Enkeli Gabriel jatkaa edellisen luvun tulevaisuuden näkymiä. Vaikka Daniel jo tiesikin aikaisempien näkyjen pohjalta tulevat historian tapahtumat, hänellä on yhä kysymyksiä Jumalan kansan kohtaloista. Tämä 11. luku on hyvin vaikeaselkoinen mutta kristillisen ajan historiasta voimme löytää tapahtumia jotka sopivat profetioiden toteutumuksiksi. Käsittelemme niitä tietojemme mukaan vain pääkohdin ja lyhyesti. Luvun 11 profetia, samoin kuin lukujen 8 ja 9, liittyy Jumalan pelastussuunnitelman toteuttamiseen ja Jumalan kansan ikuiseen kohtaloon. Sellaisenaan luku 11 liittyy läheisesti lukujen 8 ja 9 suuriin profetioitten ääriviivoihin.

1. Ja minä seisoin meedialaisen Daarejaveksen ensimmäisenä hallitusvuotena häntä vahvistamassa ja suojelemassa." 2. Ja nyt minä ilmoitan sinulle totuuden: Katso, vielä nousee kolme kuningasta Persiassa, ja neljäs rikastuu kaikkia muita rikkaammaksi. Ja kun hän on vahvistunut rikkaudessaan, panee hän kaiken liikkeelle Jaavanin valtakuntaa vastaan.

Historian mukaan Persian seuraavat kuninkaat olivat Kambyses vuosina 530–522 eKr., Vale-Smerdis vuonna 522 eKr., Dareios I vuosina 522–486 eKr. ja Kserkses vuosina 486–465 eKr. Neljäs eli viimeinen näistä kuninkaista oli tunnettu rikkaudestaan. Häneen perustuu sanonta: ”rikas kuin Kroisos”. Rikkautensa avulla hän varusti valtavan armeijan, jossa oli liittoutuneena monia valtioita ja kävi aktiivisesti sotaa Kreikkaa vastaan. 

3. Sitten nousee sankarikuningas; hän hallitsee suurella vallalla ja tekee, mitä tahtoo. 4. Mutta juuri kun hän on noussut, hajoaa hänen valtakuntansa ja jakautuu neljään taivaan tuuleen. Se ei joudu hänen jälkeläisilleen eikä ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Sillä hänen valtakuntansa kukistuu ja joutuu muille, ei heille.

Seuraava maailmanvalta oli historian mukaan Aleksanteri Suuren kreikkalais-makedonialainen valtakunta. Aleksanteri kuoli 33-vuotiaana ollessaan valtansa huipulla malariaan ja juoppouteen, jolloin hänen valtakuntansa ulottui Euroopasta Intiaan asti. Kreikka jakaantui tämän jälkeen neljään osaan hänen sotapäälliköilleen. Länsiosaa hallitsi Kassandros, pohjoista Lysimakhos, itää Seleukos ja etelää Ptolemaios.

5. Ja Etelän kuningas on voimistuva sekä yksi hänen ruhtinaistaan; tämä on voimistuva vielä enemmän kuin hän, ja hänen valtansa on oleva suuri valta. 6. Ja vuosien kuluttua he tekevät keskenään liiton, ja Etelän kuninkaan tytär menee Pohjan kuninkaan tykö saadakseen aikaan sopimuksen. Mutta häneltä menee hänen käsivartensa voima; eikä pysy Pohjan kuningas, ei hänen käsivartensa. Ja tytär itse annetaan alttiiksi ja ne, jotka olivat hänet tuoneet, ja hänen isänsä ja se, joka häntä aikoinaan auttoi.

Etelän kuningas on Ptolemaios I Soteria ja yksi hänen ruhtinaistaan Seleukos I Nicator. Vaikka Seleukos oli alussa Ptolemaioksen varjossa, hänestä lopulta tuli voimakkaampi. Hän hallitsi Aleksanterin jättämää valtakuntaa paitsi Egyptiä ja Palestiinaa. Kreikan maailmanvallasta jakautuneet Egyptin ptolemaiolaiset asuivat Israelin eteläpuolella ja Syyrian seleukoksilaiset pohjoispuolella ja he kävivät jatkuvaa taistelua keskenään. Etelän kuninkaan (Ptolemaios II 286–246 eKr.) tytär Berenice meni sitten naimisiin Syyrian kuninkaalle (Antiokhos II 261–247 eKr.) vahvistaakseen suhteitaan Syyrian kanssa. Tämä liitto ei onnistunut, koska Antiokhosen entinen vaimo Laodice syrjäytti Berenicen ja myrkytti Antiokhosen.

7. Sitten hänen juurtensa vesoista nousee eräs hänen sijaansa ja tulee sotajoukkoa vastaan, tulee Pohjan kuninkaan linnoitukseen ja tekee heille mielensä mukaan ja on väkevä. 8. Myöskin heidän jumalansa ja valetut kuvansa ja kallisarvoiset astiansa, hopeat ja kullat hän vie saaliinansa Egyptiin; sitten hän muutamia vuosia pysyy Pohjan kuninkaasta erillään. 9. Tämä hyökkää Etelän kuninkaan valtakuntaan, mutta palajaa takaisin maahansa.

Bernicen veljestä (Ptolemaios III 246–221 eKr.) tuli seuraava Egyptin valtias. Hän hyökkäsi Syyriaan kostaakseen siskonsa puolesta ja menestyi taistelussa. Ptolemaios joutui palaamaan takaisin Egyptiin maansa sisäisten ongelmien vuoksi. Syyria yritti vastahyökkäystä, mutta epäonnistui.

10. Ja hänen poikansa varustautuvat ja kokoavat suuret sotavoimat. Ja hän hyökkää ja kuohuu ja tulvii, hän tulee toistamiseen ja tunkeutuu hänen linnoitukseensa asti. 11. Silloin Etelän kuningas kiukustuu ja lähtee sotimaan häntä vastaan, Pohjan kuningasta vastaan. Tämä nostattaa suuren joukon, mutta se joukko joutuu hänen valtaansa. 12. Ja kun se joukko on raivattu pois, paisuu hänen sydämensä. Hän kaataa kymmeniä tuhansia, mutta ei ole kyllin vahva. 13. Pohjan kuningas nostattaa jälleen joukon, entistä suuremman, ja muutaman ajan, muutaman vuoden kuluttua hyökkää suurella sotavoimalla ja runsailla varustuksilla.

Syyrian kuningas Antiokhos III hyökkäsi Palestiinaan. Etelän kuningas Ptolemaios IV ryhtyi taisteluun Antiokhosta vastaan, joka kärsi tappion Rafiassa 217 eKr. Siitä raivoissaan hän Aleksandriaan palatessaan surmasi 40 000 juutalaista. Tultuaan Palestiinan herraksi Antiokhos kokosi suuren joukon ja suunnitteli Ptolemaioksen kukistamista.

14. Niinä aikoina monet nousevat Etelän kuningasta vastaan; ja sinun omasta kansastasi nousee väkivallan miehiä, että näky kävisi toteen, mutta he itse lankeavat.15. Ja Pohjan kuningas hyökkää ja luo vallin ja valloittaa varustetun kaupungin. Eivät kestä Etelän käsivarret, ei sen valioväki, ei ole sillä voimaa seisoa vastaan. 16. Ja hän, joka hyökkää sitä vastaan, tekee, mitä tahtoo, eikä kukaan voi seisoa häntä vastaan. Hän asettuu Ihanaan maahan, ja hävitys tulee hänen kätensä kautta.

Tehtyään rauhan Syyrian (Makedonian Filip V) kanssa Ptolemaios lähti Jerusalemiin, mutta kohtasi juutalaisten ankaran vastarinnan ja palasi Egyptiin, jossa surmautti tuhansia siellä asuvia juutalaisia. Antiokhos III lähti uudelleen Egyptiä (Ptolemaios) vastaan. Hänellä oli mukana taistelussa Intiasta ostamiaan elefantteja. Syyria voitti sitten Egyptin Panean taistelussa 201 eKr. Tässä vaiheessa roomalaiset sekaantuivat taisteluun ja pakottivat kuninkaan nöyryyttävään rauhaan. Jumalan kansa joutui näiden taistelujen välimaastossa suuriin kärsimyksiin ja samalla siirtyi egyptiläisten valta Palestiinassa syyrialaisille ja edelleen Roomalle. Syyria ja Palestiina tulivat Rooman maakunniksi.

17. Ja nyt hän aikoo hyökätä valtakuntansa koko voimalla; mutta sopimus on hänellä mielessä, ja hän saa sen aikaan. Hän antaa hänelle yhden tyttäristään, tälle turmioksi. Mutta siitä ei tule pysyväistä eikä ole hänelle etua. 18. Sitten hän kääntyy rantamaita vastaan ja ottaa valtaansa monet. Mutta eräs sotapäällikkö tekee hänen herjauksistaan lopun ja kostaa hänelle hänen herjauksensa. 19. Silloin hän kääntyy oman maansa linnoituksiin, mutta kompastuu ja kaatuu, eikä häntä enää ole.

Rooma kääntyi Egyptiä vastaan, ja syntyi taistelu, jossa Julius Caesar, Kleopatra "yksi Etelän kuninkaan tyttäristä" ja Markus Antonius näyttelivät pääosaa.  Saatuaan hälyttäviä tietoja Julius Caesar lähti menestykselliselle sotaretkelle Vähä-aasiaan, Pohjois-Afrikkaan ja Espanjaan, jotka kaikki ovat "rantamaita". Mutta häntä vastaan tehtiin salaliitto ja hänet surmattiin. Ihana valtakunta on Palestiina, ja profetia kertoo jatkuvasti valtakunnista, jotka ovat tekemisissä pyhän maan kanssa.  Sortajan lähettämä mies on ilmeisesti Augustus, jonka toimeenpaneman verollepanon aikana Kristus syntyi (Luuk. 2:1-7). Kerrotaan, että Augustus ei kuollut sodassa, vaan rauhallisesti vuoteessa.

20. Ja hänen sijaansa nousee eräs, joka antaa veronvaatijan käydä läpi valtakunnan ihanimman maan. Mutta muutamien päivien kuluttua hänet tuhotaan, ei kuitenkaan vihan väellä eikä sodalla. 21. Ja hänen sijaansa nousee kelvoton, joka ei ollut saapa kuninkaan arvoa. Hän tulee keskellä rauhaa ja anastaa juonilla kuninkuuden. 22. Ja sotajoukkojen tulva huuhtoutuu pois hänen edestänsä ja menee murskaksi, niin myös liiton ruhtinas. 23. Siitä saakka kun liittoudutaan hänen kanssansa, hän harjoittaa petosta. Hän lähtee liikkeelle ja saa ylivallan vähällä väellä.

Halveksittu kuningas, joka juonittelulla sai vallan käsiinsä ja jonka aikana tuhottiin "liiton ruhtinas", Kristus, on Rooman keisari Tiberius. Dan. 9. luvun ennustuksen mukaan voideltu ruhtinas, Messias, vahvistaa liiton monien kanssa, siksi häntä kutsutaan "liiton ruhtinaaksi". Samioin kuin Dan. 8. luvun ennustuksessa pienestä sarvesta kuvaus siirtyy aukottomasti pakanallisesta Roomasta paavilliseen Roomaan, niin myös tässä luvussa. Samoin kuin Dan. 8-luvun ennustuksessa pienestä sarvesta kuvaus siirtyy pakanallisesta Roomasta kristillis/poliittiseen Roomaan, siis uudenlaiseen vaiheeseen. Tämä vähäisellä väellä varustettu ja petosta harjoittava valta on paavinvalta, joka suuritta sotajoukoitta pääsi viekkaudella ja taidolla suureen valtaan.

24. Keskellä rauhaa hän hyökkää maakunnan lihavimpiin seutuihin ja tekee, mitä eivät hänen isänsä eivätkä hänen isiensä isät olleet tehneet: ryöstösaalista ja tavaraa hän jakelee omilleen; ja linnoituksia vastaan hän hankitsee juoniansa, säädettyyn aikaan asti. 25. Ja hän panee liikkeelle voimansa ja rohkeutensa Etelän kuningasta vastaan, hyökäten suurella sotajoukolla. Mutta Etelän kuningas varustautuu sotaan suurella ja ylen väkevällä sotajoukolla. Hän ei kuitenkaan kestä, sillä häntä vastaan hankitaan juonia. 26. Ja ne, jotka syövät hänen pöydästään, tuhoavat hänet, ja hänen sotajoukkonsa huuhdotaan pois, ja on paljon kaatuneita ja haavoitettuja.

Tapahtuu jotakin uutta, mitä esi-isät eivät olleet tehneet. Rooman kirkko järjesti ristiretkiä Pyhään maahan, ja niihin osallistuville se lupasi suuria maallisia ja hengellisiä etuja. Egypti ja Syyria olivat tällä välin siirtyneet muhamettilaisille, joten tekstimme tässä vaiheessa tarkoittaa heitä. Ensimmäinen ristiretki vuosina 1096 - 99 muhamettilaisia vastaan, jotka pitivät hallussaan Jerusalemia, alkoi suurella innostuksella. Suuri ristiretkeilijöitten sotajoukko valloitti Antiokian ja sitten Jerusalemin huolimatta vastustuksesta. Monet neuvottelut ja salajuonet eivät voineet estää yrityksen epäonnistumista. Jae 26 kuvaa toisen ristiretken vuosina 1147–49 aikana tapahtuneita tappioita, suurta kurjuutta ja kaatuneita, joiden luku nousi pariin sataan tuhanteen.

27. Ja kumpaisellakin kuninkaalla on paha mielessä toistansa vastaan. Samassa pöydässä he puhuvat valhetta; mutta se ei onnistu; sillä säädetty aika ei ole vielä lopussa. 28. Silloin hän palaa maahansa paljoine tavaroineen, miettien hankkeita pyhää liittoa vastaan; hän toteuttaa ne ja palaa maahansa. 29. Määräaikana hän hyökkää jälleen Etelämaahan, mutta tällä viimeisellä retkellä ei käy niinkuin ensimmäisellä. 30. Häntä vastaan hyökkäävät kittiläisten laivat, ja hän menettää rohkeutensa, kääntyy takaisin ja purkaa kiukkunsa pyhää liittoa vastaan. Kotiin palattuaan hän suo huomiota niille, jotka hylkäävät pyhän liiton.

Molemmat kuninkaat tarkoittavat roomalaisia ja juutalaisia, jotka vehkeilevät toisiaan vastaan. Tämän jälkeen kerrotaan kirkon tavattomista rikkauksista ja sen vainoa "pyhää liittoa" vastaan. Eiköhän tässä kuvata paavillisen kirkon hävitystoimia Jumalan jäännöskansaa vastaan tuona aikana. Taas uusiutuu sotaretki Etelän maahan. Egyptin kuningas Saladin valtasi v. 1187 Jerusalemin, ja jälleen oli pyhä kaupunki muhamettilaisten hallussa. Se synnytti kolmannen ristiretken, jota seurasi kymmenen vuoden jälkeen neljäs ristiretki vuosina 1203 - 04, mikä suunnattiin Egyptiin. Tällä niin kuin sitä seuraavalla ristiretkellä oli parempi menestys. Kolmas ristiretki tapahtui Kyproksen asukkaiden ahdistamana. Mutta kaikista taisteluista huolimatta Jerusalem menetettiin, ja seuraavat ristiretket kaikki epäonnistuivat. Sitä voimakkaammin Rooman kirkko suuntasi hyökkäyksensä pyhää liittoa vastaan, jolla tarkoitetaan niitä, jotka hyläten katolisen kirkon epäraamatulliset opit, pitäytyivät Raamattuun ja Kristukseen ainoana välimiehenään.

31. Hänen lähettämänsä sotajoukot nousevat ja häväisevät pyhäkön linnoituksineen, poistavat jokapäiväisen uhrin ja asettavat sinne hävityksen kauhistuksen. 32. Ja liitonrikkojat hän viettelee luopumukseen houkutuksillaan, mutta niitten joukko, jotka tuntevat Jumalansa, pysyy lujana ja tekee tehtävänsä.

Tämä kertoo kirkon väärästä sijaisjärjestelmästä, joka häpäisee Kristuksen pyhäkön ja sen jokapäiväisen välitystehtävän ja asettaa sijaan oman järjestelmänsä, "hävityksen kauhistuksen", pakanallisine kuvineen, monin seremonioin, jotka hämärsivät aidon puhtaan evankeliumin valon kirkkautta ja voimaa, joiden epäraamatullisten käytäntöjen kieltämisen kirkko katsoi kerettiläisyydeksi eli harhaoppisuudeksi ja se merkitsi hävitystä ja kuolemaa niille uskollisille jotka pitäytyivät puhtaaseen Raamatun sanaan. Kirkko vaipui mitä syvimpään luopumukseen. Piispoista tuli kirkkoruhtinaita, ja kirkolle kasaantui suuria rikkauksia. Kaikenlaisista palveluksista vaadittiin rahaa; suurista juhlista, aneista, kiirastuliopista tehtiin valtavia tulolähteitä. Papiston elämä oli paheellista. Piispojen tuloihin kuuluivat mm. alemman papiston maksut oikeudesta pitää jalkavaimoja. Kansalle julistettiin taruja ja perinteitä, ja taikausko rehotti. Näin turmeltiin ja rikottiin pyhän uuden liiton uskonto "valheellisilla puheilla ja viettelyksillä".

33. Ja taidolliset kansan seassa opettavat monta, mutta heitä sorretaan miekalla, tulella, vankeudella ja ryöstöllä, jonkun aikaa.

Mutta valoa ei voitu sammuttaa, sillä Jumalalla oli keskiajan pimeydessä kirkkaita tähtiä, joista säteili Jumalan tuntemisen valo. Sellaisia olivat Etelä-Ranskan albigenssit, joita vastaan paavit Aleksanteri III ja Innocentius II tekivät ristiretken 12. Ja 13. vuosisadalla. Niitä olivat valdolaiset, jotka lukivat ihmisille pyhiä kirjoituksia, vaativat parannusta ja voittivat tuhansia Kristukselle. Katolisen kirkon keskuudessa oli taidollisia, jotka vaativat uudistuksia, kuten Joakim Florisilainen, joka 12. vuosisadan lopulla vaati herätystä ja parannusta, koska paavinvalta oli tehnyt kirkosta "huoruuden huoneen" ja "ryövärien luolan" (BBC: Paavit hyvässä ja pahassa). Häntä seurasivat hengelliset fransiskaanit. Wiclif lollardeineen Englannissa ja Böömin hussilaiset opettivat monia. Katolisessa kirkossa on aina ollut Jumalalle uskollisia ihmisiä ja he ovat palvelleet Jumalaa sen valon mukaan jonka olivat saaneet. Emme tuomitse ihmisiä, mutta tuo mahtava järjestelmä oli mennyt opeissaan kauas Raamatun puhtaasta sanasta.

34. Ja keskellä sortoa heille suodaan pieni menestys, ja monet liittyvät heihin teeskennellen. 35. Ja taidollisista jotkut kompastuvat, että heidän joukkonsa koeteltaisiin, seulottaisiin ja puhdistettaisiin lopun ajaksi, sillä vielä kestää, ennenkuin määräaika on.

Jumalan kansaa kohtasivat vainot, kidutukset, vankeus ja kuolema. (11:34). Muutamat saatiin uhkauksilla luopumaan vakaumuksestaan, mutta uskolliset kestivät, ja apu tuli. (11:35). Uskonpuhdistus, renessanssi ja valtiollisten olojen muutos toivat vapauden, mutta vielä jäivät monet valtakunnat ja ruhtinaat paavikunnan helmaan. Kuinka kauan tätä ahdistusta kestää? "Lopun aikaan" asti. Dan. 7:25 esittää pienen sarven eli paavikunnan vallan valta-ajaksi 1260 profeetallista päivää eli vuotta, jotka alkoivat vuodesta 538 jKr. ja päättyivät vuonna 1798. Tästä vuodesta alkaa lopun aika. Vuosi 1798 on se raja, joka erottaa viimeisen ajan sitä edeltäneestä pienen sarven ajasta (Dan. 12:7).

36. Ja kuningas tekee, mitä hän tahtoo, ja korottaa itsensä ja uhittelee jokaista jumalaa, itse jumalien Jumalaa vastaan hän puhuu kauheita. Ja hän menestyy, kunnes vihan aika on lopussa; sillä mikä on säädetty, se tapahtuu. 37. Hän ei välitä isäinsä jumalista, ei naisten lempijumalasta, eikä hän välitä mistään muustakaan jumalasta, sillä hän uhittelee niitä kaikkia.

Tässä historian vaiheessa siirrytään Ranskan vallankumouksen tapahtumiin, jolloin Ranska kielsi jumalat. Voltaire ja ensyklopedistit olivat jo aikaisemmin kylväneet epäuskon siementä. Melkein kaikki Ranskan vallankumouksen girondistit ja heitä seuranneet jakobiinit olivat jumalankieltäjiä. Gobal, Pariisin entinen piispa, julisti neuvoston edessä, että uskonto, jota hän oli julistanut, oli vailla historiallista ja pyhää totuuden pohjaa. Useaan otteeseen silloiset vallanpitäjät kielsivät Jumalan olemassaolon ja tunnustivat vain järjen oikeutuksen. Profeetan kuvaus on mitä sattuvimmalla tavalla täyttynyt. Ranska sanoutuu irti kaikesta uskonnollisesta kunnioituksesta ja samalla kunnioittamasta naisen korkeimpana pitämiä rakkauteen pohjautuvia avioliittositeitä. Näin juuri kävi Ranskan vallankumouksen aikana. Julistettiin avioerolaki, joka järkytti avioliittoa ja johti aviottomien lasten lukumäärän tavattomaan nousuun.

38. Mutta sen sijaan hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa. Sitä jumalaa, jota hänen isänsä eivät tunteneet, hän kunnioittaa kullalla ja hopealla, kalliilla kivillä ja muilla kalleuksilla. 39. Ja tätä hän tekee vahvoille linnoituksille - hän vieraine jumalineen. Niille, jotka hän omikseen tuntee, hän osoittaa suurta kunniaa ja panee heidät monien hallitsijaksi ja jakaa heille maata palkaksi.

Ranskan vallankumouksen aikana vuonna 1793 säädettiin yleinen asevelvollisuuslaki ja palkkasoturien rinnalle. 

Näyttää siltä, että tämän luvun viimeisissä jakeissa siirrytään historiassa lopun aikaan eli meidän aikaamme. Pohjan kuningas ja Etelän kuningas saavat toisen vertauskuvallisen merkityksen. On ajateltu Etelän kuninkaan merkitsevän ateismia ja Pohjan kuninkaan Babylonia, eli kirkkokuntia joiden uskonoppi noudattaa langenneen kirkon harhaoppeja sen viimeisimmässä muodossaan.

40. Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa. Ja Pohjan kuningas käy tämän kimppuun vaunuilla ja ratsuilla ja monilla laivoilla, hyökkää hänen maihinsa, tulvana leviten niiden ylitse.

Viimeinen pohjan kuninkaan eli pienen sarvivallan merkittävä asia tapahtui vuonna 1798, kun paavillinen valtajärjestelmä väliaikaisesti syöstiin vallasta, kun Napoleonin kenraali Bertier vangitsi paavi Pius kuudennen. Lopun aika alkoi tuona aikana. Toisin sanoen me elämme nyt lopun ajassa. Me olemme nähneet kaikkien Danielin 11 -luvun yksityiskohtien historialliset täyttymykset kansojen nousuissa ja laskuissa Danielin päivistä aina vuoteen 1798 jKr. saakka.

Tästä kohdasta eteenpäin, me saatamme olettaa tapahtumien täyttymyksen toteutuvan sen mukaan, mitä on profetoitu 11. luvun loppujakeissa. Niin kauan kun niitä ei ole vielä tunnistettu, on niiden oltava tulevaisuudessa. Meidän on odotettava tätä tulevaisuuden täyttymystä ymmärtäen kuitenkin kuinka nämä yksityiskohdat tulevat esille. Tätä hetkeä varten meidän on tyydyttävä vain joihinkin arvioihin siitä, mitkä vallat olisivat mukana tässä ja kuinka niiden toimet ja kohtalot tulevat toteutumaan.  

Aiemmin tässä luvussa nimi "Etelän kuningas" viittasi Egyptiin, josta ptolemaiolaiset tulivat. Mutta tässä 11. luvun lopussa sen tunnistaminen näyttää olevan enemmän hengellinen kuin poliittinen. Kun täten pohjan kuninkaasta on tullut kirkkojärjestelmä, eikä se ole enää alueellinen johtaja kirjaimellisessa merkityksessä, jona luku 11 esittää hänet luvun alussa, joten etelän kuningas on myös hengellinen näissä luvun viimeisissä jakeissa. Paavikuntaa Raamattu kutsuu myös nimellä Babylon.

41. Hän hyökkää myös Ihanaan maahan, ja monta kaatuu. Mutta hänen kädestänsä pelastuvat nämä: Edom ja Mooab ja ammonilaisten pääosa. 42. Ja hän ojentaa kätensä maita kohti; Egyptin maa ei ole säästyvä. 43. Hän valtaa kulta- ja hopea-aarteet ja kaikki Egyptin kalleudet, ja liibyalaiset ja etiopialaiset liittyvät häntä seuraamaan. 44. Mutta sanomat idästä ja pohjoisesta säikähdyttävät häntä, ja hän lähtee täynnä kiukkua hävittämään monia ja vihkimään heitä tuhon omiksi.

Ihana maa ilmeisesti tarkoittaa loppuvaiheessa kristittyjä maita, jotka joutuvat Babylonin harhaoppien alaisuuteen. Nämä mainitut kansat saattavat taas kuvata ateistisia ihmisiä ja islamilaisia, jotka säilyttävät uskontonsa ja kulttuurinsa. Jo nykyisinhän islamilaisista maista on muuttanut paljon ihmisiä länsimaihin ja he ovat saaneet vankkaa jalansijaa eri maissa. Koko kristikunta joutuu yhdistyneen kirkkovallan aineellisen ja hengellisen vaikutuksen alle. Vaikka 21 vuosisadalla Rooman kirkko omistaa pienen tilkun maata, Vatikaanin kaupungin, sen pääasiallinen vaikutus on hengellinen. Babylonin tarkoituksena on saada kaikki kansat tunnustamaan sen hegemonian omantunnon kysymykksissä. Ilmeisesti terrorismi ja muu maailmaa kahlitseva rikollisuus ja pandemia, luonnonkatastrofit, talouden romahdus tai ilmastonmuutos ja sen luomat haasteet ym. myötävaikuttaa uskonnollis/maallisen valta-aseman kiirehtimiseksi ja järjestyksen ja maailmanrauhan takaamiseksi.

45. Hän pystyttää hovitelttansa meren ja pyhäkön ihanan vuoren välille. Mutta hänen loppunsa tulee, eikä häntä kukaan auta.

Meri kuvaa maailman kansoja ja pyhäkkövuori ilmeisesti Kristikuntaa. Näin hän pystyttää telttapalatsinsa eli hallitusvaltansa maailman kansojen ja kristikunnan välille. Näinhän kaikki muut Danielin kirjan ja Ilmestyskirjan profetiat ovat osoittaneet. Pohjan kuningas eli Babylon tai peto tulee monien raamatunkohtien perusteella saamaan loppunsa. Tämä johtuu siitä, että maailman ihmiset lopulta huomaavat monien kirkkojen eksyttävän puhdasta evankeliumia turmelevan vaikutuksen historian aikana ja näin myös Rooman kirkko ja sen tyttäret menettävät kansojen silmissä arvovaltansa.

Tämän Babylonin loppumisen vahvistaa myös Ilmestyskirja. Peto eli Babylon tapaa loppunsa Ilmestyskirjan mukaan viimeisten vihan maljojen aikana. ”Viides enkeli tyhjensi maljansa pedon valtaistuimelle, ja pedon valtakunta pimeni” (Ilm.16:10). Edelleen ymmärretään, että Eurooppa yhdistyy lyhyeksi ajaksi, jonka jälkeen Babylon eli Raamatun puhtaasta sanasta luopuneet kirkot saavat  loppunsa. "Kymmenen sarvea, jotka näit, tarkoittavat kymmentä kuningasta, jotka eivät ole vielä nousseet valtaan mutta saavat myöhemmin kuninkuuden yhdessä pedon kanssa, kuitenkin vain hetkeksi aikaa (Ilm.17.12). Babylon  saa loppunsa myös Ilm.18: 10. He seisovat loitolla, kauhuissaan siitä, miten häntä piinataan. He sanovat: - Voi sinua, suuri kaupunki! Voi sinua, Babylon, mahtava kaupunki: hetkessä tuli sinun tuomiosi. Nämä neljä kohtaa ilmoittavat näin erilaisin symbolein paavillisen Rooman ja Babylonin lopullisen kukistumisen ajan lopussa. 

Elämme vakavia aikoja. Armon ovi sulkeutuu pian, enää ei saa viivytellä. On tehtävä valinta missä aiomme viettää ikuisuutemme. Hyvä kuulijani valitse Kristus tee se tänään, nyt on pelastuksen päivä. Lähde jännittävälle matkalle Kristuksen kanssa polulle joka lopulta johtaa Uuteen Jerusalemiin ja ikuiseen elämään taivaan ihanuudessa. Kiitos seurastasi ja seuraa myös kotisivujani saviastia.fi ja muita videoitani Youtubessa nimelläni Ilkka Kuikka. Seuraavalla videolla käsittelen Danielin kirjan viimeistä lukua kaksitoista. Näkemiin.

Rukoilemme

Kiitos Herra tästäkin tarkasta profetiasta, jossa tulee esiin Jeesuksen syntymän aika verollepanon aikana sekä toiminnan ja ristinkuoleman aika Tiberiuksen hallitessa Roomaa. Kiitos niistä uskollisista miehistä ja naisista jotka pysyivät totuuden puolella vainojenkin aikana. He kuolivat sinun tähtesi marttyyreinä. Kiitos kaikista uskonpuhdistajista, joille annoit unohdetut raamatuntotuudet tuotavaksi päivän valoon ja tavallisten ihmisten ulottuville Kiitos uskon kautta vanhurskautumisen ihanasta totuudesta. Uskolla otamme vastaan sinut Jeesus sydämemme ja elämämme Herraksi.  Kiitos, että olet kanssamme vaikeimpinakin aikoina ja jokaisena tulevana päivänämme. Jeesuksen nimessä. Aamen.

Danielin kirjan viimeinen eli luku 12. luku kertoo ihmiskunnan viimeisistä tapahtumista, kun Jeesus saapuu.