"Minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee." Luuk. 22:27.

Eräs kirjoittaja sanoi: "Jeesus Kristus on kaikkein voimakkain hengellinen voima, joka on koskaan työskennellyt ihmiskunnan keskuudessa ja sen hyväksi." Hän tuli maailmaan tehdäkseen hyvää - vain hyvää. Hän tuli "ei - - palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta." Mark. 10:45. Jeesus ei elänyt itselleen, vaan pelastaakseen muita. Vaikka hän oli taivaan ja maan Herra, hän oli ihmiskunnan palvelija. Taivaan Jumala ei elä itselleen. Hän, joka loi maailmankaikkeuden, ylläpitää "kaikkea olemassa olevaa sanansa voimalla." Hepr. 1:3. Hän osoittaa olevansa aktiivisesti toimiva Jumala, joka on kiinnostunut kaikista luoduistaan ja antaa niille kaiken, mitä ne elääkseen tarvitsevat.

"Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille." Matt. 5:45.

Luojamme ei ole kiinnostunut erityisellä tavalla ainoastaan ihmisistä, vaan hän pitää huolta myös eläimistä antaen niille niiden tarvitseman ruoan.

"Kaikki katsovat odottaen sinuun, ja sinä annat heille ruoan ajallaan. Sinä avaat kätesi ja hyvyydessäsi ravitset kaiken mikä elää."Ps. 145:15,16.

Ihmiskunnan päänä Kristus osoitti, että jokaisen elämän suuri päämäärä on antaa itsestään - kaiken antaminen. Kaikki ne, jotka seuraavat Kristusta ja löytävät hänen mielenlaatunsa, löytävät yllättäen itsensä. Heille kirkastuu se, että Jumalalla on varattuna suunnitelma heidän elämälleen ja kun he suostuvat seuraamaan sitä, elämälle löytyy uusi tarkoitus. Kristus oli ihmisenä täydellisen nöyrä ja kuuliainen Isän tahdolle. Hän teki myös kaikkensa auttaakseen meitä heikkoja ja syntiin langenneita ihmisiä. Tästä syystä hän oli myös suurin ja paras ihminen. Hän opetti, että todellinen suuruus on suoraan verrannollinen todelliseen hyvyyteen. Hänen elämänsä ja opetuksensa olivat tämän periaatteen täyttämiä. Halu olla ensimmäinen ja saada suurta kunniaa sai alkunsa Luciferista, kun hän himoitsi itselleen paikkaa Jumalan valtaistuimen vierellä. (Katso Jes. 14:12-15.) Hänet heitettiin ulos taivaasta, koska hän etsi omaa etuaan (Ilm. 12:7-9). Tällainen mielenlaatu on tavallinen maan päällä nykyäänkin, jopa Kristuksen opetuslasten keskuudessa. Kaikkien tulee varoa itsekeskeisyyttä. G. F. B. Hallock sanoi kerran: "Moni ei elämässään näe oman kynnyksensä, mukavuutensa ja mukavuudenhalunsa ylitse." Mutta "taivaan arvosteluasteikolla luonteen suuruus on sitä, että elämme lähimmäistemme hyväksi ja teemme rakkauden ja armon töitä".

Päivää ennen kuin Jeesus ristiinnaulittiin "opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana." Luuk. 22:24.

Ristin varjossa Kristus joutui kamppailemaan itsekkyyden kanssa hänen lähimpienkin seuraajiensa keskuudessa. Hän oli joutunut kohtaamaan tämän ongelman aiemminkin (Matt. 18:1-5), mutta opetuslapset oppivat läksynsä hitaasti. Jeesus toisti tämän tärkeän periaatteen:

"Silloin Jeesus sanoi heille: 'Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee."' Luuk. 22:25-27.

Kristus oli syntisen, langenneen ihmisen palvelija. (Katso Joh. 13:1-17.) Tämä oli hänen elämänsä suurin kirkkaus ja kunnia. Hän ei etsinyt asemaa tai arvonimeä itselleen. Hän ei saanut rahallista korvausta työstään hengellisenä opettajana. Hän oli köyhä ja koditon. Jeesus sanoi:

"Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Luuk. 9:58.

Jeesus etsi ainoastaan toisten hyvää. Hän teki epäitsekkäästi työtä auttaakseen lähimmäisiään. Siten esimerkillään ja puheillaan hän saattoi nuhdella uskottomia kirjanoppineita, fariseuksia ja pappeja, jotka etsivät korkeinta asemaa ja tulkitsivat usein oikean uskonnon väärin omille seuraajilleen. Kun Jeesus opetti temppelissä, hän sanoi:

"Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa." Matt. 23:2. Tämä tarkoitti sitä, että nämä väittivät itsellään olevan sama valta kuin Mooseksella oli. He vaativat kunnioitusta ja alistumista kaikkiin uskonnollisiin velvollisuuksiin ja säännöksiin mutta olivat itse tekopyhiä. Tottele rabbeja, kun he opettavat lain mukaisesti, mutta älä seuraa heidän esimerkkiään, koska he eivät toimi oman opetuksensa mukaan.

"Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa." Matt. 23:3,4.

Jeesus nuhteli ylpeydestä ja kunnianhimosta, joka saa ihmiset tavoittelemaan voimaa ja vaikutusvaltaa. Tämä turhamaisuus tuli näkyviin varsinkin kutsuilla, joilla vieraat istuivat asemansa mukaisilla paikoilla. Jeesus ei ainoastaan tuominnut tätä tapaa vaan myös paljasti sen pinnallisuuden ja ylpeyden, joka vaatii itselleen kunnia-asemia. Hän sanoi rabbeista:

"He istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi. Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." Matt. 23:6-12.

Nykyään on vaara, aivan kuten Kristuksenkin aikana, että seurakunnan jäsenet käyttävät väärin Jumalalle kuuluvaa asemaa ottamalla itselleen kunnianimiä ja -paikkoja, jotka eivät kuulu heille, vaan yksin Jumalalle. Jeesus opetti, että kiintymyksemme ja uskollisuutemme tulisi olla suunnattuna Korkeimpaan, ei ihmiseen. Jos Jumalalle annetaan hänen oikea paikkansa jumalanpalveluksen oikeana kohteena, hänen seuraajansa löytävät oman paikkansa luonnollisesti ja elävät auttaakseen toisiaan omina veljinään ja sisarinaan. Kun Kristus moitti kirjanoppineita ja fariseuksia, tapahtui jotain sellaista, mikä antoi hänelle mahdollisuuden opettaa uhrautuvaisuutta. Kristus istui lähellä temppelin uhriarkkua, johon ihmiset toivat lahjansa ja kymmenyksensä. Rikkaat antoivat suuria summia, jotka he laittoivat uhriarkkuihin huomiota herättävällä tavalla. Vapahtaja varoitti näistä itsekkäistä ihmisistä, jotka "vievät leskiltä talot ja latelevat pitkiä rukouksiaan vain näön vuoksi. Sitä ankarampi tulee olemaan heidän tuomionsa." Mark. 12:40.

Köyhä leskivaimo tuli uhriarkun luo toivoen, ettei kukaan huomaisi häntä. Hänellä oli lahja Jumalalle, mutta se oli pieni. Hän ei halunnut antaa lahjaansa julkisesti. Luullen, ettei kukaan katsonut, hän pudotti arkkuun kaksi pientä lanttia ja teki sitten lähtöä. Kristus seurasi vaimon toimia ja sanoi opetuslapsilleen:

"Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi." Mark. 12:43,44.

Ehkä tämä leskivaimo kuuli Kristuksen sanat, ja sai niistä paljon rohkaisua. Kun hän antoi kaikkensa, hän ei tajunnut, kuinka pitkälle hänen antamansa lahjan vaikutus yltäisi. Aivan samoin Jumala siunaa sinunkin lahjasi, vaikka ne olisivat kuinka pieniä tahansa, jos ne annetaan iloisin ja uhrautuvin mielin. On vain harvoja, jotka eivät voi tehdä mitään, edes jotakin pientä, edistääkseen Kristuksen asiaa. Huomaa, mitä Paavali sanoo:

"Muistakaa tämä: joka niukasti kylvää, se niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää, se runsaasti niittää. Kukin antakoon sen mukaan kuin on mielessään päättänyt, ei vastahakoisesti eikä pakosta, sillä iloista antajaa Jumala rakastaa. Hänellä on teille annettavana runsaasti kaikkia lahjoja, niin että teillä on aina kaikki mitä tarvitsette ja voitte tehdä runsaasti kaikkea hyvää." 2. Kor. 9:6-8.

Samalla kertaa Kristus kiinnitti huomiota kymmenysten maksamistapaan. Hän ei tuominnut juutalaisten tapaa -päinvastoin hän sanoi, että kymmenyksiä ei pitäisi jättää maksamatta. Juutalaiset maksoivat kymmenykset "mintusta, tillistä ja kuminasta". He olivat pikkutarkkoja, mutta laiminlöivät sen, "mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden", - ne tärkeät asiat, jotka heidän olisi tullut ottaa huomioon. Matt. 23:23.

Kymmenykset tarkoittavat yhtä kymmenesosaa tuloistamme. (Katso 3. Moos. 27:30-32.) Tämä on "Herralle kuuluva pyhä lahja". Tämän lisäksi Herran työhön tulee antaa vapaaehtoisia lahjoja. Hän kehottaa:

"Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. - Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen." Mal. 3:10.

Muinoin, kun leeviläiset olivat pyhäkön pappeina, he saivat elantonsa kymmenyksistä. Jumalan seurakunnan työtä tulisi nykyäänkin tukea kymmenyksin, eli uskovien tuloistaan antamalla yhdellä kymmenesosalla. (Katso 1. Kor. 9:8-14. 8. Puhunko tätä vain ihmisten tavalla? Eikö myös laki sano samaa?

9. Onhan Mooseksen laissa kirjoitettuna: "Älä sido puivan härän suuta." Eihän Jumala häristä näin huolta pitäne? 10. Eikö hän sano sitä kaiketikin meidän tähtemme? Meidän tähtemmehän on kirjoitettu, että kyntäjän tulee kyntää toivossa ja puivan puida osansa saamisen toivossa. 11. Jos me olemme kylväneet teille hengellistä hyvää, onko paljon, jos me niitämme teiltä aineellista? 12. Jos muilla on teihin tällainen oikeus, eikö paljoa enemmän meillä? Mutta me emme ole käyttäneet tätä oikeutta, vaan kestämme kaikki, ettemme panisi mitään estettä Kristuksen evankeliumille. 13. Ettekö tiedä, että ne, jotka hoitavat pyhäkön toimia, saavat ravintonsa pyhäköstä, ja jotka ovat asetetut uhrialttarin palvelukseen, saavat osansa silloin kuin alttarikin? 14. Samoin myös Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa.)

Ne, jotka palauttavat kymmenyksiä, ovat Jumalan kanssa yhteistyössä - maailmankaikkeuden Luojan ja ylläpitäjän apulaisina. Kokeile ja katso. Jumalan siunauksen avulla yhdeksän kymmenesosaa tuloistasi riittää paljon pidemmälle kuin koko summa ilman Jumalan siunausta. Kristuksen kansansuosion ollessa ylimmillään Galileassa hän kutsui opetuslapsensa luokseen ja antoi heille käskyn mennä opettamaan ja parantamaan, toteuttamaan käytännössä niitä opetuksia, joita he olivat saaneet seuraamalla Kristuksen elämää ja opetusta. He tarvitsivat kokemusta työskentelemisestä Kristuksen tavoin ihmissielujen hyväksi. Kristus lähetti opetuslapsensa ympärillä oleviin kaupunkeihin ja kyliin. He tekivät samaa, mitä Jeesus teki: saarnasivat evankeliumia, paransivat sairaita, puhdistivat spitaalisia ja ajoivat ulos pahoja henkiä. He olivat saaneet lahjaksi, ja heidän tuli antaa lahjaksi. He lähtivät työhönsä kaksittain. Tällä tavoin he auttoivat ja rohkaisivat toisiaan. Myöhemmin Jeesus lähetti seitsemänkymmentä opetuslasta samalla tavoin. Luukkaan evankeliumin kohdassa 10:1-17 Jeesus puhuu kaikille aikakausille opettaen seurakuntia, millä tavoin evankeliointityötä tulee tehdä. Jokainen kristitty tekee työtä Jumalan asian hyväksi samalla tavoin kuin Kristus ja opetuslapset: ruokkien nälkäisiä, vaatettaen alastomia, lohduttaen surevia ja niitä, joilla on vastoinkäymisiä, tuoden toivoa toivottomille, palvellen rakastavasti epätoivoisia ja masentuneita. Jos kristityt toimisivat tällä tavoin, koko maailmaa valaisisi Jumalan kirkkaus. Pysähdy ja kysy itseltäsi: Mitä minä teen auttaakseni toisia? Monien seurakunnan ja kirkon työntekijöiden tulisi olla kiinnostuneita Johanneksen Jeesukselle esittämästä kysymyksestä:

"Johannes sanoi silloin: 'Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän joukossamme. 'Mutta Jeesus vastasi: 'Älkää estäkö. Joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.'" Luuk. 9:49,50. (Katso myös Mark. 9:38-42.)

Tässä innokas opetuslapsi kertoo Kristukselle tapauksesta, jossa hän avoimesti vastusti nimeltä mainitsemattoman opettajan työtä, koska tämä ajoi ulos pahoja henkiä Kristuksen nimessä. Hänen kiihkoisa mielenlaatunsa ei miellyttänyt Vapahtajaa. Jeesus selitti, että jos muut ihmiset tai ryhmät tekevät työtä hänen nimessään, he eivät "voi heti perään puhua minusta pahaa." Mark. 9:39. Toisin sanoen he kunnioittivat Jeesusta, koska he seurasivat häntä sen valon mukaan, jota olivat saaneet. Parempaa opetusta toisten auttamisesta ei ole koskaan annettu. Jumalalla on uskollisia työntekijöitä ja ihmisiä kaikissa kristikunnan seurakunnissa. On monia sydämessään rehellisiä ihmisiä, jotka eivät käy missään seurakunnassa sekä monia, joilla on hyvä, moraalinen luonne, vaikka eivät ole lainkaan kristittyjä. Miljoonat ei-kristityt palvelevat Jumalaa parhaalla mahdollisella tavalla sen valon mukaisesti, mitä ovat saaneet. (Katso Room. 2:14-16.) Jokaisen vilpittömän sydämen rukous tulisi olla: "Herra, paljasta totuutesi minulle sanastasi ja anna minulle armo toimiakseni kaiken sen antaman valon mukaisesti." (Katso 1. Joh. 1:7.) Silloin löydämme pelastuksen. Jumalalla on oma seurakuntansa, ja meidän tulisi etsiä, kunnes löydämme sen. Ei ole syytä tuomita niitä, joiden ajatukset ja mielipiteet uskonnollisissa asioissa eroavat meidän omistamme. Kristus on mestariopettaja ja ainoa Vapahtaja. Häneltä ja hänen sanastaan meidän tulee saada oppimme eikä koskaan tuomita niitä, jotka vilpittömästi palvelevat Herraa parhaan kykynsä mukaan. Juuri ennen taivaaseen astumistaan, seisoessaan ikään kuin vain askeleen päässä ikuisesta maailmasta, Kristus antoi käskyn seuraajilleen:

"Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." Matt. 28:18-20.

Markus kirjaa Kristuksen antaman lähetyskäskyn seuraavalla tavalla: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille." Mark. 16:15.

Kristus oli ihmiskunnan tarpeiden väsymätön palvelija, ja hänen seuraajiensa tulee noudattaa hänen esimerkkiään. Heidän tulee mennä "kaikkialle maailmaan" rakkauden evankeliumi mukanaan. Kaikkien kansojen, kaikkien rotujen tulee kuulla sanoma hänen kaikille riittävästä armostaan. Kristus kuoli kaikkien ihmisten puolesta ja hän tahtoo, että ihmiset kaikkialla vastaanottavat evankeliumin sanoman. (Katso Matt. 24:14.) Opetuslapset ymmärsivät, että kristillinen sanoma kuului koko maailmalle. Taivaan valon tuli loistaa kirkkain, parantavin sätein kaikkien ihmisten yllä, ylhäisten ja alhaisten, rikkaiden ja köyhien, vapaiden ja orjien. Jeesuksen seuraajien tuli mennä kaukaisillekin seuduille ja tehdä kristittyjä kaikkien kansojen jäsenistä. Eräs kirjailija on sanonut,

"Kristus repii maahan kaikki raja-aidat, kansallisten ennakkoluulojen muurit ja opettaa rakastamaan koko ihmissukua. Hän kohottaa ihmiset sen ahtaan piirin yläpuolelle, jonka heidän itsekkyytensä on piirtänyt. Hän hävittää aluerajat ja keinotekoiset yhteiskunnalliset eroavuudet. Hän ei tee eroa naapurien ja vieraitten, ystävien ja vihollisten välillä. Hän opettaa meitä pitämään jokaista puutteenalaista veljenämme ja koko maailmaa työkenttänämme." -Ellen G. White, Alfa ja omega, osa 5, s. 370-371.

 Miksi et pyytäisi Jumalaa näyttämään, miten sinä voisit tehdäoman osasi auttaaksesi heitä, jotka eivät tunne hänen anteeksiantavaa rakkauttaan ja armoaan, löytämään Vapahtajan. Jumala on antanut jokaiselle kristitylle tehtäväksi "sovituksen sanan" levittämisen. Lue 2. Kor. 5:17- 21. Teetkö sinä voitavasi pelastaaksesi ihmisiä Jumalan valtakuntaan? Seuraatko sinä Jeesuksen esimerkkiä lähimmäistesi palvelijana?