DANIELIN KIRJA LUKU KOLME

Kolme miestä tulisessa uunissa – Pelastus ja hyvitys

Kolmannen luvun tapahtumat sijoittuvat todennäköisesti vuosille 594–593 eKr. Historian tutkijoiden mukaan Nebukadnessar oli vuonna 595 eKr. joutunut kukistamaan verisesti häntä vastaan nousseiden ylimysten kapinan. Tämän jälkeen kuningas aivan ilmeisesti tunsi tarvetta kurinpalautukseen ja oman mahtinsa kirkastamiseen. Hän päätti asettaa valtakuntansa mahtimiehet tilanteeseen, jossa heidän oli pakko ilmaista alamaisuutensa.

1. Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jonka korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää, ja pystytti sen Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan. 2. Ja kuningas Nebukadnessar lähetti kokoamaan satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntain virkamiehet, että he tulisivat sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt. 3. Silloin kokoontuivat satraapit, maaherrat, käskynhaltijat, neuvonantajat, aarteiden hoitajat, lainoppineet, tuomarit ja kaikki muut maakuntain virkamiehet sen kuvapatsaan vihkiäisiin, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt, ja he asettuivat sen kuvapatsaan eteen, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.

Kuningas Nebudkadnessar oli nähnyt unessa edellisessä luvussa kerrotun kuvapatsaan ja se oli vaikuttanut syvästi hänen mieleensä. Hän halusi pönkittää asemaansa, jotta Danielin kertoma unen selitys patsaalle ei toteutuisi, koska hän oli itserakas ja vallanhimoinen kuningas. Hän rakennutti kokonaan kultaisen patsaan eli hän halusi valtakuntansa olevan ikuinen valtakunta, jota kaikkien oli kumarrettava. Patsaan korkeus metreissä on kolmekymmentä metriä ja leveys kolme metriä. Mitat vaikuttavat suhteettomilta, joten korkeuteen on ilmeisesti laskettu mukaan patsaan korkea alusta.  Antiikin kuninkaan käsky oli yhtä kuin Jumalan käsky. Tällä perusteella kuningas vaati alaisiltaan täydellistä kuuliaisuutta ja kunnioitusta. Sen laiminlyönnistä oli seurauksena kuolema. Nebukadnessar halusi kuvapatsaan kumartamisen olevan hänen omien jumaliensa kunnioittamista ja palvontaa, jonka myös Danielin Jumalan piti hyväksyä.

4. Ja kuuluttaja huusi voimallisesti: "Teille, kansat, sukukunnat ja kielet, julistetaan: 5. heti kun te kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkaa maahan ja kumartaen rukoilkaa kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar on pystyttänyt. 6. Mutta joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään sillä hetkellä tuliseen pätsiin." 7. Sentähden, heti kun kaikki kansat kuulivat torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, lankesivat kaikki kansat, sukukunnat ja kielet maahan ja kumartaen rukoilivat kultaista kuvapatsasta, jonka kuningas Nebukadnessar oli pystyttänyt.

Vallanhimo ja kateus ovat pahuuden perustekijöitä. Jo taivaassa syttyi kapina ja sota tästä syystä Lusiferin toimesta ja sitä on jatkunut maailmassa kautta historian sekä suuressa että pienessä mittakaavassa. Tämä sama vallanhimo ja kateus oli myös kaldealaisten miesten synti. He olivat katkeria siitä, että nämä juutalaiset miehet olivat saaneet kuninkaalta valtakunnan tärkeimmät virat, jotka olisivat heidän mielestään kuuluneet kaldealaisille. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, että oman maan miehet olisivat ensi sijassa etusijalla virkoja annettaessa, mutta he eivät ymmärtäneet, että näiden juutalaisten asema toteutti Jumalan suunnitelmaa.

8. Silloin astui heti kaldealaisia miehiä esiin syyttämään juutalaisia. 9. He lausuivat ja sanoivat kuningas Nebukadnessarille: "Kuningas eläköön iankaikkisesti! 10. Sinä, kuningas, olet antanut käskyn, että jokainen, joka kuulee torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, langetkoon maahan ja kumartaen rukoilkoon kultaista kuvapatsasta, 11. ja että joka ei lankea maahan ja kumarra, se heitetään tuliseen pätsiin.

Viisaat muistivat Nebukadnessarin unen kuvapatsaasta ja sen kultaisesta päästä ja käyttivät nyt hyväkseen hänen vallanhimoaan ja toteuttivat viekkaan suunnitelmansa.

12. On juutalaisia miehiä, joiden hoitoon sinä olet antanut Baabelin maakunnan hallinnon, Sadrak, Meesak ja Abednego: nämä miehet eivät välitä sinun käskystäsi, kuningas; he eivät palvele sinun jumaliasi eivätkä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt." 13. Silloin Nebukadnessar vihan vimmassa käski tuoda Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. Kun nämä miehet oli tuotu kuninkaan eteen,

Kun esim. alainen ei täytä esimiehen käskyä, hän ryhtyy toimenpiteisiin asiansa ja arvovaltansa toteutumiseksi. Näin tapahtui Nebukadnessarin tapauksessakin.

14. lausui Nebukadnessar ja sanoi heille: "Aivanko tahallanne te, Sadrak, Meesak ja Abednego, ette tahdo palvella minun jumalaani ettekä kumartaen rukoilla kultaista kuvapatsasta, jonka minä olen pystyttänyt? 15. Nyt, jos te siinä silmänräpäyksessä, kun kuulette torvien, huilujen, kitarain, harppujen, psalttarien, säkkipillien ja kaikkinaisten muiden soittimien äänen, olette valmiit lankeamaan maahan ja kumartaen rukoilemaan kuvapatsasta, jonka minä olen teettänyt, niin hyvä! Mutta ellette kumarra, niin teidät heti paikalla heitetään tuliseen pätsiin; ja kuka on se jumala, joka pelastaa teidät minun kädestäni?"

Nebukadnessar oli jo aikaisemmin saanut kokemuksia heprealaisten Jumalasta tulevaisuuden paljastajana ja piti heitä todellisen Jumalan palvelijoina ja rakasti heitä, mutta siitä huolimatta hän ei antanut periksi. Hän ei kuitenkaan voinut kuninkaana perua käskyään, vaan vielä uudelleen kehotti heitä kumartamaan patsasta kuoleman uhalla uskoen mahdollisesti heidän mielensä muuttumiseen.

16. Sadrak, Meesak ja Abednego vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Nebukadnessar! Ei ole tarpeellista meidän vastata sinulle tähän sanaakaan. 17. Jos niin käy, voi meidän Jumalamme kyllä pelastaa meidät tulisesta pätsistä, ja hän pelastaa myös sinun kädestäsi, kuningas. 18. Ja vaikka ei pelastaisikaan, niin tiedä se, kuningas, että me emme palvele sinun jumaliasi emmekä kumartaen rukoile kultaista kuvapatsasta, jonka sinä olet pystyttänyt." 19. Silloin Nebukadnessar tuli kiukkua täyteen Sadrakia, Meesakia ja Abednegoa kohtaan ja hänen hahmonsa muuttui. Ja hän käski ja sanoi, että pätsi oli kuumennettava seitsemän kertaa kuumemmaksi kuin tavallisesti.

Heprealaiset nuorukaiset olivat uskollisia ja periaatteellisia Jumalan palvelijoita. Heitä ei voitu ostaa eikä myydä. He tunsivat Jumalan ja olivat päättäneet pysyä hänelle uskollisina kuolemaansa asti. He eivät suostuneet mistään hinnasta osallistumaan epäjumalanpalvelukseen, joka oli vastoin Jumalan käskyä ja joka oli erittäin vakava synti Raamatun sanan pohjalta. Maailma tarvitsee nykyaikanakin sellaisia miehiä ja naisia, jotka pysyvät raamatullisissa periaatteissa myös kuoleman uhatessa. Tällä tapahtumalla on myös esikuva aivan ennen Jeesuksen tuloa nousevan antikristillisen vallan pyrkiessä saamaan itselleen vain Jumalalle kuuluvan palvonnan. Jumalan omia tullaan Ilm. 13. luvun mukaan syyttämään maailman taholta viimeisten päivien vaikeuksien ja onnettomuuksien johdosta, jolloin heitä pakotetaan kumartamaan petoa ja sen kuvaa sekä uhkaamaan kuolemantuomiolla. Peto edustaa silloin juuri maallis/hengellistä valtaa.

20. Ja hän käski sotajoukkonsa väkevimpien miesten sitoa Sadrakin, Meesakin ja Abednegon ja heittää heidät tuliseen pätsiin. 21. Silloin nämä sidottiin vaippoineen, takkeineen, päähineineen ja muine vaatteineen ja heitettiin tuliseen pätsiin. 22. Koska nyt kuninkaan sana oli niin ankara ja pätsi niin kovin kuumennettu, tappoi tulen liekki ne miehet, jotka veivät ylös Sadrakin, Meesakin ja Abednegon. 23. Mutta nämä kolme miestä, Sadrak, Meesak ja Abednego, suistuivat sidottuina tuliseen pätsiin.

Tuli oli kaldealaisille erityinen palvonnan kohde. Siksi uuni oli silloin suurten rikollisten rangaistuksen paikka ja tässä tapauksessa käsittämättömän kuuma.

24. Silloin kuningas Nebukadnessar hämmästyi ja nousi kiiruusti ylös ja lausui hallitusmiehilleen sanoen: "Emmekö heittäneet kolme miestä sidottuina tuleen?" He vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Totisesti, kuningas!" 25. Hän vastasi ja sanoi: "Katso, minä näen neljä miestä kävelevän vapaina tulessa, eivätkä he ole vahingoittuneet, ja neljäs on näöltänsä niinkuin jumalan poika." 26. Silloin Nebukadnessar meni tulisen pätsin aukolle, lausui ja sanoi: "Sadrak, Meesak ja Abednego, te korkeimman Jumalan palvelijat, astukaa ulos ja tulkaa tänne." Sadrak, Meesak ja Abednego astuivat silloin ulos tulesta.

Jumalalle mikään ei ole mahdotonta ja siksi hän halusi näyttää voimansa kaldealaisille, jotta he uskoisivat todelliseen Jumalaan. Nebukadnessar tiesi kuka oli neljäs mies uunissa. Heprealaiset pakkosiirtolaiset olivat elämällään ja luonteellaan ilmaisseet vanhurskauden periaatteet ja kertoneet Kristuksesta, tulevasta Vapahtajasta, ja näin kuningas tunnisti hänet Jumalan Pojaksi. Jeesus Kristus oli heidän kanssaan tulisessa uunissa. Tämä kertomus kertoo Jumalan kaikkivoivasta huolenpidosta tulenkin keskellä. Se kertoo myös viimeisten päivien vihan maljoista, joissa Jeesus Kristus tulee olemaan kansansa turvana ja vapauttajana yliluonnollisella tavalla.

27. Satraapit, maaherrat, käskynhaltijat ja kuninkaan hallitusmiehet kokoontuivat ja näkivät, ettei tuli ollut voinut mitään näiden miesten ruumiille, etteivät heidän päänsä hiukset olleet kärventyneet eivätkä heidän vaatteensa vioittuneet; eikä heissä tuntunut tulen käryä. 28. Silloin Nebukadnessar lausui ja sanoi: "Kiitetty olkoon Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumala, joka lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa, jotka häneen turvasivat eivätkä totelleet kuninkaan käskyä, vaan antoivat ruumiinsa alttiiksi, ennemmin kuin palvelivat ja kumartaen rukoilivat muuta jumalaa kuin omaa Jumalaansa.

Jotenkin tuntuu niin ihmeelliseltä ja käsittämättömältä, että siteet olivat palaneet, mutta hiukset ja vaatteet olivat säilyneet vahingoittumattomina. Tämän näki myös Nebukadnessar ja tunnusti näin todellisen Jumalan voiman ja sen, että vain todellisen Jumalan palvelijat pääsevät osallisiksi Jumalan käsittämättömästä ja yliluonnollisesta suojeluksesta.

29. Ja minä annan käskyn, että jokainen, olkoon hän mitä kansaa, kansakuntaa ja kieltä tahansa, joka puhuu pilkaten Sadrakin, Meesakin ja Abednegon Jumalasta, hakattakoon kappaleiksi, ja hänen talonsa tehtäköön soraläjäksi; sillä ei ole muuta jumalaa, joka niin voi pelastaa kuin tämä." 30. Sitten kuningas asetti Sadrakin, Meesakin ja Abednegon suureen valtaan Baabelin maakunnassa.

Nebukadnessarin kunnioitus ja luottamus nuorukaisia kohtaan sai täyttymyksensä, kun hän asetti heidät suureen valtaan Baabelin maakunnassa.

31. "Kuningas Nebukadnessar kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, jotka asuvat kaiken maan päällä: suuri olkoon teidän rauhanne! 32. Minä olen nähnyt hyväksi ilmoittaa ne tunnusteot ja ihmeet, jotka korkein Jumala on minulle tehnyt. 33. Kuinka suuret ovat hänen tunnustekonsa ja kuinka voimalliset hänen ihmeensä! Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta ja hänen valtansa pysyy suvusta sukuun."

Tällä tapahtumalla oli varmasti hyvin laajakantoiset seuraukset. Kuninkaalla on hyvin suuri vaikutus kansaan ja kansan hyvinvointiin. Nebukadnessar tunnusti näin silloisen suurimman maailmanvallan kuninkaana koko maailmalle todellisen Jumalan ja hänen voimansa. Hän nöyrtyi Jumalan edessä ja näin tunnusti myös oman valtakuntansa tulevan hävityksen kuvapatsaan unien perusteella ja Jumalan iankaikkisen valtakunnan todellisuuden. Herra on myös maailman historian loppuaikana auttava voimallisesti niitä, jotka seuraavat sydämensä pohjasta Jumalan sanan totuutta. Ihmisten viha kohdistuu silloin erityisesti niihin, jotka eivät alistu maan lakien alle vaan noudattavat Jumalan käskyjä. Kun viimeiset vitsaukset alkavat, heitä tullaan uhkaamaan kuolemantuomiolla, mutta Jeesus on silloin aivan niin kuin muinoin tulisessa pätsissä kansansa turvana. Silloin enkelit ovat jokaisen pelastetun suojelijana. ”Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet”. (Ps. 91:10,11).