Luvut 3—6 jatkavat Danielin elämänvaiheiden selostamista. Siitä ajasta, jolloin hän oli selittänyt 2. luvussa kerrotun unen v. 603 eKr. siihen aikaan, jolloin hän sai 7. luvussa kerrotun näyn, n. v. 552 eKr., oli siis kulunut yli 50 vuotta. Nebukadnessarin uni käsitteli suuressa määrin maailmanpoliittisia kysymyksiä, kun sen sijaan luvuissa 7—12 esitetyt profetiat koskevat erityisesti Jumalan kansan tulevaisuutta. Kertoessaan 7. luvussa neljää petoa ja tuomiota koskevasta näystään Daniel antaa näkemästään neljä selostusta. Ensinnäkin hän kuvailee, mitä oli nähnyt näyssä (jakeet 1—14). Sitten hän antaa näystään yleisluonteisen selityksen (jakeet 15—18). Tämän jälkeen hän selittää yksityiskohtaisemmin eräitä näyn osia (jakeet 19—22), ja lopuksi hän esittää yhteenvedon koko näystä (jakeet 23—27). Tämä näky esittää kaksi tärkeätä tekijää, joita ei mainita luvussa 2. Ensinnäkin Daniel näki uuden vallan, »pienen sarven», nousevan jakautuneen Rooman valtakunnan keskeltä. Toiseksi hän näki taivaallisen oikeuden istuvan tuomiolle juuri ennen kuin Jumala pystyttää oman valtakuntansa. Tässä oikeudenistunnossa Jumala käy oikeutta pientä sarvea vastaan pyhiensä puolesta. Uskollisten pelastettujen nimet jäävät elämän kirjaan ja heidät Jeesus herättää tullessaan ja vie taivaaseen. Mikä onkaan heidän kohtalo jotka ovat vain nimellisesti olleet kristittyjä ja joiden nimet Kristus joutuu surullisena pyyhkimään pois elämänkirjasta?

1. Belsassarin, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena Daniel näki unen, päänsä näyn, vuoteessansa. Sitten hän kirjoitti tämän unen. 2. Kertomuksen alku on tämä: Daniel lausui ja sanoi: Minä näin yöllä näyssäni, ja katso, taivaan neljä tuulta kuohutti suurta merta.

Kuningas Nabunaidin hallitusaika oli 556–539 eKr. Hän oli kuitenkin muuttanut Temaan vuonna 553 eKr. ja jättänyt Baabelin ja myös sotajoukon esikoisensa Belsassarin haltuun. Belsassarin ensimmäinen hallitusvuosi oli näin ollen 553 eKr. Daniel oli tällöin yli 70-vuotias. Neljällä tuulella kuvataan koko maailmaa käsittäviä sotia, miekkaa, hävitystä ja tuhoa. Kirjallisuudestakin on tuttu sanonta: sodan tuulet. ”Näin sanoo Herra Sebaot: - Minä murran Elamin mahdin, särjen sen jousen. Minä tuon Elamin kimppuun neljä tuulta neljältä ilmansuunnalta”. (Jer. 49:35–36). Vesillä kuvataan kansanjoukkoja. ”Vielä enkeli sanoi: "Vedet, jotka näit, ne, joiden äärellä portto asuu, ovat kansoja, joukkoja, maita ja kieliä”. (Ilm. 17:15).

3. Ja merestä nousi neljä suurta petoa, kukin erilainen kuin toinen. 4. Ensimmäinen oli kuin leijona, mutta sillä oli kotkan siivet. Minun sitä katsellessani reväistiin siltä siivet, ja se nostettiin maasta pystyyn ja asetettiin kahdelle jalalle niinkuin ihminen, ja sille annettiin ihmisen sydän.

Eläimillä kuvataan valtakuntia. ”Ja minulle vastattiin: - Neljäs eläin tarkoittaa neljättä valtakuntaa, joka on syntyvä maailmaan.” (Dan. 7:23). Samaa tapaa seurataan vielä tänäkin päivänä. Puhutaan Suomen leijonasta, Venäjän karhusta ja USA:n kotkasta.  Taistelujen ja sotien seurauksena syntyi suurista kansanjoukoista neljä suurta valtakuntaa toisiaan seuraten aivan kuin toisen luvun kuvapatsasennustuksessa. Ensimmäistä valtakuntaa eli Babyloniaa kuvataan leijonana, jolla oli kotkan siivet. Kotkan siivet kuvaavat sitä nopeutta, jolla Uus-Babylon kehittyi maailmanvallaksi. Siipien repäiseminen pois taas kuvaa sen valloitusten päättymistä. Leijona on Babylonin vertauskuva. Esim. arkeologisissa kaivauksissa on löydetty Babylonialaisia rahoja, joissa on siivekäs leijonan kuva, ja myös seinillä on leijonan kuvia. Profeetat Jesaja ja Jeremia nimittävät Babyloniaa myös leijonaksi. Leijona asetettiin kahdelle jalalle niin kuin ihminen ja sille annettiin ihmisen sydän. Tämä kuvaa Babylonin muuttumista kesyksi ja mukavuutta rakastavaksi kansaksi. Babylon valloitettiinkin kesken juhlien ja juominkien Meedia-Persian toimesta. Sen hallitusaika oli 605–539 eKr. ja kuningas oli Belsassar, jonka hallitusaika oli 556–539 eKr.

5. Ja katso, oli toinen peto, joka oli karhun näköinen. Se nostettiin toiselle kyljellensä, ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta, hammasten välissä; ja sille sanottiin näin: "Nouse ja syö paljon lihaa." 6. Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli taas toinen peto, pantterin kaltainen, ja sen selässä oli neljä linnunsiipeä. Sillä pedolla oli neljä päätä, ja sille annettiin valta.

Toista maailmanvaltaa eli Meedia-Persiaa kuvaa karhu, joka nostettiin toiselle kyljellensä ja sillä oli suussa kolme kylkiluuta. Toisella kyljellä lepäävä nälkäinen karhu kuvaa sattuvasti Meedia-Persian kaksoisvaltakuntaa, jonka mahti lepäsi Persian varassa. Kolme kylkiluuta karhun suussa kuvaavat niitä kolmea valtakuntaa, jotka Meedia-Persia valloitti valtansa alle eli Lyydian, Babylonin ja Egyptin. Kolmatta maailmanvaltaa eli Aleksanteri Suuren Kreikkaa kuvataan pantterina, jolla oli neljä linnunsiipeä ja neljä päätä. Pantterilla ja neljällä linnunsiivellä kuvataan sitä valtavaa nopeutta, jolla Kreikka kehittyi maailmanvallaksi. Neljä päätä kuvaa Aleksanterin neljää sotapäälliköä, jotka jakoivat vallan ja alueet Kreikassa Aleksanterin kuoltua. He olivat Kassander, Lysimakhos, Ptolemaios ja Seleukos. Aleksanteri suuri hallitsi vuosina 356–323 eKr. Hänen kuolemansa jälkeen Kreikan imperiumin alamäki alkoi kiihtyä, kunnes 22. kesäkuuta 168 eKr. Pyndian taistelussa Aleksanteri Suuren valtakunta tuhoutui 144 vuotta itse Aleksanterin kuoleman jälkeen.

7. Sen jälkeen minä näin yöllisessä näyssäni, ja katso, oli neljäs peto, kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä; sillä oli suuret rautaiset hampaat, ja se söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa. Se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea. 8. Minä tarkkasin sarvea, ja katso, eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä. Ja katso, sillä sarvella oli silmät kuin ihmisen silmät, ja suu, joka herjaten puhui.

Ensimmäinen tässä näyssä mainittu metalli, neljännen pedon rautaiset hampaat, viittaa epäilemättä samaan valtaan kuin toisen luvun suuren kuvapatsaan sääret. Tämä peto oli luonteeltaan niin väkivaltainen ja hirvittävä, ettei mikään peto luonnossa voinut sitä kuvata. Daniel sanoi sen olevan »ylen väkevä» ja eroavan täysin kolmesta edellisestä pedosta. Tällä pedolla oli kymmenen sarvea. Enkelin selityksen mukaan ne kuvasivat kymmentä kuningasta eli valtakuntaa, jotka nousisivat neljännestä pedosta (vrt. jakeita 20, 24). Tämä kuva on sopusoinnussa luvun 2 kanssa, missä Rooma kuvataan jakautuneena. Jae 8. Seitsemännessä luvussa esitetyssä profetiassa kuten muissakin profetioissaan Daniel kuvasi neljännen valtakunnan eli Rooman kaksivaiheiseksi. Daniel kuvasi neljännen valtakunnan ensimmäisessä vaiheessaan mahtavaksi maailmanvallaksi, joka hallitsi silloin tunnettua maailmaa kreikkalaisen maailmanvallan jälkeen. Tätä ensimmäistä vaihetta historioitsijat tavallisesti nimittävät pakanalliseksi Roomaksi. Jokaisessa profetiassaan, mutta selvimmin juuri 7. luvussa esitetyssä profetiassa, Daniel kuvailee Rooman valtakunnan toisen vaiheen nousua. Tämän toisen vaiheen vertauskuvana on luvussa 7 mainittu »pieni sarvi». »Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi» (Dan. 7:24, 25).» Mitä jakeissa 8, 11, 20 ja 24—26 mainittu salaperäinen »pieni sarvi» esittää? Daniel mainitsee ainakin seitsemän sille ominaista piirrettä, jotka selvästi auttavat meitä löytämään pienen sarven kuvaaman vallan Euroopan historiasta kristillisellä aikakaudella. On ikävä tosiasia että kristilliseen kirkkoon on tullut evankeliumin puhtaan sanoman vastaisia oppeja. Tuomme esiin niitä Raamatun sanan vastaisia oppeja, joita tuo organisaatio julistaa ja monet muutkin tänä aikana. Emme tuomitse ihmisiä, kirkojen jäseniä, kirkoissa on ollut paljon aitoja kristittyjä, jotka ovat palvelleet Jumalaan parhaan ymmärryksenä mukaan.

1. Toiminta-alue (jae 8): Tämä pieni sarvi kehittyisi niiden kymmenen valtakunnan »välistä», joihin Rooma jakautui.

2. Ajankohta (jakeet 8, 20, 24): Se nousisi Rooman valtakunnan viidennellä vuosisadalla j K r . tapahtuneen hajoamisen jälkeen. Edelleen se nousisi sen jälkeen kun kolme sarvea noista kymmenestä olisi reväisty pois. Kolme Rooman alueelta noussutta barbaarivaltaa omaksui areiolaisen harhaopin, joka kielsi Kristuksen jumaluuden. Kaikki muut barbaarivallat hyväksyivät kristinuskon. Vuodesta 476 jKr. eteenpäin kolme areiolaista valtaa hallitsi osia Rooman alueesta, mutta kukin niistä vuorollaan kärsi tappion, kun Itä-Rooman valtakunnan hallitsijat yhtyivät tukemaan kristillistä kirkkoa. Vuonna 533 Itä-Rooman keisari Justinianus I tunnusti laillisesti paavin kaikkien kristillisten kirkkojen pääksi, mutta koska areiolaiset vallat hallitsivat Roomaa, paavilla ei ollut tilaisuutta todellisuudessa harjoittaa tätä valtaansa. Lopulta v. 538 yksi Justinianuksen kenraaleista, Belisarius, karkotti Rooman kaupungista viimeisen kolmesta areiolaisvallasta, itägootit. Näin Itä-Rooman keisarikunnan sotilaallisella asioihin puuttumisella paavi vapautettiin niiden valtojen hallitsevasta vaikutuksesta, jotka rajoittivat hänen valtapyrkimyksiään valtiollisella alalla. Areiolaisten mukaan Kristus eli kolminaisuuden toinen persoona Poika ei ollut samaa olemusta kuin Isä.^[3] He myös kielsivät Kristuksen iankaikkisuuden eli sen, että tämä olisi "Isästä iankaikkisuudessa syntynyt”, ja katsoivat tämän olevan Jumalan ensimmäinen luomus.^[2] Täten areiolaiset käytännössä kielsivät Jeesuksen jumaluuden.

3. Luonne (jakeet 8, 20, 24): Verrattuna muihin sarviin pieni sarvi oli erilainen. Se näytti suuremmalta kuin muut ja harjoitti muutakin kuin poliittista valtaa. Tälle vallalle oli luonteenomaista kiinnostus uskonnollisiin kysymyksiin, ja siinä yhdistyikin uskonnollinen ja maallinen/poliittinen järjestelmä.

4. Suhde Jumalaan (jakeet 8, 20, 25): Pieni sarvi puhuisi »sanoja Korkeinta vastaan» (vrt. Dan. 8: 23; 11: 36; 2 Tess. 2: 4; Ilm . 13: 5).

5. Suhde Jumalan lakiin (jae 25): Se katsoisi Jumalan lain tarvitsevan muutoksia ja yrittäisi tehdä muutoksia tähän lakiin omalla arvovallallaan.

6. Suhde Jumalan kansaan (jakeet 21, 25): Tämä järjestelmä vainoaisi »Korkeimman pyhiä». Ne, joita paavillinen Rooma piti harhaoppisina, joutuivat yhteiskunnallisen rangaistuksen alaisiksi. Historia todistaa, että miljoonat joutuivat kuolemaantuomituiksi tämän uskonnollis-poliittisen järjestön toimesta keskiajan vuosisatoina. Kirkkohistorioitsija David Schaff esittää yhteenvedon paavillisen Rooman vainotoimista näillä sanoin: »Aina keskiajan päättymiseen asti historian lehtiä rumentavat paavien ja synodien päätökset, jotka vahvistavat kuolemanrangaistuksen harhaopista ja otaksutusta noituudesta. Suuri Konstanzin kirkolliskokous 1415 ei päässyt eroon tästä ilmapiiristä, vaan määräsi harhaopin kannattajat rangaistaviksi polttamalla — 'puniatur ad ignem'. Ja Leo X : n pannakirja vuodelta 1520, jossa tuomittiin Luther, kirosi harhaoppina uskonpuhdistajan vapaamielisen lausuman, jonka mukaan kerettiläisten polttaminen oli vastoin Hengen tahtoa.» — History of the Christian Church, Voi . V , osa 1, s. 524.

7. Hallitusaika (jae 25): Pieni sarvi hallitsisi »ajan, kaksi aikaa ja puoli aikaa». Ilmestyskirjan profetiat antavat avaimen tämän vertauskuvallisen ajanjakson ymmärtämiseen. Siellä sama ajanjakso »aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa» ( Ilm . 12: 14) samastetaan 1260 päivään (jae 6). Tästä näemme, että »aika » vastaa 360 päivää. Vertauskuvallisessa profetiassa kukin päivä vastaa vuotta — »päivän kutakin vuotta kohti» (Hes. 4: 5, 6 ). Tämän mukaan pieni sarvi harjoittaisi 1260 vuoden ajan valtaansa Jumalan kansan ja Jumalan lain yli. Tämä ajanjakso alkoi vuonna 538, jolloin Belisarius karkotti itägoottien areiolaisen kuninkaan Roomasta ja näin antoi paaville vapaat kädet yhteiskunnallisen vallan harjoittamiseen. Tarkalleen 1260 vuotta myöhemmin, v. 1798, ranskalainen kenraali Berthier saapui Napoleonin määräyksestä Roomaan, julisti sen tasavallaksi ja otti paavi Pius kuudennen vangiksi. Näin päättyi paavillinen valtakausi. Ilmestyskirja kertoo myöhemmin tästä vallanmenetyksestä ja nimittää sitä »kuolinhaavaksi». Mutta Ilmestyskirjan mukaan tämä haava »parantuisi» ja koko maailma seuraisi hämmästyneenä Rooman paluuta takaisin valtaan ( Ilm . 13: 3 ) . Näin siis 1260 vuotta merkitsevät Rooman pitkässä historiassa sitä valtakautta, jonka aikana Jumala salli tämän järjestelmän esittää periaatteitaan, toimintatapojaan ja tavoitteitaan. Tässä yhteydessä on korostettava sitä, että pieni sarvi kuvaa järjestelmää, kirkon ja valtion yhdistelmää, uskonnollista valtaa, joka käyttäisi yhteiskunnallista ja valtiollista valtaa tiettyjen uskomusten ja tapojen voimaansaattamiseen. Vaikka roomalaiskatolinen kirkko käytti tällaista yhteiskunnallista valtaa profetian ennustuksen mukaisesti, se ei missään tapauksessa merkitse yksityisten katolilaisten tuomitsemista. Monen katolilaiset ovat seuranneet Kristusta parhaan ymmärryksensä mukaisesti ja osoittaneet todellista uskollisuutta Kristusta ja hänen ristiään kohtaan sen tiedon mukaan mikä heillä oli. Mutta tämä järjestelmä täytti valtakautenaan mitä selvimmin Danielin 7. luvussa annetun profetian. Tämä kirkkovaltiojärjestelmä — kuten sitä edeltäneetkin vallat — epäonnistui yrityksissään yhdistää ihmiskunta valtiollisen voiman avulla. Ja juuri tämä on profetian keskeinen sanoma. Ihmisen yritykset rauhan luomiseen lainsäädäntötietä ovat tuomitut epäonnistumaan. Kristus haluaa valtakuntaansa vain niitä, jotka vapaaehtoisesti valitsevat sen kansalaisuuden.

9. Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. 10. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin.

Yhdeksännen jakeen perusteella tämä oikeus tapahtuu pienen sarven eli katolisen vallan ollessa yhä voimissaan maan päällä. Ikiaikainen eli Isä Jumala tulee toimimaan tässä oikeudessa tuomarina. Kahdeksannessa luvussa tulemme tarkemmin käsittelemään tätä oikeudenkäyntiä ja sen alkamisajankohtaa.

11. Minä katselin, ja silloin, niiden herjaavien sanojen tähden, joita sarvi puhui, minun katsellessani peto tapettiin, ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin tuleen palamaan. 12. Ja muiltakin pedoilta otettiin valta pois; niiden elämän pituus oli määrätty aikaa ja hetkeä myöten.

Tämä oikeudenkäynti tulee kestämään armon ajan päättymiseen asti. Jeesuksen tulessa toisen kerran siinä mainitut valtakunnat ja pieni sarvi tulevat saamaan loppunsa. Tällöin jokaisen ihmisen elämä on tarkasteltu ja elämänkirja tutkittu ja kohtalo ratkaistu.

13. Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. 14. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä.

Jeesus käytti itsestään nimitystä Ihmisen Poika. Tämä Jeesuksen käyttämä nimi itsestään esiintyy Vanhassa testamentissa ainoastaan tässä kohdassa. Se kertoo tämän oikeudenkäynnin tärkeydestä ja Jeesuksen asemasta siinä. Hän tulee Ikiaikaisen eli Isä Jumalan valtuuttamana vastaanottamaan vallan taivaassa, kunnian ja valtakunnan, jotka annetaan hänelle tämän oikeudenkäynnin tuloksena.

15. Minä, Daniel, tunsin henkeni tulevan murheelliseksi ruumiissani, ja minun näkemäni näyt peljättivät minua. 16. Minä lähestyin yhtä siellä seisovista ja pyysin häneltä varmaa tietoa kaikista näistä asioista. Niin hän vastasi minulle ja ilmoitti minulle niiden selityksen: 17. "Nuo suuret pedot, joita on neljä, ovat neljä kuningasta, jotka nousevat maasta. 18. Mutta Korkeimman pyhät saavat valtakunnan ja omistavat valtakunnan iankaikkisesti - iankaikkisesta iankaikkiseen."

Kahdessa viimeisessä jakeessa on ilmaistu koko maailman historia tiivistetyssä muodossa. Näiden neljän valtakunnan jälkeen on Jumala pystyttävä iankaikkisen valtakunnan. Tämän maailman historia tulee päättymään ja Jeesus tulee takaisin. Ihminen palautetaan siihen alkuperäiseen täydelliseen tilaan, johon hänet oli alun perin suunniteltu ja tarkoitettu. Neljä eläintä eli valtakuntaa ovat siis Babylonia, Meedia-Persia, Kreikka ja Rooma. Se oli erilainen kuin muut eläimet, koska sen perustalle syntyi paavillinen Rooma eli hengellis - poliittinen valta.

19. Senjälkeen minä tahdoin saada varmuuden neljännestä pedosta, joka oli erilainen kuin kaikki muut ja ylen hirmuinen; jolla oli rautaiset hampaat ja vaskiset kynnet, joka söi ja murskasi ja tallasi tähteet jalkoihinsa; 20. sekä pedon pään kymmenestä sarvesta ynnä siitä sarvesta, joka puhkesi ja jonka edestä kolme putosi; jolla sarvella oli silmät ja herjauksia puhuva suu ja joka näytti suuremmalta kuin ne muut; 21. se sarvi, jonka minä näin sotivan pyhiä vastaan ja voittavan heidät, 22. siihen asti kunnes Vanhaikäinen tuli ja oikeus annettiin Korkeimman pyhille ja aika joutui ja pyhät saivat omaksensa valtakunnan.

Pienen sarven eli Rooman kirkon tuntomerkit jatkuvat. Se nousi näiden kymmenen kuninkaan eli valtakunnan keskeltä syrjäyttämällä kolme valtakuntaa eli herulit, vandaalit ja itägootit. Uskonnollisena valtana se on erilainen kuin muut vallat. Kymmenen sarvea eli kuningasta ovat Länsi-Roomasta jakautuneet kymmenen valtiota.

23. Hän vastasi näin: "Neljäs peto on neljäs valtakunta, joka syntyy maan päälle, erilainen kuin kaikki muut valtakunnat. Se syö kaiken maan ja tallaa ja murskaa sen. 24. Ja ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu, ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta. 25. Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi.

Rooman kirkko syyllistyi syntiin Korkeinta vastaan muuttamalla Raamatun oppeja ja kieltämällä kansan saamasta itse lukea Raamattua. Sitä ei käännetty kansan kielelle. Siitä käytettiin vain latinankielistä käännöstä, mitä kieltä mikään kansakunta ei enää keskiaikana puhunut. Jumalanpalvelusseremoniatkin olivat latinankieliset. Jumalan sanaa jouduttiin lukemaan salaa, jopa henkensä menettämisen uhalla. Kirkkojen seinillä oli kuvakertomuksia Raamatun tapahtumista. Pyrkimys estää kansaa lukemasta Raamattua olivat todella sanojen puhumista Korkeinta vastaan. Kirkko tuhosi pimeänä keskiaikana Korkeimman pyhiä esim. inkvisitiolaitoksen kautta arvioiden mukaan miljoonia toisin ajattelevaa ihmistä, eli kerettiläistä keskiajan vuosisatoina.

Jumalan laista, kymmenestä käskystä, ainoastaan lepopäiväkäsky koskee juhla-aikaa. Kirkko on muuttanut sen niin, että kristikunta viettää sen mukaisesti nykyisin yleisesti sunnuntaita, viikon ensimmäistä päivää, lepopäivänä. Kristus pyhitti lepopäivänä sapatin, viikon seitsemännen päivän, meidän lauantaimme, kymmenen käskyn mukaan. Samoin tekivät apostolit ja alkuseurakunta. Tämä muutos Kymmeneen käskyyn jää kuitenkin vain pyrkimykseksi niin kuin teksti kertoo, koska Jumalan kansa tulee palauttamaan sapatin oikealle paikalle eli viikon seitsemännelle päivälle. Jumalan laki, kymmenen käskyä, on voimassa ikuisesti ja siis myös sapattikäsky. Jeesus sanoi: ”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:18). Paavikunta on itse sanonut: ”Paavilla on valta muuttaa aikoja, kumota lakeja, vapauttaa kaikista asioista, vieläpä Kristuksen määräyksistä.” Katolisesta Katekismuksesta löydämme kymmeniin käskyihin tulleet muutokset, jotka ovat siirtyneet osittain myös luterilaiseen katekismukseen. Rooman kirkko poisti toisen käskyn, kuvainpalvontakäskyn, "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. Aina kolmanteen ja neljänteen polveen minä panen lapset vastaamaan isiensä pahoista teoista, vaadin tilille ne, jotka vihaavat minua. Mutta polvesta polveen minä osoitan armoni niille tuhansille, jotka rakastavat minua ja noudattavat minun käskyjäni.” (2. Moos.20: 4–6). Kirkko lyhensi neljännen käskyn eli lepopäiväkäskyn 94 sanasta 8 sanaan ja jakoi kymmenen käskyn eli himoitsemiskäskyn kahteen käskyyn, jotta käskyjen määrä kymmenen säilyisi.

Keskiajan kirkon valtakausi on aika, kaksi aikaa ja puoliaikaa eli profeetalliset 1260 vuotta, jonka katsotaan rajoittuneen vuosille 538–1798. Tämä aikajakso on ilmoitettu Raamatussa kaikkiaan seitsemän kertaa hiukan eritavalla merkiten kuitenkin samaa eli päivä/vuosiperiaatteella laskettuna 1260 vuotta (Hes. 4:6 ja 4. Moos. 14:34). Paavius sai kristikunnassa ylivallan vuonna 538, kun Rooman keisari Justinianus kirjeessään tunnusti Rooman piispan kaikkien kirkkojen pääksi. Paavin valta murtui hetkellisesti vuonna 1798 Ranskan vallankumouksessa, jolloin Napoleonin sotapäällikkö Berthier otti paavi Pius kuudennen vangiksi.

Kaikki tämän seitsemännen luvun esittämät kymmenen pienen sarven tuntomerkkiä sopivat täsmällisesti paavilliseen kirkkoon. Myös muut Raamatun esittämät antikristuksen tuntomerkit sopivat tarkoin keskiajan kirkkoon. Uskonpuhdistajat omaksuivat tämän antikristuskäsityksen. Evankelis-luterilaisen kirkon tunnuskirjoissa luemme Lutherin ja hänen kannattajiensa käsityksen: ”Paavin ja hänen kannattajiensa valtakuntaan sopivat täysin vastakristuksen tuntomerkit. Paavali näet Tessalonikalaiskirjeessään kuvaillessaan vastakristusta nimittää häntä ’vastustajaksi, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala’. Hän siis puhuu eräästä, joka hallitsee kirkossa – ei pakanallisista kuninkaista – ja tätä hän nimittää Kristuksen vastustajaksi, tämä kun on sommitteleva evankeliumin kanssa ristiriitaisen opin ja vaativa itselleen jumalallista arvovaltaa” (s.278). ”Kun tilanne on tällainen, on kaikkien kristittyjen varottava osallistumasta paavin jumalattomaan oppiin, pilkkaamisiin ja raakaan julmuuteen. Heidän pitää siis hyljätä ja kirota paavi kannattajineen vastakristuksen valtakuntana, niin kuin Kristus on käskenyt” (s. 279). näin siis Luther.

26. Sitten oikeus istuu tuomiolle, ja hänen valtansa otetaan pois ja hävitetään ja tuhotaan loppuun asti. 27. Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset."

Katolinen kirkko on hallinnut kristikuntaa valtauskontona erheillään miltei koko kristikunnan ajan, mutta nyt sen hallintakausi loppuu lopullisesti, koska tuomio julistetaan sen ylle. Jumalan todelliset pyhät tulevat saamaan Jumalan uuden valtakunnan iankaikkisesti ja kaikki palvelevat ja tottelevat Jumalaa oikealla tavalla. Tässä seitsemännessä luvussa ei kerrota Jeesuksen takaisintulosta, tiedämme Danielin kirjan toisen luvun kuvapatsasennustuksen mukaan, että seuraava valtakunta on Jumalan valtakunta. Jeesus saapuu ja perustaa iankaikkisen valtakunnan. Tämän luvun näyt olivat Danielin mielestä pelättäviä näkyjä kansojen historiasta, suuresta kirkkokunnasta ja Jumalan kansan tuomiosta. Ne ovat myös hämmästyttäneet sen jälkeen monia Raamatun tutkijoita. Jumala johtaa kansojen historiaa. Valtakunnat vuoron perään katosivat, koska sen hallitsijat ja näin koko kansa eivät tahtoneet olla Jumalasta riippuvaisia vaan olivat pitäneet valtakuntansa loistokkuutta inhimillisenä saavutuksena. Jumalan laki oli poljettu maahan ja kansojen keskuudessa oli vallinnut jumalattomuus ja turmelus. Näin tulee päättymään myös nykyinen maailma sen valtavine rakennelmineen ja kehityksen aikaansaannoksineen. On hämmästyttävää todeta, miten tarkasti historia on mennyt Jumalan ilmoituksen mukaan. Ei voi muuta kuin todeta Jumalan valtasuuruus, tieto ja asioiden johtaminen. Tämä ennustus antaa täyden varmuuden Jumalan olemassaolosta ja Raamatun luotettavuudesta. On lohdullista tietää, että maailmamme on Jumalan varmoissa käsissä ja hän tulee viemään kaiken loppujen lopuksi onnelliseen päätökseen. Tämä ennustus osoittaa myös sen, että me elämme maailman historian viimeisiä päiviä. Jeesus tulee pian takaisin ja palauttaa ihmiskunnan siihen alkuperäiseen asemaan ja tilaan, johon se oli alun perin tarkoitettu ja luotu. Tämä oli hyvin rohkaiseva ja lohduttava ennustus ja se antaa voimaa elää kaiken sen myllerryksen ja pahuuden keskellä, jossa ihmiskunta tällä hetkellä elää.

28. Tähän loppuu kertomus. Minua, Danielia, peljättivät minun ajatukseni suuresti, ja minun kasvoni kalpenivat, ja minä kätkin asian sydämeeni.