, jos et ole Messias, et Elia etkä se profeetta?'" Joh. 1:24,25.

Sanalla "profeetta" he viittasivat Moosekseen. Juutalaiset uskoivat, että eräänä päivänä Mooses heräisi kuolleista ja nousisi taivaaseen. He eivät tienneet, että hän oli jo noussut kuolleista ja oli jo taivaassa. Katso Juuda 9 ja Matt. 17:1-3. He uskoivat, että ennen Messiaan tuloa Elia ilmestyisi näkyvällä tavalla. Johannes kuitenkin kielsi olevansa Mooses tai Elia. Hän sanoi olevansa vain "ääni". Myöhemmin julkisen toimintansa aikana Jeesus viittasi Johannes Kastajaan sanoen:" ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla." Matt. 11:14.

Johannes tuli Elian voimassa tekemään samanlaista uskonpuhdistustyötä kuin Elia. Lue 1. Kun. 17, 18. Jos juutalaiset olisivat ottaneet vastaan Johanneksen sanoman, samankaltainen uskonpuhdistus, joka tapahtui Elian aikana, olisi tapahtunut heidän aikansa Israelissa. Juutalaiset kuitenkin hylkäsivät Johanneksen sanoman, siksi hän ei voinut täysin toteuttaa sitä tehtävää, mitä varten hänet oli lähetetty. Siinä profetiassa, jonka luemme Mal. 3:22-23, sanotaan, että viimeisinä päivinä ennen Jeesuksen toista tulemusta kristittyjen keskuudessa toteutuu samankaltainen uskonpuhdistus kuin Elian päivinä. Lue llm. 14:6-12. Kun Johannes Kastaja tutkii edessään olevia ihmisjoukkoja, hän näkee Jeesuksen seisovan heidän keskellään.

Johannes vastasi: "Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän, joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja." Joh. 1:26,27.

Kuvittele pappien ja johtomiesten hämmästystä, kun he kuulevat nämä sanat. Kristus seisoi heidän keskellään! Rabbit ja ihmisjoukot eivät kuitenkaan tunnistaneet häntä.

"Mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne", Johannes sanoi. He eivät olleet koskaannähneet Kristusta, joten he eivät tunnistaneet häntä ihmisjoukkojenkeskellä. Tämä tapahtuma antoi rabbeilleoivan tilaisuuden tiedustella Johannekselta tarkemminKristuksesta, mutta he eivät tehneet sitä.Seuraavana päivänä Johannes näki Jeesuksen uudelleenja osoitti hänet ihmisille Israelin Pelastajana sanoen:

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: 'Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua. '"Joh. 1:29,30.

Nyt rabbit eivät olleet paikalla. Jos he olisivat viipyneet yhden päivän pidempään ja etsineet Jeesuksen, he olisivat löytäneet "Jumalan Karitsan". Seuraavana päivänä Johannes tunnusti jälleen julkisesti Jeesuksen olevan Jumalan Karitsa. Hän osoitti Kristusta opetuslapsilleen ja näytti selvästi, kuka hän oli.

"Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: 'Katsokaa: Jumalan Karitsa!'" Joh. 1:35,36.

Kun Johannes viittasi Jeesukseen Jumalan Karitsana, Jumalan Henki innoitti häntä, mutta todennäköisesti hän ei ymmärtänyt täysin omia sanojaan. Jeesus oli tullut Jumalan Karitsana kuolemaan maailman syntien tähden, tehtävänsä merkitystä - uhrautumista ihmisten hyväksi. Monille heistä lammas- ja vuohiuhrit olivat vain lahjoja, joilla he saattoivat lepyttää loukatun Jumalan vihan. Jeesus tuli Jumalan Karitsana sovittamaan koko maailman synnit ja saattamaan ihmiset yhteen Isän kanssa. Hänen rakkautensa ja uhrinsa toisi ihmisille pelastuksen ja olisi kristillisen palvelustyön päävaikutin. Kun Johannes puhui, kaksi hänen opetuslastaan seisoi lähellä kuunnellen hänen sanojaan. Heidän sydämessään heräsi taivaasta lähtöisin oleva uteliaisuus, joka pian vaihtui päätökseksi tavata Jeesus ja puhua hänen kanssaan.

"Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta." Joh. 1:37.

Toinen näistä oli Andreas, Simon Pietarin veli, toisen nimeä ei mainita. Kääntyen pois Johannes Kastajan luota, he seurasivat innokkaasti Vapahtajaa. He halusivat puhua hänen kanssaan ja tehdä hänelle kysymyksiä, mutta he arkailivat. Jokin Kristuksessa veti heitä puoleensa, mutta silti he tunsivat pyhää pelkoa hänen läheisyydessään. Silloin Jeesus kääntyi puhumaan heille.

"Jeesus kääntyi, ja nähdessään heidän seuraavan hän kysyi: 'Mitä te haluatte?'He vastasivat: 'Rabbi"- se merkitsee: opettaja - 'missä sinä asut?' 'Tulkaa, niin näette', Jeesus sanoi. He menivät ja näkivät hänen majapaikkansa, ja he jäivät hänen seuraansa lopuksi päivää. Ilta oli tulossa, oli noin kymmenes tunti." Joh. 1:38,39.

Huomaa, että he kysyivät: "Rabbi, missä sinä asut?" Heidän mielessään oli yksi hallitseva ajatus - Jeesus. Vapahtaja kutsui heidät siihen paikkaan, missä hän asui väliaikaisesti, ja he viettivät lopun päivää yhdessä. Ollessaan Jeesuksen kanssa he istuivat hänen jalkojensa juuressa ja kuuntelivat hänen sanojaan. Se, mitä he näkivät ja kuulivat, vakuutti heidät siitä, että hän todella oli Messias. Vanhan testamentin kirjoitukset saivat uuden merkityksen tämän keskustelun jälkeen. Jeesus valloitti heidän sydämensä, ja he päättivät seurata Jeesusta ja tukea hänen asiaansa. Heistä tuli hänen työnsä ensi hedelmä, hänen kaksi ensimmäistä opetuslastaan. Niin kuin Maria, joka istui Jeesuksen jalkojen juuressa ja oppi häneltä, nämä kaksi miestä olivat valmiit oppimaan, ja koska he halusivat olla oppilaina, mestariopettaja valaisi heidän mielensä taivaan valolla. Samoin meidän tulisi olla innokkaita oppimaan häneltä. Heti kun tämä tapaaminen oli ohi, Andreas alkoi jakaa löytämäänsä uskoa.

'Toinen näistä, jotka kuulivat Johanneksen sanat ja lähtivät seuraamaan Jeesusta, oli Andreas, Simon Pietarin veli. Hän etsi ensiksi käsiinsä veljensä Simonin ja sanoi hänelle: 'Me olemme löytäneet Messiaan!' - se merkitsee: Voidellun. Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen ja sanoi: Sinä olet Simon, Johanneksen poika. Nimesi on oleva Keefas'-se merkitsee: Kallio." Joh. 1:40-42.

Huomaa: sekä Keefas (arameaa) että Pietari (kreikkaa) tarkoittavat kalliota tai kiveä. Ilmeisesti Pietari oli kuullut Johannes Kastajan saarnaavan Kristuksesta, ja hänellä oli suuri halu nähdä ja kuulla Israelin Messiasta, joten Andreas "toi hänet Jeesuksen luo". Näistä kahdesta veljeksestä Pietari oli se, jonka tehtävä oli suurempi, mutta Andreas oli välikappale, jota Jumala käytti voittaakseen Pietarin puolelleen. Jospa kristityt toisivat sukulaisensa Jeesuksen luo, kuinka monia kallisarvoisia helmiä voitettaisiin. Kristus tunnisti Pietarin heti. "Sinä olet Simon, Johanneksen poika", hän sanoi. Sitten hän antoi tälle uuden nimen.

'"Nimesi on oleva Keefas' - se merkitsee - Pietari". Kyllä, Pietari oli (kuten edellä mainittiin) kuin kivi, pyörivä kivi - impulsiivinen, kunnianhimoinen, itsevarma. Yhteys Kristuksen kanssa tulisi kuitenkin muuttamaan kaiken, ja Pietarista tulisi yksi merkittävimmistä apostoleista.

"Seuraavana päivänä, ollessaan lähdössä Galileaan, Jeesus tapasi Filippuksen ja sanoi hänelle: 'Seuraa minua.' Filippus oli kotoisin Betsaidasta, samasta kaupungista kuin Andreas ja Pietari. Filippus tapasi Natanaelin ja sanoi hänelle: 'Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat! Hän on Jeesus, Joosefin poika Nasaretista.'"Joh. 1:43-45. (Katso myös jakeet 46-51.)

Natanaelia ei luetella kahdentoista opetuslapsen joukossa Mark. 3:13-19 tai Luuk. 6:12-16, mutta näissä kappaleissa nimi Bartolomeus liitetään Filippuksen yhteyteen. Koska Filippus esitteli Natanaelin Jeesukselle sen jälkeen, kun tämä oli rukoillut valoa viikunapuun alla, on hyvä syy uskoa, että Natanael ja Bartolomeus ovat sama henkilö. Yksi asia on varmaa: kun Natanael löysi Kristuksen, hän oli valmis hyväksymään tämän Messiaana. Jeesus tunnisti Natanaelin rehellisen luonteen ja sanoi hänestä: "Siinä on oikea israelilainen, mies vailla vilppiä!" Joh. 1:47. Se, että olet rehellinen eikä sinussa ole mitään väärää, on suuri apu hengellisen totuuden ymmärtämisessä. Nämä ominaisuudet ovat välttämättömiä, jos haluamme löytää Kristuksen henkilökohtaisesti.

"Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: 'Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!' Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: 'Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.' He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja hänen veljensä Johanneksen. Hekin olivat veneessä, verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heti heidät. He jättivät isänsä Sebedeuksen ja tämän palkkalaiset veneeseen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta." Mark. 1:14-20.

Kun Jeesus kutsui neljä opetuslasta järven rannalla, hän oli jo aloittanut julkisen toimintansa Galileassa. Tähän hetkeen asti kukaan opetuslapsista - tietomme mukaan - ei kuitenkaan ollut liittynyt hänen seuraansa kokoaikaiseen palvelutyöhön ja opettamiseen. Nyt Jeesus kutsuu heitä jättämään kalastusverkkonsa ja seuraamaan häntä. "Minä teen teistä ihmisten kalastajia", hän sanoi. Hän piti sanansa, koska opetuslapsista tuli menestyksekkäitä opettajia ja evankelistoja. Heidän myöhemmän työnsä kautta kristillinen sanoma kosketti koko maailmaa.

"Tämän jälkeen Jeesus lähti sieltä ja näki Leevi-nimisen publikaanin istuvan tulliasemalla. Jeesus sanoi hänelle: 'Seuraa minua', ja Leevi jätti kaiken, nousija lähti seuraamaan Jeesusta."Luuk. 5:27,28.

Leevi Matteus oli veronkerääjä ja hyvin todennäköisesti varakas. Hän toimi Rooman virkamiehenä. Leevi Matteuksen juutalaiset maanmiehet vihasivat häntä, koska hän palveli vierasta valtaa, mutta Kristuksella oli mielessään tietty syy kutsua Matteus opetuslapsekseen. Juutalainen toiset kansat pois sulkeva uskonnollinen ja yhteiskunnallinen elämäntyyli täytyi rikkoa, jotta Kristus voisi perustaa hengellisen valtakuntansa. Hän tuli opettamaan, että rehelliset miehet ja naiset kaikista heimoista ja yhteiskuntaluokista voisivat olla hänen ystäviään ja seuraajiaan, jos he ovat halukkaita hyväksymään opetuslapseuden ehdot. Niin Matteus hyväksyttiin Kristuksen lähipiiriin, ja häntä kosketti syvästi tämä kutsu rakastavaan palvelustyöhön.

"Leevi järjesti sitten kotonaan Jeesukselle suuret pidot. Heidän kanssaan oli aterialla paljon publikaaneja ja muita vieraita. Fariseukset ja heihin kuuluvat lainopettajat olivat tästä äkeissään ja sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: 'Kuinka te syötte ja juotte yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!'Jeesus vastasi heille: 'Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä, jotta he kääntyisivät."" Luuk. 5:29-32.

Publikaanit olivat varmasti mielissään siitä, että Kristus oli valinnut yhden heistä opetuslapsekseen. Heidän keskuudessaan heräsi suuri kiinnostus, mutta fariseusten lahkon uskonnolliset johtajat arvostelivat Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan siitä, että he olivat tekemisissä publikaanien ja syntisten kanssa. He olivat sitä mieltä, että publikaanit ja pakanat olivat moraalisesti sairaita, joten Jeesus kohtasi heidät heidän omalla tavallaan. "Jos ajattelette publikaanien olevan sairaita", hän sanoi, "sitten hengellisenä lääkärinä minä parannan heidät. Minä teen työtä niiden ihmisten hyväksi, joiden te katsotte tarvitsevan hengellistä apua. Koska te ette tunne mitään avuntarvetta, en voi auttaa teitä."

Ne, jotka ovat ylpeitä ja itseriittoisia, eivät voi ottaa vastaan hengellistä apua Kristukselta. Ne taas, jotka huutavat hänen puoleensa saadakseen armon, saavat sen. Yksinkertainen, luottava ihminen, joka kuulee kutsun palvelukseen, tulee tekemään kuten Matteus, nousemaan, jättämään kaiken ja seuraamaan Jeesusta. Markuksen evankeliumista löydämme niiden kahdentoista miehen nimet, jotka Kristus asetti opetuslapsikseen.

"Sitten Jeesus nousi vuorelle. Hän käski luokseen ne, jotka hän oli valinnut, ja he lähtivät hänen mukaansa. Nämä kaksitoista Jeesus kutsui olemaan kanssaan lähettääkseen heidät saarnaamaan ja vakuuttaakseen heidät karkottamaan saastaisia henkiä: Simon, jolle hän antoi nimen Pietari, Jaakob Sebedeuksen poika ja tämän veli Johannes, joille hän antoi nimen Boanerges - se merkitsee: ukkosenjylinän pojat - sekä Andreas, Filippus ja Bartolomeus, Matteus, Tuomas ja Jaakob Alfeuksen poika, Taddeus, Simon Kananeus ja Juudas Iskariot, sama joka kavalsi hänet." Mark. 3:13-19.

Emme tiedä tarkalleen, miten ja milloin Kristus kutsui Tuomaksen tai "nuoremman" Jaakobin (Mark. 15:40), Alfeuksen pojan, Taddeuksen, (jota myös kutsuttiin Lebbeukseksi ja Juudaaksi) tai Simon Kananeuksen tai Juudas Iskariotin. Nämä viisi miestä kuitenkin liittyivät Kristuksen ja muiden seitsemän seuraan (Andreas, Pietari, Jaakob, Johannes, Filippus, Bartolomeus ja Matteus) ja heistä tuli kristillisen seurakunnan ensimmäiset johtajat. (Katso Matt. 10:1-5 ja Luuk. 6:13-16; 9:1.)

Näiden kahdentoista Jeesuksen ystävän ja opetuslapsen asettaminen tehtävään tapahtui vuorenrinteellä lähellä Gennesaretinjärveä. Se oli varmasti juhlava ja iloinen tapahtuma - ja hyvin tärkeä. Itse asiassa tämä tilaisuus oli kristillisen seurakunnan järjestäytymisen ensimmäinen askel. Meidän tulee pitää mielessämme seitsemän tärkeää asiaa näistä työhönsä omistautuneista miehistä:

1. Heidän asemansa oli tärkeämpi kuin mikään muu tehtävä, mihin ihmisiä on koskaan kutsuttu, ja heidän palkkansa tulee olemaan sen mukainen. Matt. 19:27,28.

2. Heillä oli etuoikeus olla läheisessä yhteydessä Jumalan ainoasyntyisen Pojan kanssa kadotetun maailman lunastustyössä. Joh. 17:1-9.

3. Kristuksen kanssa apostolit ja profeetat olivat kristillisen seurakunnan peruskiviä samassa mielessä kuin kaksitoista patriarkkaa olivat muinaisen Israelin edustajia. Katso Ef. 2:19-22 ja Ilm. 21:10-12,14.

4. Ainakin kahdeksan Uuden testamentin kirjaa on kahdentoista opetuslapsen joukosta valitun henkilön kirjoittamia, nimittäin Matteuksen ja Johanneksen evankeliumi, Ensimmäinen ja Toinen Pietarin kirje, Ensimmäinen, Toinen ja Kolmas Johanneksen kirje sekä Ilmestyskirja.

5. Helluntaina ja monia vuosia sen jälkeen nämä miehet, täynnä Pyhää Henkeä, johtivat kristillisen seurakunnan kaikkein voimakkainta evankeliointiliikettä. Lue Apostolien teot Uudesta testamentista.

6. Uskotaan, että kaikki, paitsi Johannes (ja Juudas, kavaltaja) kuolivat marttyyreinä Jeesuksen tähden. Jaakob, Johanneksen veli, surmattiin miekalla. Jotkut uskovat että Pietari ristiinnaulittiin pää alaspäin ja Johannes lähetettiin maanpakoon. Muista tiedämme hyvin vähän paitsi, mitä perimätieto kertoo.

7. Elämässä ja kuolemassa he olivat esimerkkejä kaikille tuleville opetuslapsille ja työntekijöille Kristuksen seurakunnassa Opetuslapset olivat Jeesuksen kanssa vielä noin kolme vuotta, ja yhteys häneen muutti heidän elämänsä täydellisesti. Pietarin kiivaus sekä Jaakobin ja Johanneksen itsekeskeisyys muuttuivat nöyryydeksi Kristuksen seurassa. Huomaa, miten Pietarin ja Johanneksen luonne yhdistetään Kristukseen, kun he saarnasivat ihmisille:

"Kun neuvoston jäsenet näkivät Pietarin ja Johanneksen rohkeuden ja totesivat heidät oppimattomiksi kansanmiehiksi, he olivat ihmeissään. He tunsivat nämä Jeesuksen seuralaisiksi - -." Ap.t. 4:13.

Apostolit olivat niin läheisessä henkilökohtaisessa yhteydessä Jeesuksen kanssa, kun hän työskenteli ihmisten hyväksi, että muutaman lyhyen vuoden aikana he muuttuivat yhä enemmän hänen kaltaisikseen sekä luonteeltaan että työtavoiltaan. He ilmensivät hänen luonteensa lujuutta ja voimaa omassa elämässään. (Tämä teki heistä suuria, ja juuri tämä johti helluntain kaltaisiin kokemuksiin (Ap.t. 2). Kun tuli aika sinetöidä heidän elämänsä kirja, he olivat kuolemassaan yhtä suuria kuin eläessäänkin. He olivat Kristuksen todellisia ystäviä loppuun saakka, ja heidän vaikutuksensa tulee kestämään kautta ikuisuuden. Kristus esittää meille nykyään saman kutsun kuin Galilean kalastajille.) Hänen sanansa "Seuraa minua" ovat aivan yhtä paljon tarkoitetut meille kuin ensimmäisille opetuslapsille. Miten epätäydellisiä tai syntisiä olemmekin, jos vain antaudumme Jumalalle, hän antaa syntimme anteeksi ja ottaa meidät yhteyteen kanssaan. Hän käyttää meitä työtovereinaan kertomassa pelastuksen ihmeellistä sanomaa. Jos sallimme Kristuksen opettaa meitä, meistä voi tulla hänen todellisia opetuslapsiaan ja voimme olla Jumalan työtovereita. 2. Kor. 6:1.