Danielin synnintunnustus – Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa eli seitsemänkymmentä kertaa seitsemän vuotta. Oli kulunut vuosia edellisen luvun näystä. Israelin kansa ja Daniel olivat olleet jo lähes 70 vuotta Babylonin vankeudessa pakkosiirtolaisina. Daniel oli tuskissaan, että pidentäisikö Jumala heidän vankeusaikaansa tottelemattomuuden takia. Siksi hän kääntyi tuskissaan Jumalan puoleen, tunnusti sekä omat että kansansa synnit. Jumala oli sanonut Jeremian kautta, että heidän pakkosiirtolaisuutensa tulisi kestämään 70 vuotta.

1. Daarejaveksen, Ahasveroksen pojan, ensimmäisenä hallitusvuotena, hänen, joka oli meedialaista sukua ja oli tullut kaldealaisten valtakunnan kuninkaaksi - 2. hänen ensimmäisenä hallitusvuotenaan, minä, Daniel, kirjoituksista huomasin vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta.

Daniel löytää Jeremian kirjasta, että Jerusalem on rauniona 70 vuotta ja että Jumala sen jälkeen tulee palauttamaan kansansa takaisin Jerusalemiin. ”Koko tämä maa tulee täyteen raunioita ja autioituu, ja nämä kansat palvelevat Babylonian kuningasta seitsemänkymmentä vuotta.” (Jer. 25:11). ”Näin sanoo Herra: Kun Babylonian seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, minä otan teidät jälleen huomaani. Minä täytän lupaukseni ja tuon teidät takaisin omaan maahanne.” (Jer. 29:10).

3. Ja minä käänsin kasvoni Herran Jumalan puoleen hartaassa rukouksessa ja anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhassa. 4. Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin: "Oi Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. 5. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme poikenneet pois sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi

 Kun Daniel löysi tämän profetian ja 70 vuotta oli täyttymässä, hän kääntyi rukouksessa Jumalan puoleen. Paasto, säkkivaate ja tomu kuvaavat syvää surua ja murhetta kansansa puolesta. Daniel ei kysy selitystä, hän tietää miksi Jerusalem on rauniona ja kansa pakkosiirtolaisuudessa.

6. emmekä ole kuulleet sinun palvelijoitasi, profeettoja, jotka puhuivat sinun nimessäsi kuninkaillemme, ruhtinaillemme ja isillemme ja kaikelle maan kansalle. 7. Sinun, Herra, on vanhurskaus, mutta meidän on häpeä, niinkuin se on tänä päivänä Juudan miesten ja Jerusalemin asukasten ja koko Israelin, läheisten ja kaukaisten, kaikissa maissa, joihin sinä olet heidät karkoittanut heidän uskottomuutensa tähden, jota he ovat sinulle osoittaneet. 8. Herra, meidän on häpeä, meidän kuninkaittemme, ruhtinaittemme ja isiemme, koska me olemme tehneet syntiä sinua vastaan. 9. Herran, meidän Jumalamme, on armo ja anteeksiantamus, sillä me olemme olleet hänelle uppiniskaiset; 10. me emme ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä emmekä vaeltaneet hänen laissansa, jonka hän asetti meidän eteemme palvelijainsa, profeettain, kautta.

Daniel tunnusti Jumalan oikeudenmukaisuuden, vetosi Jumalan armoon ja tunnusti kansansa luopumuksen ja kuuliaisuuden laiminlyönnin.

11. Vaan koko Israel rikkoi sinun lakisi ja poikkesi pois eikä kuullut sinun ääntäsi, ja niin vuodatettiin meidän päällemme se kirous ja vala, joka on kirjoitettu Mooseksen, Jumalan palvelijan, laissa; sillä me olimme tehneet syntiä häntä vastaan. 12. Ja hän toteutti sanansa, jonka hän on puhunut meitä ja meidän tuomareitamme vastaan, jotka meitä tuomitsivat, ja antoi meidän päällemme tulla niin suuren onnettomuuden, ettei senkaltaista ole tapahtunut koko taivaan alla, kuin Jerusalemissa tapahtui. 13. Niinkuin on kirjoitettu Mooseksen laissa, niin tuli kaikki tämä onnettomuus meidän päällemme. Mutta me emme koettaneet lepyttää Herraa, meidän Jumalaamme, niin että olisimme kääntyneet pois synneistämme ja ottaneet vaarin sinun totuudestasi. 14. Sentähden Herra valvoi ja antoi tämän onnettomuuden tulla meidän päällemme; sillä Herra, meidän Jumalamme, on vanhurskas kaikissa töissänsä, jotka hän tekee, mutta me emme ole kuulleet hänen ääntänsä.

Daniel tiesi, että kaikki tämä oli rangaistusta, josta oli kirjoitettu Mooseksen laissa

15. Ja nyt, Herra, meidän Jumalamme, joka toit kansasi pois Egyptin maasta väkevällä kädellä ja teit itsellesi nimen, niinkuin se vielä tänä päivänä on: me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat. 16. Herra, kaiken vanhurskautesi tähden, kääntyköön sinun vihasi ja kiivastuksesi pois sinun kaupungistasi Jerusalemista, sinun pyhästä vuorestasi; sillä meidän syntiemme tähden ja meidän isäimme pahojen tekojen tähden on Jerusalem ja sinun kansasi tullut kaikkien häväistäväksi, jotka meidän ympärillämme ovat.

Daniel vetosi Jumalan kunniaan, koska Jumala oli johtanut oman kansansa pois Egyptistä. Daniel oli hyvin huolissaan Jerusalemista.

17. Ja nyt, meidän Jumalamme, kuule palvelijasi rukous ja hänen anomisensa ja valista kasvosi pyhäkkösi ylitse, joka on autiona; Herran tähden.

Erityisesti Daniel oli huolissaan Jumalan temppelistä eli pyhäköstä. Hänelle alkoi vähitellen valjeta Dan. 8:14 ennustus pyhäköstä. "Laske seitsemän vuosiviikkoa eli seitsemän kertaa seitsemän vuotta. Kun vuosiviikkoja on kertynyt seitsemän eli vuosia yhteensä neljäkymmentäyhdeksän, ” (3. Moos. 25:8).

18. Minun Jumalani, kallista korvasi ja kuule, avaa silmäsi ja katso meidän hävitystämme ja sitä kaupunkia, joka on otettu sinun nimiisi; sillä me annamme rukouksiemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen. 19. Herra, kuule, Herra, anna anteeksi, Herra, huomaa ja tee tekosi itsesi tähden, älä viivyttele, minun Jumalani; sillä sinun kaupunkisi ja sinun kansasi ovat sinun nimiisi otetut."

Daniel lähestyi kunnioittavasti ja nöyrästi Jumalaa tunnustaen kansansa synnit. Hän samaistui täysin kansaansa eikä asettanut itselleen minkäänlaista erikoisasemaa. Hän tunnusti kansansa poikenneen Jumalan käskyistä sekä profeettojen ohjeista ja neuvoista ja näin joutuneensa tuskaan ja ahdistukseen. Hän ei puolustellut millään lailla itseään, vaan vetoaa Jumalan armoon ja rakkauteen omaa kansaansa kohtaan vapauttaakseen kansansa Babylonin alaisuudesta. Hän vetoaa myös siihen, ettei Jumalan kansa tulisi häväistyksi ympärillä olevien kansojen keskuudessa. Seitsemänkymmentä vuosiviikkoa eli seitsemänkymmentä kertaa seitsemän vuotta.

20. Ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnustin syntini ja kansani Israelin synnit ja annoin rukoukseni langeta Herran, Jumalani, eteen minun Jumalani pyhän vuoren puolesta. 21. Ja kun minä vielä puhuin rukouksessa, tuli se mies, Gabriel, jonka minä olin nähnyt ennen näyssä, kiiruusti kiitäen minun tyköni ehtoouhrin aikana. 22. Ja hän opetti minua, puhui minulle ja sanoi: "Daniel, nyt minä olen lähtenyt neuvomaan sinua ymmärrykseen. 23. Kun sinä aloit rukoilla, lähti liikkeelle sana, ja minä olen tullut sitä ilmoittamaan; sillä sinä olet otollinen. Käsitä siis se sana ja ymmärrä näky.

Tässä meillä on vakuuttava todiste rukouksen kuulemisesta. Asiat tulevat Jumalan tietoon ajatuksen nopeudella. Hän tietää jo ennen rukoustamme pyyntömme ja tarpeemme ja toteuttaa ne tarpeen vaatiessa välittömästi. Meillä on ihmeellinen Jumala.

24. Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkeinpyhin voidellaan.

Israelin kansalle annettiin tämä ajanjakso vastaanottaa Jeesus Vapahtajana. Tämä näky on määrätty eli sanatarkemmin käännettynä leikattu edellisestä näystä 2300 iltaa ja aamua eli 2300 vuotta. Eli se on alkuosa pitkästä aikaprofetiasta. Aikaisemmin todetun päivä/vuosi-tulkinnan mukaan 70 viikkoa vastaa 490 vuotta. Päivä vuodeksi luettuna aikaprofetioissa on kristikunnassa vuosisatainen tulkinta ja se on ainoa tapa jolla voimme tulkita profetiat oikein. Kummallakin näyllä täytyy näin ollen olla sama alkamisajankohta, eli 457 rKr.

Jeesus päätti jumalattomuuden, sovitti syntimme, pahat tekomme ja saattoi voimaan ikuisen oikeudenmukaisuuden. Jeesuksen kuolema ristillä vahvistaa sen, että näkyjen alkamisajankohta on oikea ja sama. Sanasta kaikkeinpyhin on kaksi erilaista tulkintaa. Joidenkin mukaan se tarkoittaa Jeesuksen kastetta eli voitelua ja joidenkin mukaan Pyhäkön kaikkeinpyhimmän puhdistamista. Tämä toinen tulkinta on useimpien teologien mielestä oikein ja se tarkoittaa, että taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhin voideltiin tehtäväänsä vuonna 1844. Teksti ”kaikkeinpyhin voidellaan” vahvistaa myös sen, että 2300 vuoden jälkeinen tapahtuma eli tämä edellisen luvun näky kaikkein pyhimmän kunniaan nousemisesta sisältyy tähän näkyyn.

Israel ei ymmärtänyt Messias-ennustusta. Myöhemmin juutalaiset kielsivät tutkimasta tätä Danielin Messias-ennustusta, koska se esittää vastaansanomattomia todisteita Jeesuksen messiaanisuudesta. Tämä pitkä aikaprofetia 2300 iltaa ja aamua sisältää tärkeän profetian juuri omalle ajallemme.

25. Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja.

Esran kirjan seitsemännessä luvussa on kerrottu tämän käskyn antamisesta: ”kun kuningas ja hänen seitsemän neuvonantajaansa nyt lähettävät sinut Juudaan ja Jerusalemiin. Sinun tulee tutkia, onko siellä noudatettu sinun Jumalasi lakia, jonka tuntija olet” (Esra 6:14). Kaksi aikaisempaakin Persian kuningasta antoi samantapaisia käskyjä, mutta ne koskivat temppelin jälleenrakentamista, ei koko kaupungin. Persian kuningas Artahsastan antoi tämän käskyn seitsemäntenä hallitusvuotenaan. Kreikkalaiset käyttivät hänestä nimeä Artakserkses ja tämä nimi on historia kirjallisuudessa tavallisin. Isosta tietosanakirjasta löytyy maininta hänen seitsemäs hallitusvuotensa, joka on 457 eKr.

 Tässä jakeessa on annettu näiden molempien näkyjen alkamisajankohta, joka on se ajankohta, jolloin annettiin Jerusalemin jälleenrakentamiskäsky. Taivaallisen pyhäkön kaikkeinpyhin voideltiin näin ollen tehtäväänsä tämän aikalaskelman mukaan vuonna 1844, jolloin alkoi edellisessä luvussa kerrottu tuomiotapahtuma taivaassa. Jerusalemin jälleen rakentaminen ajoittui seitsemän vuosiviikon jälkeiseen aikaan eli vuoteen 408 eKr. Raamattu kertoo, että se tapahtui todella vaikeana aikana, kun naapurikansat yrittivät kaikin voimin estää rakentamista. Puolet palvelijoista oli vartiossa aseistettuna ja puolet rakensi muuria ja heillä oli miekka vyöllänsä. Vuodesta 457 eKr. oli kuluva voideltuun ruhtinaaseen eli Jeesuksen kasteeseen seitsemän vuosiviikkoa ja 62 vuosiviikkoa eli päivä/vuosi-tulkinnan mukaan 483 vuotta. Kun tämä lisätään vuoteen 457 eKr. ottaen huomioon nollavuoden, tullaan vuoteen 27 jKr., jolloin Johannes kastoi Jeesuksen Jordanilla. Luukkaan evankeliumi kertoo, että Jeesus kastettiin keisari Tiberiuksen 15. hallitusvuotena, joka on historian mukaan sama kuin vuosi 27 jKr.

26. Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty.

 62 vuosiviikon eli vuoden 27 jKr jälkeen Jeesus tuhottiin eli ristiinnaulittiin, eikä häneltä jäänyt ketään. Evankeliumit kertovat, että opetuslapsetkin jättivät hänet. Jerusalem ja pyhäkkö hävitettiin sen jälkeen Rooman sotajoukkojen toimesta vuonna 70 jKr. Rooma sai sitten loppunsa tulvassa eli kansainvaelluksen pyörteissä ja hajosi pienempiin valtioihin. Näin oli säädetty ja näin myös tapahtui.

27. Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse."

Jeesus teki liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi eli seitsemäksi vuodeksi. Näin Israelin kansalle annettiin vielä mahdollisuus seitsemän vuoden aikana vastaanottaa Jeesus Vapahtajanaan. He kuitenkin ristiinnaulitsivat hänet puolessa välissä tätä seitsemää vuotta. Eläinuhrien merkitys lakkasi, sillä Jeesus oli kertakaikkinen ja lopullinen uhri. Evankeliumia alettiin apostolien toimesta julistaa myös pakanoille vuoden 34 jälkeen. Monet Kristuksen murhaajat saivat sitten surmansa mitä hirvittävimmillä tavoilla ja turmion iljetys eli antikristillinen valta saa loppunsa aikojen lopussa. Teuras- ja eläinuhrit lakkautettiin, koska Jeesus oli kertakaikkinen ja lopullinen uhri. Pyhäkön esirippu repeytyi kahtia siitä merkiksi, ”Silloin temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti” (Mark. 15:38).

 Raamatun profetiat ovat ehdollisia riippuen kansan kuuliaisuudesta. ”Mutta jos se kansa luopuu pahuudestaan, minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata sitä. Minä voin myös päättää, että rakennan ja istutan kansan tai valtakunnan. Mutta jos se kansa tekee pahaa eikä tottele minua, minä muutan mieleni enkä anna sille sitä hyvää, minkä olin luvannut”. (Jer. 18:8–10).  Juudan kansa ei tehnyt parannusta, ei hyväksynyt Jeesusta messiaakseen.  Näin Jeesus joutui ennustamaan Juudean hylkäämisen. "Jerusalem, Jerusalem! Sinä tapat profeetat ja kivität ne, jotka on lähetetty sinun luoksesi. Miten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet tulla. Kuulkaa siis: teidän temppelinne on jäävä asujaansa vaille”. (Matt. 23:37–38).

 Tämä ennustus Jeesuksen elämän tarkoituksesta  ja koko ihmiskunnan tärkeimmistä tapahtumista toteutui tarkalleen hänen elämässään. Tämä tutkimamme teksti on hyvin vaikeaselkoista. Ymmärtämisen tekee vaikeaksi myös se, että sitä ei ole osattu kääntää tarkalleen siten että sen merkitys olisi selkeämmin kerrottu. Jumala on myös luvannut Danielin kirjassa, että taidolliset eli Jumalalle antautuneet ihmiset ymmärtävät sitä. Pyhä Henki on avannut uskoville tämän profetian oman suunnitelmansa mukaisesti. Tähän meidän on luotettava. Tärkeintä on kuitenkin uskon vahvistukseksi todeta kuinka tarkkaan vuosien tarkkuudella oli ennustettu nämä ihmiskunnan tärkeimmät tapahtumat. Se antaa mitä vakuuttavimman varmuuden siitä, että Raamattu on totta ja Jumalan sanaa. Se on myös mitä vakuuttavin todiste Jumalan ennalta tietämisestä ja ennen kaikkea Jeesuksen jumaluudesta. Se on Raamatun tärkein aikaennustus Jeesuksen elämästä ja kuolemasta. Kun tämä näky todistettaisiin riittävän selvästi ihmisille, kukaan rehellinen ihminen ei voisi olla hyväksymättä Jeesusta Jumalana, ei myöskään nykyinen Israelin kansa. Näin uskoisin.

Kuvitellaan että sinulla on kymmenen kolikkoa ja numeroit ne yhdestä kymmeneen. Sitten panet ne taskuun, sekoitat ja yrität sitten ottaa ne esille numerojärjestyksessä yksi kerrallaan siten, että panet ottamasi kolikon takaisin taskuun ennen seuraavaa nostoa. Mahdollisuutesi saada numero yksi on yksi kymmenestä. Mahdollisuutesi saada numerot yksi ja kaksi peräkkäin ovat yksi sadasta. Mahdollisuutesi saada numerot yksi, kaksi ja kolme peräkkäin ovat yksi kymmenestätuhannesta. Ja pohdipa tätä: mahdollisuutesi saada numerot yhdestä kymmeneen peräkkäin ovat yksi kymmenestä miljardista. Todennäköisyys kolikoiden nostamiselle oikeassa järjestyksessä on tyrmistyttävän pieni. Mutta entä todennäköisyys Jeesuksen elämän keskeisten vuosilukujen tarkalle ennustamiselle? Mitä jos Raamattu tosiaan ennusti hänen kasteensa ja kuolemansa ajankohdan samoin kuin sen, milloin evankeliumi vietiin pakanoille? Ja entäpä jos tuo profetia oli osa laajemmasta aikaprofetiasta, joka ennusti, milloin lopunaika alkaisi? Mitä jos siitä myös selviäisi, milloin viimeinen tuomio alkaisi? Tämä on paljon tärkeämpää kuin kolikoiden laskeminen. Vaakalaudalla on ikuisuuteen liittyviä kysymyksiä. Danielin ja Ilmestyskirjan profetiat kertovat hämmästyttäviä yksityiskohtia historiasta. Ne paljastavat Jeesuksen ensimmäiseen tuloon liittyviä tapahtumia ja mitä tapahtuu ennen hänen toista tuloaan.

 Danielin kirjan kahdeksannen ja yhdeksännen lukujen näyt ovat mitä vakuuttavin todiste Raamatun jumalallisesta alkuperästä, Jumalan olemassaolosta ja pelastussuunnitelmasta. Niissä on profetoitu koko pelastussuunnitelman ydinasia. Niissä kerrotaan ihmiskunnan lunastus, jossa ristin tapahtumilla on keskeinen asema. Ristillä Jeesus antoi koko ihmiskunnalle mahdollisuuden pelastua hänen uhrinsa kautta ja tuomiolla käy ilmi ketkä ovat koko tahdollaan  ja voimallaan halunneet seurata Jeesusta ja kääntyä pois pahoilta teiltään. Ketkä ovat aidosti rakastaneet häntä. Rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä, sanoo sana. Pelastus toteutuu jokaisen nimeltä mainitun yksilön kohdalla erikseen. Jokainen ihminen on tuomiolla läsnä elämänkirjaan tehtyjen merkintöjen kautta, jotka tutkitaan (1. Kor. 5:10). Siitä Jeesus kertoo vertauksessa kuninkaanpojan häistä (Matt. 22), jossa kuningas huomasi yhden miehen, jolla ei ollut hääpukua eli Jeesuksen vanhurskauden vaippaa. Hänet heitettiin ulos taivaasta.

 Ensimmäinen vaihe oli siis Jeesuksen ristiinnaulitseminen vuonna 31 jKr. ja toinen vaihe tuomion ajan alkaminen vuonna 1844 eli taivaallisen pyhäkön puhdistus synneistä, joka jatkuu aina armon oven sulkeutumiseen asti ennen Kristuksen tulemusta. Tämä vuosi 1844 oli myös merkittävä tapahtuma maailman historiassa. Se näkyi voimakkaana kristillisenä liikkeenä maailmassa, kun tutkittiin tämän ennustuksen merkitystä ja toteutumista. Silloin syntyi voimakas herätys ja monia kristillisiä yhteisöjä perustettiin. Alettiin odottaa Jeesuksen takaisintuloa. Silloin sai alkunsa myös adventtiseurakunta. Ja se syntyi nimenomaan tämän ennustuksen pohjalta valmistamaan ihmiskuntaa Jeesuksen tuloa varten.