Ilmestyskirjasta on muutamia eriäviä tulkintoja, jotka ovat toisiaan vastaan. Tämä hämmentää ja tekee tulkinnan vaikeaksi kun ei tiedä miten Ilmestyskirjaa pitää oikein tulkita. Mikä on oikea tulkinta vai onko sellaista lainkaan. Onko Ilmestyskirja salattu tai lukittu vai saako sitä tulkita miten tahansa kunhan vain jotenkin tulkitaan. Tällä videolla tarkastelen päätulkintalinjoja ja niiden historiaa. Kun seuraat videoni loppuun, saat lujat eväät löytää oikea eli Raamatun itsensä ilmoittaman tulkintatavan ja sitä myötä Ilmestyskirja avautuu sinulle aivan uudella Kristuskeskeisellä tavalla. Suo itsellesi aikaa ja lähde tutkimusmatkalle joka vie sinut ehkä aivan toiseen suuntaan kuin olet aiemmin oppinut mutta varmasti sen lupaan totuuden varmalle perustukselle.

Kerron ensin hyvin yleisistä tavoista tulkita ilmestyskirjaa, lähinnä futuristista, ja niiden jälkeen profeetallis-historiallisen tavan, joka vastaa raamatun itsensä antamaa neuvoa tulkita sekä ilmestyskirjaa ja danielin kirjaa

Lähdeaineistoni on Arvo Arasolan kirja Lopputapahtumien ääriviivat.

Katolisen kirkon vastauskonpuhdistus ja antikristus-selitys-

Martti Luther ja uskonpuhdistus sai erikoista voimaa antikris­tus-ajatuksesta- Tri Guinnes sanoo: »Luther ei tuntenut itseään koskaan voimakkaaksi ja vapaaksi taistelemaan paavilllista luopumusta vastaan, ennenkuin hän totesi paavin antikristukseksi- Silloin hän poltti paavillisen bul­lan- Kaikki uskonpuhdistajat olivat yksimielisiä tässä asias­sa ja tämä heidän noudattamansa näiden profetioiden tulkin­tatapa antoi suunnan uskonpuhdistukselle- Se johti heitä protestoimaan Roomaa vastaan erinomaisella innolla ja herpaantumattomalla rohkeudella.” Ja tuhannet ja sadat tuhannet omaksuivat tämän uskonpuhdistajan va­kaumuksen- Ruhtinaat ja kansat hyväksyivät sen-» — »Romanism and the Reformation», ss-153,154-

Miltä katolilaisista tuntui, kun paavikirkko leimattiin antikristukseksi? Lutheria vastaan ryhdyttiin moniin toi­menpiteisiin- Uskonpuhdistuksen voimakkaimmaksi vasta­toimenpiteeksi muodostui Trenton kirkolliskokous- 1545 – 1563. Näis­sä kokouksissa todettiin mm- että siinä katkerassa sodassa, joka on noussut katolista kirkkoa vastaan, väitetään, että »paavi on antikristus ja Rooman kirkko on Babylonin port­to ja sen perinteet »ämmäin loruja», ja että sen papisto on kaikkien kristittyjen yhteistä omaisuutta ja että usko yk­sinään riittää pelastukseen.» »Catholic Doctrine as defined by the Council of Trent», ss-103. 104-

Katoliselle kirkolle kävi erittäin tärkeäksi suunnata vastaisku uskonpuhdistusta vastaan myös antikristus-asi­assa- Sen suunnittelivat kaksi katolisen kirkon miestä, jesuiittaa. Ribera ja Alcasar- Heidät tunnetaan kahden eri profeetallisen tulkintajärjestelmän perustajina-Ribera kehittin futu­ristisen tulkinnan, jolla ymmärretään profetioiden so­velluttamista tulevaan aikaan- Alcasar taas perusti preteristisen järjestelmän, jolla ymmärretään profetioiden sovelluttamista aikaisempaan aikaan- Niinpä hän sovellut­taa antikristus-ennustukset Rooman keisareihin, kuten Neroon ja Dioclektianukseen-

KUVA Preterismin ja futurismin tulkinnat

Preterismin ja futurismin väärät ennustustulkinnat. On kuvaavaa, että katolisen kirkon omat miehet, Ribera ja Alcasar, tulkitsevat antikristusennustuksia niin, että antikristuksen ilmestyminen ei missään tapauksessa tapahdu paavikunnan valta-aikana.

Ribera sovelluttaa antikristusennustukset tulevai­suuteen selittäen antikristuksen tulevan Jeesuksen tulon jälkeen. Ribera jakaa Kristuksen tu­lon kahteen osaan, salaiseen ja näkyvään tuloon- Ensin ta­pahtuu Kristuksen salainen tulemus, jolloin seurakunta otetaan salaa pois, ja seitsemän vuotta sen jälkeen Kristus tulee näkyvällä tavalla kirkkaudessaan- jesuiitta Riberan mukaan tulee Kristus ensin omiaan varten ja toisen kerran omiensa kanssa- Näiden kahden tapahtuman välillä on 7 vuotta, jona aikana Ilmestyskirja, paljon Danielin kirjasta ja Mat­teuksen 24- luvusta täyttyy.

Tällainen sovellutus on aivan Ilmestyskirjan avainsanoja vastaan, jossa sanotaan: ”Älä lukitse sinetillä tämän kirjan profetian sanoja, sillä aika on lähellä”. ”Jeesuksen Kristuksen ilmestys näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian on tapahtuva maan päällä”. Ilm. 1:1, 19

Ilmestyskirja kuvaa tapahtumat kirjoittajan ajasta ajan loppuun asti. Mutta futurismi ahtaa Ilmestyskirjan suuret ja monet tapahtumat lyhyelle seitsemän vuoden aikajaksolle, jolla ei ole mitään tekemistä näiden ennustusten kanssa.

jesuiitta Riberan kommentaario julkaistiin vuonna 1585. Kuuluisa katolinen kardinaali Bellarmine kehitti tätä Riberan tulkintaa korostaen, kuten jotkut aikaisemmat kirjoittajat olivat tehneet, että antikristus on juutalainen Daanin suvusta, jokin määrätty mies jolla on yliluonnollinen valta. Hän tulisi vaanimaan juutalaisia jotka palasivat Jerusalemiin rakentamaan temppeliänsä ja siellä kokisivat herätyksen.

KUVA ”FUTURISTINEN”tulkinta.

Lähtökohta on 12 vuotta liian myöhään. Kristuksen kuolema sijoittuu vuoteen 38 j.Kr. joka ei ole oikea. Viimeinen vuosiviikko eli 7 vuotta, jonka aikana Kristus kuoli, on irroitettu yhteydestään ja siirretty mielivaltaisesti ajan loppuun. Ennustus Kristuksesta, joka uhrikuolemansa kautta lakkautti uhrijärjestelmän, on tässä tulkinnassa muutettu tarkoittamaan Antikristusta, joka tekee ensin liiton juutalaisten kanssa Kristuksen salaisen tulon jälkeen ja sitten vainoaa heitä 3 ja puoli vuotta, jonka jälkeen Kristus saapuu julkisesti. Esimerkki mielikuvituksellisesta paikkansa pitämättömästä ennustusten tulkinnasta.

Mutta mistä saadaan seitsemän vuotta molempien Kristuksen tulon vaiheiden väliin? Repimällä rikki ja väärentämällä Raamatun ihmeellinen ennustus Messiaasta, joka ennustus on Danielin kirjassa luvussa 9, ei Ilmestykirjassa.

Danielin kirjan aikaprofetian lähtövuosi on 457 e.Kr. Profetia ennustaa Messiaan aloittavan julkisen työnsä vuonna 27 j.Kr., jolloin alkoi profetian viimeinen vuosiviikko ja sen puolivälissä Messias surmattaisiin eli vuonna 31 j:kr. ja viikon lopussa eli v.34 j.Kr. juudan kansan etsikkoaika Jumalan valittuna kansana päättyisi ja evankeliumia alettaisiin julistaa kaikille kansoille tasavertaisesti.

Sensijaan, että katolinen selittäjä alkaisi vuodesta 457 j.Kr. Artahsastaan setsemännestä hallitusvuodesta, hän alkaa 12 vuotta myöhäisemmästä ajankohdasta asettaen lähtökohdaksi Arahsastaan 20 kymmenennen vuoden eli 445 e.Kr., jolloin pieni joukko saapaui Nehemian johdolla Jesusalemiin. Viimeinen viikko eli seitsemän vuotta leikataan yhteydestään ja heitetään kaukaiseen tulevaisuuteen täyttyväksi Kristuksen tulemisen oletetun kahden vaiheen välissä. Tällä tavoin selitetään ensin Kristusta koskeva ennustus väärin, hänen ristiinnaulitemis vuodekseen saadaan v. 38 j.Kr., eikä kuten oikea vuosiluku on 31 j.Kr. Toisekseen erotetaan mitä mielikuvituksellisimmalla tavalla viimeinen vuosiviikko yhteydestään.

Eikä siinä kaikki. Viimeinen vuosiviikko eli seitsemän vuotta, jotka täyttyvät ihmeellisesti Kristuksessa, joka ennustuksen mukaan toimi kasteensa jälkeen kolme ja puoli vuotta ja ristinkuolemansa perusteella poisti Jumalan Karitsana kaikki eläinuhrit, ja loppuosa kolme ja puoli vuotta, jotka vievät meidät pakanalähetyksen alkamiseen ja juutalaisten hylkäämiseen Jumalan omaisuuskansana, tulkitaan aivan omituisella tavalla.

Sanoja ”hänestä, joka vahvistaa liiton monille yhden vuosiviikon ajaksi ja puolessa viikossa lakkauttaa teurasuhrin. ” Dan. 9:27, ei sovelleta Kristukseen, vaan antikristukseen. Eli tulkinta menee aivan päälaelleen. Kristus ja Antikristus vaihtavat paikkaa. Se on todellakin profeetallisen sanan mestariväärennös!

Sellaisen tulkinnan uskonpuhdistajat hylkäsivät.

Tuolla tavalla vastasivat katoliset Lutherin antikristus tulkintaan. Se on yksi osa paavikunnan vastauskonpuhdistus toimenpiteistä. Uskonpuhdistajat johtivat monia ihmisiä ratkaisevaan eroon katolisesta kirkosta antikristus-opillaan ja senvuoksi piti tuon kirkon koettaa johdattaa ihmisten mielet toiseen suuntaan.

Mikä on Danielin kirjan luvun 8 jakeet 13, 14 ja luvun 9 jakeiden 24-27 oikea raamatullinen tulkinta.

70 vuosiviikkoa eli 490 vuotta alkavat Jerusalemin jälleenrakentamiskäskystä v. 457 e.Kr. Tästä vuodesta on Voideltuun, Kristuksen kasteeseen 69 vuosiviikkoa eli 483 vuotta, jotka vievät vuoteen 27 j.Kr. Puolen vuosiviikon eli kolmen ja puolen vuoden toiminnan jälkeen Kristus surmattiin. Koko juutalaisille erotettu aikamäärä 490 vuotta päättyi v. 34 j.Kr., jolloin Jumala alkoi koota itselleen kansaa pakanoista. Pakanain ajat alkoivat. Näin tulkittuna tämä ennustus on mitä voimakkain todistus Kristuksen jumalisuudesta ja sovitustyön varmuudesta.

KOHTALOKAS VALINTA

Pian tulee antikristus nousemaan uudelleen valtaan. Perinteelliseen antikristus tulkintaan uskovat sanovat suurella varmuudella ja voimalla kuten uskonpuhdistajat: ”Sinä olet se mies”.  ja viittaavat Roomaan. Tulee hirvittävä viettelysten aika- Suuria ihmeitä tul­laan tekemään- Eräänä päivänä vaaditaan kristittyjä ku­martamaan Roomaa ja tottelemaan sen käskyjä-

Itse saatana tulee näyttäytymään loistava valkeuden ja kirkkauden enkelinä ja silloin koko harhaan johdettu kristikansa huutaa yhdessä maailman kanssa ”suuri voima on tullut”, Kristus on tullut, vaikka se on suuri pettäjä valepuvussa.

Mistä saamme silloin voimaa kestääksemme uuden marttyyrikauden? Kuka kestää- kun jokainen sielu, joutuu koeteltavaksi?

Aika ei ole kaukana, jolloin vaino kohtaa Jumalan kan­saa- Nyt on maailmaa varoitettava sitä uhkaavasta vaaras­ta- Mutta mitä saamme nähdä? Koko kristikunta on hyljän­nyt muutamia poikkeuksia lukuunottamatta entisen »isi­ensä uskon» ja vakaumuksen antikristuksesta- Ja vielä enemmän. Monet jumaluusoppineet selittävät antikristus-ennustusten täyttyneen Nerossa ja muissa Rooman keisa­reissa, siis aivan katolisen jesuiitan Alcasarin tapaan-

Entä Raamattuun uskovat uskonsuunnat? Kun luemme loppuaikaa käsitteleviä kirjoja tai lehtiä, löydämme sieltä ihmeeksemme ja kauhistukseksemme futuristisen eli katolisen jesuiitan Riberan opin- Katolisen kirkon vastauskon­puhdistuksessa Lutheria vastaan tähdätty antikristus-seli­tys on hapattanut evankelisen maailman! Kirkon tunnus­tuskirjoissa esiintyvä antikristus-tulkinta saattaa herättää vastalauseita vieläpä tämän kirkon omien pappien taholta!

Vakava kysymys pohdittavaksi: Kuinka voi kristikunta nousta antikristusta vastaan ja paljastaa sen aikomukset, kun se ei usko kuten Luther, vaan uskoo antikristuksen nousevan vasta Jeesuksen tulemuksen jälkeen? Toinen kysymys: Mi­kä takaa paremmin katolisen kirkon uuden voiton ja ylem­myyden tunnustamisen kuin juuri tämän antikristus-häpeän poistaminen sen kohdalta?

Voiko uskonnollisella maailmalla olla voimaa paljastaa laittomuuden ihminen, kun se on hyljännyt Lutherin, Melanchtonih. Knoxin, Hussin, suurten metodisti- ja baptisti-raamatunselittäjien antikristus-opin?

Mistä Jeesus on varoittanut meitä?

Jeesus sanoo puhuessaan lopputapahtumista: »Älkää eksykö»-

Hän varoittaa tulemuksestaan, ettemme uskoisi mitään tulemusta, jossa hänen tulonsa ei tulisi näkymään kuin sa­laman leimahdus idästä länteen- Voidaanko sellaista ih­mistä pettää tässä asiassa- joka uskoo sen, eikä usko salai­siin tai muunlaisiin Kristuksen tulemuksiin? Sana varjelee hänet-

Sana tahtoo varjella kristittyjä lopun aikana kumarta­masta antikristusta, joka tulee kristikunnan herrana ja esit­tää väärät oppinsa taitavana totuuden ja valheen sekoituk­sena- Antikristus tulee ennen Kristuksen tulemusta ja joh­taa kristikunnan kumartamaan sen lakeja ja käskyjä-Joudumme sentähden hylkäämään epäraamatuliisena ja katolisena oppina käsityksen Kristuksen salaisesta takaisintulemuksesta kaksine vaiheineen- Raamattu ei puhu salaisesta takaisintulemuksesta sanaakaan-Samoin poikkeaa vanhasta ja varmasta protestanttises­ta selityksestä se nykyisin vallaila oleva käsitys- että anti­kristus on oleva mies, joka tekee ensin liiton juutalaisten kanssa ja sitten vainoo heitä 3 ¹/₂ vuotta, Raamattu osoit­taa erittäin selvästi, että antikristus kaikkine vainoineen esiintyy ennen Kristuksen tulemusta- Meillä ei ole mitään syytä poiketa Lutherin selityksestä-

Oppi juutalaisten paluusta Palestiinaan ja heidän maa-ilmanhallinnastaan on vanha juutalaisrabbiininen tulkinta, jota vastaan Jeesus ja Paavali aikoinaan taistelivat. Ja jos maailmaa evankelioidaan tuhatvuotiskauden aikana, miksi kannattaisi nyt maailmaa evankeloida? Mutta Raamattu osoittaa epäämättömästi, että maailma -evankelisoidaan en­nen Kristuksen tulemusta-

Eikö ole hämmästyttävää havaita, että suurta osaa pro­testanttista maailmaa hallitsevat Jeesukselle vihamielisten juutalaisrabbiinien käsitykset ja toisaalta Lutherille viha­mielisen katolisen kirkon jumaluusoppineiden selitykset lopputapahtumista? Sen pitäisi osoittaa meille, että kaiken takana on suuri totuuden vihollinen, joka aina on tehnyt kaikkensa viedäkseen valitutkin harhaan-

Rakas ystävä, eikö Jumalan suuri rakkaus ilmene myös siinä, että hän tahtoo auttaa meitä välttämään näitä eksy­tyksiä?

Kestääksemme lopun aikana meillä täytyy olla oikea perustus- Perustus on Kristus- Voimme pelastua vain ar­mosta- Kristuksen sovitustyö riittää- Se riittää sinullekin. Oletko laskenut elämäsi varmalle perustukselle Kristus-kalliolle? Onko oma minäsi murskaantunut siinä ja Kristus tullut elämäksesi? Meilä tulee olla sydämen usko Jeesukseen, jos haluamme pelastua-

Mutta meillä tulee olla myös oikea usko- Usko on sydä­men luottamusta Jumalaan- Se on elämää- Se on persoo­nallista yhteyttä Kristukseen. Mutta uskolla täytyy olla täällä maan päällä jotakin, josta se pitää kiinni. Usko tulee Jumalan sanasta- Uskon tulee perustua kirjoituksiin. Tä­mä usko pelastaa- Kirjoituksiin perustuva sydämen usko Jeesukseein pelastaa-

On ihanaa kokea totuuden vapahtavaa vaikutusta- Kris­tus on totuus- Sana on totuutta- Kun kätkemme ne elämään ja seuraamme niitä sydämestämme, voimme Jumalan ar­mosta olla valmiit joka hetki- Herra antakoon meille sen armon­»

profeetallis-historiallinen tulkita linja

Antakaamme Ilmestyskirjan itsensä johdattaa meitä oikean tulkintasuunnan etsimi­sessä. Ilmestyskirja 1 jae 1 sanoo

"Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palveli­joillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta an­toi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle."

"Kirjoita siis, mitä olet nähnyt ja mikä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtu­va." Ilm.l:19.

"Ja hän sanoi minulle: Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain hen­kien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtu­man pitää. Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuk­sen sanoista vaarin!" Ilm.22:6,7.

"Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä." Ilm.22:10.

"Ja minulle sanottiin: Sinun tulee taas profetoida monista kansoista ja kansanhei­moista ja kielistä ja kuninkaista." Ilm. 10:11.

Edellä olevat jakeet johdattavat seuraaviin johtopäätöksiin:

1. Ilmestyskirja on todellista profetiaa kansoista ja seurakunnista (Ilm. 10:11).
2.                                  Ilmestyskirja on profetiaa siitä "mitä tapahtuman pitää" eli toisin sanoen Jumalan antama kyky nähdä tulevia tapahtumia (Ilm. 1:1).
3.                                 Tapahtumat alkavat siitä "mikä nyt on" eli näyn antamisen ajasta (Ilm. 1:19).
4. Profetia on jatkuvaa, "mitä nyt on ja mitä tämän jälkeen on tapahtuva" (Ilm. 1:19). Alkutapahtumien ja lopputapahtumien välille ei jää satojen vuosien aukkoa, kuten futurismi opettaa, vaan ennustus jatkuu alusta alkaen yhtenäisenä tapahtu­masarjana Kristuksen tuloon asti,
5. Profetioiden määränpää ja huippu on Kristuksen tulemus.

Ilmestyskirjan toistumisperiaate.

Ilmestyskirjassa esiintyy selvästi useita kuvauksia Kristuksen tulostaja lopputapahtumista. Siinä on useita rinnakkaisia ennustusjaksoja, jotka toistavat edellisiä näkyjä, aivan samalla tavalla kuin Danielin kirjan ennustussarjatkin. Tämä profeetallinen suunnitelma ilmenee jo Ilm. 1:5-7:

"Ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on pääs­tänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen. Kat­so, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, Amen", joka kertoo Kristuksen sovintokuolemasta, ylösnousemuksesta ja päättyy Hänen toiseen tulemiseensa.

Ensimmäisen ennustusjakson muodostavat Ilm. luvut 2 ja 3. Tässä jaksossa esiintyy ensimmäinen päätekohta seitsemän seurakunnan yhteydessä(2:25; 3:3; 3:11). Tämä merkitsee sitä, että tämä ennustus alkaa kirjoittajan ajastaja päättyy Kristuksen tulemukseen.

Seuraava näkyjakso kuvailee seitsemää sinettiä (Ilm. 4 - 7). Seitsemän sinetin vertauskuvasarjan loppuosassa tullaan taas historian loppuun (6:12 - 17). Ensimmäinen sinetti alkaa jälleen näyn antamisen ajasta, Kristuksesta, valkoisella hevosella ratsastajasta, ja se päättyy viimeisen ajan merkkeihin.

Kolmas ennustus käsittelee pasuunoita (Ilm. 8 - 11), ja tämän jakson päätekohta saavutetaan seitsemännen pasuunan kajahtaessa ja maailman kuninkuuden siirtyessä Kris­tukselle (11:15). Ensimmäinen pasuuna alkaa näyn antamisen jälkeisestä ja kulkee halki saman aikajakson Kristuksen lopullisen herruuden aikaan asti.

Neljännen kerran päätekohta eli Kristuksen takaisin tulo saavutetaan Ilm. 14:14:nnessä. Tämä jakso (Ilm. 12 - 14) alkaa Kristuksen syntymästä ja päättyy maailman tuo­mioon.

Viides jakso (Ilm. 15-16) siirtyy kuvaamaan vihan maljojen vuodattamista ennen Kristuksen takaisintuloa ja kaiken loppua (Ilm. 16:20).

Kuudes jakso muodostaa suuren lopullisten tuomioitten näyttämön (Ilm. 17 - 20). Kristuksen tulemusta kuvataan elävästi Ilm. 19: 11 - 16:nnessa.

Seitsemäs jakso kuvailee ennalleen asetettua maata ja taivasta (Ilm. 21 - 22).

Voimme tehdä seuraavat johtopäätökset:

1. Ilmestyskirjassa on seitsemän (7) jaksoa.
2.                                   Ennustusjaksot kulkevat rinnakkain.
3.                                 Samalla kun uusi ennustusjakso toistaa edellisen ajan kokonaan tai osittain, se esittää yhä selvemmin Kristuksen tulemusta ja sitä edeltäviä tapahtumia.
4. Ilmestyskirja ei ole siis yhtäjaksoinen kuvaus toinen toistaan seuraavista tapahtu­mista, vaan sen ennustusjaksot liikkuvat samalla alueella ja päättyvät Jumalan valtakuntaan.
5. Jokainen tulkitsemisyritys, joka ei ota huomioon tätä Ilmestyskirjan itsensä esit­tämää toistumisperiaatetta, on tuomittu epäonnistumaan.

Tri Kiddle sanoo Moffatin selitysteoksen Ilmestyskirjan selityksestä: "Johannes opettaa kaikkialla kirjassaan väsymättömästi - toistumisen läksyä. Kuitenkaan hän ei käy milloinkaan yksitoikkoiseksi. Kun hän toistaa, hän ei pelkästään kertaa, vaan hänen aja­tuksenjuoksunsa yhä etenee. Tärkeisiin kohtiin hän viittaa yhä uudestaan, mutta aina hän lisää yksityiskohtia, korostus tehostuu, sen mukaan kuin hän itse ymmärsi Jumalan sano­maa jatkuvissa näyissä aina selvemmin ja odotti lukijoittensa käsittävän sanomaa yhä pa­remmin. Kerta toisensa jälkeen hän (Johannes) vie meidät lopullisen tuomion rajalle, mut­ta joka kerta hän kertoo meille siitä yhä enemmän, liittää aina jonkin uuden ja tärkeän yksityiskohdan tuosta erittäin tärkeästä tapahtumasta meidän tietoisuuteemme." Revelati-on of St. John, s. 144.

Profeetallis - historiallinen tulkinta.

Voimmeko tulla enää mihinkään muuhun lopputulokseen kuin siihen, että Ilmestys­kirja on todellista profetiaa seurakunnan ja maailman tapahtumista useina rinnakkain kulkevina näky sarjoina? Se merkitsee profeetallis - historiallisen tulkintasuunnan hyväksymistä. Historia on profetian täyttymys, ja profetia ennustaa tulevia historian tapahtumia.

Tätä tulkitsemismenetelmää käytti jo Jeesus tulkitsemalla Danielin kirjassa mai­nittu hävityksen kauhistuksen tarkoittavan Rooman sotajoukkoja, jotka hävittivät pyhäkön. (Dan. 9:26, 27; Matt. 24:15). Jeesus Uskoi messiasprofetioiden historialliseen täyttymykseen (Luuk. 24:27). Paavali vetosi saarnoissaan voimakkaasti profetioiden historialliseen täyttymyk­seen (Apt. 9:22; 13:27), niin kuin Pietarinkin (Apt. 2:16, 17; 2 Piet. 1:19). Alkuvuosisatoina sitä seurasivat Justinus, Ireneus, Tertullianus, Viktorianus, Krysostomus, Kyrillos ja Hieronymus. Futuristit vetoavat joihinkin kirkkoisiin käsityksensä tukemiseksi, mutta on pantava merkille, että kirkkoisät elivät tulkintansa mukaan lopun ajan tuntumassa, eikä heidän aikansa ja lopun välille jäänyt mitään satojen vuosien aukkoa, vaan he odottivat ensin Rooman jakaantumista ja antikristuksen nousua, jota pian seuraisi Kristuksen tulo.

Augustinuksen vaikutuksesta tämä tulkinta (prof.-hist.) heikkeni pitkäksi aikaa, mutta Joakim Florisilainen elvytti Sen jälleen eloon 1200-luvulla. Tätä tulkitsemistapaa noudatti­vat keskiajan protestantit, valdolaiset ja albigenssit. Voimalliseksi aseeksi se muodostui Hussin, Wiclifin, Lutherin ja Knoxin käsissä. Protestanttiset kirkot ja suunnat, kuten metodistit ja babtis­tit, seurasivat melkein yksinomaan tätä tulkintatapaa aina 1800-luvulle asti, kunnes futurismi pääsi takaoven kautta vapaisiin suuntiin ja preterismi oppineisiin piireihin.

Historiallista tulkintaa vastaan on esitetty vastaväite, että se on mielivaltaista ja sen tulkintatulokset ovat kovin erilaisia. Jos tämän perusteella pitäisi hylätä jokin tulkintamenetelmä, niin siinä tapauksessa on hylättävä kaikki, sillä ei ole olemassa mitään tulkintasuuntaa, jonka edustajien esittämät tulokset eivät huomattavastikaan eroaisi toisistaan. Miten monia käsityksiä onkaan teologeilla monista uskonnollisista totuuksista ja miten erilaisiin tuloksiin tulevatkaan preteristit ja futuristit tukinnoissaan.

On käsitettävä, että ennustusten laajuuden, erikoislaatuisuuden ja vertauskuvien mo­nilukuisuuden tähden voidaan tulla erilaisiin tuloksiin.

Tri Froom on osoittanut laajassa kol­miosaisessa profeetallisen tulkinnan historiaa käsittelevässä teoksessa (The Profetic faith of Our Fathers), että historiallisen koulukunnan tulkinnassa on ollut nähtävissä hämmästyttävän yhden­suuntainen päätulkinnan virta. Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan tulkinnasta ovat vieläpä sadat oppineet olleet yhtä mieltä eri maissa. Profeetallis - historiallisen tulkinnan päävirtaa eivät voi tehdä tyhjäksi siitä eroavat pienet purot. Tässä tutkimus sarjassa haluamme erikoisesti korostaa tätä historiallisen tulkinnan enemmistövoittoista yhtenäisyyttä.

Danielin kirja ja Ilmestyskirja muodostavat erottamattoman yhteyden. Molem­pien kirjoja on tulkittava samalla tavalla, ja Danielin kirjan jo käsitetyt ennustukset muo­dostavat sen luotettavan perustuksen, jolle voidaan rakentaa Ilmestyskirjan tulkinta. Nä­mä kirjat viittaavat itse tien profeetallis-historialliselle tulkinnalle.

Kiitos Luojallemme että Hän itse on profetioiden paras tulkitsija ja antaa meille ihmisille avaimet ymmärtää ne siten kuin hän on ne tarkoittanut ymmärrettäviksi. Näinä historian viimeisinä päivinä jos koskaan tarvitsemme raittiin totuudellisen ymmärryksen siitä työstä jota Kristus nyt tekee koko ihmiskunnan hyväksi, että kulkisimme hänen askelissaan oikeaan suuntaan kohden pelastusta ja ikuista elämää kirkkauden valtakunnassa. Amen