Nebukadnessarin uni suuresta puusta

Danielin kirjan neljäs luku on Raamatun erikoisimpia. Se on yhden kaikkien aikojen merkittävimmän hallitsijan henkilökohtainen todistus ylpeydestään, nöyryytyksestään ja lopullisesta kääntymyksestään taivaallisen Kuninkaan puoleen. Tämän luvun keskeinen sanoma on 14. jakeen sanoissa: ”että elävät tietävät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa.” Sama ajatus esiintyy myös jakeissa 22 ja 29. Jokaisen on lopulta ymmärrettävä, olkoon sitten kuningas tai kerjäläinen, oppinut tai oppimaton, että kansoilla ja yksilöillä on etsikkoaikansa. Ellei siitä oteta vaarin, seuraa tuomio ja tuho. Kertomus on selvä esimerkki tutusta sananlaskusta: ”Ylpeys käy lankeemuksen edellä”.

1. "Minä Nebukadnessar elin rauhassa huoneessani ja onnellisena palatsissani. 2. Minä näin unen, ja se peljästytti minut; ja unikuvat, joita minulla oli vuoteessani, minun pääni näyt, kauhistuttivat minut. 3. Niin minä annoin käskyn tuoda eteeni kaikki Baabelin viisaat, että he ilmoittaisivat minulle unen selityksen. 4. Silloin tulivat tietäjät, noidat, kaldealaiset ja tähtienselittäjät, ja minä kerroin heille unen, mutta he eivät voineet ilmoittaa minulle sen selitystä.

 Kuningas kääntyi suoraa päätä kaldealaisten viisaiden puoleen. Olisi luullut, että hän olisi edellisen kokemuksen perusteella kääntynyt suoraan Danielin puoleen. Ilmeisesti ei yksi pääsky kesää tee, toteutui tässäkin tapauksessa. Viisaat eivät tälläkään kertaa pystyneet selittämään unta.

5. Mutta viimein tuli minun eteeni Daniel, jonka nimi on minun jumalani nimen mukaan Beltsassar ja jossa on pyhien jumalien henki; ja minä kerroin hänelle unen: 6. 'Beltsassar, sinä tietäjäin päämies, jossa minä tiedän olevan pyhien jumalien hengen ja jolle mikään salaisuus ei ole liian vaikea! Sano, mitä olivat ne näyt, jotka minä unessani näin, ja mikä on sen selitys.

Viimein Daniel kutsuttiin paikalle. Nebukadnessar muisti hänet jälleen parhaana unien selittäjänä ja todellisena Jumalan miehenä. Eikö tämä on tyypillistä monelle meistäkin. Ensin käännytään maallisten välikappaleiden puoleen ja kun ei niistä saada apua, käännytään Jumalan puoleen. Eikö pitäisi tapahtua päinvastoin, heti kääntyä rukouksessa kaikkivaltiaan puoleen. Jumala vie asian päätökseen, kun häneltä kysytään neuvoa ja ohjausta.

7. Nämä olivat minun pääni näyt, jotka minulla oli vuoteessani. Minä näin: Katso, oli puu keskellä maata, ja sen korkeus oli suuri. 8. Puu kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaiken maan ääriin.

Raamattu käyttää puuta vertauskuvana valtakunnasta ja ihmisestä. "Ihminen, sano faraolle, Egyptin kuninkaalle, ja hänen korskealle joukolleen: - Mihin vertaisin sinua ja suuruuttasi? Sinä olet kuin sypressi, kuin Libanonin setri, jonka mahtavat oksat varjostivat maan.” (Hes. 31:2,3). Tämä sama tulkinta ilmenee myös jakeesta 14, jossa vahvistetaan, että valtakunnat ja ihmiset ovat Jumalan vallassa. Jumala ohjaa maailman tapahtumia oman aivoituksensa mukaisesti ja näin toteuttaa pelastussuunnitelmansa maailmassa. Tämä ei tietenkään edellytä sitä, että nämä päämiehet olisivat Jumalan parhaita edustajia, vaan pelastussuunnitelma toteutuu heidänkin persooniensa kautta. Egyptin faarao oli yksi merkittävä esimerkki. Jumala valitsi juuri hänenlaisensa miehen näyttääkseen voimansa vapauttaessaan Israelin kansan Egyptin orjuudesta.

9. Sen lehvät olivat kauniit ja sen hedelmät suuret, ja siinä oli ravintoa kaikille. Sen alla etsivät varjoa kedon eläimet, ja sen oksilla asuivat taivaan linnut, ja kaikki liha sai siitä ravintonsa. 10. Minä näin pääni näyissä, joita minulla oli vuoteessani: katso, pyhä enkeli astui alas taivaasta. 11. Hän huusi voimallisesti ja sanoi näin: hakatkaa puu poikki ja karsikaa sen oksat, riipikää sen lehvät ja hajottakaa sen hedelmät. Paetkoot eläimet sen alta ja linnut sen oksilta. 12. Mutta sen kanto juurineen jättäkää maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon. Taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin eläinten olkoon hänen osansa maan ruoho. 13. Hänen sydämensä muutetaan, niin ettei se ole ihmisen sydän, ja hänelle annetaan eläimen sydän. Ja niin kulukoon häneltä seitsemän aikaa. 14. Tämä on säädetty enkelien päätöksellä, ja niin ovat tästä asiasta pyhät sanoneet, että elävät tietäisivät Korkeimman hallitsevan ihmisten valtakuntaa ja antavan sen, kenelle hän tahtoo, ja asettavan sen päämieheksi ihmisistä halvimman.' 15. Tämän unen näin minä, kuningas Nebukadnessar. Ja sinä, Beltsassar, sano sen selitys, koska ei yksikään minun valtakuntani viisaista voi minulle ilmoittaa sen selitystä. Mutta sinä sen voit, sillä sinussa on pyhien jumalien henki." 16. Silloin Daniel, jonka nimenä oli Beltsassar, hämmästyi hetkeksi, ja hänen ajatuksensa peljästyttivät häntä. Kuningas lausui ja sanoi: "Beltsassar, älköön uni ja sen selitys sinua peljästyttäkö." Beltsassar vastasi ja sanoi: "Herrani, koskekoon uni sinun vihollisiasi ja sen selitys sinun vastustajiasi. 17. Puu, jonka sinä näit ja joka kasvoi ja vahvistui, niin että sen latva ulottui taivaaseen ja se näkyi kaikkeen maahan, 18. jonka lehvät olivat kauniit ja hedelmät suuret ja jossa oli ravintoa kaikille, jonka alla kedon eläimet asuivat ja jonka oksilla taivaan linnut oleskelivat, 19. - se puu olet sinä, kuningas, joka olet kasvanut ja vahvistunut; sinun suuruutesi on kasvanut ja ulottuu taivaaseen ja sinun valtasi maan ääriin.

Nebukadnessar oli ylpistynyt vallastaan ja valtakuntansa suuruudesta ja siksi Jumala halusi nöyrryttää hänet ja näyttää hänelle oman suuruutensa. Nebukadnessarin valta ja valtakunta olivat tulleet suureksi. Hän hallitsi suurta osaa silloin tunnettua maailmaa. Tämä puu kertoi osuvasti Baabelin valtakunnan kasvusta maailman supervallaksi. Valvojaenkelit ovat niitä enkeleitä, jotka seuraavat ja ohjaavat maailman tapahtumia. He tuntevat myös jokaisen ihmisen.

20. Ja että kuningas näki pyhän enkelin astuvan alas taivaasta ja sanovan: 'Hakatkaa puu poikki ja turmelkaa se, mutta jättäkää sen kanto juurineen maahan, rauta- ja vaskikahleissa kedon ruohikkoon; taivaan kasteesta hän kastukoon, ja niinkuin kedon eläinten olkoon hänen osansa, kunnes häneltä on kulunut seitsemän aikaa', 21. sen selitys, oi kuningas, ja Ylimmäisen päätös, joka on kohdannut minun herraani, kuningasta, on tämä: 22. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja sinä olet kastuva taivaan kasteesta; ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo. 23. Mutta että käskettiin jättää maahan puun kanto juurineen, se tietää, että sinun valtakuntasi pysytetään sinulla, ja sinä saat sen, niin pian kuin tulet tuntemaan, että valta on taivaan. 24. Sentähden, kuningas, kelvatkoon sinulle minun neuvoni: kirvoita synnit itsestäsi almuilla ja pahat tekosi vaivaisia armahtamalla; ehkäpä silloin onnesi kestäisi." 25. Tämä kaikki kohtasi kuningas Nebukadnessaria. 26. Kaksitoista kuukautta tämän jälkeen, kun kuningas oli kävelemässä kuninkaallisen palatsinsa katolla Baabelissa, 27. hän puhkesi puhumaan sanoen: "Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!" 28. Vielä oli sana kuninkaan suussa, kun taivaasta tuli ääni: "Sinulle, kuningas Nebukadnessar, julistetaan: Sinun valtakuntasi on otettu sinulta pois. 29. Sinut ajetaan pois ihmisten seasta, ja kedon eläinten parissa on sinun asuinpaikkasi oleva; sinä joudut syömään ruohoa niinkuin raavaat, ja niin on sinulta kuluva seitsemän aikaa, kunnes tulet tuntemaan, että Korkein hallitsee ihmisten valtakuntaa ja antaa sen, kenelle hän tahtoo."

Olen kuullut erään uskonsuunnan taholta, että tässä Danielin kirjan neljännessä luvussa olisi ennustus Kristuksen paluusta näkymättömänä ja hänen hallituksensa alkamisesta. Tämä tapahtuisi jakeessa 22 mainitun seitsemän vuoden kuluttua, eli heidän laskelmissaan päädytään vuoteen 1914. Kaikki Raamatun tekstit osoittavat kuitenkin selvästi, että Kristuksen paluu on kirjaimellinen, näkyvä, koko maailmaa järisyttävä ja vielä edessä oleva ja Jumalan pelastussuunnitelman päättävä tapahtuma.

30. Sillä hetkellä se sana toteutui Nebukadnessarissa: hänet ajettiin pois ihmisten seasta, ja hän söi ruohoa niinkuin raavaat, ja hänen ruumiinsa kastui taivaan kasteesta, kunnes hänen hiuksensa kasvoivat pitkiksi kuin kotkan sulat ja hänen kyntensä kuin lintujen kynnet.

Tästä jakeesta käy selvästi ilmi, että tämä profetia koski pelkästään kuningas Nebukadnessaria. Sillä ei ole minkäänlaista aikaprofeetallista merkitystä. Tämä ennustus oli päinvastoin kertomus siitä, että Jumala tekee, mitä hän tahtoo. Tällä kertaa hän joutui nöyrryttämään Babylonin kuninkaan. Danielin kirjassa sen sijaan on paljon selvempi ja todella merkittävä aikaprofetia Dan. 8. luvussa, jossa nimenomaan mainitaan kolme kertaa sen koskevan lopun aikaa, mutta siitä sitten tarkemmin myöhemmin, kun käsittelemme tätä lukua. On löydetty lukuisia nuolenpääkirjoituksilla varustettuja savitauluja, jotka kertovat Nebukadnessarin rakennustöistä, mutta ei ole toistaiseksi löydetty sellaisia kirjoituksia, jotka osoittaisivat todeksi kertomuksen hänen sairaudestaan, siitä toipumisestaan ja kääntymisestään elävän Jumalan palvelijaksi. On kyllä löydetty joitakin viittauksia hänen outoon käyttäytymiseensä mielisairautensa aikana, jolloin hänen poikansa Evil-Merodak olisi ottanut hallitustoimet hallintaansa isänsä sairauden aikana.

31. "Mutta sen ajan kuluttua minä, Nebukadnessar, nostin silmäni taivasta kohti, ja minun järkeni palasi. Ja minä kiitin Korkeinta, minä ylistin ja kunnioitin häntä, joka elää iankaikkisesti, jonka hallitus on iankaikkinen hallitus ja jonka valtakunta pysyy suvusta sukuun. 32. Kaikki maan asukkaat ovat tyhjänveroiset; ja hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: 'Mitäs teet?'

Tällainen järjen menetys ja palautuminen on erikoinen tapaus. En ainakaan itse ole kuullut vastaavanlaista tapausta. Ne ovat niitä ihmeparantumisia, joihin ei löydetä selitystä. Jumalalle on kuitenkin kaikki mahdollista. Nebukadnessarin tapaus oli riittävä todiste hänelle Jumalan voimasta ja vallasta. Hän nöyrtyi lopullisesti. Täytyy todella ihmetellä, että tällaisesta julmasta tyrannista ja itsevaltiaasta tuli arvostettu ja pidetty hallitsija, joka ylisti ja kunnioitti taivaan Jumalaa elämänsä loppuun asti. Tällaisia vaikuttavia kertomuksia löytyy nykyaikanakin, kun monet entiset Jumalan kieltäjät kokevat uudestisyntymisen ja täydellisen elämän muutoksen. Tämä kertoo myös siitä, että Jumala rakastaa omiaan ja joutuu joskus suurtenkin vaikeuksien kautta palauttamaan omansa oikealle tielle. Tämä kertomus on myös opiksi meille siitä, että oman etunsa ja hyvinvointinsa vuoksi kannattaa antaa elämänsä ehdoitta Jumalalle kokonaan ja mahdollisimman aikaisin. Tänään on pelastuksen päivä. Lähde kulkemaan Kristuksen askelissa, niin tiesi vie lopulta perille taivaskotiin.

33. Siihen aikaan palasi minun järkeni, ja palasi minun valtasuuruuteni ja loistoni, minun valtakuntani kunniaksi. Ja minun hallitusmieheni ja ylimykseni etsivät minut, ja minut pantiin jälleen hallitsemaan valtakuntaani, ja minun valtani lisääntyi ylenpalttisesti. 34. Nyt minä, Nebukadnessar, kiitän, ylistän ja kunnioitan taivaan kuningasta; sillä kaikki hänen työnsä ovat totiset ja hänen tiensä oikeat. Ja hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat."

Seuraa myös kotisivujani saviastia.fi ja muita videoitani YouTubessa kanavallani nimellä Ilkka Kuikka.