Danielin kirjan 12. luku kertookin jo selvästi tulevista tapahtumista eli seitsemästä vihan maljasta ja Jeesuksen takaisintulosta. Näistä tapahtumista kertoo enemmän Ilmestyskirja. Luvun loppupuoli tähdentää Danielin kirjan profetioiden avautumista lopun aikana ja näin tapahtuikin 1700 luvun viimeisistä vuosista alkaen.

1. Siihen aikaan nousee Miikael, se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun kansasi lasten suojana. Ja se on oleva ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä saakka, kuin kansoja on ollut, hamaan siihen aikaan asti. Mutta siihen aikaan pelastetaan sinun kansasi, kaikki, jotka kirjaan kirjoitetut ovat. 2. Ja monet maan tomussa makaavista heräjävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen kauhistukseen. 3. Ja taidolliset loistavat, niinkuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne, jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti.

Näissä jakeissa profetoidaan ahdistuksen aika juuri ennen Kristuksen takaisintuloa. Jeesus kertoi tästä puhuessaan maailmanlopusta. ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule”. (Matt. 24:21). Mikael on enkelijoukkojen päällikkö. Ahdistuksen aika tapahtuu juuri ennen Kristuksen takaisintuloa. Ihmisten armonaika on silloin päättynyt. Silloin Saatana syöksee maan asukkaat viimeiseen suureen ahdinkoon. Jumalan enkelit eivät enää pidättele ihmisten raivoa ja kaikki intohimot ja raa’at taistelun voimat pääsevät irralleen. Sitten Jeesus saapuu seitsemännen vitsauksen aikana ja tulee enkeleineen Jumalan kansan vapauttamaan omansa ja vie heidät taivaskotiin.

Tekstissä mainitulla kirjalla tarkoitetaan elämän kirjaa, johon nimi kirjoitetaan, kun ihminen tulee uskoon ja vastaanottaa Jeesuksen Vapahtajakseen. Kaksi ihmisryhmää on tunnistettavissa jakeessa kaksi: vanhurskaat ja pahat. Ne vanhurskaat, jotka lepäävät maan tomussa, tulevat nousemaan ylös ikuiseen elämään. Pahat ja syntiset tullaan myös herättämään kuolleista 1000 vuotta Jeesuksen toisen tulemisen jälkeen, mutta ikuiseen häpeään ja kuolemaan, ei ikuiseen elämään missään tulipätsissä. Kun heidät on lopulta tuhottu tulijärvessä, jota kuvataan Ilm. 20:14,15, niin kaikki tulevat näkemään, että heidän tuomitsemisensa ja rangaistuksensa olivat oikeat (Fil. 2:10,11).

Profeetallisen ilmoituksen perusteella ymmärretään tämä vajavainen teksti myös siten, että silloin herätetään myös hänen pahimmat vastustajansa näkemään hänen kuninkuutensa. ”Katso, hän tulee pilvissä! Kaikki ihmiset näkevät hänet, nekin, jotka hänet lävistivät, ja hänen tullessaan vaikeroivat maailman kaikki kansat. Näin on käyvä. Aamen”. (Ilm. 1:7). Tämä sama ajatus tulee myös esiin Jeesuksen vastauksesta ylipapille, kun hän oli ylipappien ja neuvoston edessä vangittuna. "Itsepä sen sanoit", vastasi Jeesus. "Ja minä sanon teille: vastedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä." (Matt. 26:64). Silloin paljastuu myös ketkä ovat lopun aikana julistaneet sitä alkuperäistä evankeliumia, jossa ei ole langenneiden kirkkojen hellimiä Raamatun vastaisia pakanuudesta lainattuja harhaoppeja.

Tämä Mikael-nimi on hiukan epäselvä Raamatussa olevien muutamien tekstien perusteella, mutta tekstien kertomat tapahtumat osoittavat, että on kysymyksessä Jeesus Kristus. Ehkä selvin teksti on Juud. 9: ”Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" Ainoastaan Jeesus pystyy herättämään kuolleet ja ainoastaan hän on ainoa turvamme ahdistuksen eli vihan maljojen aikana. Myös ennen ihmisen luomista Ilmestyskirjassa kerrottu sota ylienkeli Mikaelin ja Paholaisen välillä viittaa Kristukseen, koska hän on Ilmestyskirjan mukaan taivaallisten sotajoukkojen päällikkö.

4. Mutta sinä, Daniel, lukitse nämä sanat ja sinetöi tämä kirja lopun aikaan asti. Monet sitä tutkivat, ja ymmärrys lisääntyy.

Ymmärretään, että tämä oli jumalallinen suunnitelma. Ilmestyskirja kertoo nimittäin avatusta kirjakääröstä (Ilm. 10) eli juuri tästä suljetusta Danielin kirjasta. Sen tarkoituksena oli aueta juuri määrättyyn historian aikaan eli Danielin kirjan kahdeksannen luvun profetian mukaan 1800 luvun alusta alkaen. Profetian mukaan vuonna 1844 taivaassa alkoi taivaallisen pyhäkköpalveluksen toinen vaihe. Tämä taivaallisen tapahtuman löytö ja ymmärtäminen sai aikaan suuren herätyksen maailmassa. On todettava, että samaan aikaan alkoi myös voimakas tieto ja teknillinen kehitys lisääntyä, joka jatkuu yhä edelleen kiihtyvällä vauhdilla.

5. Ja minä, Daniel, näin, ja katso, siellä seisoi kaksi muuta, toinen virran tällä rannalla, toinen virran tuolla rannalla. 6. Ja toinen sanoi pellavapukuiselle miehelle, joka oli virran vetten yläpuolella: "Kuinka kauan on vielä näitten ihmeellisten asiain loppuun?" 7. Ja minä kuuntelin pellavapukuista miestä, joka oli virran vetten yläpuolella, ja hän nosti oikean ja vasemman kätensä taivasta kohti ja vannoi hänen kauttansa, joka elää iankaikkisesti: "Siihen on vielä aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa. Ja kun pyhän kansan yhden osan hajotus on loppunut, silloin nämä kaikki täyttyvät."

Tämä aikamäärä, "aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa", on ilmoitettu Danielin kirjassa ja Ilmestyskirjassa yhteensä seitsemän kertaa eri muodossa. Se on

Profetioiden oikein ymmärtämisen vuoksi tulkittava siten että yksi profeetallinen päivää vastaa yhtä kirjaimellista vuotta. Näin tulkiten 1260 vuotta ja ajoittuu vuosille 538–1798, joka oli paavikunnan valta-aikaa.

Mainittu kirjakäärö tulisi avautumaan vasta vuoden 1798 jälkeen, jolloin pyhän kansan eli kristittyjen hajaannus tulisi päättymään Ilmestyskirjassa mainitun Jumalan viimeisen armonsanoman, kolmen enkelin sanoman, julistuksen kautta, jonka jälkeen Jeesus tulee takaisin. Tämä vuosiluku 1798 aloitti profeetallisen lopun ajan.

8. Ja minä kuulin, mutta en ymmärtänyt, ja minä sanoin: "Herrani, mikä on oleva näitten päätös?" 9. Niin hän sanoi: "Mene, Daniel, sillä ne sanat pysyvät lukittuina ja sinetöityinä lopun aikaan asti. 10. Monet puhdistetaan, kirkastetaan ja koetellaan, mutta jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.

Lopun aikana ihmiset tullaan koettelemaan Raamatun totuuksilla ja he joutuvat tekemään lopullisen valintansa

11. Ja siitä ajasta, jolloin jokapäiväinen uhri poistetaan ja hävityksen kauhistus asetetaan, on oleva tuhat kaksisataa yhdeksänkymmentä päivää.

Tämä turmion iljetyksen pystyttäminen on nähtävä kirkon ja valtion yhteenliittymänä eli liittona ja siinä, että kirkko oli ottanut tavoitteekseen saattaa voimaan valtiovallan avulla sen omat hengellis-poliittiset tavoitteet. Tällä oli se vaikutus, että se himmensi Kristuksen todellisen pappeuden meidän ylimmäisenä pappinamme taivaallisessa temppelissä ja asetti ihmislähtöisen sijaisjärjestelmän, antikristillisen paavikunnan.(Vert. 11:31 ja 8:11–13).

Kun muutetaan tämä aikamäärä profeetallisen laskutavan mukaan, saadaan 1290 vuotta. Tälle aikamäärälle ei ole annettu minkäänlaista alku- tai loppuvuotta, joten sen täytyy päättyä joko mainitulle lopun ajan alkamisvuodelle 1798 tai mainitulle taivaallisen pyhäkköpalveluksen toisen vaiheen alkamisvuodelle 1844. On ajateltu tämän alkamisvuoden olevan 508, jolloin Rooman piispa solmi sopimuksen Frankien kuningas Klodvigin kanssa. Tällöin saadaan vuosiksi 508 + 1290 = 1798.

Myös näillä Klodvigin käymillä sodilla oli uskonnollinen vivahteensa, koska jotkut lyödyistä joukoista, kuten Länsi-Gootit, olivat areiolaisia kristittyjä. Areiolaiset uskoivat, että Kristus oli luotu olento. Tämä näkemys johti pannaan julistukseen (kirkon kirous) harhaoppisille. Kun Klodvigin joukot ja Frankit voittivat areiolaiset ja Länsi-Gootit, ja ajoivat heidät Espanjaan. Suhde vahvistettiin Klodvigin ja hänen joukkojensa kastamisella ja se oli teologinen voitto Rooman piispalle.

Kristikunnan silmät käännettiin taivaasta maan päälle kiinnittämään huomio maalliseen uskonnolliseen valtaan, joka seisoi nyt taivaallisen Ylimmäisen Papin paikalla pyrkien syrjäyttämään Kristuksen ainoana välimiehenämme ja ylimmäisenä pappinamme taivaan pyhöäkössä. Juuri tästä syystä sellainen titteli kuin "Jumalan Pojan sijainen" (Vicar of the Son of God), jonka maalliset voimat näkivät ottavan suuren teologisen vallan, ovat himmentäneet taivaallisessa pyhäkössä toteutettavan totuuden Kristuksen aikaansaamasta pelastussuunnitelmasta. Tästä johtuu, että "päivittäinen uhri", siis jatkuva Kristuksen taivaallinen pappeus oli otettu pois laittamalla ihmiskunnan katse tähän maanpäälliseen valtaan ja sen vallan vahvistamiseen.

12. Autuas se, joka odottaa ja saavuttaa tuhat kolmesataa kolmekymmentä viisi päivää.

Kun muutetaan tämä aikamäärä profeetallisen laskutavan mukaan, saadaan 1335 vuotta. Tälle aikamäärälle ei ole annettu myöskään minkäänlaista alku- tai loppuvuotta, joten sen täytyy päättyä myös joko mainitulle lopun ajan alkamisvuodelle 1798 tai mainitulle taivaallisen pyhäkköpalveluksen toisen vaiheen alkamisvuodelle 1844. On ajateltu tämän alkamisvuoden olevan myös 508, jolloin Rooman piispa solmi sopimuksen Frankien kuningas Klodvigin kanssa. Tällöin saadaan vuosiksi 508 + 1335 = 1843. Vuosi 1843 voi olla myös 1844 erilaisista laskutavoista riippuen. Itse asiassa nämä kaksi profeetallista aikajaksoa ovat lomittain keskenään. Dan. 8:14:n 2300 vuoden aikaprofetia ulottuu 1843:n syksystä vuoden 1844 syksyyn juutalaisen syksystä syksyyn kattavan kalenterin mukaan, jota juutalaiset käyttivät ajan seurannassaan. Mutta me olemme laskeneet 1260 ja 1290 päivää/vuotta Roomalaisen kalenterin mukaan, koska Rooma oli sen ajan valta, joka hallitsi tuona aikana ja oli sen ajan auktoriteetti. Nämä Rooman ajanlaskun vuodet (Juliaaninen ja gregoriaaninen) alkoivat tammikuusta ja loppuivat joulukuuhun.

Todella onnellisia ovat ne, jotka tämän jakeen mukaan saavuttavat 1335 päivää eli vuoden 1844 ja omaksuvat tämän Danielin kirjan kahdeksannen luvun tärkeän aikaennustuksen Dan. 8:14: ”Toinen vastasi: "Niin kauan, että kaksituhatta kolmesataa iltaa ja aamua on kulunut; sitten nousee pyhäkkö taas kunniaan." (Dan. 8:14). Tämä taivaalliseen pyhäkköön liittyvä totuus liittyy myös kolmen enkelin sanomaan, josta on kerrottu Ilmestyskirjan 14. luvussa Jumalan viimeisenä armonsanomana (Ilm. 14: 6–13). Tämän sanoman omaksuminen on varmasti mitä suurin onni, minkä ihminen voi lopun aikana eli vuoden 1844 jälkeen kohdata tässä elämässä: ”Minä kuulin taivaasta äänen, joka sanoi: "Kirjoita: Autuaita ne, jotka tästä lähtien kuolevat Herran omina. He ovat autuaita, sanoo Henki. He saavat levätä vaivoistaan, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä." (Ilm. 14:13). Siitä enemmän Ilmestyskirjan tutkistelussa.

13. Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa."

Daniel ei saanut tietää mitä nämä profeetalliset ilmestykset tarkoittivat, koska niiden ymmärrys avautui, niin kuin olemme todenneet vasta lopun aikana. Sen sijaan Danielille luvattiin osuus Jumalan iankaikkisessa valtakunnassa. Hänet tullaan herättämään kuolleista päivien lopussa eli Jeesuksen takaisin tullessa. Tämäkin kohta todistaa yhdessä muiden raamatunkohtien kanssa sen suuren totuuden, että kuolleet herätetään elämään vasta Jeesuksen takaisin tullessa eikä välittömästi kuoleman jälkeen, mihin paholaisen ansaan monet kristityt ovat menneet. He ovat joutuneet paholaisen Eedenissä esittämän ensimmäisen valheen ansaan, joka näyttää olevan yhä edelleen hänen paras valheensa: ” "Ei, ette te kuole”.

Paras raamatunteksti tälle asialle on mielestäni 1. Tess. 4:13–18. ”Tahdomme, veljet, teidän olevan selvillä siitä, mitä tapahtuu kuoleman uneen nukkuville, jotta ette surisi niin kuin nuo toiset, joilla ei ole toivoa. Jos kerran Jeesus on kuollut ja noussut kuolleista, niin kuin me uskomme, silloin Jumala myös on Jeesuksen tullessa tuova poisnukkuneet elämään yhdessä hänen kanssaan. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle. Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina. Meidät, jotka olemme vielä elossa ja täällä jäljellä, temmataan sitten yhdessä heidän kanssaan pilvissä yläilmoihin Herraa vastaan. Näin saamme olla aina Herran kanssa. Rohkaiskaa siis toisianne näillä sanoilla.”

Yhteenvetona sanoisin koko Danielin kirjasta, että siinä selostetuista kansakuntien nousuista ja kukistumisista meidän tulee oppia, miten arvotonta on pelkästään ulkonainen ja maailmallinen loisto. Ainoastaan nöyrä ja jumalan tahdon mukainen elämä on jokaisen kansakunnan menestyksen elinehto. Kun tutkimme Jumalan tarkoituksen toteutumista kansakuntien historiassa, niin se auttaa meitä arvostamaan kristillistä elämää ja ymmärtämään todellisen elämän tarkoituksen. Kun opimme tässä elämässä noudattamaan vanhurskauden jaloja periaatteita, olemme valmiit myös uudessa maassa toteuttamaan rakkauden periaatteita Jumalan ja lähimmäisten kunniaksi kautta ikuisuuksien.

On erityisen tärkeätä tutkia Danielin kirjan ennustuksia, koska ne koskevat suureksi osaksi juuri meidän aikaamme ja tulevia tapahtumia. Siksi vihollinen on saanut monet uskomaan, ettei niitä voida ymmärtää. Asia on kuitenkin päinvastoin. Jumala on luvannut, että lopun aikana ymmärrys lisääntyy ja taidolliset ymmärtävät. Näin voidaan sanoa myös Ilmestyskirjan profetioista, joita tulisi tutkia yhdessä Danielin kirjan profetioiden kanssa, koska ne täydentävät toisiaan. Danielin kirja ja Ilmestyskirja kuuluvat yhteen ja Jeesus Kristus on antanut ja kehottanut tutkimaan niitä erityisillä autuuslupauksilla. Ne antavat meille uskoa ja luottamusta Jumalan sanaan sekä varmuuden iankaikkisesta elämästä Kristuksen ansioiden perusteella. Hän rakastaa sanomattomalla rakkaudella omiaan ja toivoo heitä valtakuntaansa iankaikkiseksi seurakseen.

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. (Joh. 3:16).

Tähän päättyy Danielin kirja tutkistelumme. Kirja aikaprofetiat ja niiden tarkaa toteutuminen eletyssä historiassa todistavat vastaan sanomattomasti, että vain elävä tosi Jumala voi vuosisatoja etukäteen kertoa mitä vuosisatojen päästä tulee tapahtumaan. Danielin kirja on mitä vastaansanomattomin todiste koko Raamatun jumalallisesta luonteesta ja täydellisestä luotettavuudesta. Danielin kirja myös kertoo Danielin ja hänen tovereidensa tinkimättömästä periaatteellisuudestaan painostuksen alla ja heidän tinkimättömästä uskollisuudestaan Elävää tosi Jumalaa kohtaan eivätkä he tinkinee jumalanpalvelustavoistaan ankarankaan painostuksen alla. Danielin kirja antaa meille rohkaisevan esimerkin olla tinkimättömän uskollinen oikealle ja hyvälle, vaikka raatelavaisten leijonien edessä tulikuumaan pätsiin joutumisen uhalla. Danielin kirja yhdessä Ilmestyskirjan kanssa antaa riittävän hyvän käsityksen uskonnollisen maailmamme nykytilasta niin, että osaamme tunnistaa mikä on väärää puhdasta evankeliumin sanaa turmelevaa ja mikä on aitoa puhdasta pelastavaa uskoa.

Valitse hyvä kuulijani tänään hyvän niin saat elää.

5. Moos. 30:19. "Taivas ja maa ovat todistajinani, kun nyt sanon: Minä olen pannut teidän valittavaksenne elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää. 20. Rakastakaa Herraa, Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisina. Silloin te saatte elää, ja Herra antaa teidän aina asua siinä maassa, josta hän valalla vannoen antoi lupauksen teidän esi-isillenne Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille."

Kiitos seurastasi hyvä kuulijani. Seuraa myös kotisivujani saviastia.fi ja muita videoitani Youtubessa kanavallani nimellä Ilkka Kuikka. Raamatun tekstit vuoden 1938 käännöksen mukaan luki Onni Rytkönen ja käytin lähdeaineistona kirjaa Danielin kirjasta Ilmestyskirjaan kirjoittanut Seppo Johansson .