Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä." Joh. 14:6. "Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita." Joh. 8:32.

Tri Albridgeltä, amerikkalaiselta filosofilta, kysyttiin kerran: "Jos Jeesus ja Platon palaisivat maan päälle vain yhden tunnin ajaksi ja molempien tehtäväksi annettaisiin luennoida samalla yliopistoalueella samanaikaisesti, kumpaa menisit kuuntelemaan?" Hänen vastauksensa oli: "Kuka menisi kuuntelemaan ketään edes niin suurta kuin Platon aiheesta totuus, kun hänellä olisi mahdollisuus kuulla häntä, joka on itse totuus?" Kristuksen opetukset ovat liikuttaneet tätä maailmaa enemmän kuin kenenkään muun ihmisen opetukset, koska hän on totuuden ruumiillistuma. Hänen elämänsä oli täydellinen esimerkki ja vahvistus hänen sanoilleen. Opetuslapsi Matteuksella oli tilaisuus seurata Kristuksen armollista ja voimakasta sanomaa kuulemaan tulleen suuren ihmisjoukon reaktioita. Hän kirjoitti:

"Kun Jeesus oli lopettanut puheensa, kansanjoukot olivat hämmästyksissään hänen opetuksestaan. Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat." Matt. 7:28 29. Kun Jeesuksen luo lähetettiin miehiä pidättämään hänet, he palasivat tyhjin käsin ja sanoivat Jerusalemin papeille: "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän. "Joh. 7:46. Syy tietenkin oli se, ettei kukaan koskaan elänyt niin kuin tämä ihminen. Jeesus opetti totuutta, koska hän oli totuus. Hän oli Jumalan lähettämä opettaja, ja hän vakuutti, etteivät hänen opetuksensa olleet ihmisestä, vaan taivaasta lähtöisin.

Niille, jotka kyseenalaistivat hänen auktoriteettinsa, hän sanoi: "Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen,joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaahänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetuksenilähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani." Joh.7:16,17.

Jeesus oli Jumalan valitsema lähetystyöntekijä, jonka tehtävänä oli paljastaa ihmisperheelle omassa persoonassaan tietoa taivaallisesta Isästä ja hänen luonteestaan. Hän oli täydellinen esimerkki, ja hänen opettamansa ihanne oli se päämäärä, johon ihmisten tuli pyrkiä. Hän rohkaisi opettamiaan ihmisiä uskomaan, että Jumalan Hengen vallatessa ihmissydämet taivaallinen elämä ja luonne näkyisivät koko ihmiskunnassa. Hänen opetuksensa vaikuttivat niin, että ihmiset alkoivat koko sydämestään etsiä Jumalan armoa, joka palauttaisi heidät jälleen Jumalan lapsen asemaan. Tässä osiossa luemme kirjoituksista, mitä Jeesus opetti tietyistä elämän suurimmista aiheista. Käännymme ensin Uuden testamentin puoleen saadaksemme hyvän pohjan siitä, miten Jeesus itse määrittelee Jumalan sanan arvovallan.

Jeesus lainasi toistuvasti Vanhan testamentin kirjoituksia taivaallisena auktoriteettina. Uutta testamenttia ei kirjoitettu vielä moneen vuoteen hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Kirjoitukset ovat ne, jotka "todistavat minusta", Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumissa, Joh. 5:39.

Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi opetuslapsille Emmauksen tiellä ja selitti heille elämänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksensa tapahtumat Vanhan testamentin profetioiden valossa. Katso Luuk. 24:25-27. Juutalaisten johtomiehille hän sanoi: "Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua - juuri minusta hän on kirjoittanut." Joh. 5:46.

Erään kerran muuan lainoppinut koetteli Jeesusta: "Opettaja", hän kysyi, "mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?" "Mitä laissa sanotaan?" Jeesus vastasi, "Mitä sinä itse sieltä luet?" Luuk. 10:25,26.

Jeesus lainasi kirjoituksia jatkuvasti Jumalan sanana. Mitä Raamattua lainaava Vapahtaja sanoisi niille monille, jotka nykyään epäilevät Raamatun luotettavuutta? Uusi testamentti on myös osa pyhiä kirjoituksia. Pietari viittaa Paavalin kirjoituksiin pyhinä kirjoituksina 2. Piet. 3:15,16.

Paavali tunnusti Raamatun innoituksen. Sana Raamattu, joka pohjautuu kreikan sanaan biblia, tarkoittaa kirjaa.

"Jokainen pyhä, Jumalan Hengestä syntynyt kirjoitus on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Näin Jumalan ihmisestä tulee täydellinen ja kaikkeen hyvään kykenevä."2. Tim. 3:16,17.

Jumala on antanut Raamatun 66 kirjaa meille hänen valitsemiensa välittäjien, profeettojen ja apostolien, kautta. Se on Jumalan rakkauskirje maailmalle. Sekä Raamattu että Kristuksen elämä ilmaisevat Jumalan luonteen ihmisille. Roy F. Cottrell vastaa kolmeen Raamattua koskevaan historialliseen kysymykseen:

1. Milloin 39 Vanhan testamentin kirjaa vahvistettiin Raamattuun kuuluvaksi?

"Noin ensimmäisen vuosisadan lopussa jKr. juutalaiset kirjanoppineet kokoontuivat Joppen eteläpuolella sijaitsevassa Jamniassa, Palestiinassa ja asettivat virallisen hyväksyvän leimansa pyhien kirjoitusten järjestykselle (Vanhan testamentin kaanon), joka oli ollut olemassa jo vuosisatoja. He eivät lisänneet eivätkä vähentäneet mitään vaan yksinkertaisesti vahvistivat sen käsityksen, jonka sekä juutalaiset että Uuden testamentin ajan kristityt hyväksyivät. Lähes kaikki uskovat protestantit ja juutalaiset ovat edelleen tästä vankkumattoman vakuuttuneita." -The Review and Herald, 10 March 1955, s. 6.

2. Mitkä kirjat muodostavat Uuden testamentin kaanonin?

"Nykyisessä kristillisessä maailmassa ei missään kiistellä Uuden testamentin kaanoniin kuuluvista kirjoista. Ne vahvistettiin kirjojen omalla todistusaineistolla ja kirjoitusten omalla innoitetulla todistuksella; sillä Uuden testamentin 27 kirjassa, samoin kuin Vanhan testamentinkin 39 kirjassa, Jumalalle uskolliset alkuseurakunnan miehet ja naiset tunnistivat selvästi Jumalan äänen."- The Review and Herald, March 1955, s. 7.

3. Mikä on Raamatun lukujen ja jakeiden alkuperä?

"Noin vuonna 1244 jKr. kardinaali Hugo aloitti työn latinankielisen Raamatun viitehakemiston tekemiseksi, ja helpottaakseen työtään hän jakoi Raamatun lukuihin. Vaikka jako lukuihin oli mielivaltainen ja kaukana ihanteellisesta ratkaisusta, lähes kaikki myöhemmät painokset ja käännökset ovat seuranneet hänen jakoaan. Kolme vuosisataa myöhemmin Sir Robert Stephanus jakoi Uuden testamentin jakeisiin, ja pian sen jälkeen koko Raamattu ilmestyi painettuna ja samalla tavalla lukuihin ja jakeisiin jaettuna kuin nykyään."-The Review and Herald, March 1955, s. 6.

Jeesus antoi jokaiselle ihmiselle suuren arvon. Jokaisessa, kuinka langenneita he sitten olivatkin, Kristus näki Jumalan pojan tai tyttären. Hän ei nähnyt heitä sellaisina kuin he olivat, synnin turmelemina ja sairauksien vaivaamina, vaan sellaisina millaisiksi he voisivat tulla, kun heidän fyysinen ja hengellinen terveytensä ja oikea jumalasuhteensa palautettaisiin.

"Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen." Joh. 3:17.

Kuinka Kristus voisi moittia ja tuomita niitä, jotka kamppailivat niiden syntien kanssa, joista hän oli tullut heidät pelastamaan?Hän rohkaisi kaikkia kuulijoitaan kestämään taistelussaan syntiä vastaan vakuuttaen heille, että Jumala oli heidän puolellaan ja antaisi heille voiton. Kristus olisi kuollut pelastaakseen yhdenkin. Matteus kuvasi hänen suurta myötätuntoaan ihmisiä kohtaan:

"Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla."Matt. 9:36.

Kristuksen ajan ihmisfilosofiat olivat riittämättömiä täyttämään ihmisten hengellisiä tarpeita. Ihmiset olivat väsyneitä perinteisiin, joihin heidät oli opetettu uskomaan. He kaipasivat taivaan pelastavaa voimaa nostamaan heidät ylös synnin ja itsekkyyden pimeydestä. Tästä Jeesus tuli kertomaan ja opettamaan ihmisiä tuntemaan jälleen Jumalan. Hän syrjäytti kaikki väärät opetukset, joilla ne, jotka väittivät tuntevansa Jumalan, olivat vääristelleet hänen luonteensa. Hänen elämänsä osoitti todellisen pyhyyden kauneuden. Hänen opetustyönsä tuloksena epätäydelliset ihmiset kuten Jaakob ja Johannes, ukkosenjylinän pojat, Simon Kiivailija, Rooman vallan leppymätön vihamies, ailahtelevainen ja itsevarma Pietari, epäilevä Tuomas ja muut opetuslapset - eivät vain kaksitoista apostolia vaan myös sadat muut sekä miehet että naiset - muuttuivat.

Eräs rouva näytti John Ruskinille, englantilaiselle kirjailijalle ja taidehistorioitsijalle, arvokkaan nenäliinan, jolle oli läikäytetty pisara mustetta. "Minun nenäliinani on pilalla!" hän sanoi kyyneleet silmissään. Ruskin ei sanonut mitään, mutta otti nenäliinan mukaansa. Myöhemmin hän palautti sen omistajalleen, joka oli hämmästynyt muutoksesta. Käyttäen mustepisaraa lähtökohtanaan Ruskin oli taidokkaasti luonut sen ympärille kauniin ja taiteellisen teoksen, joka muutti pilalle menneen ja arvottaman nenäliinan kauniiksi ja arvokkaaksi. Samalla tavoin Kristuksen opetukset miesten ja naisten muuttuneessa elämässä osoittivat, että kaikkein arvottominkin ihminen voi hänen armonsa muuttamana tulla kauniiksi Jumalan rakkauden ja voiman voitonmerkiksi.

Kaikessa opetuksessaan Kristuksen lempiaihe oli hänen taivaallisen Isänsä hellä armo ja rakkaus. Jeesus oli kunniavieraana tullimies Matteuksen pidoissa, joissa oli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä. Fariseukset kysyivät opetuslapsilta, kuinka heidän opettajansa syö yhdessä syntisten kanssa. Jeesus vastasi heille:

'"Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.' En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä."'Matt. 9:13.

Hengelliset johtajat eivät ymmärtäneet armon ja rakkauden merkitystä, siksi Kristus sanoi, "Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa". Matt. 9:13. Loputtomia seremonioitaan noudattavien pappien ja hallitusmiesten ylistäminen oli syrjäyttänyt Jumalan palvelemisen hengessä ja totuudessa. Kaikki tämä pimensi Jumalan todellisen kunnian ja teki hänestä ihmistasoisen tyrannin, joka vaati ihmiseltä vaivannäköä, kyyneleitä, hikeä, verta ja rahaa - hinnan, joka ihmisen täytyisi maksaa lepyttääkseen Jumalan vihan. Kristus poisti tämän väärän käsityksen Jumalasta. Vertauksissaan ja opetuksissaan hän yleensä kuvasi taivaallisen Isän rakkautta ja armoa. Nämä väärät käsitykset Jumalasta suuri opettaja poisti parantaen sairaita, herättäen kuolleita, ajaen ulos pahoja henkiä, puhdistaen spitaalisia ja tehden hyvää. Siten hän selitti, ettei Jumala halunnut uhria, vaan lastensa terveyttä, turvaa ja onnea. Niin kuin Kristuksen aikana, samoin nykyäänkin ihmisillä on vääriä käsityksiä Jumalasta. "Me - - saamme kaikenlaisia vääriä käsityksiä hänestä", kirjoitti Hannah W. Smith. "Me ajattelemme hänen olevan vihainen tuomari, joka tarkkailee meitä havaitakseen pienimmänkin erehdyksemme, tai ankara isäntä, joka on päättänyt vaatia meiltä äärimmäistä palvelusta, tai omahyväinen Jumala, joka vaatii ehdotonta kunnioitusta jaylistystä, tai etäinen Kaikkivaltias, jota kiinnostavat ainoastaan hänet omat asiansa välittämättä meidän hyvinvoinnistamme." - Living in the Sunshine, s. 13. Luonnollisesti tällaisten väärien käsitysten tähden epäily ja pelko voivat helposti ruveta kiusaamaan meitä. Kiitos Jumalalle, että neljästä evankeliumista voimme lukea, miten Jeesus paljasti ihmisille taivaallisen Isän muuttumattoman hellyyden ja rakkauden. Tässä on riittävästi syytä rakastaa häntä. Eräältä henkilöltä kysyttiin: "Mitä tiedät Jumalasta?" Hänen laillaan voimme vastata: "Hyvin vähän, mutta se, mitä tiedän, on muuttanut koko elämäni."

Nykyään on monia ihmisiä, jotka sanovat, ettei sillä ole merkitystä, mitä uskomme. Tämä on kauaskantoinen virhe. Usko muovaa elämää, ja tekomme osoittavat, mitä uskomme. Meidän elämämme todistaa siitä, mitä pidämme totuutena ja miten arvostamme sitä. Juutalaiset intoilivat kiihkeästi muotomenojen ja seremonioiden puolesta. He väittelivät jatkuvasti uskonnonharjoituksen ulkoisista muodoista (Joh. 4:20-22). Jeesus ei sanonut mitään taivaan määräämiä jumalanpalvelusmenoja vastaan, mutta hän vastusti kaikkia ihmisen laatimia perinteitä ja tapoja, jotka vääristivät Raamatun opetusta (Mark. 7:1—16). Hän opetti, että tosi jumalanpalvelus oli hengellistä, henkilökohtaista ja kokemusperäistä.

Palattuaan Galileaan sen jälkeen kun hän oli työskennellyt Juudeassa julkisen toimintansa alkuvaiheessa, Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle:

"Tulee aika - ja se on jo nyt - jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa." Joh. 4:23,24.

Jumalan palvelemisessa totuus on oppaamme. Jeesus sanoi: "Sinun sanasi on totuus." Joh. 17:17. Totuus johtaa ihmisen Jumalan luo, ei valhe tai totuus, johon on sekoitettu valhetta. On tärkeää palvella Jumalaa "hengessä ja totuudessa". Ne totuudet, jotka ovat lähtöisin Jumalasta, opastavat hänen kompastelevia, lankeavia lapsiaan takaisin hänen luokseen.

"Siis esiin todistekäärö, sinetöity opetus! Turhia sanoja puhuu tämä kansa, jolle päivä ei enää koita." Jes. 8:20. "Moni luulee omaa tietään oikeaksi, vaikka se on kuoleman tie." Sananl. 14:12.

Meillä tulee olla "Näin sanoo Herra" ohjeena jokaisessa jumalanpalveluksessa ja jokaisessa opinkappaleessa, johon uskomme. Silloin palvelemme Jumalaa "totuudessa", ja vain silloin voimme palvella Jumalaa oikeassa "hengessä". Jeesus opetti, että kristittyjen tulee noudattaa maan lakeja ja kunnioittaa sen hallitusta. Fariseukset ja Herodeksen kannattajat tulivat Kristuksen luo kysymään häneltä tätä. He luulivat, että hän ei pitäisi suotavana tällaista uskollisuutta.

"Nämä tulivat ja sanoivat hänelle: 'Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja olet ihmisistä riippumaton. Sinä et tee eroa heidän välillään, vaan opetat Jumalan tietä totuuden mukaisesti. Onko oikein maksaa keisarille veroa vai ei? Tuleeko meidän maksaa vai ei? Jeesus tiesi heidän teeskentelevän ja sanoi: 'Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää minulle denaarin raha.' He ottiva' 'Keisarin', he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: 'Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.' Tämä vastaus jätti heidät ymmälle." Mark. 12:14-17. (Katso myös Luuk. 20:20-26.)

Jeesuksen vastaus yllätti juutalaiset. Hän antoi suoran vastauksen eikä väistänyt kysymystä. Hän piti kädessään roomalaista kolikkoa, jossa oli keisarin kuva ja nimi. Hän sanoi, että koska Israel oli Rooman vallan alla, heidän tuli totella sen valtaa. Ainoastaan, jos heitä vaadittaisiin rikkomaan omaatuntoaan vastaan ja rikkomaan Jumalan lakia, heidän tuli kieltäytyä tottelemasta, kuten Pietari myöhemmin sanoi: "Ennemmin tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." Ap.t. 5:29. Kristityn tulee suorittaa velvollisuutensa hallitusta kohtaan uskollisesti ja toimia maansa lakien mukaisesti. Hänen tulee kunnioittaa maansa hallitsijoita, maksaa veronsa, auttaa lähimmäisiään ja puolustaa kansaansa, olla isänmaan ystävä ja kunniaksi maalleen. Hänen ei tule välttää kansalaisvelvollisuuksiaan. (Katso Room. 13:1-7.) Meillä ei ole vahvistusta sille, että Jeesus olisi koskaan rikkonut Rooman lakia vastaan, eikä hän olisi niin tehnyt, ellei jokin hallituksen vaatimus olisi ollut Jumalan lain kanssa ristiriidassa. Hän on esimerkkimme kaikessa.

Keskustelussaan Nikodemoksen, juutalaisen hallitusmiehen, kanssa, mestariopettaja selitti pelastuksen periaatteet. Kristus sanoi suoraan ja rehellisesti tuolle oppineelle fariseukselle:

"Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa. — Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan." Joh. 3:3,5.

Pantterille on mahdotonta muuttaa täpliään tai nubialaiselle ihonsa väriä. (Katso Jer. 13:23.) Emme myöskään voi ammentaa puhdasta vettä myrkyttyneestä kaivosta. On mahdotonta kerätä viikunoita orjantappurapensaasta. Siksi Jeesus sanoi: "Teidän täytyy syntyä uudesti." Joh. 3:7. Pelastus on sydämen luomista uudeksi, minkä saa aikaan Pyhä Henki. Meidän tulee kääntyä Kristuksen puoleen voidaksemme kokea tämän Pyhän Hengen suorittaman muutoksen elämässämme. (Katso Joh. 3:8.) Yksin Jumalan armo tekee tämän mahdolliseksi, koska me emme pysty edes katumaan, ellei Jumala anna meille katumusta. Luemme Jeesuksesta:

"Jumala on korottanut hänet oikealle puolelleen Ruhtinaaksi ja Pelastajaksi johdattaakseen Israelin kääntymykseen ja antaakseen sille synnit anteeksi." Ap.t. 5:31.

Anteeksianto tulee Kristukselta, niin myös katumus. Hengellinen uudestisyntyminen on armon työ sydämessä. Emme voi ansaita sitä millään teollamme. Kuinka sitten voimme pelastua? Lue:

"Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän."  Joh. 3:14-16."Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!" Joh. 1:29. Ristillä kuoleva Kristus todistaa Jumalan rakkaudesta ja herättää meidät näkemään omat tarpeemme. Sitten herää usko Jeesukseen Vapahtajanamme ja menemme hänen luokseen tunnustaen syntimme. Hän antaa syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (Katso 1. Joh. 1:9.) Jumalan Henki saa aikaan kääntymyksen sydämessämme - ajatuksissamme ja tavoissamme. Meidän halumme ja päämäärämme muuttuvat kuin ihmeen kautta sopusointuisiksi Kristuksen mielen kanssa. Meidät luodaan uudeksi, hänen pyhän luonteensa kuvaksi. Jumalan laki kirjoitetaan sydämiimme, ja psalminkirjoittajan tavoin sanomme:

"Jumalani, minä täytän mielelläni tahtosi, sinun lakisi on minun sydämessäni."Ps. 40:9.

Tämä kokemus on yksinkertaisen ihmeellinen ja ihmeellisen yksinkertainen. Mene Jumalan luo uskoen, ja pyydä häntä muuttamaan elämäsi. Voit rukoilla Daavidin tavoin:

"Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki."Ps. 51:12.

Jumala ei halua eikä voikaan kääntyä pois kenenkään rehellisen ihmisen luota, joka etsii häntä saadakseen uuden elämän. "Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois." Joh. 6:37.