»Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.» Ilm.21:4.

Tuhatvuotiskauden lopussa Kristus tulee jälleen maan päälle. Pelastettujen joukko ja enkelisaattue seuraavat häntä. Astuessaan alas pelottavassa majesteettiudessaan hän herättää jumalattomina kuolleet vastaanottamaan rangaistuksensa. Nämä tulevat esille mahtavana joukkona, lukemattomana niin kuin meren hiekka. Mikä suuri ero onkaan tämän ja ensimmäisen ylösnousemuksen välillä! Vanhurskaat olivat puetut katoamattomaan nuoruuteen ja kauneuteen, kun taas jumalattomissa näkyy sairauden ja kuoleman merkkejä. Jokainen silmä tuossa suunnattoman suuressa joukossa on kääntynyt katsomaan Jumalan Pojan kirkkautta. Yhteen ääneen jumalattomien joukko huudahtaa: »Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.» Nämä sanat eivät johdu rakkaudesta Jeesukseen. Totuuden vakuuttava voima pakottaa ne esille heidän vastahakoisilta huuliltaan. www.saviastia.fi Ilkka Kuikka