"Jeesus kulki sitten joka puolella Galileaa. Hän opetti seudun synagogissa, julisti ilosanomaa Jumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat." Matt. 4:23.

Julkisen työnsä alkuvaiheessa Juudeassa ja myöhemmin Galileassa Jeesus "kulki sitten joka puolella - -. Hän – julisti ilosanomaaJumalan valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat". Suuri osa hänen ajastaan kului siihen, että hän selitti ihmisille, millainen se valtakunta oli, jota hän oli tullut perustamaan. Työnsä alkuvaiheessa hän matkusti Nasaretiin, lapsuutensa ja nuoruutensa maisemiin, ja siellä hän eräänä sapattina nousi synagogassa seisomaan ja luki ihmisille profeettojen kirjasta. Jos olisit ollut kokoontuneen seurakunnan keskuudessa tuona päivänä, olisit kuullut hänen toistavan Jesajan profetiaa Jumalan valtakunnasta:

"Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista - " Jes. 61:1.

Sitten, kun Jeesus päätti ennustuksen lukemisen, olisit kuullut hänen jatkavan, selvästi omaan työhönsä viitaten: "Tänään, teidänkuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen." (Lue Luuk. 4:16-30.) Jumalanpalvelusyleisön reaktio oli kuitenkin kielteinen. Ihmiset suuttuivat, kun Kristus sovelsi profetiaa itseensä. He kävivät häneen käsiksi ja olisivat surmanneet hänet heittämällä hänet läheisen jyrkänteen reunalta alas, jollei Jumala olisi yliluonnollisella tavalla tullut väliin ja pelastanut Poikaansa. "Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan." Luuk. 4:24. Myös Nasaretin ulkopuolella Jeesus tuli huomaamaan, että hänen julistuksensa Jumalan valtakunnan tulosta johti ristiriitoihin ja vastustukseen. Miksi? Koska hän, niin kuin Johannes Kastajakin, kutsui ihmisiä katumukseen ja uuteen elämään. "Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma", hän sanoi. Mark. 1:15. He eivät kuitenkaanhalunneet katua ja muuttaa tapojaan.Kun tutkimme muita tapauksia Kristuksen elämästä,huomaamme, miten kriisistä toiseen hän pyrki saamaanihmiset hengellisesti hereille ja auttamaan heitä hyväksymäänoman valtakuntansa periaatteet ja opetukset.

Kaikkialla, minne Jeesus meni, hän julisti, että "Jumalan valtakunta on tullut lähelle".

"Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: 'Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!'" Mark. 1:14,15. Kun Jeesus sanoi "Aika on täyttynyt", hän viittasi Danielin profetiaan, joka ennusti tarkan ajankohdan, jolloin hänet voideltaisiin Jumalan valtakunnan johtajaksi. Tämä aikaprofetia (Dan. 9:24-27) viittasi Johannes Kastajan toimittamaan Jeesuksen kasteeseen vuonna 27 jKr., lähellä seitsemänkymmenen vuosiviikon profetian loppupistettä. Silloin Pyhä Henki voiteli hänet Messiaaksi. (Katso Dan. 9:25, Joh. 1:41 ja Matt. 3:16.)

(MARK FINLEY Seuraava supervalta     

JEESUKSEN KASTE JA KUOLEMA ENNUSTETAAN Tiedätkö, mitä löydämme tästä aikaprofetiasta? Siitä selviää, että Daniel ennusti Jeesuksen kasteen ja kuoleman ajankohdat. Lisäksi hän ennusti, milloin evankeliumia alettaisiin julistaa pakanoille. Huomaa, mitä profetiassa sanotaan: Messias saapuisi, kun Jerusalemin jälleenrakennusta koskeneesta käskystä olisi kulunut 7 viikkoa + 62 viikkoa, yhteensä 69 profeetallista viikkoa eli 483 kirjaimellista vuotta. Pitäkäämme se mielessämme, kun palaamme profetian alkupisteeseen eli vuoteen 457 eKr. Silloin annettiin käsky, joka pani pyörät pyörimään (Esra 6:14; 7:8-28). Nyt lisäämme 483 vuotta vuoteen 457 eKr. ja saavumme vuoteen 26 jKr. Meidän on kuitenkin muistettava, että historiassa ei ole vuotta 0, vaan vuodesta 1 eKr. siirrytään vuoteen 1 jKr. Siksi joudumme lisäämään yhden vuoden ja saavumme vuoteen 27 jKr. Mitä tapahtui vuonna 27 jKr.? Monien tutkijoiden mukaan Messias, Jeesus Kristus, voideltu, aloitti sinä vuonna toimintansa, kun hänet oli ensin kastettu. Se tapahtui syksyllä keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena. Tämä hämmästyttävä profetia antaa erityisen merkityksen sanoille, joita Jeesus käytti usein saarnatessaan: "Aika on täyttynyt" (Mark. 1:15). Aika oli tosiaan täyttynyt. 69 viikon profetia, joka annettiin noin 500 vuotta ennen Kristuksen syntymää, viittasi hänen kasteeseensa. Useimpien tulkintojen mukaan evankeliumien kronologia osoittaa, että Jeesuksen toiminta kesti tasan kolme ja puoli vuotta. Ja arvaa mitä? Sekin ennustettiin Danielin profetiassa: "Ja kuudenkymmenenkahden viikon kuluttua Messias surmataan — . Hän vahvistaa liiton monien kanssa yhden viikon ajaksi, ja keskellä viikkoa hän lakkauttaa teuras ja ruokauhrin" (Dan. 9:26, 27 engl. kuningas Jaakon käännös). Raamattu ennusti, että keskellä viimeistä Juudan kansalle annettua viikkoa Jerusalemin temppelin uhripalvelus loppuisi. Pidä mielessä, että 69. viikko päättyi vuonna 27 jKr. Jäljellä oli yksi profeetallinen viikko. Toisin sanoen jäljellä oli seitsemän vuotta. Huomaa, että "keskellä viikkoa" uhripalvelus tavalla tai toisella lakkautettaisiin. Puolet profeetallisesta viikosta on kolme ja puoli vuotta. Kun vuoteen 27 jKr. lisätään kolme ja puoli vuotta, tullaan vuoteen 31 jKr. Ällistyttävää kyllä juuri sinä vuonna, pääsiäisjuhlan aikana keväällä 31 jKr., Jeesus ristiinnaulittiin. Hänen sovituskuolemaansa viitannut uhripalvelus menetti merkityksensä. Kristus, meidän pääsiäislampaamme, oli uhrattu. "Keskellä viikkoa", viimeistä juutalaisille annettua viikkoa, Jeesus kuoli meidän Lunastajanamme.

Entä mitä tapahtui viikon lopussa eli kolme ja puoli vuotta vuoden 31 jälkeen? Vaikka Apostolien teot eivät kerro tarkkaa päivämäärää, monet tutkijat uskovat, että silloin uskonnolliset johtajat kivittivät Stefanoksen, ensimmäisen kristityn marttyyrin. Tämän jälkeen seurakunta ei enää tehnyt työtä ainoastaan juutalaisten vaan myös muun maailman hyväksi. Koska temppelin virallinen johto kieltäytyi ottamasta Jeesusta vastaan ja julistamasta häntä, evankeliumia ryhdyttiin nyt julistamaan myös pakanoille. Messias kuului nyt koko maailmalle. Israelin kansalle annetut 70 viikkoa eli 490 vuotta olivat kuluneet loppuun.

Satoja vuosia etukäteen profeetta Daniel oli ennustanut, milloin Kristus kastettaisiin ja ristiinnaulittaisiin ja milloin evankeliumia alettaisiin julistaa myös pakanoille. Olemme nyt selvittäneet, mitä 2 300 päivän profetian alkuosan 70 viikkoa tarkoittavat. MARK FINLEY Seuraava supervalta)

Näemme, että Kristuksen julkinen työ alkoi juuri määrättyyn aikaan. Messias alkoi julistaa Jumalan valtakunnan sanomaa juuri silloin, kun profeetta Daniel oli ennustanut niin tapahtuvan. Tämä on hämmästyttävä vahvistus tehtävälle, joka Jeesuksella oli hänen tullessaan maailmaan Jumalan voideltuna Poikana perustamaan valtakuntansa. Jokin aika sen jälkeen, kun Jeesus ensimmäisen kerran ilmoitti, että "taivasten valtakunta on tullut lähelle" (Matt. 4:17), ryhmä fariseuksia tuli hänen luokseen vaatien selitystä sille, milloin Jumalan valtakunta oli tulossa. Heille "valtakunta" viittasi aseelliseen vapaustaisteluun roomalaisia vastaan, mistä seuraisi kansallinen itsenäisyys.

"Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalanvaltakunta tulee, hän vastasi: 'Ei Jumalan valtakunta tuleniin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: "Se on täällä", tai: "Se on tuolla."Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."' Luuk. 17:20,21.

Nämä hengelliset johtajat eivät nähneet ulkoisia merkkejä siitä, että Kristus perustaisi sellaisen valtakunnan, jota he odottivat. He vihjasivat sen tähden, että sekä Johannes Kastaja että Jeesus olivat petkuttajia, mutta Vapahtaja vastasi:

"Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne. "

Toisin sanoen: Älkää etsikö maallista voimaatai loistoa minun valtakuntani tulon ennusmerkkeinä,koska se valtakunta, jota minä olen tullut perustamaan,ei ole maallinen valtakunta. Se on ihmisten sydämessä jamielessä oleva valtakunta. Jeesus ei tullut ulkoisesti näyttävällä tavalla tai miekan ja keihäitten voimalla. Hänen armonsa ja rakkautensa evankeliumi oli ainoa miekka, jonka hän veti esiin tupesta vapauttaakseen kansansa. Hänen sodankäyntinsä aseet eivät olleet fyysisiä vaan hengellisiä. Hänen valtakuntansasanoma merkitsi vapautusta kaikille synnin orjille. Hän eiollut poliittinen vapaustaistelija. Paavali sanoi:

"Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.": 1. Kor. 2:14.

Kristus osoitti hengellisen valtakuntansa jäsenyyden ehdot vuorisaarnassa, mutta Israelin kansa ja sen johtajat suurelta osin kieltäytyivät hyväksymästä niitä. Jeesus ei toteuttanut niiden toiveita, jota odottivat voimakasta poliittista johtajaa, joka vapauttaisi heidän vieraan vallan alta. Sen sijaan hän tarjoaisi kaikille halukkaille vapautusta synnin orjuudesta ja jäsenyyttä hänen armon valtakunnassaan.

Kristus muistutti juutalaisia siitä, että he olivat tulkinneet Raamatun kirjoituksia väärin. Hän antoi ymmärtää, että tässä oli syy siihen, että heillä ei ollut Jumalan voimaa ja siunausta.

"Jeesus vastasi heille: 'Te kuljette eksyksissä, koska ette tunne pyhiä kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa."' Matt.22:29.

Jeesus esitti nämä vakavat sanat korjatakseen virheellisen käsityksen avioliitosta tulevassa elämässä (Mark. 12:18- 23), mutta ne soveltuvat yhtä lailla väärään uskomukseen, joka juutalaisilla oli Kristuksen valtakunnasta. Israel oli soveltanut Vanhan testamentin ennustukset, jotka viittaavat Kristuksen toiseen tulemukseen kunniassa ja kirkkaudessa, siihen toimintaan, minkä he näkivät Jeesuksen tehtäväksi ensimmäisen tulonsa aikana. Tämä kirjoitusten väärä tulkinta johti siihen, että Israel hylkäsi Vapahtajan. Jos he olisivat ymmärtäneet kirjoituksia oikein, he olisivat voineet tunnistaa Kristuksen, kun hän tuli, ja hyväksyä hänet Messiaana ja mennä sisään Jumalan valtakuntaan. Jumalan sanan ymmärtäminen voi joskus olla vaikeaa, varsinkin oman ymmärryksen varassa. Raamatun mukaan meidän tulisi olla selvillä siitä, "etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä." 2. Piet. 1:20. Pietari sanookin, että esim. Paavalin kirjoituksissa on "yhtä ja toista vaikeatajuista" 2. Piet. 3:16. Paavali puolestaan neuvoo selittämään hengelliset asiat Hengen avulla. 1. Kor. 2:13. Myös Jeesuksen lupaus on varma:

"Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani." Joh. 7:17.

Kun Jeesus vietiin kuulusteltavaksi roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen eteen, hän teki selväksi, että hänen valtakuntansa ei ollut maallinen valtakunta.

"Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä." Joh. 18:36. (Lue myös 1. Joh. 2:15-17.)

Kristuksen aikana Rooman hallitus oli pahamaineinen ja turmeltunut. Verot olivat kohtuuttoman korkeat, ja poliittisia virkoja ostettiin ja myytiin. Jeesus tiesi, että hallitus oli huono, mutta hän ei pyrkinyt mihinkään yhteiskunnallisiin uudistuksiin eikä hyökännyt Rooman hallitusmiehiä ja heidän toimintatapojaan vastaan. Hän näki viisaamman tavan. Jos yhteiskunnassa todella toivottiin muutosta parempaan, ihmisten täytyi syntyä uudesti, uusien elämän periaatteiden tuli saada sijaa ihmisten sydämessä. Juutalaiset tavoittelivat valtakuntaa, joka olisi samankaltainen kuin muilla heitä ympäröivillä kansoilla. Jos Jeesus olisi ollut halukas perustamaan maallisen valtakunnan ja saattanut Jumalan lait pakolla voimaan sillä tavoin kuin juutalaiset niitä tulkitsivat, ja jos nämä olisivat saaneet olla tämän valtakunnan virkamiehinä säätämässä heidän uskontonsa mukaisia lakeja koko ihmiskunnalle, he olisivat mielellään hyväksyneet hänet Messiaana. Kristus oli kuitenkin heille pettymys. Hän ei suostunut hyväksymään sitä maallista valtaistuinta, jonka hän olisi voinut saada. Hän halusi hallita ainoastaan ihmissydänten valtaistuimella hänen kaikkien alamaistensa täydellä suostumuksella.

"Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen. He eivät ole syntyneet verestä, eivät ruumiin halusta, eivät miehen tahdosta, vaan Jumalasta." Joh.1:12,13.

Muutoksen täytyy alkaa yksilöstä. Hänen täytyy syntyä uudesti, hengellisesti, Pyhän Hengen uudistamana. (Katso Joh. 3:1-17.) Niillä, jotka ottavat Kristuksen vastaan elämäänsä, on oikeus tulla Jumalan lapsiksi. Hengellinen uudestisyntyminen on ainoa tapa päästä taivasten valtakuntaan. Se on ainut voima, joka tekee ihmisistä parempia. Pakolla voimaan asetetut säädökset eivät koskaan voi tehdä ihmisistä Jumalan lapsia. Ei pakko, vaan rakkaus, on Kristuksen valtakunnan perusta, kuten tulemme huomaamaan. Kristus sanoi, että hänen valtakuntansa on perustettu kahdelle suurelle periaatteelle: rakkaudelle Jumalaan ja rakkaudelle ihmisiin. Suuri opettaja teki tämän selväksi erään kirjanoppineen kysyessä häneltä laista. (Katso Mark. 12:28- 31 ja Matt. 22:34-40.)

Neljä ensimmäistä käskyä kymmenestä (2. Moos. 20:3- 11) on tiivistetty ensimmäisessä käskysanassa: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi". Matt 22:37. Viimeiset kuusi (2. Moos. 20:12-17): "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Matt. 22:39. Nämä kaksi rakkauden käskyä ovat Kristuksen valtakunnan hallitusperiaatteiden ydin, eikä näitä kahta periaatetta voi erottaa toisistaan.

Kristus opetti, ettei kukaan voi rakastaa Jumalaa ja samalla vihata lähimmäistään, eikä hän voi rakastaa lähimmäistään vihatessaan Jumalaa. Jos me rakastamme Jumalaa, rakastamme lähimmäistämme. Jos me rakastamme lähimmäistämme, rakastamme Jumalaa. Rakkauden laki ja kymmenen käskyn laki ovat yksi ja sama laki. (Katso Room. 13:8-10.) "Jumala on rakkaus". 1. Joh. 4:8. Hän ja hänen lakinsa seisovat tai kaatuvat yhdessä.

Kristus tuli painottamaan kymmenen käskyn moraalilain todellista merkitystä, rakkauden periaatetta, jota ihmiset eivät ymmärtäneet, vaikka kymmenen käskyn sydämestä löytyvät sanat: "Minä - - sinun Jumalasi - - osoitan armoni niille –jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.'. Moos. 20:5,6.

Jeesus paljasti, että lain kunnioittaminen ei ole kelvollista Jumalan edessä ilman RAKKAUTTA ja USKOA. Ulkoinen muoto ilman voimaa on kelvotonta (2. Tim. 3:5), mutta rakkaus ja usko vahvistavat lain Jumalan valtakunnan suurena periaatteena. Katso Room. 3:31. Armossaan Jeesus varjelee meidät hänen valtakuntansa lain rikkomiselta. Hän tekee tämän kirjoittaen rakkauden lain sydämiimme Pyhän Hengen kautta ja täyttää siten uuden liiton lupauksen. (Katso Hepr. 8:10-13.) Jeesus tarjoaa hengellistä vapautta ja armoa jokaiselle uskovalle. Ilman rakkautta lain totteleminen on kuitenkin orjuuden ies (Gal. 5:1), eikä siinä ole pelastusta.

Jos rakkaus Jumalaan on ensimmäinen käsky, silloin hänen valtakuntansa tulee olla ensimmäisellä sijalla hänen seuraajiensa elämässä. Vuorisaarnassaan Kristus sanoi:

"Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." Matt. 6:33 (Katso myös jakeet 22-24, 30-33 ja Luuk.9:57-62, 14-33)

Taivasten valtakunta on tarkoitettu niille, jotka rakastavat Jumalaa enemmän kuin mitään muuta. Se ei ole tarkoitettu puolisydämisille. Puoliksi kristitty ihminen ei voi olla Kristuksen valtakunnan jäsen. Dwight L. Moodylla oli tapana kertoa kertomus omenapuusta, joka kasvoi niin lähellä aitaa, että puolet sen oksista riippui tien yläpuolella. Tätä puuta hän kuvasi seuraavasti:

"Siinä se seisoi, puoliksi puutarhassa ja puoliksi ulkopuolella. Ja kun hedelmät kypsyivät jokainen mies ja poika, joka kulki ohitse, heitti kepillä tai kivellä tuota puuta pudottaakseen omenan alas. Muita puita, jotka olivat kokonaan puutarhan puolella, ei häiritty tällä tavoin. Ja se ihminen, joka yrittää elää puoliksi maailmassa ja puoliksi Kristuksen valtakunnassa, tulee joutumaan vaikeuksiin kaikin tavoin."

Monet haluavat Jumalan valtakuntaa, mutta harvat haluavat sitä enemmän kuin mitään muuta. Jokainen haluaa pelastua, mutta kuinka harvassa ovatkaan ne, jotka haluavat pelastua Jumalan osoittamalla tavalla.

Kristuksen kirkastuminen vuoren huipulla edusti hänen seuraajilleen hänen valtakuntansa lopullista voittoa.

"Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: 'Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.' Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: 'Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!" Matt. 17:1-5 (Katso myös Mark. 9:2-10ja Luuk. 9:28-36.)

Jos olisit ollut mukana kirkastusvuorella, olisit nähnyt kauniin esikuvan Kristuksen valtakunnan tulevasta vaiheesta, hänen kirkkautensa valtakunnasta. Mooses ja Elia ilmestyivät Kristuksen kanssa taivaallisen valon loiston keskellä. Paikalla oli kolme opetuslasta, jotka näkivät tässä näyssä pienoiskoossa Jeesuksen toisen tulemisen, kun hän ilmestyy pilven päällä kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana. (Katso Luuk. 21:27 ja Matt. 1:7, 19:11-16.) Silloin Jumalan kirkkauden valtakunta alkaa, ja Kristus hallitsee ylimpänä. Tämä on tietenkin vielä tulevaisuudessa. Mooses oli kokenut kuoleman, mutta hänet oli herätetty ja otettu taivaaseen. Katso Juuda 9. Elia oli otettu taivaaseen näkemättä kuolemaa. (Katso 2. Kun. 2:11.) Nämä Vanhan testamentin henkilöt, jotka olivat nyt kirkastettuja olentoja, ilmestyivät vuorella Herralleen. Yhtäkkiä Jeesuksen muoto muuttui kirkkaammaksi kuin muiden. Kun kolme opetuslasta näkivät tämän, heidän mielensä täytti syvä kunnioitus. Tätä näkyä, niin loistava kuin se olikin, ei kuitenkaan saanut sekoittaa siihen tapahtumaan, jota se edusti. Jeesuksen kirkastuminen oli ainoastaan pienimuotoinen esikuva hänen toisesta tulemuksestaan, josta kirkkauden valtakunta alkaisi. (Katso 2. Piet. 1:16-18.)

Mooseksen läsnäolo edusti niitä, jotka herätetään kuolleista Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä. Elian läsnäolo edusti niitä, jotka muutetaan ja otetaan taivaaseen ilman, että he näkevät kuolemaa, kun Jeesus tulee toisen kerran. Jumalan valtakunnassa on nykyinen ja tuleva vaihe: ensin armon valtakunta ja toiseksi kirkkauden valtakunta. Ensimmäisen tulonsa aikana Kristus perusti valtakunnan ensimmäisen vaiheen. Toisen tulemuksensa yhteydessä hän perustaa toisen. Tämä elämä suo jokaiselle mahdollisuuden siihen, että hengellinen armon valtakunta saa aikaan muutoksen heidän elämässään. Ne, jotka antautuvat hänen armonsa alamaisiksi, tulevat jonain päivänä näkemään taivaiden avautuvan vastaanottamaan heidät ikuiseen kirkkauden valtakuntaan. Silloin vanhurskaat kuolleet herätetään eloon, ja ne vanhurskaat, jotka ovat elossa, muutetaan

"yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa" (1. Kor. 15:52), ja heidät "temmataan sitten - - pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan". 1. Tess. 4:17. "Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen."

1. Kor. 15:53. Mikä loistava päivä se onkaan! Oletko sinä siellä rakkaittesi kanssa?

Tuleva kirkkauden valtakunta perustetaan tämän maan päälle. "Kärsivälliset - - perivät maan" (Matt. 5:5) on lupaus, jonka Kristus antoi seuraajilleen.

Pelastettujen koti tulee olemaan kaunis maa, jossa vanhurskaat asuvat. Maailma annetaan Jumalan valtakunnan perillisille heidän ikuiseksi asuinsijakseen. (Katso 2. Piet. 3:13.) Silloin täyttyy kaksi suurta ennustusta:

"Kuninkuus ja valta ja valtakuntien mahti kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Sen kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä." Dan. 7:27.

"Seitsemäs enkeli puhalsi torveensa. Taivaassa kajahti monien äänten huuto: - Koko maailman kuninkuus on nyt tullut meidän Herrallemme ja hänen Voidellulleen. Hän on hallitseva aina ja ikuisesti." Ilm. 11:15.

Huomaa ensiksi, että pyhät (Jumalan omat) saavat valtakunnan, ja toiseksi, Kristus hallitsee heidän kuninkaanaan. (Katso 1. Kor. 15:22-28.) Kristus opetti meitä rukoilemaan juuri tämän lopullisen kirkkauden valtakunnan tuloa. (Katso Matt. 6:10.) Kun tämä valtakunta asetetaan ennalleen, tulemme näkemään Jumalan Abrahamille antaman lupauksen täyttymisen: "Minä annan sinulle ja jälkeläisillesi pysyväksi perintömaaksi koko Kanaaninmaan". 1. Moos. 17:8. "Kanaaninmaa" tulee olemaan tämä koko maailma, jonka Luoja on tehnyt uudeksi (Ilm. 21 ja 22), ja se tulee olemaan Jumalan lasten oma ikuisesti.

Abrahamia kuvataan Raamatussa kaikkien aikojen "uskollisten isänä". Abrahamin lapset ovat uskon lapsia. Ne, joilla on usko Kristukseen, ovat ikuisen valtakunnan perillisiä.

"Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu."Gal. 3:29. Lue myös Gal. 4:4-7.

Sinä voit päättää tuon ikuisen valtakunnan perinnöstä sanomalla: "Minä hyväksyn Jeesuksen Vapahtajakseni uskon kautta. Hyväksyn hänen hengellisen hallintonsa sydämessäni.Haluan, että hänen rakkauden lakinsa vallitsee minunelämässäni. Haluan olla hänen valtakuntansa jäsen."Kaikki, jotka kokevat tämän uskossa, tulevat Jumalan perillisiksiKristuksen kautta. He löytävät vanhurskauden, rauhanja ilon. Paavali sanoi:

"Jumalan valtakunta [on] - vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa." Room. 14:17.

Lopuksi, kun Kristus palaa kuninkaiden Kuninkaana ja herrojen Herrana (Ilm. 19:16), he tulevat hänen ikuisen kirkkauden valtakuntansa kansalaisiksi. Joten, usko Kristukseen. Hän on sinun Vapahtajasi. Hän antaa sinulle passin ja oikeuden asua ikuisesti hänen kanssaan uudessa maassa.