Daniel leijonien luolassa  On kulunut noin 60 vuotta siitä, kun nuori Daniel päätti lujasti olla syömättä kuninkaan pöydän epäterveellistä ruokaa ja viiniä. Pakkosiirtolaisuuteen joutuneen nuorukaisen ura oli ollut harvinaisen menestyksekäs. Nebukadnessarin hovissa hänen asemansa oli monessa mielessä parempi kuin useimpien muiden. Hän oli arvostettu viisautensa ja suoraselkäisyytensä tähden. Tässä luvussa näemme, kuinka Daniel, joka oli jo yli 85-vuotias, joutui salajuonen uhrina vielä kerran koetukseen uskollisuudestaan Jumalaa kohtaan.

1. Daarejaves näki hyväksi asettaa valtakuntaansa sata kaksikymmentä satraappia, että heitä olisi kaikkialla valtakunnassa. 2. Ja heitä ylempänä oli kolme valtaherraa, joista Daniel oli yksi. Heille tuli satraappien tehdä tili, ettei kuningas kärsisi vahinkoa. 3. Mutta Daniel oli etevämpi muita valtaherroja sekä satraappeja, sillä hänessä oli erinomainen henki; ja kuningas aikoi asettaa hänet koko valtakunnan päämieheksi. 4. Silloin toiset valtaherrat sekä satraapit etsivät Danielia vastaan syytä valtakunnan hallinnossa. Mutta he eivät voineet löytää mitään syytä eikä rikkomusta, sillä hän oli uskollinen, eikä hänestä laiminlyöntiä eikä rikkomusta löydetty. 5. Silloin nämä miehet sanoivat: "Me emme löydä tuossa Danielissa mitään syytä - ellemme löydä sitä hänen jumalanpalveluksessaan."

Historia kertoo, että Babylonin kukistumisen jälkeen Babyloniaa hallitsi noin vuoden ajan Dareios-niminen henkilö ennen Persian kuningas Kyyrosta. On harvinaista, että valloitetun valtakunnan pääministeristä tehdään uuden valtakunnan hallituksen jäsen. Danielissa vaikutti Pyhä Henki ja Jumala johti hänen elämäänsä. Kateus, joka oli alun perin Lusiferin kapinan lähtökohta, kateus ja ylpeys, johti yritykseen Danielin syrjäyttämiseksi ylivalvojan tehtävästä. Daniel joutui näin salajuonen uhriksi. Kuinka usein kuulemme myös nykyisin juonittelevista valtataisteluista kilpailijoiden voittamiseksi.

6. Senjälkeen nämä valtaherrat ja satraapit riensivät kiiruusti kuninkaan tykö ja sanoivat hänelle näin: "Kuningas Daarejaves eläköön iankaikkisesti! 7. Kaikki kuninkaalliset valtaherrat, maaherrat, satraapit, hallitusmiehet ja käskynhaltijat ovat keskenänsä neuvotelleet, että olisi annettava kuninkaallinen julistus ja vahvistettava kielto, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan.

Kateus johtaa vaikka minkälaisiin keinoihin ja tekoihin, joilla vastustaja pyritään nujertamaan. Nyt otettiin esille Danielin uskonto, joka poikkesi enemmistön uskonnosta. He olivat tarkkailleet Danielin elämää ja huomanneet hänen säännölliset rukoushetkensä, ja tähän he perustivat salajuonensa. Imartelu on tehokas keino ihmisen taivuttamiseksi omaan tahtoon.

8. Nyt, kuningas! Säädä kielto ja kirjoita kirjoitus, jota meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan ei voida muuttaa." 9. Niin kuningas Daarejaves kirjoitti kirjoituksen ja kiellon. 10. Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt.

 Salajuonen onnistumiseksi kuningasta pehmitettiin, taivuteltiin ja ylistettiin pitkän aikaa. Sen jälkeen vedottiin kuninkaan valta-asemaan ja jumalien palvontaan. Kuningas oli tietysti imarreltu eikä hän siksi osannut ajatella seurauksia. Asia tehtiin myös kiireellisesti, jotta kuninkaalla ei olisi harkinta-aikaa riittävästi. He tiesivät, että kuninkaan käsky oli peruuttamaton ja että Daniel ei tulisi luopumaan rukoushetkistään. Langetettuaan tuomion kuningas kuitenkin katui tekoaan, mutta hän ei voinut sitä enää peruuttaa. Näin Daniel joutui salajuonen uhriksi.

11. Silloin nuo miehet riensivät kiiruusti sinne ja tapasivat Danielin rukoilemasta ja avuksi huutamasta Jumalaansa. 12. Sitten he astuivat kuninkaan eteen ja muistuttivat kuninkaan kiellosta: "Etkö ole kirjoittanut kieltoa, että kuka ikinä kolmenkymmenen päivän kuluessa rukoilee jotakin yhdeltäkään jumalalta tai ihmiseltä, paitsi sinulta, kuningas, se heitettäköön jalopeurain luolaan?" Kuningas vastasi ja sanoi: "Kielto on luja, meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan." 13. Silloin he vastasivat ja sanoivat kuninkaalle: "Daniel, joka on juutalaisia pakkosiirtolaisia, ei välitä sinusta, kuningas, eikä kiellosta, jonka olet kirjoittanut, vaan kolmena hetkenä päivässä hän toimittaa rukouksensa."

Tämän jakeen perusteella tuntuu siltä, että Daniel oikein uhmaten halusi jumalanpalveluksensa näkyvän ulos. Herää kysymys, että oliko tämä viisasta vai olisiko hänen pitänyt jotenkin lievittää toimiaan, rukoilla salaisesti. Ehkäpä Danielin jumalanpalvelus oli niin tunnettua, että sen peitteleminen olisi ollut epämielekästä. Nyt hän ainakin sai heti Jumalan turvakseen ja siinä mielessä hänen tekonsa oli oikein. Miehet tiesivät nyt onnistuneensa salajuonessa, koska kuninkaan sana oli peruuttamaton. Kuningas arvosti Danielia ja nyt hän huomasi tulleensa salajuonen uhriksi. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua antamaan määräyksen Danielin tuomitsemiseen. Hän tiesi, että ei ollut kysymys kuninkaan kunnioittamisesta vaan pelkästään kateudesta Danielia kohtaan.

14. Mutta kun kuningas sen kuuli, tuli hän sangen murheelliseksi, ja hän mietti, miten voisi pelastaa Danielin; auringon laskuun asti hän vaivasi itseään vapauttaaksensa hänet. 15. Silloin ne miehet riensivät kiiruusti kuninkaan tykö ja sanoivat kuninkaalle: "Tiedä, kuningas, meedialaisten ja persialaisten laki on, ettei mitään kuninkaan vahvistamaa kieltoa tai julistusta peruuteta." 16. Silloin kuningas käski tuoda Danielin ja heittää hänet jalopeurain luolaan. Ja kuningas puhui Danielille ja sanoi: "Sinun Jumalasi, jota sinä lakkaamatta palvelet, pelastakoon sinut." Sitten tuotiin kivi ja pantiin luolan suulle, 17. ja kuningas sinetöi sen omallaan ja ylimystensä sineteillä, ettei Danielin asiassa muutosta tapahtuisi.

 Kun mitään ei ollut tapahtunut asian suhteen, miehet riensivät uudelleen nopeasti kuninkaan luo, koska he tiesivät kuninkaan ajattelevan Danielin pelastusta. He vetosivat jälleen Meedian ja Persian lakiin, ettei mitään kuninkaan antamaa lakia voida peruuttaa. Kuninkaalla oli pieni toive siitä, että Danielin Jumala pelastaisi Danielin. Hänellä oli hyvin nöyrä asenne antaessaan käskynsä. Siinä ei ollut minkäänlaista ylpeyttä kuten edellisellä kuninkaalla. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin suostua antamaan määräyksen Danielin tuomitsemiseen. Hän olisi kyllä voinut peruuttaa määräyksensä, mutta ylpeys kuninkaana ei sallinut sitä, sillä muutoin hän olisi menettänyt arvovaltansa.

18. Sitten kuningas meni palatsiinsa ja vietti yönsä paastoten eikä sallinut tuoda eteensä naisia, ja hänen unensa pakeni häneltä. 19. Aamun sarastaessa kuningas sitten nousi ja meni kiiruusti jalopeurain luolalle. 20. Ja lähestyessään luolaa hän huusi Danielille murheellisella äänellä, ja kuningas lausui ja sanoi Danielille: "Daniel, sinä elävän Jumalan palvelija, onko sinun Jumalasi, jota lakkaamatta palvelet, voinut pelastaa sinut jalopeuroilta?"

Tämä Danielin tapaus oli kuninkaalle hyvin tärkeä. Hän tiesi joutuneensa neuvon antajiensa ansaan ja oli hyvin huolissaan Danielista. Siksi hän nöyränä ja huolestuneena vietti levottoman yön miettien pelastaisiko Danielin Jumala hänet. Hän kiiruhti heti aamulla välittömästi katsomaan, oliko Daniel vielä elossa ja oliko Jumala pelastanut hänet. Jumala on sanassaan kehottanut kunnioittamaan kuningasta. Daniel toteutti tässäkin asiassa Jumalan käskyn, vaikka hänet oli tuomittu kuolemaan. Puhutteleva esimerkki samankaltaisesta asiasta oli myös Daavidin suhtautuminen kuningas Sauliin. Hän ei voinut vahingoittaa Herran voideltua, vaikka hän olisi inhimillisesti ollut oikeutettu siihen. Daniel ylisti kuningasta ja ennen kaikkea Jumalaa ihmeellisestä teosta. Jumala hallitsee eläintenkin toimintoja. (Vertaa Matt. 24:9,19, ja 10:17–23 sekä Ps. 91:9–13).

21. Silloin Daniel vastasi kuninkaalle: "Kuningas eläköön iankaikkisesti! 22. Minun Jumalani on lähettänyt enkelinsä ja sulkenut jalopeurain kidat, niin etteivät ne ole minua vahingoittaneet, sillä minut on havaittu nuhteettomaksi hänen edessänsä, enkä minä ole sinuakaan vastaan, kuningas, rikosta tehnyt." 23. Silloin kuningas ihastui suuresti ja käski ottaa Danielin ylös luolasta. Ja kun Daniel oli otettu ylös luolasta, ei hänessä havaittu mitään vammaa; sillä hän oli turvannut Jumalaansa. 24. Ja kuningas käski tuoda ne miehet, jotka olivat syyttäneet Danielia, ja heittää heidät lapsineen ja vaimoineen jalopeurain luolaan; eivätkä he ehtineet luolan pohjaan, ennenkuin jalopeurat hyökkäsivät heidän kimppuunsa ja murskasivat kaikki heidän luunsa. 25. Sitten kuningas Daarejaves kirjoitti kaikille kansoille, kansakunnille ja kielille, mitä koko maan päällä asuu: "Suuri olkoon teidän rauhanne!

Kuningas oli petettynä menetellyt väärin ja hän oli nyt todella iloinen huomatessaan arvostamansa ja väärin tuomitsemansa Danielin olevan elossa. Nyt toteutui itämaisen käytännön mukaan hänen vastustajiensa ja heidän perheittensä rangaistus joutua itse leijonien luolaan. Jumalan sanan mukaan perhe ei ole vastuussa perheenjäsenten teoista. Jokainen on itse vastuussa teoistaan, vaikka perheellä on suuri vaikutus jäseniinsä.

26. Minä olen antanut käskyn, että minun valtakuntani koko valtapiirissä vavistakoon ja peljättäköön Danielin Jumalaa. Sillä hän on elävä Jumala ja pysyy iankaikkisesti. Hänen valtakuntansa ei häviä, eikä hänen herrautensa lopu. 27. Hän pelastaa ja vapahtaa, hän tekee tunnustekoja ja ihmeitä taivaassa ja maan päällä, hän, joka pelasti Danielin jalopeurain kynsistä." 28. Ja tämä Daniel oli korkeassa arvossa ja kunniassa Daarejaveksen valtakunnassa sekä persialaisen Kooreksen valtakunnassa.

Kuningas Nebukadnessarin tavoin myös Kuningas Dareios tunnusti todellisen Jumalan voiman ja sen, että vain todelliset Jumalan palvelijat pääsevät osallisiksi Jumalan käsittämättömästä ja yliluonnollisesta suojeluksesta. Danielin uskollisuus ja Jumalan suojelus sai tämän pakanallisen kuninkaan tunnustamaan, että Danielin Jumala oli todellinen Jumala, jonka valtakunta pysyy iankaikkisesti.

Näin myös koko valtakunta sai siitä tulevan siunauksen. Loppujen lopuksi Danielin urhea koettelemus ja uskollisuus Jumalalle olivat suureksi siunaukseksi koko kansalle. Tämä on jokaisen Jumalan palvelijan etuoikeus Danielin tavoin osoittaa uskollisuutta Jumalalle.

Maailman historian lopputapahtumissa vitsausten aikana, joista on kerrottu Ilmestyskirjan 15. luvussa, erityisesti pedon merkin ottaneet ihmiset tulevat syyttämään Jumalan kansaa heidän uskontonsa takia niistä hirvittävistä vitsauksista, mihin maailma on joutunut. Jumala tulee myös ennen kokemattomien vaikeuksien keskellä pelastamaan kansansa ihmeellisellä tavalla. ”Silloin astuu esiin Mikael, suuri enkeliruhtinas, joka seisoo kansasi suojana. Ja tulee ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut, aina tuohon aikaan saakka. Mutta sinun kansasi pelastuu, pelastuu jokainen, jonka nimi on kirjoitettu kirjaan”. (Dan. 12:1). Ja ”Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet”. (Ps. 91:10,11). Tämä ahdistuksen aika on suuri uskon koetus Jumalan kansalle, mutta jokainen uskollinen jumalan lapsi kestää sen. He ovat varmoja Jumalan suojeluksesta ja pelastuksestaan. He rakastavat Jeesusta ja Jumalan sanaa ja luottavat siihen. Taivaan sotajoukot tulevat suojelemaan heitä jumalattomien ihmisten hyökkäyksiltä. Kristus on sanonut: ”Ja nyt, kansani, mene huoneisiisi, sisälle, sulje ovet jäljessäsi. Pysy piilossa lyhyt hetki, kunnes raivo on ohi. Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet”. (Jes. 26:20). Uskolliset Jumalan lapset tulevat kuitenkin saamaan osakseen valtavan perinnön, Jumalan kirkkauden valtakunnan kansalaisuuden.