"Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille. Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas." Jes. 9:5.

Nimi Jeesus tarkoittaa "Herra pelastaa". Katso Matt. 1:21 alaviite. Se oli enkelin unessa Joosefille ilmoittama nimi ennen Kristuksen syntymää. Opetuslapset viittasivat Jeesukseen nimellä "Opettaja". He kutsuivat häntä myös nimellä "Herra". Niiden epäuskoisten mielestä, jotka epäilivät sitä, mitä hän itsestään sanoi, hän oli "Jeesus Joosefin poika". Ne, jotka olivat vakuuttuneita hänen jumaluudestaan, viittasivat häneen "Kristuksena" tai "Messiaana". Vanhassa ja Uudessa testamentissa on monia nimiä, jotka viittaavat Kristuksen valtaan ja voimaan toimia (Jes. 9:5) ihmisen Vapahtajana. Jeesus vetoaa monin tavoin kaiken rotuisiin ja luonteisiin ihmisiin.

Eräs asiaa pohtinut on kirjoittanut seuraavasti: "Taiteilijalle hän on se, joka on Kaikkein Ihanin. Arkkitehdille hän on Rakennuksen Kulmakivi. Astronomille hän on Vanhurskauden Aurinko. Leipurille hän on Elämän Leipä. Pankkiirille hän on Kätketty Aarre. Biologille hän on Elämä. Rakentajalle hän on Varma Perustus. Puusepälle hän on Ovi. Lääkärille hän on Suuri Parantaja. Kouluttajalle hän on Suuri Opettaja. Insinöörille hän on Uusija Elävä Tie. Maanviljelijälle hän on Kylväjä ja Sadon Herra. Kukkakauppiaalle hän on Saaronin Kukka ja Laakson Lilja. Geologille hän on Kallio. Puutarhurille hän on Tosi Viinipuu. Tuomarille hän on Vanhurskas Tuomari ja Kaikkien Kansojen Tuomari. Valamiehistölle hän on Uskollinen Todistaja. Korukauppiaalle hän on Kallisarvoinen Helmi. Lakimiehelle hän on Neuvonantaja, Lainantaja, Puolustusasianajaja.

Sanomalehtikauppiaalle hän on Suuren Ilon Hyvä Uutinen. Silmälääkärille hän on Silmien Valo. Filantropistille hän on Sanomaton Lahja. Filosofille hän on Jumalan Viisaus. Saarnaajalle hän on Jumalan Sana. Kuvanveistäjälle hän on Elävä Kivi. Palvelijalle hän on Hyvä Isäntä. Valtiomiehelle hän on Kaikkien Kansojen Toivo. Opiskelijalle hän on Totuus Ihmislihassa. Teologille hän on Uskon Alkaja ja Loppuunsaattaja. Raatavalle hän on Levon Tuoja. Syntiselle hän on Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Kristitylle hän on Elävä Jumala, Vapahtaja, Lunastaja ja Herra."

Raamattu kertoo meille, miten täydellisesti Jeesuksen voima ja valta riittää siihen, mitä tarvitsemme. Hänen oikeuttaan Isoveljen, Vapahtajan ja Ihmiskunnan Herran asemaan on mahdotonta kieltää, kuten tulemme huomaamaan.

Kristus on meidän kaikkien isoveljemme, ja tämä koskee kaikkien rotujen ja heimojen jäseniä. On rohkaisevaa tietää, että meillä on isoveli, joka ei ole ainoastaan Jumalan Poika, vaan myös Ihmisen Poika. Hän on ihmissuvun pää, joka suojelee ja varjelee omiaan.

"Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä, hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit." Hepr. 2:16,17.

Jeesuksen esimerkki ja opetukset hänen koko kolmen ja puolen vuoden julkisen toimintansa ajalta korostavat sitä tosiasiaa, etteivät ainoastaan juutalaiset (Matt. 10:5,6), vaan myös samarialaiset (Joh. 4:40, 41), kreikkalaiset (Joh. 12:20-23), roomalaiset (Luuk. 23:47) ja kaikkien kansojen jäsenet (Matt. 28:18-20) voivat löytää läheisen suhteen häneen. Jeesuksen päämääränä oli palvelutyöllään saada ihmiset ymmärtämään, että hän oli heidän vanhin veljensä ja Jumala on heidän Isänsä ja hallitsijansa. Kristus, Jumalan Poika, opetti kaikkia rukoilemaan: "Isä meidän, joka olet taivaissa!" Matt. 6:9.

Jumala on kaikkien ihmisten Isä, kaikkina aikoina. Ne, jotka vastaanottavat Kristuksen Vapahtajanaan ja Herranaan, pääsevät taivasten valtakuntaan taivaallisen Isän adoptoituina lapsina. Katso Room. 8:14-17. Koska tämä etuoikeus kuuluu kaikkien kansojen jäsenille, meidän tulee suhtautua kunnioittavasti jokaisen kansan ja kieliryhmän jäseniin, myös niihin, jotka ovat erilaisia kuin me.

Kristus opetti ihmiskunnan veljeyttä, ei ainoastaan sanoin, vaan myös esimerkillään. Hänen palvelutyönsä ei-juutalaisten keskuudessa oli kuitenkin loukkaus israelilaisille, jotka olivat ylpeitä siitä, että he olivat Abrahamin lapsia ja Jumalan erityissuosiossa. Heitä loukkasi Messiaan halukkuus jakaa pelastuksen siunaukset samanarvoisesti kaikkien ihmisten kesken. Siksi Jeesus usein joutui ristiriitatilanteeseen juutalaisten johtajien kanssa tässä asiassa. Hän ei tullut vain Israelin Valoksi vaan myös Maailman Valoksi. Johannes sanoi:

"Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan."'Joh. 1:9.

Jerusalemin temppelissä Kristus puki sanoiksi tämän suuren totuuden: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo."Joh. 8:12. Näissä sanoissa, "Minä olen maailman valo", Jeesus julisti itsensä Messiaaksi. Samassa temppelissä, jossa Kristus opetti, iäkäs Simeon oli puhunut hänestä valona, "joka koittaa pakanakansoille", ja kirkkautena, "joka loistaa kansallesi Israelille". Luuk. 2:32. Näillä sanoilla Simeon sovelsi Jeesukseen koko Israelille tutun profetian. Profeetta Jesaja oli julistanut: "Ei riitä, että olet minun palvelijani ja saatat ennalleen Jaakobin heimot, tuot takaisin Israelin eloonjääneet. Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka."Jes. 49:6. Tämän profetian ymmärrettiin yleisesti viittaavan Messiaaseen, ja kun Jeesus sanoi "Minä olen maailman valo", ihmiset eivät voineet olla huomaamatta, että hän sanoi olevansa se, joka oli luvattu. Totuuden valo, joka loisti Jeesuksen elämästä ja opetuksesta, ylittää kaiken muun. Joku on huomauttanut, että Sokrates opetti neljäkymmentä vuotta, Platon viisikymmentä, Aristoteles neljäkymmentä, Jeesus vain kolme. Ne kolme vuotta, jotka Jeesus opetti, ylittävät kuitenkin verrattomasti ne yhteenlasketut 130 vuotta, jotka kolme kaikkien aikojen suurinta filosofia - Platon, Sokrates ja Aristoteles - opettivat. Suurten taiteilijoiden mestariteokset ovat vain kalpea heijastus Kristuksesta - Maailman Valosta. Suurten säveltäjien parhaat melodiat heijastavat vain kaukaisesti sitä kauneutta mikä kätkeytyy taivaallisen Lunastajamme rakkauteen. Taide, kulttuuri, musiikki, filosofia - ovat saaneet innoitusta Kristuksesta ja hänen opetuksistaan. Kristus voi tarjota vielä paljon enemmän kuin kaikki nämä yhteensä. Hän tarjoaa valoa ja ikuista pelastusta syntiselle ihmiselle. Jos annat hänen valonsa loistaa elämääsi, löydät rauhan ja turvan hänessä.

Keskustellessaan juutalaisten johtomiesten kanssa taivaallisesta alkuperästään Vapahtaja julisti avoimesti ja suurella arvovallalla:

"Totisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi - minä olin." Joh. 8:58. (Katso myös 2. Moos. 3:13-15.) Tällä Jeesus tarkoitti, että hän eli ennen Abrahamia "Minä olen" on nimi, jota Jumala käytti itsestään puhuessaan Moosekselle ilmaisten siten olleensa ikuisesti olemassa. Kun Jeesus sanoi tämän nimen kuuluvan itselleen, rabbit huusivat raivoissaan hänen pilkkaavan Jumalaa.

"Silloin he alkoivat poimia kiviä heittääkseen niillä häntä, mutta Jeesus poistui heidän näkyvistään ja lähti temppelistä." Joh. 8:59.

Muutamaa kuukautta myöhemmin juutalaiset sanoivat hänelle suoraan: "Emme me sinua minkään hyvän teon tähden kivitä, vaan jumalanpilkan tähden. Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." Joh. 10:33.

Itsepäiset Jeesuksen vastustajat eivät kuitenkaan voineet tehdä tyhjäksi hänen julistamaansa totuutta. Ihmisen Poika, meidän vanhin veljemme, oli myös ikuisesti elänyt taivaallisen Jumalan Poika. Kristus ei sanonut "minä olin" tai "minä tulen olemaan" vaan "minä olen". Hän elää myös tänään. Katso Hepr. 13:8. Jos haluat hengellistä opastusta, hän sanoo sinulle: "Minä olen hyvä paimen". Joh. 10:11. Jos haluat ruokaa sielullesi, hän sanoo: "Minä olen tämä elävä leipä". Joh. 6:51. Jos haluat tietää pelastuksen tien, hän sanoo: "Minä olen tie, totuus ja elämä. "Joh. 14:6. Jos haluat voimaa, hän julistaa: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä." Matt. 28:18. Jeesus sanoo: Minä olen se, johon voit luottaa tänään. Älä pelkää. Kristus on kaiken sen ruumiillistuma, mitä ihmiset Jumalalta odottavat. Kukaan, joka luottaa häneen Herranaan ja Vapahtajanaan, ei tule pettymään. Mene hänen luokseen rukoillen, ja hän antaa vastauksen kaikkiin aineellisiin ja hengellisiin ongelmiin.

Vuorisaarnassaan Kristus julisti ihmisille rabbien läsnä ollessa:

"Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."'Matt. 5:20. Fariseusten vanhurskaus koostui teoreettisesta uskonnollisesta tiedosta ja pikkutarkasta muotomenojen ja seremonioiden noudattamisesta. Fariseukset luulivat, että taivaan portit aukeaisivat nopeimmin niille, jotka tunnustivat uskoaan parhaiten ja jotka kohtelivat itseään mitä ankarimmin noudattaen kaikkein pienimpiäkin lain vaatimuksia. Kristus teki selväksi, ettei tämä ollut todellista vanhurskautta vaan omaa vanhurskautta. Se vanhurskaus, joka pelastaa, on Kristuksen vanhurskautta. Hän selitti, että ainut vanhurskaus, joka kelpaa Jumalalle, tulee Jumalalta. Oikean tekeminen oikeista vaikuttimista on seuraus siitä, että meillä on oikea suhde Vapahtajaan. Pelkkä uskon tunnustaminen ei riitä eikä ankara uskonnollisten säännösten noudattaminenkaan. Elämän täytyy muuttua. Vilpittömyys, ystävällisyys, kärsivällisyys, pitkämielisyys, ilo, rauha ja rakkaus - kaikkien näiden täytyy tulla elämässämme näkyviin; ja kaikki nämä hyveet tulevat Kristukselta. Jeremia julisti Vapahtajastamme: "Häntä kutsutaan tällä nimellä: 'Herra on meidän vanhurskautemme'." Jer. 23:6.

Ainoa tapa, jolla syntiset ihmiset voivat tulla vanhurskaiksi ja pysyä vanhurskaina, on omistaa usko Kristukseen. Kivisen sydämen täytyy muuttua. Jumalan täytyy antaa meille lempeä sydän, elävä sydän. Juudeassa toimintansa alkuvaiheessa Kristus sanoi Nikodemokselle: "Teidän täytyy syntyä uudesti." Joh. 3:7. Katso myös Hes. 36:26,27. Tämä sama sanoma, joka sanottiin ylpeälle fariseukselle, olisi voitu sanoa samalla painokkuudella kaikille Israelin rabbeille ja ihmisille. Tuo sama sanoma on voimassa nykyäänkin. Jeesukseen uskovan pitää syntyä uudelleen Pyhästä Hengestä. Hyvät työt eivät myöskään riitä pelastukseemme. Ihmiset eivät pelastu tunnustuksensa eivätkä tekojensa kautta. Heidät pelastaa Kristus. Kun hän on sydämessä elävästi läsnä, vanhurskaus ja hyvät teot seuraavat hänen armonsa hedelminä. Tätä tarkoittaa se, että meidän tulee noudattaa Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin kirjanoppineet ja fariseukset. Kristus opetti, että tämä on välttämätöntä kaikille, jotka haluavat olla hänen valtakuntansa jäseniä. Usko saa aikaansen, että Kristuksen vanhurskaudesta tulee osa meitä. Katso Room. 3:19-26.

Jeesus on se kallio, jolle seurakunta rakentuu. Hän,meidän vanhurskautemme, ei ole pelkästään ihminen,vaan valtakunnan perustus. Satoja vuosia ennenVapahtajan syntymää Betlehemissä Mooses oli viitannut Israelin pelastuksen "kallioon" (5. Moos. 32:4). Psalminkirjoittaja lauloi hänestä, joka on "kallio - - minun pelastukseni." Ps. 62:7. Jesaja kirjoitti:

"Siksi Herra Jumala sanoo näin: - Katsokaa: minä lasken Siioniin peruskiven, huolella valitun kivipaaden, kallisarvoisen kulmakiven sitomaan vankkaa perustaa. Joka uskoo, ei horju." Jes. 28:16.

Kristuksen opetuslapset ymmärsivät tämän. Palattuaan lähetysmatkalta, jonne Jeesus oli heidät lähettänyt, hän kysyi opetuslapsiltaan suoraan: '"Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?' He vastasivat: 'Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista." Entä te?'kysyi Jeesus. 'Kuka minä teidän mielestänne olen?' Simon Pietari vastasi: 'Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.' Jeesus sanoi hänelle: 'Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.'" Matt. 16:13-19. Kun Kristus puhui "kalliosta", hän viittasi itseensä, häneen, jonka Pietari tunnusti "Jumalan Pojaksi", nimittäin Kristukseen, kallioon, jolle seurakunta perustetaan. Tuonelan portit eivät voittaneet seurakuntaa, koska se on Kristus-kalliolle rakennettu. Sen sijaan ne voittivat Pietarin, jolle jotkut sanovat seurakunnan rakennetun, kun hän lankesi kiusaukseen ja kielsi Herransa vannoen ja kiroten. Katso Matt. 26:69-75. Pietari itse viittasi Kristukseen seurakunnan perustana, jolle "hengellinen rakennus" rakennettiin. Hän sanoi:

"Olettehan te 'maistaneet Herran hyvyyttä'. Tulkaa hänenluokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneetmutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi - -." 1. Piet. 2:3-5.

Paavali sanoi: "Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea." 1. Kor. 3:11.

"Tälle kalliolle", Jeesus sanoi, "minä rakennan kirkkoni." Matt. 16:18. Jos Kristus olisi tehnyt Pietarista kallion, jolle hänen kirkkonsa perustettiin, apostolit eivät olisi kiistelleet keskenään siitä, kuka heistä oli suurin (Luuk. 22:24). He olisivat suostuneet Herransa tahtoon ja kunnioittaneet häntä, jonka hän oli valinnut heidän johtajakseen. Kristus ei asettanut ketään kahdestatoista apostolista toisia korkeampaan asemaan, mutta hän sanoi heille: "Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä.— Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus."Matt. 23:8,10. Opetuslapset kutsuivat Kristusta "Opettajaksi", mutta Pietaria he eivät kutsuneet opettajaksi. Vapahtaja antoi saman vallan ja voiman muille opetuslapsille kuin Pietarillekin. Katso Matt. 18:1,15-18. Kristus yksin oli perustus ja johtaja, "seurakunnan pää". Ef. 5:23. Pietari sanoi: "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän [Kristus]. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla."Ap.t. 4:12.