Näky Tigrisvirran rannalla I Danielin kirjan viimeiset luvut kertovat tulevaisuudessa tapahtuvista Kristuksen ja Saatanan välisistä taisteluista, jotka koskevat Jumalan kansan vaiheita historian aikana. Kymmenes luku on johdantoa näille tapahtumille. Danielin kirjan viimeinen sanoma kattaa kolme lukua Danielin kirjasta - luvut 10, 11 ja 12. Luku 10 on esittely, luku 11 on profetian runko ja luku 12 on yhteenveto. Kaikki nämä kolme lukua kuuluvat yhteen. Näemme luvun 10 asioiden tulevan esille uudelleen luvussa 12. Luku 11 on profetian runko. Se on kaikkein yksityiskohtaisin profetia Danielin kirjassa. Aikaisemmat profetiat ovat puhuneet valtakunnista, mutta luku 11 menee yksityiskohtiin ja puhuu yksittäisistä kuninkaista. Tämä näky ei ole symbolinen. Luvun 10 sisältö koskee paikallista, senaikaista tilannetta. Jerusalemin temppelin uudelleenrakentaminen muodostaa tilanteen, jota osaksi käsitellään. Luku 11 on profetia Danielin näkökulmasta katsottuna Persian aikakaudelta kaukaiseen tulevaisuuteen, jolloin Jumala päättää pelastussuunnitelmansa ja perustaa ikuisen valtakuntansa. Tätä viimeistä tapahtumaa kuvataan sitten luvun 12 neljässä ensimmäisessä jakeessa.

1. Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena ilmoitettiin sana Danielille, jota kutsuttiin Beltsassariksi; ja se sana on totuus ja merkitsee suurta vaivaa. Ja hän ymmärsi sanan, ja hän käsitti näyn.

Persian kuninkaan Kyyroksen kolmas hallitusvuosi oli 536 eKr. Daniel oli silloin lähes 90-vuotias. Israelin kansa oli jo palannut pakkosiirtolaisuudesta omaan maahansa Juudeaan. Viestit sieltä kertoivat Danielille niistä vaikeuksista, joita Israelin kansa kohtasi naapurikansojen taholta.

2. Niinä päivinä minä, Daniel, murehdin kolmen viikon päivät. 3. Herkullista ruokaa minä en syönyt, ei liha eikä viini tullut minun suuhuni, enkä minä voidellut itseäni öljyllä, ennenkuin kolmen viikon päivät olivat loppuun kuluneet.

Danielilla oli ongelma. Hän rakasti syvästi omaa kansaansa ja ilmeisesti samaistui heidän vaikeuksiinsa surren, paastoten ja rukoillen Jumalalta apua heille. Ehkäpä hän juuri tällä tavalla valmistautui myös ymmärtämään näyn merkityksen. Danielin suruaika kertoo jostain ongelmasta tuona aikana. Hän ei kerro kuitenkaan tuon ongelman yksityiskohtia eikä luonnetta. Ongelma, mikä vaivasi Danielia, ei ollut se, että voisivatko Juutalaiset palata omaan kotimaahansa, koska se oli jo ratkennut. Ongelman täytyi koskea jotain muuta asiaa, joka kohtasi juutalaisia, kun he olivat saapuneet Jerusalemiin. Esran kirja kertoo meille, että he olivat todella vaikeuksissa. He pystyttivät alttarin ja alkoivat uhrata. Mutta kun he alkoivat rakentaa itse temppeliä, kohtasivat he vaikeuksia. Samarialaiset tulivat ja halusivat auttaa temppelin rakentamisessa. He olivat Israelilaisten kanssa avioituneiden pakanoiden jälkeläisiä, jotka olivat jääneet jäljelle ja asuttivat maan, kun Assyrialaiset ja Babylonialaiset olivat vieneet siirtovankeuteen juutalaisia. Ei-juutalaiset ihmiset olivat muuttaneet idästä ja asettuneet valitsemilleen alueille Israelin territoriota. He olivat monijumalisten uskontojen ja epäjumalien palvojia. Juutalaiset paluumuuttajat, muistaen syyn vankeuteensa, olivat peloissaan siitä, että samarialaiset olisivat voineet tuoda noita pakanajumalanpalveluksen muotoja uuteen temppeliin. Siispä he vastustivat samarialaisten tarjousta auttaa temppelin uudelleen rakentamisessa. Tämä on se asia, josta ongelma nousi. Tullen torjutuksi samarialaiset kääntyivät jarruttamaan ja vastustamaan rakennustöitä ja he saivat menestyksellisesti työn keskeytymään. Esra sanoo, että samarialaiset ”lahjoivat virkamiehiä tehdäkseen tyhjäksi Juudan kansan hankkeen. Tätä jatkui niin kauan kuin Persian kuningas Kyyros eli, aina kuningas Dareioksen hallituskauteen asti”. (Esra 4:5). Darius I ei astunut valtaistuimelle ennen kuin 522 eKr., joten tämä koskee kohtalaisen pitkää aikajaksoa. Vuodesta 536 eKr. vuoteen 522 eKr. ei tapahtunut mitään mainittavaa temppeliprojektin etenemiselle. Eli 14 vuoteen.

Missä nuo virkamiehet toteuttaisivat työtään? Ei ainakaan Jerusalemissa, vaan mieluummin Persian valtakunnan poliittisen vallan keskuksissa. Kaikkein tehokkain paikka näille virkamiehille tehtävänsä toteuttamiseksi oli kuninkaan tuomioistuimessa. Ja niin kauan kuin heillä on menestystä uudelleenrakentamisen estämisessä, heidän täytyy saada kuninkaan korviin asiansa. Koska juutalaisten pääongelma tuohon aikaan oli se, että Jerusalemin temppelin rakennustyö keskeytyi, oli se myös ilmeisesti Danielin ongelma, jonka takia hän paastosi. Danielin kymmenennen luvun teksti ei sano tätä suoraan, mutta tämä näyttää kaikkein todennäköisimmältä syyltä sen suhteen, mitä me tiedämme tuon ajan historiasta.

4. Ensimmäisen kuun kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä minä olin suuren virran, Hiddekelin, rannalla. 5. Minä nostin silmäni ja näin, ja katso: oli eräs mies, puettuna pellavavaatteisiin ja kupeet vyötettyinä Uufaan kullalla. 6. Hänen ruumiinsa oli kuin krysoliitti, hänen kasvonsa olivat kuin salaman leimaus, hänen silmänsä kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävän vasken välke; ja hänen sanojensa ääni oli kuin suuren kansanjoukon pauhina. 7. Ja minä, Daniel, yksin näin sen näyn, mutta miehet, jotka olivat minun kanssani, eivät näkyä nähneet; kuitenkin valtasi heidät suuri pelko, ja he pakenivat ja lymysivät. 8. Ja minä jäin yksin. Ja kun minä näin tämän suuren näyn, meni minulta kaikki voima; minun verevä muotoni muuttui kaamean näköiseksi, eikä minussa ollut voimaa mihinkään. 9. Ja minä kuulin hänen sanainsa äänen; ja kuullessani hänen sanainsa äänen minä vaivuin horroksiin kasvoilleni, kasvot maata vasten.

Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa kerrotaan samanlaisin kuvauksin ihmisen kaltaisesta hahmosta eli Kristuksesta seitsemän kultaisen lampun keskellä. Ilmeisesti tästä voidaan päätellä, että myös Danielille ilmestynyt mies oli Kristus. Tätä tukee myös Danielin kanssa olleiden miesten kokemus, koska se muistuttaa Paavalin mukana olleiden miesten kokemusta matkalla Damaskokseen, jolloin Kristus ilmestyi hänelle.

10. Ja katso, käsi kosketti minua ja ravisti minut hereille, polvieni ja kätteni varaan. 11. Ja hän sanoi minulle: "Daniel, sinä otollinen mies, ota vaari niistä sanoista, jotka minä sinulle puhun, ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty sinun tykösi." Ja hänen puhuessansa minulle tämän sanan minä nousin vavisten. 12. Ja hän sanoi minulle: "Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi; ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut.

Edellisistä jakeista saa sellaisen päätelmän, että tämä oli Kristuksen käsi. Toisaalta taas muualla Raamatussa Kristusta kuvataan myös Mikaelina. Kahdeksannessa ja yhdeksännessä luvussa kerrottiin enkeli Gabrielista, joka kertoi Danielille myös tulevien päivien tapahtumista. Ilmeisesti on ymmärrettävä, että tämä käsi oli enkeli Gabrielin. Silloin nimet ja tapahtumat sopivat yhteen.

13. Persian valtakunnan enkeliruhtinas seisoi vastustamassa minua kaksikymmentäyksi päivää, mutta katso, Miikael, yksi ensimmäisistä enkeliruhtinaista, tuli minun avukseni, sillä minä olin jäänyt yksin sinne, Persian kuningasten tykö.

Gabrielia vastustavalla Persian enkeliruhtinaalla tarkoitetaan Saatanaa ja vihollisen voimia. Raamattuhan sanoo, että Saatana on tämän maailman ruhtinas (Joh. 14:30). Kaksikymmentäyksi päivää on sama kuin Danielin viettämä suruaika kolme viikkoa. Sen on ajateltu kuvaavan sitä aikaa, jolloin Juudan kansa oli palannut Babylonin pakkosiirtolaisuudesta Jerusalemiin ja olivat rakentamassa kaupunkia temppeleineen. Samarian väki sai heidät pelokkaaksi ja keskeyttämään rakentamisen. Kolme viikkoa enkeli Gabriel taisteli pimeyden voimia vastaan, jotka pyrkivät vaikuttamaan Kyyroksen mieleen. Voitto saatiin ja vihollisen joukot pidettiin alallaan koko Kyyroksen ja hänen poikansa Kambyseen hallintoajan, Kambyse hallitsi noin seitsemän ja puoli vuotta. Työ kuitenkin edistyi hitaasti vastustajien jatkuvan häirinnän johdosta. Vasta kuningas Dareios määräsi, kun hänelle ilmoitettiin Kyyroksen käsky ja löydettiin sitä koskeva asiakirja, ettei kukaan saanut estää rangaistuksen uhalla temppelin jälleenrakentamista.

14. Ja minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä." 15. Ja hänen näitä minulle puhuessansa minä käänsin kasvoni maahan päin ja olin ääneti. 16. Ja katso, olento, ihmislasten muotoinen, kosketti minun huuliani; silloin minä avasin suuni ja puhuin ja sanoin edessäni seisovalle: "Herrani, nähdessäni näyn valtasi minut tuska, ja minulta meni kaikki voima. 17. Ja kuinka voi herrani palvelija, tälläinen kuin minä, puhutella sellaista, kuin minun herrani on? Sillä siitä asti ei minussa ole voimaa, tuskin enää henkeäkään."

Enkeli Gabriel tuli selittämään Danielille Jumalan kansan vaiheita aina ajan loppuun asti. Ero syntisen ja taivaallisen olennon välillä on suuri, mikä ilmeisesti aikaansaa tässä kuvatun olotilan. Jumala antaa tarvittaessa hänelle otolliselle ihmiselle vahvuutta kestämään jumalallisen läsnäolon. (Profetoimisen lahjan omannut Ellen White koki samanlaisen voiman menetyksen ja yliluonnollisen voiman saannin enkelin ilmestyessä hänelle näyssä.)

18. Silloin kosketti minua jälleen se ihmisen muotoinen ja vahvisti minua. 19. Ja hän sanoi: "Älä pelkää, sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle. Vahvistu! Vahvistu!" Ja hänen puhuessaan minulle minä vahvistuin ja sanoin: "Puhukoon herrani, sillä sinä olet minua vahvistanut." 20. Ja hän sanoi: "Tiedätkö, mitä varten minä olen tullut sinun tykösi? Nyt minä käyn jälleen sotimaan Persian enkeliruhtinasta vastaan, ja kun minä olen päässyt hänestä, niin katso: tulee Jaavanin enkeliruhtinas. 21. Mutta minä ilmoitan sinulle, mitä on kirjoitettuna totuuden kirjassa. Eikä ole ketään muuta vahvistamassa minua heitä vastaan paitsi teidän enkeliruhtinaanne Miikael.

Nämä ruhtinaat ovat niitä vihollisen voimia, jotka hallitsevat eri maiden kohtaloita. Gabrielin oli siksi palattava vastustamaan pahan voimia. Seuraava maailmanvalta on Kreikka, jossa taistelu jatkui. Ymmärretään, että Mikael on Jeesuksen peitenimi oman kansansa sotajoukkojen päällikkönä ja ruhtinaana.

Kristus on kiinnostunut jokaisen ihmisen elämästä, joka häneen turvaa. Hän auttaa ja johdattaa, sotii puolestamme. Etkö sinäkin hyvä kuulijani tahtoisi pyytää häntä oman elämäsi herraksi. Tänään on pelastuksen päivä, tänään voimme kääntyä ja valita seurata Vapahtajaamme aina ikuisen elämään asti taivaskodissa. Seuraavalla videolla käsittelemme lukua yksitoista ja sen varsin yksityskohtaisia profetioita kristillisen maailman vaiheista aina omaan aikaamme asti.

Kiitos seurastasi ja seuraa myös kotisivujani saviastia.fi ja muita videoitani YouTubesta kanavaltani Ilkka Kuikka. Näkemiin.