"Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta." Luuk. 4:18,19.

Neljä evankeliumia kirjaavat ylös monta rohkaisevaa kertomusta Kristuksen ystävyydestä ahdistuneiden ja surun murtamien ihmisten kanssa. Lukiessamme näitä kertomuksia näemme, miten suuri Jumalan hyvyys on. Hänen hyvyytensä ja luonteensa tulevat ilmi Jeesuksessa ja voimme olla varmoja siitä, että mekin voimme mennä huoletta hänen luokseen aina, kun olemme avun tarpeessa, ja luottaa siihen, että saamme avun. Jeesus tarjoaa meille myös ystävyyttään, joka poistaa kylmyyden ja yksinäisyyden ja tuo rauhan. Hänellä on kaikki, mitä ihmiset kaipaavat ja tarvitsevat, mutta juuri hänen rakkautensa ja hyvyytensä vetävät meitä kaikkein eniten hänen puoleensa. Hän sanoo:

"Minä olen sinua aina rakastanut, - - siksi vedän sinua luokseni uskollisesti." Jer. 31:3. (Lue Joh. 8:1-11.) "Jeesus - - tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. - - Jeesus - - kysyi: 'Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?' 'Ei, herra', nainen vastasi. Jeesus sanoi: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."' Joh. 8:1-3,10,11.

Tämä tapaus sattui vuotuisen lehtimajanjuhlan yhteydessä, kun Jeesus oli jälleen Jerusalemissa. Hänen opettaessaan kansaa temppelissä kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen eteensä naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta - tavattu "itse teossa".

Jumalan edessä hän oli suuri syntinen, mutta Jumalan vaatimuksista paljon tietävien juutalaisten johtajien ilkeys ja kiihkoilu teki heidän synnistään vielä vastenmielisemmän. He olivat kateellisia Kristukselle ja yrittivät löytää jonkin moitteen häntä vastaan, jotta häntä voitaisiin syyttää joko Mooseksen lain tai Rooman lain rikkomisesta. Jos Jeesus nyt olisi ehdottanut naisen kivittämistä, niin kuin Mooseksen laki vaati, hän olisi joutunut Rooman viranomaisten käsiin.

Tässä tapauksessa Jeesus yritti vaikuttaa sekä fariseusten että aviorikoksen tehneen naisen mieleen ja koetti johtaa molemmat osapuolet katumukseen. Hän osoitti olevansa ystävä, ensin ylpeille ja omahyväisille, toiseksi alemmuudentuntoisille ja langenneille. Ainoastaan aviorikoksesta kiinni saatu nainen vastasi hänen rakkauteensa. Jeesus tiesi, että myös näiden naisen hänen luokseen tuoneiden tekopyhien miesten teot olivat epäpuhtaat. Kuitenkin hän osoitti ystävällisyyttä heitä kohtaan ja kieltäytyi julkisesti häpäisemästä heitä, niin kuin he olivat häpäisseet naisen. Hän kumartui ja alkoi kirjoittaa maahan. Sanat, jotka miehet saattoivat lukea, tuomitsivat heidät:

"Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."Joh. 8:7.

Kun pelosta vapiseva nainen seisoi Jeesuksen edessä odottamassa kivittämisen alkavan millä hetkellä hyvänsä, hän kuuli lempeän äänen kysyvän:

'"Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?' 'Ei, herra', nainen vastasi. Jeesus sanoi: 'En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä. '"Joh. 8:10,11.

Fariseukset halveksivat tätä erehtynyttä naista, mutta Jeesus lohdutti ja varoitti häntä. Jeesus ei puolustellut hänen syntiään eikä sanonut mitään, mikä olisi vähätellyt naisen syyllisyyttä. Sen sijaan Jeesus puhui hänelle anteeksiannosta, mikä poisti kiduttavan syyllisyyden ja häpeän taakan häneltä. Jeesuksen sanat "En tuomitse minäkään" toivat rauhan hänen levottomaan sydämeensä. Tämän syntisen pelastaminen oli suurempi ihme kuin epileptikon tai spitaalisen parantaminen. Synti on moraalinen tauti, johon tehoaa vain syntisten ystävän kosketus (Jes. 1:4-6,16-20). Synti ei tuo mitään muuta kuin syyllisyyttä ja omantunnontuskaa, mutta jos me tunnustamme syntimme Jeesukselle ja hylkäämme ne, voimme jatkaa vapaasti matkaa hänen anteeksiantavan rakkautensa tukemina.

"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1. Joh. 1:9.

Jumalan anteeksiantoon sisältyy muutakin kuin pelkkä synninpäästö. Se antaa myös voiman olla jatkamatta synnin tekemistä. " - - jolla on voima varjella teidät lankeamasta" Juud. 24. Lue myös Room. 6:11,12 ja Hepr. 7:25.

Todellinen uskonto ei ole pelkästään ambulanssi, joka noutaa jyrkänteen juurelta sinne alas pudonneet, se on myös aitaus jyrkänteen reunalla estämässä putoamisen. Sekä syntien anteeksianto että voima olla lankeamatta uudelleen ovat Jumalan lahjoja, jotka tulee ottaa uskossa vastaan. Tämä on anteeksiannon täydempi merkitys ja se on kuvattu kauniisti Kristuksen sanoissa langenneelle naiselle:

"En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä."

Hänen tarkoituksensa oli, että tulevaisuudessa nainen eläisi puhdasta ja pyhitettyä elämää. Tämä on hänen suunnitelmansa jokaiselle kristitylle.

Vähän ennen kuolemaansa ristillä Jeesus kutsuttiin juhlaan fariseus Simonin kotiin. Simon oli ollut spitaalinen, ja Jeesus oli parantanut hänet tästä kauheasta taudista. Simonia pidettiin Jeesuksen opetuslapsena, mutta hänen sydämensä oli edelleen ylpeä ja hänen elämänsä syntinen. Tässä juhlassa tapahtui jotain epätavallista.

Luuk. 7:36-38,48,50."Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. - - Ja hän sanoi naiselle: 'Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi ' — 'Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa."'

Kristus käytti tätä tilaisuutta osoittaakseen Jumalan rakkauden niitä kohtaan, joita yleensä katsottiin karsaasti, koska heitä pidettiin syntisinä. Tämä halveksittu nainen, jota kohtaan Kristus osoitti ystävällisyyttä, tuli juhlaan ja voiteli hänen päänsä ja jalkansa kalliilla öljyllä. Tämä epäitsekäs teko oli kunnianosoitus Jeesukselle, mutta Simon ja muut juhlavieraat närkästyivät. Jos he olisivat kokeneet Jumalan anteeksiantavan rakkauden niin kuin tämä nainen, ehkä hekin olisivat ymmärtäneet, miksi hän oli niin kiitollinen Kristukselle. Nainen oli epäilemättä kuullut Jeesuksen puhuvan kuolemastaan ja oli säästänyt rahaa ostaakseen kalliin voiteen hänen hautaamistaan varten. Hän kuitenkin päätti antaa lahjansa Vapahtajalle, kun tämä vielä eli. Jeesus ymmärsi ne vaikeudet, joita nainen oli kokenut yrittäessään päästä voitolle synnistä. Koko sydämestään nainen oli anonut Jumalalta voittoa, ja hänen rukouksiinsa oli vastattu. Koska hän rakasti Jeesusta paljon, hän saattoi nyt osoittaa tunteensa voitelemalla hänet tällä kallisarvoisella voiteella. Jos sinun elämässäsi on syntiä, jonka kanssa kamppailet, muista, että sinulla on toivoa. Paavalin tavoin mekin voimme kokea, että "meilleantaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut". Room. 8:37. On vain yksi vaara, ja se on, että emme välitä etsiä

Herralta hänen pelastavaa voimaansa. Jumala ei voi antaa anteeksi syntiä, josta pidämme kiinni, syntiä, jota emme tunnusta emmekä hylkää. Saatamme tehdä syntiä Pyhää Henkeä vastaan, jos suhtaudumme välinpitämättömästi tai viivyttelemme Jumalalle antautumista. Mutta

"jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu". Room. 10:13.

Hylkää siis synti ja liitä kätesi Jumalankäteen ja anna hänen hallita elämääsi, niin voit löytää rauhan,kuten tämä kääntymyksen kokenut nainen.Juhlassa kertomassaan vertauksessa velallisesta (Luuk.7:41-47) Kristus näytti Simonille ja hänen vierailleen, ettäsyy miksi tämä nainen rakasti häntä niin paljon oli, ettähän oli saanut paljon anteeksi. Simon rakasti Jeesustavain vähän, koska hän ei ajatellut saaneensa paljon anteeksi.Hänen elämässäänhän oli vain muutamia s y n t e j ä - niin hän luuli! Jos Kristus olisi näyttänyt hänelle ja juhlavieraille hänen elämänsä synkän historian, Simon olisi menettänyt toivonsa. Jeesus ei tehnyt tätä, ja silti Pyhä Henki vakuutti Simonin siitä, että hän tarvitsi Jumalan armoa ja laupeutta aivan yhtä paljon kuin tämä nainen. Juudas, yksi kahdestatoista apostolista, moitti naista kalliin öljyn tuhlaamisesta, ja Jeesus nuhteli Juudasta. Joh. 12:4-8. Juudas väitti, että voide olisi voitu myydä ja antaa rahat köyhille. Opetuslasten rahastonhoitajana hän tosiasiassa halusi rahat itselleen, koska hän otti jatkuvasti rahaa yhteisestä kukkarosta. Syvästi harmistuneena Juudas meni suoraan pappien luo sopimaan Herransa kavaltamisesta kolmestakymmenestä hopearahasta. Matt. 26:14-16. Sen sijaan, että hän olisi katunut itsekästä elämäänsä, hän kovetti sydämensä ja jatkoi pahoja tekojaan, kunnes päätti päivänsä itsemurhaan. Jos Juudas olisi hyväksynyt Jeesuksen ojennuksen, kuinka erilainen hänen elämänsä olisikaan voinut olla! Hänen asenteensa sinetöi hänen kohtalonsa. On tärkeää, että meillä on oikea asenne elämässä kohtaamiimme varoituksiin!

Jeriko Jordanin laaksossa oli eräs niistä Israelin kaupungeista, jotka oli muinoin nimetty pappien asuinpaikaksi. Siihen aikaan kun Jeesus tapasi Sakkeuksen, siellä asui myös paljon publikaaneja eli veronkerääjiä, koska Jeriko oli huomattava kaupankäynti- ja läpikulkupaikka. Se oli myös huvittelupaikka, koska Herodes Suuri oli rakentanut talvipalatsin sinne. Sakkeus, lyhyt mies, oli veronkerääjien päämies.

Luuk. 19:1-10."Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: 'Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.' Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: 'Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.' Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: 'Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.' Sen kuultuaan  Jeesus sanoi häneen viitaten: 'Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan'".

Kun Kristus tuli kaupunkiin, Sakkeus iloitsi siitä, koska hän oli kuullut Vapahtajasta ja toivoi, että tämä olisi Messias. Sakkeus halusi kovasti nähdä Jeesuksen, mutta koska hän oli lyhyt mies, hän ei kyennyt näkemään ihmisten päiden yli, joten hänen täytyi kiivetä puuhun saadakseen nähdä Jeesuksen edes vilaukselta. Kun Vapahtaja kulki kaupungin läpi tungeksivassa väkijoukossa, hän pysähtyi tuon puun alla ja katsoen Sakkeukseen käski tämän tulla alas puusta, koska hän halusi vierailla Sakkeuksen kodissa. Nämä Jeesuksen sanat olivat suuri yllätys publikaanille, sillä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt Kristusta. Kuinka tämä saattoi tietää hänen nimensä? Jeesuksella ei ollut ollut tilaisuutta kysellä hänestä, eikä Jeesus näin ollen voinut tietää, että hän oli puussa! Sakkeukselle tämä oli taivaan merkki siitä, että mies, joka seisoi hänen edessään, oli Jumalan lähettämä. Hän päätti välittömästi hyväksyä Jeesuksen Herrakseen. Sakkeus osoitti vilpittömyytensä ilmoittaessaan, että hän antaisi puolet omaisuudestaan köyhille ja maksaisi nelinkertaisesti takaisin niille, joilta hän oli riistänyt epärehellisellä veronkeräämisellä. Kristuksen ystävällisyys tätä halveksittua juutalaista kohtaan johti hämmästyttävään luonteenmuutokseen. Voimme saada hyvän opetuksen tästä Sakkeuksen muutoksesta. Kun ihminen kääntyy, hän hylkää tämän katuvan publikaanin tavoin kaikki epärehelliset toimintatavat ja korvaa tekemänsä vääryydet. Herra sanoo:

"Jos — hän — palauttaa vaatimansa pantin, korvaa sen minkä on toiselta riistänyt, vaeltaa elämän käskyjen tietä eikä enää tee vääryyttä, hän saa elää. Totisesti, hän ei kuole! Ainoatakaan syntiä, jonka hän on tehnyt, ei enää muisteta. Hän tekee nyt oikein ja toimii vanhurskaasti, ja siksi hän saa elää."Hes. 33:14-16.

Hengellisessä tilaisuudessa eräs mies vastasi vetoomukseen antaa elämänsä Jumalalle tulemalla kokoussalin eteen alttarille. Seuraavana päivänä ystävä tuli hänen luokseen ja sanoi: "Jack, olen ymmärtänyt, että sinä olet tullut uskoon eilen illalla herätyskokouksessa." "Kyllä", mies vastasi, "olen uusi ihminen." Hänen ystävänsä sanoi: "Hyvä. Nyt voit maksaa minulle takaisin rahan, jonka olet minulle velkaa." Jack vastasi: "En ole sinulle enää mitään velkaa. Kun menin eilen alttarille, Jumala antoi kaikki velkani anteeksi." Mitä ajattelet tuon miehen kääntymyksestä? Jos hän todella olisi kokenut sydämenmuutoksen, eikö rahankin olisi pitänyt  löytää tien takaisin oikeaan taskuun?

Eräs lainopettaja kysyi Jeesukselta; "Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?"

Vastauksessaan Jeesus kuvasi elämän ja onnen perusehtoa sekä syvensi vastausta kertomuksella laupiaasta samarialaisesta.

"Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: 'Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?' Jeesus sanoi hänelle: 'Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?' Mies vastasi: 'Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja  lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Jeesus sanoi: 'Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.'" Luuk. 10:25-28.

Lainopettajalla oli vielä toinenkin kysymys: "Kuka sitten on minun lähimmäiseni?' Tähän Vapahtaja vastasi kertomallatarinan, joka vaikuttaa todellisesta elämästä otetulta esimerkkitapaukselta.

Rosvot olivat hyökänneet erään miehen kimppuun ja piesseet hänet verille Jerikon tiellä, mutta hänen omat maanmiehensä menivät hänen ohitseen eivätkä tehneet mitään lievittääkseen hänen kipuaan ja helpottaakseen hänen surkeaa tilaansa. Silloin halveksittu samarialainen tuli paikalle ja auttoi häntä. Laupias samarialainen rakasti lähimmäistään niin kuin itseään, hän sääli häntä ja piti huolta hänestä. Tämä kuvaa Kristuksen rakkautta syntisiä kohtaan ja sitä rakkautta, joka meillä kaikilla tulisi olla lähimmäisiimme. Kun kertomus päättyi, Jeesus kiinnitti tutkivan katseensa lainoppineeseen ja kysyi:

'"Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?' Lainopettaja vastasi: 'Se, joka osoitti hänelle laupeutta.' Jeesus sanoi: 'Mene ja tee sinä samoin.'" Luuk. 10:36,37.

Tämä kertomus vastaa kysymykseen: Kuka on minun lähimmäiseni?

Kristus opettaa, että meidän lähimmäisemme ei ole vain se, joka asuu lähellämme tai joka kuuluu samaan seurakuntaan, rotuun tai yhteiskuntaluokkaan kuin me. Kuka tahansa, joka tarvitsee apuamme - riippumatta siitä, millaisia ennakkoluuloja meillä saattaa olla häntä kohtaan - on meidän lähimmäisemme.

On kuitenkin olemassa toinenkin tärkeä kysymys. Vaikka kaikki ihmiset ovat lähimmäisiäni, olenko minä hyvä lähimmäinen muille? Mitä hyötyä lähimmäiselleni on sitä, että tunnustan olevani kristitty, jollen ole hänelle veli hädässä?

Omat perheenjäsenet ja oma koti on sopiva paikka aloittaa tämän hyvän periaatteen toteuttaminen. Sitten voimme ojentaa auttavan käden missä tahansa on joku, joka tarvitsee vaatteita, ruokaa, lohtua, ystävyyttä, Jumalaa. Ajattele, mitä olisi tapahtunut ihmissuvulle, jos Kristus ei olisi ollut "laupias samarialainen" meille? Meidät olisi jätetty elämän tien sivuun kuolemaan synteihimme, oman itsekkyytemme uhreina, Saatanan, Jumalan vihollisen, riistettyä moraalisen voimamme. Jeesus, "laupias samarialainen" ei kuitenkaan kulkenut ohitsemme, ja siitä saamme olla kiitollisia.

Mahtava esimerkki Kristuksen rakkaudesta syntistä kohtaan on anteeksiantava rakkaus, jota hän osoitti ristinsä vierellä kuolevalle katuvalle rikolliselle. Toisella puolella oleva katumaton rikollinen ei saanut apua. Hän olisi voinut löytää pelastuksen, mutta hän ei kääntynyt Kristuksen puoleen.

"Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. - - Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: 'Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!' Mutta toinen moitti häntä: 'Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa. Ja hän sanoi: 'Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.' Jeesus vastasi: 'Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.'" Luuk. 23:33,39-43.

Ajattelematta omia kärsimyksiään Vapahtajan sydän kääntyi säälien anteeksiantoa anovan synnin kuormittaman varkaan puoleen. Tuo mies ei ollut valmis kuolemaan, ennen kuin Kristus oli poistanut hänen syyllisyytensä taakan. Varas tunnisti ristillä maailman Vapahtajan, ja Kristuksen suuruus ilmeni hänen antaessaan varkaalle anteeksi. Vielä ristillä Jeesusta kunnioitettiin. Hänen tehtävänsä tässä maailmassa ilmeni pelastuksessa, jonka hän toi tälle kadotetulle syntiselle. Hän kuoli ihmiskunnan syntien tähden ajattelematta omia kärsimyksiään. Hänen rakkautensa veti myös katuvan varkaan hänen puoleensa. Tällainen on Jeesuksen, syntisten ystävän, mittaamaton rakkaus.

Kun Kristus sanoi kuolevalle varkaalle ristillä: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa", hän ei luvannut, että varas vietäisiin taivaaseen sillä hetkellä, kun hän kuolisi, eikä tuona nimenomaisena päivänä. Kristus itse ei mennyt taivaaseen tuona päivänä. Raamatun pilkutus ja jako lukuihin ja jakeisiin on ihmisten tekemä ja lisätty vuosia sen jälkeen, kun Jumalan innoitettu sana kirjoitettiin. Tässä jakeessa vanhassa kirkkoraamatussa kaksoispiste on ennen sanoja "tänä päivänä" sen sijaan että se olisi laitettu sanojen "tänä päivänä" jälkeen, johon se kuuluu, eli "Jeesus sanoi hänelle: Totisesti minä sanon sinulle tänä päivänä: pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa'" (VKR).

Myös ylösnousemusaamunaan kolme päivää myöhemmin, Kristus sanoi:

"Minä en vielä ole noussut Isän luo."Joh. 20:17.

Ristiinnaulitsemispäivänä annettiin lupaus tulevasta paratiisista. Sinä päivänä - kun Kristus oli viimeisiä hetkiään ristillä, ja varas riippui siellä rikollisena - Vapahtaja antoi vakuuden

"pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Luuk. 23:43 VKR.

Ristiinnaulitun varkaan katumus elämänsä yhdennellätoista hetkellä on ainoa Raamatussa kerrottu "katumustilanne kuolinvuoteella". Yksi sellainen kokemus on kerrottu, jotta ihmiset eivät menettäisi toivoaan ja masentuisi elämänsä viimeisillä hetkillä, mutta ainoastaan yksi, jotta ihmiset eivät tulisi liian itsevarmoiksi.

"Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä." 2. Kor. 6:2.

Viivytteleminen on aina vaarallista. Jos emme tee päätöstä Kristuksen puolelle, olemme tehneet päätöksen häntä vastaan. Jos olet melkein vakuuttunut, ei tarkoita, että olisit melkein kadotettu vaan täysin kadotettu. Sinun opiskelemasi Kristuksen elämä auttaa sinua näkemään, että viisain valinta, minkä voit tehdä tässä elämässä, on antaa sydämesi ehdoitta Jeesukselle tänään. Synti tuo kuoleman ja ikuisen eron Jumalasta. Ne, jotka kääntyvät hänen puoleensa nyt, saavat kuitenkin vakuuden siitä, että heillä on paikka hänen kanssaan paratiisissa.