John Wesley 1703 - 1791 Brittiläinen uskonpuhdistaja on tehnyt hyvin johdonmukaisen johtopäätöksen kun hän on sanonut Raamatusta:

Raamattu ei voi olla hyvien ihmisten tai hyvien enkelien kirjoittamaa sanaa, sillä he eivät voisi koko ajan kirjoittaa ”näin sanoo Herra”, vaikka herra ei olekaan sanonut.Raamattu ei myöskään voi olla pahojen ihmisten ja pahojen enkeleiden sanaa, sillä he eivät paljastaisi pahoja suunnitelmiaan ja tuomitsisi itseään kadotukseen.Sen vuoksi Raamatun täytyy olla alkuperäisin Jumalasta, Jumalan sanaa.

Moni ihminen tänä aikana pohtii onko Raamattu luotettava. Oma aikamme ei kannusta uskomaan Raamattuun vaan monelta taholta pyritään osoittamaan se vain kertomuskirjaksi , antiikin ajan heimon saagaksi, eikä velvoittavaksi elämän ohjeeksi.

Itselleni on Raamattu avautunut totuuden kirjaksi siitä lähtö kohdasta, että sen kirjoittavat ovat vilpittömiä, suoria, rehellisiä, tervejärkisiä ihmisiä ja ovat kirjoittaneet kaiken totuudellisesti. En ole epäillyt heidän kirjoittavan satuja tai valheita, vaan arvokkaan totuuden. Ehkä omaksumamme asenne Raamattuun lopulta määrittää sen, miten siihen uskomme tai emme usko.

Eräs Antiikin ajan historioitsija, jota monet pitävät aivan eturivin historioitsijana luotettavuudessaan, on tutkinut ja kirjoittanut jolloinkin v.70. tarkan kertomuksen tapahtumista Rooman imperiumin syrjäisessä provinssissa Juudeassa sattuneita tapahtumista. Hän halusi tehdä tarkan tosiasioihin pitäytyvän tutkimuksen pitivätkö ne asiat ja puheet paikkansa, jotka olivat yleisesti tiedossa. Eli hän etsi totuutta huhujen ja legendojen takaa. Hänen tarkka kertomuksensa on saanut paikan peräti Raamatun kansien väliin. Luen mitä hän itse kertoo tehtävästään. Tuo historioitsija on nimeltään Luukas, ammatiltaan lääkäri:

Luuk.1:1-4 Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu. Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta heidän keskuudessaan tosiksi tunnetuista tapahtumista, eli syy tämän historiatutkimuksen tekemiseen on se, että Teofilus saisi Varmuuden niihin asioihin, jotka hän jo tunsikin. Lisäksi Luukas sanoo tarkkaan tutkineensa ja haastatelleensa noita erikoisia tapahtumia kokeneita silminnäkijöitä.

Minä uskon Luukasta ja pidän häntä luotettavana lähteenä kun itse luen, ei vain Luukkaan evankeliumia ja hänen kirjoittamaansa Apostolien tekoja, vaan koko Raamattua.

Ne tosiksi tunnetut tapahtumat koskivat Jeesus Nasaretilaisen elämää ja kuolemaa ja kuolleista ylösnousemusta ja kaikkea mitä hän opetti ja teki kolmen ja puolen vuoden aikana.

Luukas kirjoitti huolellisen ja totuudellisen kuvauksen Jeesus Nasaretilaisen elämästä ja hänen opetuslastensa työstä apostolien teoissa. Totisesti Jeesus ansaitsikin sen että hänen elämäntyönsä talletetaan jälkipolville, sillä Hän oli ja on koko luomakunnan ja universumin suurin persoona joka on elänyt. Hän oli ihmiseksi inkarnoitunut Jumalan Poika, jumala siis itsekin.

Mitä Jeesus sanoi elämän tehtäväkseen kun hän aloitti julkisen työnsä?

Luku 4:17-19. Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta."

Jeesuksen tehtävä oli tuoda Taivasten valtakunta maan päälle jokaisen elämään, joka uskoo häneen. Hän tuli sovittamaan langenneen ihmisen ja armon kautta pyhittämään hänet soveliaaksi kirkkauden valtakuntaan. Elämään Jumalan yhteydessä ikuisesti. Hän tuli vapauttamaan ihmiset monista orjuuttavista tavoista ja uskomuksista, mieltä riivaavista ajatuksista, ja monista sairauksista ja ongelmista jotka raskauttivat niin monen elämää.

Tänä aikana usko kehitysopin teoriaan on pyrkimässä viemään luotettavuuden ja sitämyötä uskon koko Raamattuun.  Itse pidän Luukkaan ohella kaikkia muitakin Raamatun kirjoittajia luotettavina totuudellisina henkilöinä ja uskon todeksi myös 1.Mooseksen kirjan kertomuksen oman kotiplaneettamme synnystä kun sen Jumala loi. Mielestäni usko tai epäusko Raamatun ensimmäisiin jakeisiin ja ensimmäisiin lukuihin määrittää sen, miten kaikkeen muuhun, mitä raamattu sen jälkeen kertoo, suhtaudumme, uskomme vai emme usko.

Tästä on kysymys; uskommeko me Raamatun sanaan vai emme. Onko usko esim. evoluutioteoriaan sittenkään perimmäinen syy hylätä Raamattu. Onko tiede ja usko sittenkään ristiriidassa. Eikö Raamattu ole juuri hänen kirjansa joka on kaiken luonut. Eikö Raamattu kerro juuri hänestä joka on luonut taivaat ja maan? Tiede ei voi tutkia mitään muuta kuin olevaista, Luojamme luomistekoja. Mielestäni kehitysfilosofia on vain keppihevonen, jolla moni ratsastaa paetakseen Luojaansa ja Lunastajaansa, koska tämä maailma houkuttaa enemmän ja tämän maailman aarteet. Syntinen pakenee Luojaansa luonnostaan. Raamatun totuudellinen sana sanoo;

1.Kor. 1:18-20. Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi." Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?

Jeesuksella on ajankohtainen kehotus jokaiselle, joka elää maailmassa ilman synnin surua.

Luukas 12:29-34. Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.  Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. Älä pelkää, sinä piskuinen lauma; sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.  Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja; hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.

Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa niin saatte kaiken mitä tarvitsette ja vielä paljon enemmän iankaikkisen elämän. Tämä on varma lupaus.

Joh. 1:1 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Jumala on luonut sanalla kaiken olevaisen, niin maailmamme kasveineen eläimineen, samoin myös ihmiset. Sana oli itsessään Jumala kuten Johanneksen evankeliumin alussa sanotaan; Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Tämä sana tuli lihaksi Jeesuksessa ja oli kansansa keskuudessa.

Jumalan pojan Jeesuksen lihaan tulleen sanan uudistava ja uutta luova voima tuli selkeästi esille kun Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Lasarus oli ollut haudassa jo neljä päivää ja alkoi jo haista, eli oli jo mädäntymässä. Varmasti aivot olivat jo täysin käyttökelvottomat ja muutkin elimet. Ei riittänyt enää vain herättäminen kuolleista vaan Jeesus loi Lasaruksen uudeksi terveeksi mieheksi. Jeesus sanoi vain "Lasarus tule ulos" ja hän virkosi kuolleista. Tähän pystyy vain Jumala. Jeesus oli sekä ihminen että Jumala ja hän sanallaan loi uuden elämän kuolleeseen Lasarukseen.

(Joh. 11: 42-44. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut." . Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: "Lasarus, tule ulos!"   Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä.")

Näin helppoa se on Luojalle. ”Lasarus tule ulos” ja mädäntyvä ruumis herää henkiin ja kävelee ulos haudasta terveenä miehenä. Onko tähän kertomukseen vaikea uskoa? Minusta ei ole jos pidämme kirjoittajaa luotettavana rehellisenä ihmisenä, jolla ei mitään ketunhäntää kainalossa.

Kun luen kertomuksen Lasaruksen kuolleista herättämisestä vain parilla sanalla, niin ei ole mitään ongelmaa uskoa siihen että sama voima loin maailmamme kuudessa päivässä sanallaan. Luojamme pystyy siihen kun kerran niin sanoo tehneensä.

Onko tänäkin päivänä sanalla samaa luovaa ja uudesti luovaa voimaa kuin oli luomistyössä?

Samaa parantavaa voimaa kuin oli Lasaruksen kohdalla?

Mitä sanoo tuo keskushenkilö, josta Luukas kirjoitti tarkan selostuksen eli Jeesus;

Joh. 14: 3-5. Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.

Jumalan sana puhdistaa sielumme synnin saastasta kun sitä luemme ja sen mukaan elämämme järjestämme.

Mistä epäusko Raamatun sanaan on saanut alkunsa?

Syntiinlankeemus tapahtui kun ensimmäinen ihmispari ei uskonut Jumalan sanaa.

1 Moos. 2:16,17. Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: "Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman."

Sensijaan he tottelivat Jumalan vastustajan langenneen korkea-arvoisen enkeliolennon, Luciferin sanoja. Saatana eli pettäjä on todellinen persoonallinen olento, joka pääsi vaikuttamaan ensimmäiseen ihmispariin saamalla heidät houkuteltua valheellisella puheella tottelemattomuuteen Jumalan selvälle käskylle. Jumala sanoi "älkää syökö siitä puusta ettette kuolisi" ja saatana sanoi "syökää vaan, ette suinkaan kuole, vaan tulette kuin Jumala tuntemaan, sekä hyvän että pahan". Totisesti tuota pahaa emme olisi tarvinneet oppia tuntemaan.

Itseämme emme pysty auttamaan, olemme synnin eli laittomuuden orjia ilman vapauttajaa. Jeesus otti päälleen kaikki meidän syntimme ja kärsi puolestamme rangaistuksen kuoleman, että me saisimme anteeksi ja uuden elämän uskon kautta hänen tekoonsa. Tästä on kysymys.

Suuri taistelu totuuden ja valheen välillä on ollut jo ihmiskunnan alusta asti mukana jokaisen Aadamin ja Eevan jälkeläisen elämässä. Jumalaa uhmaava sana toi synnin ihmisen osaksi. Valheen sana johtaa valheellisiin tekoihin, kurjuuteen, kärsimyksiin kuolemaan. Valhe on yhtä kuin, laittomuus, joka on synti. Raamatun sana, totuuden sana johtaa vanhurskauteen ja pelastukseen.

Hepr. 4:12-13. Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.

Onko jokin muukin elämässä vaikuttava tekijä joka on saanut minut ehdottoman vakuuttuneeksi siitä, että Raamattu on todella elävää Jumalan sanaa? Kyllä, se on Pyhä Henki jonka Jumala on antanut sisimpääni ohjaamaan ja opastamaan elämäni valinnoissa. Raamattu todistaa tämän asian todeksi.

Room.8:14-16. Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.

Me olemme Jumalan lapsia. Uskon kautta saavutamme tuon lapseuden, turvan Luojassamme ja lunastajassamme;

Hebr. 10:1-3. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.

On hyvä meidän jokaisen asettaa itsemme valinnan paikalle mihin uskoa. Uskommeko me tiedon nimellä kulkevaan valhetietoon joka ei anna kunniaa Jumalalle Luojana ja omaan kaikkivoipaisuuteemme ratkaista kaikki eteemme tulevat ongelmamme omin voimin, vai uskommeko me historiallisesti luotettavaan Raamatun sanaan, joka on Luojamme ja lunastajamme innoittamaa ikuisen totuuden sanaa, elämän sanaa.

On sanottu;

Ristin salaisuudessa kaikki muut salaisuudet saavat selityksensä.

Risti saattaisi olla olemassaolon historian synkin kohta; mutta kun me näemme sen Jumalan ilmoituksena, siitä tulee valonheitin, joka opastaa meidät sakeimman pimeyden ja synkimmän murhenäytelmän tuolle puolen. Se on majakka, joka viitoittaa tien ikuisuuteen.

Tässä on syy siihen, että Jumala voi antaa anteeksi syntejä.

Tämä paljastaa miksi hänen lakiaan on pidettävä ikuisena.

Tässä näkyy pahuuden mittaamattomat syvyydet.

Tässä on taivaan vanhurskauden mitta ja taivaan armon ulottuvuus.

Tässä yksin on motivaatio uskoon, toivoon ja rakkauteen.

Tässä on kristinuskon ja muiden uskontojen ja filosofioiden

ero. Vain kristinusko voi synnyttää uskoa, toivoa ja rakkautta.

Vain nämä vaikuttimet voivat muuttaa likaisen ja surullisen elämän. Vain risti voi sen tehdä. (Ei riitä, että tietää mikä on oikein. Ihmiset eivät niinkään tarvitse tietoa siitä, mitä heidän olisi tehtävä. Heiltä puuttuu motivaatio.)

Mielestäni John Wesleyn analyysi Raamatun alkuperästä on mitä huomionarvoisin

Raamattu ei voi olla hyvien ihmisten tai hyvien enkelien kirjoittamaa sanaa, sillä he eivät voisi koko ajan kirjoittaa ”näin sanoo Herra”, vaikka herra ei olekaan sanonut.

Raamattu ei myöskään voi olla pahojen ihmisten ja pahojen enkeleiden sanaa, sillä he eivät paljastaisi pahoja suunnitelmiaan ja tuomitsisi itseään kadotukseen.

Sen vuoksi Raamatun täytyy olla alkuperäisin Jumalasta, Jumalan sanaa.

Rukoilen psalmistan sanoin;

Ps.130:1-8. Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.  Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä.  Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?  Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.  Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.  Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.  Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.  Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä. Amen