"Ylipapit ja lainopettajat—miettivät, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä. He pelkäsivät häntä, koska hänen opetuksensa oli tehnyt ihmisiin voimakkaan vaikutuksen." Mark. 11:18.

Yli tuhannen vuoden ajan juutalaiset olivat odottaneet Messiaan tuloa. Heidän hartaimmat toiveensa keskittyivät Jumalan ainoan Pojan ilmestymiseen maan päälle. Lauluissaan ja ennustuksissaan, temppelin muotomenoissa ja perhepiirin rukouksissa he olivat kunnioittaneet uskollisesti hänen nimeään. Kun hän tuli, he eivät kuitenkaan halunneet ottaa häntä vastaan. Heitä loukkasi se, että hänen elämänsä ja opetuksensa paljasti heidän syntinsä ja uhkasi kumota heidän ulkokultaisiin tapoihin ja seremonioihin perustuvan uskonnollisen järjestelmänsä. Se, että Israelin johtomiehet torjuivat Jeesuksen, oli Israelin kansan pitkän historian traagisin tapahtuma. Jumala oli itse valinnut juutalaiset säilyttämään ihmisten keskuudessa hänen lakinsa tuntemuksen ja Vapahtajan tuloon viittaavien symbolien ja profetioiden ymmärtämyksen. Kun Jumala kutsui Abrahamin, hän sanoi hänelle:

"Minä - - siunaan sinua, ja sinun nimesi on oleva suuri ja siinä on oleva siunaus. – - ja sinun saamasi siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille." 1. Moos. 12:2,3.

Kun Kristus, Abrahamin siemen ja Maailman Valo saapui henkilökohtaisesti heidän keskuuteensa, he kuitenkin valitsivat mieluummin kulkea pimeydessä. Israelin johtomiehet vetivät yhtä köyttä vastustaessaan Kristusta ja hänen toimintaansa siitä lähtien, kun hän ensi kerran puhdisti temppelin rahanvaihtajista, viimeisiin oikeudenkäynteihin saakka Hannaksen, Kaifaksen, Herodeksen ja Pilatuksen edessä. Tässä osiossa näemme, kuinka tämä vastustus kasvoi Kristuksen julkisen toiminnan aikana. Kun tutkimme Uuden testamentin sivuja, huomaamme, miten Kristus vetosi omaan valittuun kansaansa, jotta se ottaisi vastaan taivaan valon. Armollinen Vapahtaja ei jättänyt yhtään keinoa käyttämättä löytääkseen tavan vakuuttaa heidät vastaanottamaan hänet Herranaan.

Kristus työskenteli lähes pelkästään juutalaisten hyväksi, ja kun hän aluksi lähetti opetuslapsensa työhön, hän neuvoi heitä työskentelemään ainoastaan "Israelin kansan eksyneiden lampaiden" keskuudessa. "Nämä kaksitoista Jeesus lähetti matkaan annettuaan heille ohjeet: 'Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo ja julistakaa: "Taivasten valtakunta on tullut lähelle.'” Matt. 10:5-7.

Opetuslapset eivät heti työskennelleet ei-juutalaisessa maailmassa. Myöhemmin he kyllä toimivat pakanoiden samoin kuin juutalaistenkin keskuudessa. Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus neuvoi opetuslapsiaan jatkamaan työtä Israelin hyväksi ja sitten todistamaan uskostaan maailman kaukaisimmissakin kolkissa. Hän sanoi:

"Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin, ja te olette minun todistajani Jerusalemissa, koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin saakka." Ap.t. 1:8.

Helluntaipäivänä kolmetuhatta henkeä kääntyi yhtenä päivänä.(Katso Ap.t. 2:41.) Pian uskovien lukumäärä kasvoi (Ap.t. 4:4), monet papit liittyivät opetuslasten joukkoon (Ap.t. 6:7) ja tuhannet juutalaiset hyväksyivät Jeesuksen Messiaanaan. Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen herättämänä suuri joukko heprealaisia näki hänessä kaikkien messiaanisten profetioiden toteutumisen. Juutalaisten kääntyminen tapahtui kuitenkin vasta Herramme kuoleman, hautaamisen, ylösnousemisen ja taivaaseenastumisen jälkeen. Valitettavasti juutalaiset kansakuntana heidän johtajiensa edustamina torjuivat Jeesuksen Messiaanaan.

Taivaan rakastama Kristus oli heille"kuin vesa kuivasta maasta. Eihänellä ollut vartta, ei kauneutta", jota he olisivat "ihaillenkatselleet, ei hahmoa", johon he olisivat "mieltyneet". Jes. 53:2. "Hän tuli omaan maailmaansa, mutta hänen omansaeivät ottaneet häntä vastaan." Joh. 1:11.

Käymme nyt läpi tapahtumasarjan, josta käy ilmi kuinka Israelin kansa hylkäsi Kristuksen. Huomaa, että kansa torjui Jeesuksen vähittäisen prosessin kautta, aivan niin kuin se tapahtuu yksilönkin elämässä. Me siirrymme päivä päivältä lähemmäs Vapahtajaa, tai me harhailemme ja eksymme yhä kauemmas hänestä. Jeesuksen koko elämän ajan oli runsaasti todistusaineistoa siitä, että hän oli Messias, mutta hänen kansansa ei välittänyt siitä. Käymme läpi muutamia vaiheita, jotka osoittavat, miten juutalaiset torjuivat hänet.

1. He eivät välittäneet Jumalan johdatuksesta ja Jeesuksen syntymään liittyneistä epätavallisista tapahtumista, kuten enkelien vierailusta paimenten luona, tähden ilmestymisestä itäiselle taivaalle ja itämaan tietäjien käynnistä Jerusalemissa, Hannan hämmästyttävästä profetiasta temppelissä ja Simeonin ennustuksesta koskien Vapahtajan toimintaa. Kaikki nämä olivat merkkejä, joiden olisi luullut herättävän Israelin, mutta kansan johtajat ja suurin osa kansasta ei hyväksynyt näitä tapahtumia todisteina Jumalan Pojan ilmestymisestä keskuuteensa.

2. He eivät ottaneet huomioon Jeesuksen kasteen yhteydessä tapahtuneita yliluonnollisia ilmiöitä: Isän ääntä, joka puhui taivaasta, ja Pyhän Hengen laskeutumista kyyhkysen muodossa hänen ylleen. Myös Johannes Kastaja ilmoitti julkisesti, että Jeesus oli "Jumalan Karitsa,joka ottaa pois maailman synnin". Joh. 1:29. Nämä olivat riittäviä merkkejä. Millainen oli valtaapitävien johtajien reaktio Jerusalemissa? – Ei minkäänlaista reaktiota.

3. Kristuksen tekemät tunnusteot saatettiin epäilyksen alaisiksi. Tämä alkoi Galilean Kaanasta, kun hän muutti veden viiniksi. Tässä oli riittävä todiste siitä, että Jeesus oli Messias, mutta hänen ihmetyönsä selitettiin tapahtuneeksi Saatanan vaikutuksesta. He syyttivät Jeesusta pahojen henkien karkottamisesta Belsebulin voimalla. (Katso Mark. 3:22-30.) "Viha Jeesuksen henkilöä ja opetusta kohtaan johti hänen esittämänsä sanoman torjumiseen. — He katsoivat, että Jeesus oli, ei vain väliaikaisesti vaan pysyvästi, pahojen henkien riivaama, toisin sanoen Saatanan pysyvän vaikutuksen alainen välikappale. Ja heidän mukaansa tämä demoni ei ollut kukaan muu kuin Belsebul, demonien päämies. Siten heidän näkökantansa mukaan Saatana teki työtään hänessä ja hänen kauttaan, ja sen sijaan, että Jeesus olisi tunnustettu Jumalan Pojaksi, häntä pidettiin Saatanan henkilöitymänä. Sen sijaan, että Jeesus olisi hyväksytty kansan Messiaaksi, hänet torjuttiin ja häntä kohdeltiin pimeyden valtakunnan edustajana. Näin siksi, että valtakunta, jota hän tuli perustamaan ja jota hän julisti, oli täysi vastakohta sille, mitä juutalaiset ajattelivat Jumalan valtakunnasta." – The Life and Times of Jesus, the Messiah, Alfred Edersheim, Volume 1, s. 575. Kristus varoitti juutalaisten johtajia siitä, että Jumalan työn torjuminen Saatanan vaikutuksena johtaisi heidät tekemään synnin Pyhää Henkeä vastaan, ja tämän he lopulta myös tekivät. Kuitenkin monet yksittäiset juutalaiset uskoivat tuolloin Kristukseen ja ottivat hänet vastaan Herranaan ja Vapahtajanaan, ja nykyäänkin on niitä, jotka tekevät samoin. Kuinka monet meidänkin päivinämme hiljentävät omantuntonsa äänen epäilemällä ensin taivaallisen vaikutuksen alkuperää ja sitten syyttämällä Paholaista sielunsa rauhattomuudesta.

4. Papit ja rabbit vihasivat Jeesusta syvästi. Ensimmäinen kohtaus oli silloin, kun Jeesus ajoi rahanvaihtajat pois temppelistä.

5. Uskonnolliset johtajat suhtautuivat Jeesukseen vihamielisesti myös siitä syystä, että Kristus ei ottanut huomioon heidän perinnäissääntöjään koskien mm. kieltoa tehdä parantavia ihmetekoja sapattina, mikä rikkoi kyllä rabbien, mutta ei Jumalan sapatin viettoa koskevia säädöksiä.

6. Jeesuksen omien Nasaretin naapureiden ja läheisten keskuudessa oli väkivaltaista vastustusta häntä kohtaan.

7. Kristuksen tuhoamiseksi alettiin tehdä määrätietoisia suunnitelmia. Kapernaumissa Kristus kohtasi vakoilijoita, joita Israelin vanhimmat olivat lähettäneet hänen luokseen löytääkseen aiheen syyttää häntä. Tilaisuus tarjoutuikin pian sapattina: "Jeesus meni taas synagogaan. Siellä oli mies, jonka käsi oli surkastunut. Fariseukset pitivät silmällä, parantaisiko Jeesus miehen sapattina, sillä he tahtoivat nostaa syytteen häntä vastaan. Jeesus sanoi miehelle, jonka käsi oli surkastunut: 'Astu esiin', ja kysyi sitten fariseuksilta: 'Kumpi on sapattina luvallista, tehdä hyvää vai tehdä pahaa, pelastaa ihmishenki vai tappaa ihminen?' He eivät vastanneet mitään. Jeesus loi heihin vihaisen katseen; hän oli murheissaan heidän sydämensä kovuudesta. Hän sanoi miehelle: 'Ojenna kätesi.' Mies ojensi kätensä, ja se tuli ennalleen. Mutta fariseukset menivät ulos ja ryhtyivät heti Herodeksen kannattajien kanssa suunnittelemaan, miten saisivat Jeesuksen raivatuksi pois tieltä." Mark. 3:1-6.  Matt.12:1012.

Nämä harhaan johdetut miehet, vaikka he olisivat itse nostaneet kuoppaan pudonneen eläimen sapattinakin, pitivät Kristusta syntisenä, koska hän paransi tuona päivänä miehen, jonka käsi oli surkastunut. Tällä tavalla väärät uskonnot tai oikean uskonnon vääristymät toimivat. Ihmisen ylpeä sydän korottaa itsensä tai omat uskonnolliset teoriansa Jumalan ja ihmiskunnan todellisten tarpeiden yläpuolelle. Huomaa, miten Kristus pyrki saattamaan Jumalan lain jälleen oikeaan asemaansa, jonka juutalaisten perinnäissäännöt olivat hämärtäneet. Vakoojat, jotka oli lähetetty Kapernaumiin syyttämään Jeesusta sapatin rikkomisesta, joutuivat poistumaan turhautuneina ja hämmentyneinä. Rabbit, jotka olivat lähettäneet heidät, eivät kuitenkaan antaneet niin helposti periksi. Myöhemmin toinen ryhmä lähetettiin seuraamaan Kristuksen toimia, jotta häntä vastaan voitaisiin löytää syyte. Tällä kertaa vakoojat valittivat, että hänen opetuslapsensa olivat rikkoneet rabbien perinnäissääntöjä, koska he eivät pesseet käsiään ennen ruokailua. Tämä oli niin olennainen osa fariseusten velvoitteita, että rabbi olisi mieluummin kuollut kuin syönyt pesemättömin käsin. Sanottiin, että nämä säännökset oli tarkoitettu suojelemaan ja ylläpitämään lain noudattamista. Itse asiassa juutalaiset pitivät ihmisten laatimia sääntöjä jopa pyhempinä kuin kymmentä käskyä. Jos täytyi valita perinteiden ja Jumalan lain välillä, he valitsivat perinteen. Kristus ja hänen opetuslapsensa tunsivat nämä rabbien vaatimukset, mutta he eivät välittäneet niistä. Juutalaiset vakoojat noudattivat niitä ja syyttivät opetuslapsia Kristuksen läsnä ollessa Israelin lakien rikkomisesta.

"'Miksi sinun opetuslapsesi rikkovat isien perinnäissääntöjä?' he kysyivät. 'Hehän eivät pese käsiään, kun rupeavat syömään.'" Matt. 15:2.1

Jeesus ei kiinnittänyt huomiota syytökseen, vaan meni heti asian ytimeen ja sanoi: "Taitavasti te teette tyhjäksi Jumalan käskyn, jotta voisitte noudattaa omia sääntöjänne." Mark. 7:9. "Te tekopyhät! Oikein Jesaja teistä ennusti, kun hän sanoi: - Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta sen sydän on kaukana minusta. Turhaan he minua palvelevat, kun opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä."' Matt. 15:7-9.

Tämän kuullessaan Jerusalemista lähetetyt henkilöt raivostuivat. Kuinka he voisivat löytää aiheen syyttää Kristusta, kun hän puolusti lakia? Sitä paitsi hän painotti lain suuria periaatteita, mikä sai heidät näyttämään pikkutarkoilta tyhjänpäiväisten farisealaisten säännösten puolustajilta. Jeesus opetti, että todellinen sielun saastuminen ei tapahdu ulkoapäin vaan sisältäpäin. Paha teko, pahat sanat, pahat ajatukset - nämä rikkovat Jumalan lakia vastaan - ei se, että perinteisiä peseytymissääntöjä ei noudateta. (Katso Matt. 15:1-20.) Opetuslapset seurasivat tarkkaan Jeesuksen keskustelua vakoojien kanssa. "Tiedätkö", he sanoivat, "että fariseukset suuttuivat sinuun, kun puhuit noin?" Matt. 15:12. Jeesus vastasi: "Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois." Matt. 15:13.

Näillä sanoilla hän julisti kirouksen kaikille ihmisten tekemille uskonnollisille vaatimuksille, joilla ei ole selvää valtuutusta Jumalan sanassa ja hänen laissaan.

Lehtimajanjuhlassa (Joh. 7:2), jossa Kristus kävi noin kuusi kuukautta ennen ristiinnaulitsemistaan, vakoojat jälleen kerran arvostelivat häntä julkisesti. Miten vihollisten jatkuvat ansat ja suunnitelmat mahtoivatkaan koetella hänen kärsivällisyyttään, kun he yrittivät kaikin mahdollisin tavoin hiljentää hänet ja saattaa hänet huonoon huutoon. Hän oli kuitenkin aina kärsivällinen Jumalan Poika. Nyt he närkästyivät, kun hän sanoi, että hänellä oli valta. Kuka oli antanut tälle miehelle oikeuden opettaa ihmisiä? Hän oli koulua käymätön, eikä ollut saanut oppia rabbien kouluissa, näin he sanoivat. Katso Joh. 7:15. Jeesus vastasi:

"Se, mitä minä opetan, ei ole minun oppiani, vaan hänen, joka on minut lähettänyt. Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani." Joh. 7:16,17.

Kristus teki selväksi, että totuus, jota hän opetti, tuli Jumalalta, kun taas suuri osa rabbien opetuksista oli vain ihmisistä lähtöisin olevia ajatusrakennelmia. Ajattelevat tarkkailijat huomasivat vastakohdan ja hyväksyivät Kristuksen Jumalan lähettämänä opettajana. Joh. 3:2. Jeesus sanoi, että oikean opettajan voi erottaa valheopettajasta seuraavasti:

"Se, joka esittää omia ajatuksiaan, tahtoo kunniaa itselleen. Mutta se, joka tahtoo kunniaa lähettäjälleen, puhuu totta, hänessä ei ole vääryyttä." Joh. 7:18.

Kristus etsi Jumalan kunniaa. Hän puhui Jumalan sanoja. Tämän olisi pitänyt olla riittävä todiste siitä, että hänellä oli valta ja oikeus opettaa totuutta. Hänen opeissaan oli innoituksen leima. Jeesus tiesi, että siitä lähtien, kun hän oli parantanut sairaan Betesdan lammikolla sapattina, hänen vihollisensa olivat suunnitelleet hänen kuolemaansa. Nyt hän antoi heille todistuksen taivaallisesta alkuperästään lukemalla heidän ajatuksensa.

"Mooses antoi teille lain, vai kuinka? Silti yksikään teistä ei noudata sitä. Miksi te haluatte tappaa minut?" Joh. 7:19.

Kauhistuneina tästä heidän sisäisten tuntemustensa paljastumisesta nämä miehet suojautuivat näyttäen närkästyneiltä ja sanoivat: "Sinussa on paha henki. Kuka sinut yrittäisi tappaa?" Joh. 7:20.

Kristuksen viisaus ja voima oli rabbeille liikaa. Miten he kykenisivät vastaamaan hänen kysymyksiinsä tai osoittamaan hänen oppinsa vääräksi? Syvästi vaikuttuneina monet hänen kuulijoistaan alkoivat taipua hyväksymään hänet Messiaana. Jotkut heistä sanoivat:

"Eikö tämä ole se, jonka he haluaisivat tappaa? Kuinka kummassa hän saa puhua täällä vapaasti eivätkä he sano mitään? Ovatkohan hallitusmiehet nyt varmoja siitä, että hän on Messias?" Joh. 7:25,26.

Rabbit näkivät, että Jeesuksen opetus veti ihmisjoukkoja puoleensa. Heidän yrityksensä saattaa hänet huonoon huutoon olivat pahasti epäonnistuneet, joten he kiirehtivät ylipappien luo ja paljastivat, mitä oli tapahtunut. Kristus tiesi, että tämä vain nopeuttaisi heidän suunnitelmiaan yrittää ottaa hänen henkensä, ja hän sanoi kansanjoukolle, joka oli kokoontunut hänen eteensä:

"Vähän aikaa minä vielä olen teidän luonanne. Sitten menen hänen luokseen, joka minut on lähettänyt. Silloin te etsitte minua, mutta ette löydä, ettekä te pääse sinne, missä minä olen." Joh. 7:33,34.

Näillä sanoilla Kristus viittasi eteenpäin taivaaseenastumiseensa kuolemansa jälkeen ja ylösnousemukseen. Pian oli tulossa aika, jolloin hän palaisi taivaaseen Isänsä luo. Siellä hän olisi näiden murhaajien tavoittamattomissa.

"Juutalaiset kyselivät toisiltaan: 'Minne hän aikoo mennä? Mistä me emme häntä löytäisi? Onko hän lähdössä niiden luo, jotka asuvat kreikkalaisten keskuudessa? Aikooko hän opettaa kreikkalaisiakin?'" Joh. 7:35.

Nämä pilkkaajat eivät tienneet, kuinka pian heidän sanansa toteutuisivat kirjaimellisesti. Jeesuksen Kristuksen antama evankeliumi leviäisi pakanakansojen keskuuteen, ja näiden laiminlyötyjen ihmisten joukosta, joille juutalaisten olisi pitänyt levittää Jumalan tuntemusta, nousisi kansa, joka ottaisi heidän paikkansa Jumalan lapsina. Entä mitä nyt tapahtuu? Joukko sotilaita pappien ja kansan hallitusmiesten lähettämänä tunkeutuu väkijoukon sekaan pidättämään Jeesusta. Ensin miehet kuuntelevat Jeesusta kriittisin mielin toivoen kuulevansa jotain, mikä voitaisiin vääntää syytökseksi häntä vastaan, mutta hänen ihmeelliset sanansa saavuttavatkin heidän sydämensä, ja he ovat haltioissaan. Kristus paljastuukin heidän Vapahtajakseen. He näkevät sen, mitä papit ja hallitusmiehet kieltäytyvät näkemästä - ihmisen, josta jumalallinen taivaan valo loistaa synkkään pimeyteen. (Katso Joh. 7:37-44.) Heidän palatessaan hallitusmiesten luo tyhjin käsin heiltä kysytään vihaisena:

"Miksi ette tuoneet häntä?" Joh. 7:45. Tähän he vastaavat vakavina: "Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän." Joh. 7:46.

Tässä tapauksessa Nikodemos, joka uskoi salaa Jeesukseen (Joh. 3:1-21) esti neuvoston aikeen tuoda Vapahtaja tuomiolle. Hän kysyi, "Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt." Joh. 7:51. Tähän vastattiin: "Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit,ettei Galileasta tule profeettaa." Joh. 7:52.

Tämä Jumalan aikaansaama väliintulo pysäytti pappien suunnitelman. He eivät tuolloin kyenneet etenemään suunnitelmassaan tuhota Jeesus. He siis palasivat koteihinsa, kun taas Jeesus lähti temppelistä ja kulki hitaasti Öljymäelle. (Lue Joh. 11:47-57.)

Kristuksen toiminnan viimeisten kuukausien aikana tunteet häntä vastaan kuumenivat ja saavuttivat huippunsa hänen pidättämisessään ja ristiinnaulitsemisessaan.

Lasaruksen herättäminen kuolleista tuli johtavan papiston tietoon, mikä kärjisti tilanteen äärimmilleen. Katso Joh. 11:1-46. Betania, tämän suuren ihmeen tapahtumapaikka, oli vain muutamien kilometrien päässä Jerusalemista, ja uutinen Lasaruksen kuolleista herättämisestä oli levinnyt nopeasti tuohon suureen kaupunkiin. Kukaan ei voinut kiistää, että oli tapahtunut ihme, koska oli yleisessä tiedossa, että Lasaruksen ruumis oli ollut haudassa neljä päivää. Välittömästi papit, hallitusmiehet ja vanhimmat kokoontuivat yhteen neuvonpitoa varten. Mitä heidän tulisi tehdä tämän Kristuksen kanssa? Näytti siltä, että koko maailma seurasi häntä. Heidän täytyi kohdata kysymys, johon jokaisen ihmisen täytyy joskus vastata: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" Matt. 27:22. Vaihtoehdot olivat, joko ristiinnaulita hänet tai kruunata hänet Herraksi sydämessään. Fariseukset kannattivat Kristuksen tuhoamista, mutta neuvostossa oli muutamia miehiä, jotka salaa uskoivat häneen ja epäilemättä puhuivat hänen puolestaan. Kun keskustelu eteni, tilanteesta muodostui yhä sekavampi. Hyvin hämmentyneinä he kyselivät: "Mitä meidän pitäisi tehdä?" Heidän hämmennyksensä ollessa syvimmillään Kaifas, ylipappi, ylpeä, julma, ylimielinen ja suvaitsematon mies - nousi ja julisti pahan aikeensa:

"Te ette ymmärrä yhtään mitään. Ettekö te käsitä, että jos yksi mies kuolee kansan puolesta, se on teille parempi kuin että koko kansa joutuu tuhoon?" Joh. 11:49,50.

Kaifas ehdotti, että vaikka Kristus olisi viatonkin, hänet täytyisi raivata pois tieltä. Voimme kuvitella hänen sanovan:

"Pappien ja hallitusmiesten auktoriteetti vähenee vähenemistään tämän miehen vaikutuksen tähden. Eikö olisi parempi, että hän kuolee kuin että me menetämme arvovaltamme ja meitä aletaan halveksia? Sitä paitsi hän on vain yksi mies ja hyvin hankala. Ajatelkaa, mitä koko kansallemme tapahtuisi, jos kaikki ihmiset seuraisivat häntä - koko meidän uskontomme häviäisi!" Kaifaksen mielipiteet saivat Sanhedrinin puolelleen, ja neuvosto otti hänen sanansa vastaan ikään kuin Jumala olisi puhunut.

"Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus." Joh. 11:53.

He olivat lujasti päättäneet ottaa tilaisuudesta vaarin ja etsiä sopivan hetken tuhotakseen Jumalan Pojan. Heidän ei tarvinnut odottaa kauan. Muutaman viikon päästä Jeesus vangittiin ja tuomittiin kuolemaan. Tätä ja hänen epäoikeudenmukaista oikeudenkäyntiään käsittelemme kahdessa seuraavassa osiossa, jotka ovat ehkä kaikkein vaikuttavimmat tässä sarjassa.

Nyt jätämme Jeesuksen ristin varjoon, pohtimaan oikeudenkäyntiä ja sen tapahtumia, jotka pian olisivat hänen edessään.