"Jeesus vastasi: 'Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.'" Joh. 14:6.

Jos Kristus olisi tehnyt virheen yhdessäkin kohdassa todellisen pyhyyden esikuvana, me olisimme menettäneet oppaamme taivastiellä. Mutta hän ei tehnyt virhettä. Siksi hän on "tie", jota voimme seurata - kaikessa. Voimme turvallisesti seurata hänen esimerkkiään ajatuksissamme ja teoissamme. Charles Clayton Morrison sanoi kerran: "Jos joku ei näe Jeesuksessa 'korkeinta ja pyhintä ihmisyyttä', ei ole mitään muuta perustetta, joka voisi vakuuttaa hänet. Vaikka oltaisiin vakuuttuneita siitä, että Jeesus on profetioiden täyttymys ja että hän teki yliluonnollisia ihmeitä ja heräsi kuolleista, usko kaikkeen tähän ei olisi uskoa, jollei myös havaittaisi Jeesuksen luonteessa ilmennyttä sisäistä kauneutta ja voimaa ja toimittaisi sen mukaisesti. Kristuksen luonteessa meillä on etuoikeus nähdä, millainen Jumala on."-Treasury of Christian Faith, s. 89.

Kristuksen täydellinen elämä paljasti Isä Jumalan täydellisen rakkauden ja hyvyyden. Hänen tärkeimpiä tehtäviään oli Jumalan rakastavan luonteen ilmentäminen. Maallisen elämänsä aikana Jeesus voitti jokaisen kamppailun Saatanan kanssa. Hän sanoi: "Tämän maailman ruhtinas on jo tulossa. Mitään valtaa ei hänellä minuun ole". Joh. 14:30. Hän saattoi sanoa vihollisilleen sellaista, mitä kukaan ihminen ennen häntä eikä hänen jälkeensä voi sanoa: "Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua?" Joh. 8:46.

Tänään luemme kuinka loistavasti Kristus suoritti tehtävänsä, Jumalan täydellisen luonteen ilmaisemisen ihmissuvulle. Hän todisti, että ihmisen vihollinen, Paholainen, synnin alkuunpanija ja sen tekijä, oli valehtelija ja murhaaja alusta asti. (Katso Joh. 8:44.) Tämä kirjoitus tuo esille monia puolia Vapahtajamme henkilökohtaisesta elämästä ja luonteesta

 "Jumala on rakkaus." 1. Joh. 4:8. Miltä puolelta tahansa katsommekin häntä, näemme aina hänen rakkautensa. Tämä sana - rakkaus - kuvaa parhaiten Isän luonnetta. Rakkauden periaate täyttää koko hänen elämänsä. Kaikki hänen toimensa ihmisten ja enkelien parissa on läpikotaisin taivaallisen myötätunnon ja hellyyden sävyttämää.

"Joka ei rakasta, ei ole oppinut tuntemaan Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus. Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Joh. 4:8-10.

Kun syntinen lähestyy Jumalaa saadakseen anteeksiannon, hän saa toivoa saavansa armon. Jumalan rakkaus, joka on ilmaistu Jeesuksessa Kristuksessa, ottaa hänet valtaansa, ja hän antaa itsensä rakastavan Vapahtajan käsiin. Jumalan rakkaus ilmenee hänen parhaassa lahjassaan.

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen." Joh. 3:16,17.

Vääristelemällä ovelasti asioita Saatana johti ihmiset uskomaan, että Jumala on tyranni, jonka viha voidaan lepyttää vain uhreilla ja suurin ponnistuksin. Jeesus tuli Isän luota oikaisemaan tämän väärän kuvan. Hän tuli elämällään ja palvelutyöllään osoittamaan, että totuus oli aivan päinvastainen - että Isä oli juuri niin kuin Jeesus, "pyhä, viaton ja tahraton". Hepr. 7:26. Rakkaus johti Isän antamaan Poikansa, ja rakkaus johti Kristuksen antamaan itsensä. Koko taivas tyhjennettiin tuossa yhdessä lahjassa. Olisiko taivaan rakkautta ihmistä kohtaan voitu ilmaista vakuuttavammin? Kuinka tosia ovatkaan Paavalin sanat:

"Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?" Room. 8:32. (Katso myös Room. 5:6-10.)

Miten rakkaus määritellään?

Apostoli Paavali kuvaa rakkauden merkitystä seuraavasti: "Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." 1. Kor. 13:4-8.

Koska Kristus on Jumalan rakkauden elävä ilmaus, voimme hyvällä syyllä toistaa nämä jakeet seuraavalla tavalla: Kristus on kärsivällinen, Kristus on lempeä. Kristus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken hän kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken hän kärsii. Hänen rakkautensa ei koskaan katoa. Kristus on kaikkea, mitä rakkaus on. Hänen maallinen elämänsä oli taivaan oma määritelmä suuren rakkauden Jumalan luonteesta.

Kolme vertausta: kadonnut lammas, kadonnut hopearaha ja tuhlaajapoika kuvaavat Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Ensiksi Jumalan rakkaus koskee niitä, jotka avuttomien lampaiden tavoin ovat eksyksissä, tietävät sen, mutta haluavat palata Jumalan luo. Toiseksi Jumalan rakkaus koskee ylpeitä ja omahyväisiä "kadotettuja hopearahoja", syntisiä, jotka eivät tiedä olevansa kadotettuja mutta jotka Jumalan valaisemina voivat palata hänen taloonsa. Kolmanneksi Jumalan rakkaus koskee niitä tuhlaajapoikia ja -tyttöjä, jotka ovat kadonneita, mutta eivät välitä siitä. Isä kuitenkin välittää, ja hänen rakkautensa vetää harhailevat syntiset kotiin. Mistä muualta voisimme löytää sellaista rakkautta ja hellyyttä kuin taivaan Isän sydämestä ja hänen Poikansa opetuksesta? Eräs tunnettu kirjoittaja on sanonut:

"Suuret joukot, joita eivät rabbiinien sanatulvat kiinnostaneet, olivat mieltyneet hänen opetukseensa. He saattoivat ymmärtää hänen sanojaan, ja heidän sydämensä lämpeni ja rauhoittui. Hän ei puhunut Jumalasta kostonhimoisena tuomarina vaan hellänä Isänä, ja hän ilmaisi Jumalan kuvan sellaisena, kuin se heijastui hänestä itsestään. Hänen sanansa olivat palsamia haavoittuneelle mielelle. Sekä sanoillaan että laupeudenteoillaan hän mursi vanhojen perimätapojen ja ihmisten laatimien käskyjen muurit ja esitti Jumalan rakkauden tyhjentymättömän rikkauden."Ellen G. White, Alfa ja omega, osa 4, s. 169,170.

Toiminnallaan sairaiden ja ahdistettujen hyväksi Kristus ilmaisi suuren myötätuntonsa.

"Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla." Matt. 9:36.

Tässä eräs niistä monista tapauksista, joissa Kristuksen laupeus ja ystävällisyys tulee ilmi:

"Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: 'Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut' Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: 'Minä tahdon. Tule puhtaaksi. ‘Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi." Mark. 1:40-42.

Kaikille sairaille, jopa spitaalisille, hän osoitti rakastavan huomionsa ja huolenpitonsa.

"Häntä [Jeesusta] kiinnostivat kaikenlaiset kärsimykset, joita hän joutui näkemään, ja kaikkiin vaivoihin hän toi avun, sillä hänen lempeissä sanoissaan oli parantavaa palsamia. — Voima, rakkauden parantava voima, - - lähti hänestä sairaisiin ja ahdistettuihin. Näin hän huomaamattomasti työskenteli kansan hyväksi aina lapsuudestaan asti. Ja tästä johtui, että niin monet kuuntelivat häntä mielellään." Ellen G. White, Alfa ja omega, osa 4, s. 69. Kristus on sama tänäänkin. Katso Hepr. 13:8.

Jeesus ilmaisi syvää myötätuntoa Lasaruksen kuolemaa sureville ystäville ja sukulaisille.

"Kun Jeesus näki itkevän Marian ja hänen kanssaan tulleet juutalaiset, jotka hekin itkivät, syvä liikutus valtasi hänet, – -. Jeesus itki." Joh. 11:33,35.

Tässä näemme, miten Jeesus suri ystävänsä menetystä. Hän tunsi syvää myötätuntoa Lasaruksen siskoja Mariaa ja Marttaa kohtaan. Jeesus oli syvän liikutuksen vallassa tullessaan paikalle, jonne Lasarus oli haudattu. Lasarus oli ollut haudassa jo neljättä päivää (Joh. 11:39), mutta Jeesus herätti hänet. Jeesus osasi itkeä itkevien kanssa ja iloita iloitsevien kanssa. Hän oli "- - maailmalle parantavan armon lähde, ja kaikkien noiden Nasaretissa vietettyjen yksinäisten vuosien aikana hänen elämästään tulvaili myötätunnon ja hellyyden virtoja. Vanhukset, surevat, synnin painamat, lapset viattomissa leikeissään, pienet metsän eläimet, kärsivälliset vetojuhdat olivat kaikki onnellisempia hänen läheisyydessään. Hän joka sanansa voimalla piti yllä maailmoja, saattoi kumartua auttamaan haavoittunutta lintua. Mikään ei jäänyt häneltä huomaamatta, mitään palvelusta hän ei pitänyt alentavana." - Ellen G. White, Alfa ja omega, osa 4, s. 53.

Vaikka Kristuksen vetovoima perustui pääasiassa hengellisyyteen, myös hänen persoonassaan täytyi olla jotain, mikä veti ihmisiä puoleensa. Hän oli olemukseltaan Jumalan kaltainen, mutta silti täysi ihminen. Hän oli virheetön ja tahraton (1. Piet. 1:19). Voisimme hyvin kuvitella, että hänen kätensä olivat rehellisen työn kovettamat. Hän seisoi ryhdikkäästi. Hänen lihaksensa olivat kiinteät ja voimakkaat. Hänellä oli tasapainoinen ja kypsä luonne. Kukaan ihminen ei ole tuntenut niin syvästi kuin hän. Hän itki ja hän iloitsi, mutta hän säilytti aina itsehillintänsä luottaessaan vakaasti taivaalliseen Isäänsä. Kristuksessa oli jumalallista myötätuntoa ja määrätietoista voimaa. Hänellä oli ainutlaatuisia ominaisuuksia,

1. Häntä ympäröi rauhan ilmapiiri. Hänellä oli hengellistä voimaa, joka veti ihmisiä puoleensa magneetin tavoin. Vain Kristus saattoi sanoa:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt." Matt. 11:28-30.

2.    Hänellä oli selkeä ja vahva ääni. Hän puhui "niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat". Matt. 7:29.

 Lainopettajat lukivat lakia ihmisille väsyttävän monotonisesti, mutta tapa, jolla Jeesus esitti kertomansa asiat, oli toisenlainen. Hänen opetuksensa oli vaikuttavaa ja elävää, hän vakuutti kuulijansa ja ihmiset kuuntelivat häntä innoissaan.

3.Hänellä oli sanoma kaikille yhteiskuntaluokille. Syvällisimmät Israelin ajattelijoista asettivat Kristuksen koetteelle mutta joutuivat nöyrtymään hänen viisautensa edessä. Kuitenkin kouluttamattomat kykenivät ymmärtämään niitä teologisia keskusteluja, joihin hän osallistui. Kristus tiesi, miten vedota fariseuksiin kuten Nikodemos, Joosef Arimatialainen ja Betanian Simon. Lukutaidottomatkin ymmärsivät häntä, samoin pakanat, kuten Syyrian foinikialainen nainen ja Kapernaumin roomalainen sadanpäällikkö, joista tuli Kristuksen seuraajia. Hänen myötätuntonsa teki heihin syvän vaikutuksen. Katso Mark. 7:24-30 ja Matt. 8:5-13. Hän tiesi, miten saavuttaa kaikkien sydämet. Kristuksen elämä oli niin täynnä epäitsekästä rakkautta, että hänen jumalallinen luontonsa tuli selvästi julki.

Miltä tahansa puolelta katsommekin Kristusta, näemme täydellisyyttä. Tarkastellaan muutamia hänen huomattavimmista ominaisuuksistaan:

1. Oikeudenmukaisuus. Apostolien teot kuvaa Kristusta oikeudenmukaisena kolme kertaa. Häntä kutsutaan "pyhäksi ja vanhurskaaksi" (Ap.t. 3:14), ja "Vanhurskaaksi" (Ap.t. 7:52 ja 22:14). Tämä viittaa siihen, että Kristus oli oikeudenmukainen. Hän ei ollut puolueellinen tai ennakkoluuloinen. Hän oli armollinen kreikkalaisille, barbaareille, roomalaisille ja juutalaisille. (Lue Mark. 7:24-30 ja Matt. 8:5-13.) Näistä käy ilmi, että Kristus tarjosi pelastusta vapaasti kaikille ihmisille. (Katso myös Ap.t. 10 ja 11:1-18.)

Koska "meidän kaikkien on tultava Kristuksen tuomioistuimen eteen, jotta kukin saisi sen mukaan, mitä ajallisessa elämässään on tehnyt, hyvää tai pahaa" (2. Kor. 5:10), kuinka onnellisia ja turvallisella mielellä me voimmekaan olla, kun tiedämme, että hän, joka tuomitsee meidät, on oikeudenmukainen. "Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle - -. Isä on myös antanut hänelle tuomiovallan, koska hän on Ihmisen Poika." Joh. 5:22,27. Koska Jeesus on "Ihmisen Poika", hän voi tuntea myötätuntoa meitä kohtaan. Juuri siksi, että hän oli itse kerran ihminen tämän maan päällä ja ymmärtää meidän kaikkia kokemuksiamme, hänet on määrätty meidän tuomariksemme.

2. Yksinkertaisuus. Jeesuksen elämässä ei ollut itsensä korottamista tai väärää ylpeyttä. Hänessä ei myöskään ollut ulkonaista komeilua. Jos ihmiset olisivat kääntyneet Kristuksen puoleen siksi, että hänellä olisi ollut varallisuutta ja mainetta, heidän vilpittömyyttään olisi voitu epäillä. Satoja vuosia ennen kuin Jeesus oli syntynyt, hänestä ennustettiin:

"Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä,vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänenopetustaan ikävöivät kaukaiset rannat." Jes. 42:2-4. Kristus ei ollut meluisa saarnaaja. Hänen käytöksessään ei ollut mahtailua tai teatraalisuutta. Jeesus veti ihmisiä puoleensa luonteensa hyvyydellä ja sanomansa voimalla. Malakia kuvaa häntä "pelastuksen aurinkona". Mal. 3:20. Aurinko ei syöksähdä maailman ylle yhtäkkiä sokaisten vaan vähitellen ja hellävaraisesti. Profeetta Hoosea oli kirjoittanut Kristuksesta: "Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto." Hoos. 6:3. Aivan kuten aurinko nousee hiljaa ja levittää valoaan ja lämpöään koko maailmaan, Kristus tuli maailmaamme parantuminen siipiensä alla. Mal. 3:20.

3. Usko ja rohkeus. Jos voisimme asettua Kristuksen paikalle, tietäisimme jotain hänen elämänsä vaikeuksista ja kamppailuista. Jos tarkastelemme sitä, miten ihmisjoukot reagoivat häneen, hänen työnsä maan päällä oli epäonnistunut. Jopa hänen omat opetuslapsensa jättivät hänet ja pakenivat juuri silloin, kun hän tarvitsi heitä eniten. Silti Jeesus oli aina rohkealla mielellä ja täynnä uskoa. Hän itse julisti profeetta Jesajan kautta: "Turhan takia olen itseni uuvuttanut, tyhjään olen haaskannut voimani. Mutta onhan oikeuteni Herran kädessä, palkkani Jumalan huomassa.' - - olen siis ollut Herralle arvokas ja minun Jumalani on minun voimani — . ”Jes. 49:4,5.

Jeesus jätti tiensä Jumalan haltuun. Kaikki hänen voittonsa synnistä ja jopa hänen parantamisihmeensä ja kuolleista herättämiset olivat hedelmää siitä, että hän uskoi Jumalaan. Hän ei koskaan käyttänyt jumalallista voimaansa ilman taivaallisen Isänsä suostumusta ja johdatusta. Hän eli jatkuvassa yhteydessä Jumalaan. Samalla tavoin voimme mekin elää.

Suuri saarnaaja Chrysostomus oli uskon ja rohkeuden täyttämä mies. Kun Rooman keisari uhkasi häntä maanpaolla, hän vastasi: "Et voi, sillä maailma on minun Isänitalo. Et voi lähettää minua maanpakoon." Tähän keisarivastasi, että hän tappaisi hänet. "Et voi", sanoi Chrysostomus, "koska elämäni on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalaan". Keisari julisti sitten ottavansa häneltä hänen omaisuutensa. Voimallinen saarnamies sanoi: "Minun aarteeni on taivaassa ja sydämeni on siellä." Monarkki uhkasi edelleen viedä häneltä kaikki hänen ystävänsä, johon hän vastasi: "Et voi, sillä minulla on ystävä taivaassa, josta sinä et voi minua erottaa. Haastan sinut. Ei ole mitään, mitä voit tehdä loukataksesi minua."

Tällainen rohkeus on heijastusta Kristuksen luonteesta. Uskon kautta se voi olla jokaisen Kristukseen uskovan elämän voimavara.

Ei ainoastaan elämässään vaan myös kuolemassaan Jeesus oli luja ja rohkea Jumalan palvelija. Hän ei masentunut kritiikistä eikä ylpistynyt imartelusta. Hän oli aina sama. Eivät edes sydäntä raastavat olosuhteet hänen tuomitsemisensa ja ristiinaulitsemisensa yhteydessä voineet katkaista hänen yhteyttään Isään. Jatkuvasta vastustuksesta huolimatta hän oli päättänyt saattaa loppuun työn, jonka Jumala oli hänelle antanut, ilman tahraa omassatunnossaan tai vikaa luonteessaan. Hän kohtasi ristin tapahtumat valmistuneena kärsimykseen. Hän kesti koetuksen, koska hän oli ankkuroitunut Jumalaan. Hänen jalosta esimerkistään Pietari oppi olemaan uskollinen loppuun saakka. Hän sanoo:

"Sillä siihen teidät on kutsuttu. Kärsihan Kristuskin teidän puolestanne ja jätti teille esikuvan, jotta seuraisitte hänen jälkiään. - Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun." 1. Piet. 2:21-23.

Luonne kasvaa vaikeuksien ja koettelemusten keskellä. Hepr. 12:5-13. Älä välttele ongelmia, kohtaa ne voidaksesi löytää niihin ratkaisu. Kristuksen vanhurskaus, hänen elämänsä ja voimansa ovat tarjolla sinulle. (Katso Fil. 2:5-11 ja Hepr. 12:2-4.) Uskon kautta voit omistaa hänen voittonsa ja voittaa maailman. (Katso 1. Joh. 5:4 ja Gal. 2:20.)

Eräänä päivänä eräs skotlantilainen mies osti pienen pullon ruusuesanssia ja asetti sen maljakkoon, jonka oli juuri ostanut. Kun hän tuli kotiin, hän havaitsi, että pullo oli mennyt rikki ja kaikki arvokas hajuvesi oli imeytynyt maljakon saveen. Hän asetti maljakon olohuoneeseen ajatellen hajuveden tuoksun pian häviävän. Hän oli kuitenkin väärässä. Vuosien ajan ruusujen tuoksu viipyi tuossa maljakossa. Eräänä päivänä merkittävä kristitty saarnaaja G. Campbell Morgan tuli käymään hänen luonaan. Istuutuen olohuoneeseen hän tunsi ihanan ruusujen tuoksun, mutta ei nähnyt kukkia. Kun hän kysyi, mistä tämä johtui, talon isäntä selitti: "Tuo maljakko on antanut ruusuesanssia tähän taloon yli kahdenkymmenenviiden vuoden ajan." Näin on myös Kristuksen suhteen - hänen ruumiinsa ruhjottiin, hänen verensä vuoti meidän puolestamme, ja hänen rakastettavan luonteensa tuoksu on täyttänyt maan Jumalan tuntemisella ajan loppuun asti.